Tänään (ja itseasiassa myös eilen 😆) treenattiin Yolan kanssa tokoa hallilla. Vuokrasin tälle kuukaudelle Aisti ja Tunne Oy:n Hokkashallin kuukausivuokran. Kuukausivuokralla saa treenata koko kuukauden niin monta kertaa kuin vaan jaksaa 60e kuukausihinnalla, hyvä diili siis. Lisäksi kaverin kanssa, joka on myös ostanut saman kuukausivuokran, saa treenata peräkkäisillä vuoroilla yhtä aikaa vaikka pari tuntia putkeen.

Eilen siis treenattiin mm. ruutua. Tosi hyvin ja iloisesti lähti ruutuun, bongasi hyvin ja vauhti oli mukavan oloista. Ruudun maahanmenoa pitää vielä hioa nopeammaksi, mutta päätin, että nyt treenaan sitä vaan erikseen ja ruutuun menemistä ja oikeaa paikkaa omana treeninä.

Otettiin myös luoksetulon stoppia pari kertaa. Siinä Yola lähtee hyvin juoksemaan, mutta stoppi liukuu vielä kovin. Pitää ottaa peruutuskäsky lisäksi ja supertakapalkka siihen. Otin myös pari liikkeestä seisomista kokeenomaisena: seisahtuu nyt hyvin ja jää paikalleen, hiippailu on jäänyt aika hyvin pois. Seuraavaksi pitää hioa mielentilaa, että Yola jäisi odottamaan terävämmällä ilmeellä eli palkata paljon yllättävissä tilanteissa.

Hyppy meni hyvin, otin kahdesti, eri aikaan ja molemmilla hyppäsi ensimmäisellä kerralla. Seuraaminen oli kivan oloista myös. Perusasenoissa on vähän vajavuutta mutta muuten kivan oloista ja sosiaalisesta palkasta vire nousee hyvin.

Lopuksi otin vielä vähän kaukoja. Olen tehnyt nyt kuurina istu-maahan ja i-s vaihtoja. Tässä vire ja mielentila vaihtelee vielä toosi paljon. Välillä Yola keskittyy ja tekee hyvin. Olen ajatellut, että pitäisikö sittenkin vielä jatkaa jumppaamista, koska pelkkä istu-maahankin vaihto on vielä tosi kesken. Etujalat steppaa ja hypähtää pois paikaltaan. Liikerata ei ole vielä varma ja helposti Yola jää maahanmenossa lonkka-asentoon, jonka jälkeen sillä on vaikea nousta ripeästi vaihtamaan asentoa. Treenaaminen siis jatkuu... 

Tänään treenattiin seuraamista, merkin kiertoa ja ruutua sekä lopuksi vielä ekstrana hyppynoudon alkeita. Yleensä aloitan treenit jollain lyhyellä kontaktiharjoituksella, jossa Yola saa tarjota aktiivisuutta minua kohtaan eli palkkaan naksuttelemalla, kun se tarjoaa kontaktia. Seuraamisen alkuvire oli vähän kehno ja Yola jätätti jossain kohdissa. Sivulletulot ovat edelleen vähän hitaita ja niissä Yola tarvitsee vielä apuja ja käänny käskytystä eli takapäänkäytön muistuttelua. Muuten seuraaminen on ihan mukavan oloista ja sosiaalisesta palkasta Yola kyllä innostuu. Tässä videomateriaalia seuruu- ja kontaktitreenistä.

Toisessa pätkässä harjoiteltiin merkin kiertoa. Alkuun merkin bongaaminen tuotti hankaluuksia. Yola ei näyttänyt yhtään huomaavan, minkälaista kohdetta pitäisi nyt etsiä. Videolta näkyy, miten Yola katselee ruutua ja toisella puolella olevia tuoleja. Menen lähemmäs ja sitten Yola huomaa merkin ja sitten pääsekin ennakoimaan kiertämistä. Tässä vaiheessa olisi ehkä pitänyt kuitenkin jo palkata hyvästä ideasta, mutta pyydän sen uudestaan sivulle ja otan muutaman paremman merkin bongauksen ja pääsen palkkaamaankin niistä. Sitten huomaan kuitenkin edelleen tekeväni vihreen eli lähden vaihtamaan paikkaa ja pyydän uudestaan kiertoa, käyn myös näyttämässä kiertomerkkiä. Tässä Yolalla menee vähän pakka sekaisin... Käytän muutenkin tosi harvoin sitä apuna, että käyn näyttämässä jotain kohdetta Yolalle. Tässä kohtaa Yola on siis edelleen epävarma ja alkaa tarjota muuta (maahanmenoa yms). Tämän jälkeen menen lähemmäs ja saan kuin saankin palkattua pari mukavan oloista kiertoa melko läheltä. Sitten tuntuu, että itse merkille meno menettää suosiotaan ja sieltä pois tulo on kivempaa eli koetan saada menoa vauhdikkaammaksi viemällä namin merkin taakse. Ensimmäinen toisto on hyvä, mutten sen jälkeen Yola alkaa empiä, että saanko todella mennä hakemaan namin ja vasta vapautus käskyllä lähtee irtoamaan merkille. Sen jälkeen vaihdan taas tekniikkaa ja haen namialustan pois ja menen lähemmäs. En tiedä onko hyvä vai huono idea mutta edelleen merkille meno on hidas. Sitten koetankin rohkeasti pidemmältä matkalta ja tulee yksi parempi toisto, sen jälkeen ruutu houkuttaakin ja ohjaan taas lähempää...

Tässä tehtävässä on siis lisäksi paaaljon epävarmuutta sekä epäjohdonmukaisuutta omassa kriteerissäni palkata. Halusin ottaa kuitenkin nyt vähän erotteluakin mukaan, (esim. ruutu siksi vieressä ja lähellä), jotta Yola saisi itsevarmuutta kiertoon ja ettei se jäisi jumiin siihen, jos se päättääkin lähteä vaikka ruutuun tai tekee jotain muuta väärin. Nyt pitänee palata takaisin merkin kiertoon ilman häiriötä ja vahvistaa pelkkää kiertoa ensin läheltä ja sitten pidentää matkaa. Ja ehkä kriteeri täytyy pitää nyt vain kiertämisessä ja antaa vauhtien ja muiden tässä kohtaa olla.

Ruututreeni menikin sitten jo ihan kivasti. Nyt laitoin kosketusalustan suoraan ruudun taakse, koska Yola on jäänyt tosi paljon kosketusalustalle juoksemiseen kiinni ja ilman sitä sillä on ollut tapana ennakoida pysäytys jo heti ruutunauhan taakse. Nyt kosketusalustalle on edelleenkin kova halu mennä, koska pysähtyessään Yola jää kuono menosuuntaan päin. 😆 Kerran Yola yrittää videollakin tarjota taas ennakoimista, mutta uudella toistolla pysähtyy vasta käskyn kuullessaan. Video on melko pitkäveteinen, koska puhelimella on hankala (lue: ärsyttävä) editoida videoita, mutta sieltä ne saa toisaalta kätevästi suoraan ladattua Youtubeen... Edistystä kuitenkin tässä oikean paikan hahmottamisessa ja ruudun palkkaaminen toimii sekä nami- että lelupalkalla. Seuraavaksi täytyy pidentää matkaa ja harjoitella ruudun korjaamista ja lähettämistä eri suunnasta, missä itse olen.

Vuoden tokokoira

Yola valittiin tänään Kainuun Noutajat ry:n Vuoden 2018 tokokoiraksi! Diplomin lisäksi Yola sai hienon pokaalin ja sen kunniaksi nautti suoraan pokaalista muutaman mehevän hirvenlihapalasen. 👏

Tokotreenipäivitys

Tokotreeneissä on ollut viime aikoina mukavasti intoa ja virettä. Esimerkiksi seuraaminen, joka oli jossain vaiheessa huonoin ja eniten virettä laskeva liike, on tällä hetkellä ehkä kaikista mukavin ja päinvastoin virettä nostattava liike! Tässä huomaa erittäin hyvin sen, että sitä saat mitä vahvistat. Ollaan treenattu seuraamista paljon ja hyvässä mielentilassa ja nyt se sujuu tosi kivasti. Nyt kevättä ajatellen olen päivittänyt treenisuunnitelman tavoitteellisemmaksi, kevään ja kesän kisoja silmällä pitäen.

Kaukoja ollaan treenattu ihan ns. olohuonetreeneissä paljon. Olen päättänyt sinnikkäästi pidättäytyä etujalkakaukoissa, koska istumisen Yola tekee luontevasti tuomalla takapuolen etujalkoja kohti ja maahanmeno on kaikilla tavoilla Yolalle nyt se kompastuskivi ja hankala. Olen siis opettanut käytännössä maahan menon uudestaan. Sivulla ollessa Yola osaa jo melko kivasti "peru"-käskyn, eli etujalat paikoillaan ja takapää heitetään taakse. Itse kaukovaihdossa eli Yolan ollessa edessäni, se välillä empii mutta parempia toistoja tulee pikku hiljaa koko ajan enemmän ja enemmän. Tekniikkaa siis paljon tähän osioon.

Tunnarissa ollaan päästy myös eteenpäin. Otin avuksi ritilän ja sen avulla Yola on ehkä viimein ymmärtänyt, että myös näkyvillä olevia kapuloita voi ja kannattaa haistella. Eli nenäkosketuksella merkkaaminen ritilän läpi onnistuu jo kivasti neljällä tai kuudella kapulalla. 

Ruutu on ollut tauolla, koska Yola on alkanut ennakoida pysähtymistä. Siihen saatiin loppusyksyn tokokurssilta vinkki siirtää paikka eli kosketusalusta ruudun takaosaan. Itse olen vienyt sen aina ruudun keskelle. Sitä ollaan otettu muutamia kertoja, mutta pitäisi varmaan jatkaa vielä kosketusalustalla ja vahvistaa vaan sitä, koska kuitenkin kosketusalustan poistamisen jälkeen Yola etsii paikkaa edelleen... TAI ongelma onkin siinä, etten ole vahvistanut ruudussa seisomista tarpeeksi eli se ei koe, että ruudussa seisominen (ilman kosketusalustaa) on kannattavaa, eli pitänee vahvistaa enemmän ehkä kuitenkin sitä?

Merkin kiertoa ollaan otettu myös paljon, se sujuu satunnaisesti. Lyhyeltä matkalta kierto on ok, mutta merkin bongaus on välillä mitä on. Eli kokonaisuudessaan tämä vielä epävarma. Välillä kiertää hyvin, välillä haluaa tuoda merkin tai pysähtyä sen taakse. 

Seuraamisessa kierrokset nousee (joka Yolan kohdalla on siis vain hyvä asia).  Vähän Yola meinaa kääntyö ulospäin eli perusasennot tulee helposti vinoon. Luoksetulon stoppeja ollaan otettu satunnaisesti, niihin tarvisi vielä vauhtia ja aksaputken kanssa ollaan tehty niitä, toimii tällä erää aivan hyvin. Hyppyä treenattu aina kun mahdollisuus, edelleenkin ekan kiertää helposti... Tässä olen yrittänyt vain lähettää sitä hypylle eri kulmista ja palkata isosti aina kun edes hyppää. Noudon palautus tulee myös välillä vinoon, siihen ollaan tehty myös tehotreeniä. Jäävissä maahanmeno on edelleen surkea ja hidas, tähän olen yrittänyt ottaa nyt kriteerinä leuan maahan viemisen, mutta silti se on hidas. En tiedä mitä sen kanssa teen. Seisominen on ihan hyvä, mutta siihenkin tarvitsisi paremman mielentilan eli ehkä enemmän yllätyspalkkoja?  

Varmoja liikkeitä ovat siis seuraaminen, paikkis, luoksetulo ja nouto (lukuunottamatta palautusta). Eli toisin sanoen treenattavaa on. 😆 Olen kuitenkin Yolan vireen ja oman treenimotivaationi suhteen optimistinen ja miettinyt kisoihin menoa seuraavasti 20.4 Kuopioon, 14.5 Iisalmeen, 2.6 Rovaniemelle ja 8.6 Muhokselle? Katsotaan mihin meidän rahkeet ja treeni-innostus riittää.

Mietteitä vuodelle 2019

Viime vuoden alussa en tainnut (ainakaan täällä blogin puolella) asettaa mitään "virallisia" tavoitteita vuodelle 2018. Kuitenkin aloitimme uuden lajin, rally-tokon, sekä treenasimme taippareihin ahkerasti. Rallyssä startattiin loppuvuodesta jo avoimessa luokassa ja saatiin kaksi hyväksyttyä tulosta. Yola oppi myös noutamaan innokkaasti riistaa (kyllä vain, kuuden vuoden iässä 😅), mutta taipparit eivät ikävä kyllä menneet läpi kun niitä kertaalleen päästiin yrittämään.

Itse aloitin kesällä Kainuun Hurtilla kouluttajana ja vedin säännöllisen epäsäännöllisesti tottelevaisuuskoulutuksia ja tuntui, että opin jo tuossa lyhyessä ajassa hurjasti lisää erilaisten koirien kouluttamisesta. Loppuvuodesta koulutin myös muutaman kerran rally-tokoakin tuuraajana ja sen jälkeen lupauduinkin jo VOI/MES ryhmän yhdeksi vakikouluttajaksi High Five Agility Team:lle. Loppuvuodesta osallistuimme vielä tokon ALO/AVO-tasoiselle kurssille Vuokatissa, josta saimme rutkasti lisää treeni-intoa ja toko-oppeja. Vuotemme Kajaanissa on ollut koiraharrastusten osalta siis hyvinkin aktiivinen.

Yola tokotreeneissä Vuokatin FunDog-areenalla. Kuva © Sari Korhonen

Kuva © Sari Korhonen

Tälle vuodelle tavoitteena on ehdottomasti jatkaa tokon ja rallyn treenikuvioita tavoitteellisesti. Rally-tokon osalta on tavoite päästä kilpailemaan jo tänä kesänä voittaja-luokassa ja syksyllä sitten mestariluokassa. Voittajaluokkaan vaaditaan vielä yksi hyväksytty tulos avoimesta luokasta ja se tulee helposti tämän kevään aikana. Oikean puolen seuraaminen vaatii eniten meillä panostamista, sillä haluan, että siitä tulee yhtä vahva kuin vasemman puolenkin seuraamisesta.

Tokossa tavoitteemme ovat hieman maltillisemmat. Jos saadaan avoimen luokan ykköstulos tänä vuonna jostakin kisasta, niin olen tyytyväinen. Ylempien luokkien liikkeitä olen harjoitellut ihan meidän molempien mielen virkistykseksi ja jos saadaan avoimesta luokasta ykkönen, miksei sitten voitaisi kokeilla sitä voittajaluokkaakin jossain vaiheessa. 

Taipparitreenejä varmasti myös tehdään, koska Yola tuntui olevan syksyllä ja loppukesästä ihan liekeissä kaikista riistatreeneistä. Mennään myös vielä kokeilemaan niitä taippareita, mikäli niitä järjestetään tässä lähellä. Tietenkin olisi kiva myös kokeilla jotain uutta lajia, esimerkiksi nose work kiinnostaa ja mejä myös. Yhtä hajuerottelun alkeiskurssia katsoinkin jo vähän sillä silmällä. Myös BH-koe voisi olla kiva saavutus ja siihen haluaisin Yolan kanssa myös harjoitella. Katsotaan, mitä vuosi 2019 tuo tullessaan!

Kuva © Sari Korhonen

Treenikuulumisia

Viime viikkoina ollaan treenattu lähinnä rally-tokoa voittajaluokkaa ajatellen ja tokoa omaksi iloksi. Olen halunnut panostaa nyt tokossa vireeseen ja intoon, rallyssa taas vastaavasti tekniikkaan eli puolen vaihtoihin, käännöksiin ja oikean puolen seuraamiseen. 

Tokon osalta kirjaan nyt muistiin muutamia treenisuunnitelman peruspalikoita, jotka ovat nyt ensi kevään treenilistalla. Yksi ihan perusasia on perusasennon käsiapu. Se täytyy nyt viimeistään häivyttää pois. Olen ottanut nyt muutamia videoita treeneistä ja huomaan, että oma käsiapu on huomattavan iso ja ilman sitä Yola tulee sivulle vinoon. Eli nyt vahvistamaan sitä, että Yola tulee eri kulmista sivulle suoraan. Ruudun harjoittelussa ollaan otettu oikean paikan vahvistamista kosketusalustalla ja vauhtia siten, että ollaan tehty vaan pelkkää ruutuun juoksemista. Sen lisäksi kaukokäskyjen tehotreeniä on luvassa, eli sitä että liikeradoista saadaan sujuvat.

Olen vetänyt kertaalleen treenit High Five Agility Team:in rally-tokotreeneissä. Tarkoituksena on jatkaa näitä koulutusjuttuja myös Kainuun Hurtilla, kunhan omat tokokurssi saadaan saatettua loppuun. Ilmoittauduttiin hiljattain siis tokokurssille, joka järjestetään kuusi kertaa Vuokatin Fun Dog areenalla. Sieltä saadaan varmasti ainakin häiriö- ja liikkurointitreeniä sekä vähän ulkopuolisen ajatusta meidän tokokuvioista.

Muuten ollaan vaan oikeastaan lenkkeilty ja nautittu ulkoilmasta, ja Yola on lisäksi kasvatellut talviturkkiaan viime kesältä. Aion kyllä ensi kesänäkin käyttää trimmeriä samaan tarkoitukseen, sen verran vauhtia ja lisää liikettä sillä saatiin kuitenkin loppukesästä aikaan. 

Kisaviikonloppu Kainuussa

© Arja Korhonen

Eilen kisattiin tokossa luultavasti viimeisen kerran  tälle vuodelle. Nyt kisaaminen tuntui kivalta, oma jännitys siedettävältä ja jäi tunne, että Yola olisi halunnut tehdä vielä lisääkin. Kisat olivat siis Sotkamossa ja tuomarina toimi Allan Aula. Alkuun tehtiin paikallaolo ryhmässä ja siitä saatiin kymppi. Se on varma liike ja Yola jaksaa pitää kontaktin hienosti istuessaan. Seuraavaksi tätä liikettä täytyy hioa vielä enemmän esimerkiksi liikkurihäiriöillä, jotta paikallaolo varmistuisi entisestään.

Yksilöliikkeet oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä setissä olivat seuraaminen, liikkeestä seisominen, luoksetulo ja hyppy. Seuraaminen meni ihan mukavasti, tuomari antoi kylläkin palautetta käsiavusta, joka on mulla kovin tahmeasti liikkuva vasen käsi. Sitä täytyy siis jatkossa liikuttaa enemmän. Seuraaminen oli paikoittain melko hyvää, siitä saatiin huimat 9½. Liikkeestä seisominen taisi olla 10, samoin luoksetulo. Ihan älyttömiä pisteitä, vaikkakin sinänsä ei mitään isoja virheitä kylläkään. Luoksetulon lopussa hieman hidasti, mutta liikkeestä seiso oli jo aika hyvä. Pahaksi onneksi Yola kuitenkin kiersi hyppyesteen, joka harmitti paljon. Saatiin onneksi uusia se heti ja silloin Yola hyppäsin sen oikein mallikkaasti.

© Arja Korhonen

Toisessa osassa vuorossa olivat liikkestä maahanmeno, merkin kierto, ruutu, nouto ja lopuksi kaukot. Liikkeestä maahan meni aika hitaasti ja jouduin varmistamaan eli katsoin taakse. Siitä kuitenkin 10... Merkin kierrossa hätäilin itse, eikä Yola ehtinyt katseella merkata keltaista kartiota. Käskyn kuullessaan se kiersi iloisesti liikkurin ja palasi takaisin, yritin uudestaan mutta ei onnistunut. Se meni siis harmillisesti nollille myös. Ruutuun meni kohtalaisen hyvin, hieman edelleenkin etureunaan ja empien loppumatkan, mutta meni kuitenkin. Seis käskyllä pysähtyi ja mutta vasta toisella käskyllä meni maahan, siitä liikkeestä 8. Noudossa tuli hieman vinoon eteen mutta lähti innoissaan hakemaan, ravilla tuli takaisin. Siitä saatiin 8,5 pistettä. Lopuksi kauko-ohjaus, jossa Yola liikkui, eikä tehnyt vaihtoja kunnolla. Taisinpa antaa jonkun kaksoiskäskynkin, siitä 5 pistettä.

Loppujen lopuksi kokeesta jäi tosi kivat fiilikset. Yola näytti siltä, että se olisi voinut mennä kehään vaikka heti uudestaankin ja meillä oli oikeasti pitkästä aikaa kivaa kehänauhojen sisäpuolella. Tuomari oli mielestäni liioitellun anteliaalla päällä pisteiden suhteen, joten sen takia harmitti kyllä, että kaksikin liikettä meni nollille. Yhteispisteet 229.5 riittivät kuitenkin kakkostulokseen ja sijoituimme kahdeksanneksi avoimessa luokassa. Pitkästä aikaa saatiin myös kisoista kuvamuistoja, kiitos niistä kuvaaja Arja Korhoselle.

© Arja Korhonen

© Arja Korhonen

Seuraavana päivänä eli sunnuntaina kilpailtiin sitten vuorostaan rally-tokossa. Kajaanissa järjestettiin tuplakisat  ja ilmoitin Yolan molempiin kisoihin. Mietin aluksi, että onko kolme kisaa liikaa yhdelle viikonlopulle mutta Yola palautui lauantain tokokisoista hyvin. Kisat olivat onneksi suhteellisen lähellä ja Yola osaa niin hyvin rauhoittua kisapaikalla autoon, joten loppujen lopuksi huoli oli turha.

Rally-tokoilu me ollaan siis aika vasta aloitettu, mutta tokopohjalla on melko helppo kisata kahdessa ensimmäisessä luokassa, eli alokas- ja avoimessa luokassa. Näin ollen olen kokenut, ettei alokasluokan koulutustunnus ole kovin vaikea saavuttaa lyhyenkään ajan sisällä. Kaksi alokasluokan hyväksyttyä tulosta olikin jo takana ja henkisesti olin jo valmistautunut, että päästään kisaamaan toinen kisa avoimessa luokassa, jos ei mitään ihmeellisyyksiä tapahdu. No mites muutenkaan, kyllä tapahtui. 😃  Molemmat alokasluokan radat vaikuttivat minusta helpoilta. Teemme useimmiten rallytreeneissä ratoja ja treeneissä ne ovat usein paljon vaikeampia ja myös pitempiä. Ajattelin siis, että helppo homma ja katselin B-kisan avoimen luokan rataa jo sillä silmällä.

A-kisan alokasluokan rata

Ensimmäisen kisan rataan ei onneksi kuulunut koira edessä peruuttamista, se on edelleen mun inhokki. 😄  Osaksi varmaan siitä syystä, että eteentulo on edelleenkin Yolalle epävarma ja virettä laskeva liike. Lisäksi itse joudun aina kovin paljon keskittymään riittävän pitkiin askeleihin sekä lisäksi siihen, että otan niitä tarpeeksi.

A-kisan rata meni muuten hyvin, paitsi jossain istu-maahan sarjassa Yola meni huonosti eli hitaasti maahan  (edelleen maahanmeno treenejä enemmän! Ja maahanmenosta mukavampi asia...). Tässä huomaan, että olen pitkään ollut palkkaamatta maahanmenoja, koska ne on olleet Yolalla niin varmoja. Tästä johtuen se ei enää mene loppuun asti maahan, koska olen vahvistanut vain perusasentoja eli sitä mikä asento yleensä tulee maahanmenon jälkeen. Rata meni muuten oikein mallikkaasti, mutta oma keskittyminen ehkä hieman herpaantui kun juuri seitsemännellä kyltillä pari kylttipaperia lennähti taivaantuuliin tuulen puuskasta johtuen. Yola ei onneksi niistä välittanyt enkä itsekään panikoinut, koska tiesin että ne ovat Yolalle saman tekeviä. Täydellistä häiriötreeniä, kisoissa... Tämän kyltin jouduin kuitenkin uusimaan koska, Yola tuli takakautta sivulle vaikka piti tulla vasemmalta. Videolla kylläkin itse huomaan näyttäväni sille käsimerkin takakautta sivulle, joka tietysti luonnollisesti hämmensi sitä, eli tähänkin erottelutreeniä. Spiraali meni hyvin ja seuraaminen pysyi tiiviinä. Spiraalin jälkeen askel oikealle kyltti ja sen jälkeen... Kyltin nro 10 kävelin mallikkaasti ohi! En huomannut sitä ollenkaan. Tästä syystä siis koko radalta tuli tulokseksi hylätty... Olisi pitänyt tajuta, että sen takia askel oikealle olikin, että koko radan linja muuttui. Ilman tätä sössimistä olisi saatu 97 pistettä... Tuomarin, joka siis oli tällä kertaa Tytti Lintenhofer, kommentti oli "taitavaa seuraamista 💖". Alla video suorituksestamme.

Harmitus oli ensimmäisen radan jälkeen melko kova. Kun kisan edetessä käytiin ihmettelemässä tuloslistaa, siellä oli monella, vielä peräkkäisellä koirakolla tuloksena HYL. En siis ollut ikävä kyllä ainoa, joka sössi tässä kyseisen vaiheessa koko radan. Siitä lohduttautuneena ja yhtä kokemusta viisaampana marssin B-kisan alokasluokan rataan tutustumiseen.   

B-kisassa Yolalla oli oikeastaan vielä parempi vire. Oma jännityskään ei ollut enää niin paha, ja loppujen lopuksi toisesta radasta saatiin hienosti 90  pistettä. Yhdestä kyltistä tuli -10 kun Yola teki yhden pienen ylimääräisen istumisen ennen liikkeelle lähtöä. Ilman sitä olisi tullut puhdas rata. Toisaalta, Nyt saatiin kuitenkin se RTK1 ja menolippu avoimeen luokkaan. Ja mikä parasta eroonpääsy talutushihnasta. Alla ratapiirros ja video hyväksytystä radasta, tuomarina Jaana Karppinen.

Päivän päätteeksi saatiin vielä yrittää voittajaluokan rataa nollakoirakkona. Käytösruutu sujui hyvin, Yolan kontakti pysyi todella hienosti koko ajan ja vielä ajan päätyttyäkin. Se ei siis jatkossa tule olemaan ongelma. Sen sijaan itse rata oli melkoista rallattelua sanan varsinaisessa merkityksessä. Rata meni siis teknisesti huonosti koska Yola ei osaa oikean puolen seuraamistavielä ollenkaan. En myöskään tiennyt, että se arvostellaan ns. virallisesti eli myös nollakoirakko saa arvostelulomakkeen. Mentiin rata kuitenkin läpi hymyssä suin ja se oli jälleen kerran hyvää harjoitusta ennen kaikkea minun omalle kisajännittämiselleni.  

TOKO SM 2018

Kiitos Sporttirakille kuvamuistosta

Limingassa järjestettiin viikonloppuna 18.-19.8 tottelevaisuuskokeiden SM-kisat. Saatiin olla mukana osallistumassa ensimmäistä kertaa tällaisiin "isoihin kisoihin", kun ilmoittauduttiin Golden Ringin joukkueeseen. Kilpailtiin Yolan kanssa siis avoimessa luokassa. Oli mahtava päästä mukaan joukkueeseen ja tavoitteena näissä kisoissa oli tehdä Yolan kanssa meidän tasoinen ja hyväntuulinen suoritus. Päätavoite oli kokeen jälkeinen positiivinen tunnelma, koska kaksi edellistä kisakokemusta tokon osalta oli mennyt niin pieleen.

Kisat olivat kaksipäiväiset. Lauantaina kisattiin avoin luokka kokonaisuudessaan sekä evl:n karsinnat. Sunnuntaina taas alokas- ja voittajaluokka sekä evl:n finaali. Avoimeen luokkaan oli ilmoitettu 47 koiraa, joista lopulta kaksi taisi olla kisapäivänä pois. Meidän kilpailu nro oli 113 eli oltiin 13. koko avoimessa luokassa. Yövyimme Oulussa ystäväni luona ja lauantaina olimme Limingassa jo hyvissä ajoin aikaisin aamulla, koska joukkueen jäsenet täytyi ilmoittaa kaikki samanaikaisesti vaikka oma suoritus olisikin ollut myöhemmin. Myös eläinlääkärin tarkastukset tehtiin kaikille koirille yksitellen ja perusteellisesti, nekin heti aamulla ennen kisojen alkua. Eläinlääkärin tarkastus meni hyvin. Sen jälkeen käytin Yolan pienellä kävelyllä ja otin hieman lyhyttä seuruuta ja kontaktia, jonka jälkeen vein sen lepäämään kevythäkkiin. Yola tuntui mukavan reippaalta ja hyväntuuliselta, vaikka tiesin, että päivä oli toki vasta aluillaan. Huojentavaa oli se, että saimme kilpailla jo lauantaina ja sunnuntaina pystyimmekin olemaan jo ihan rennoin mielin ja keskittyä vain kannustamaan muita koirakoita.

Avoimessa luokassa liikkeet oli jaettu kolmelle eri tuomarille, kolmeen eri kehään. Ensimmäisessä kehässä suoritettiin paikallaolot viiden koiran ryhmissä, sekä yksittäisenä liikkeenä sen jälkeen hyppyeste. Tuomarina tässä toimi Heli Kelhälä.  Paikallaolo meni tosi hyvin. Kaikki koirat pysyivät hienosti, samoin Yola. Paikallaolosta saimme 10 pistettä. Paikallaolon jälkeen palkkasin Yolan ja odotimme hetken hyppyesteelle pääsyä. Tätä jännitin hieman, koska kahdella edellisellä kerralla Yola oli kiertänyt hypyn. Nyt Yola jäi istumaan, pudotti kontaktin kun jätin sen ja juoksi vähän hitaasti, mutta toisaalta Yolan vauhdiksi ihan hyvin, hyppäsi esteen ja tuli aika hyvin perusasentoon. Tästä saatiin 9 pistettä. Alla video hyppyesteliikkeestä.

Sää tuntui aamulla mukavan viileältä mutta päivää kohden aurinko alkoi paistaa aika kuumasti. Onneksi kehät olivat nurmikentällä, joka taas yön sateen jäljiltä oli läpimärkä ja se vähän viilensi. Siitä huolimatta tuntui, että olisin saanut vilvoitella Yolaa vielä lisääkin. Onneksi ajelin siltä joku viikko sitten turkin lyhyeksi, se nimittäin läähätti ennen toista kehää jo melko lailla, ja tässä kohtaa tuntui, että ennen paikkiskehää ollut vire oli katoamassa nyt kuumuuden takia taivaan tuuliin. Tietysti itse myös jännitin suoritusta, ja näin jälkeen päin ajateltuna ehkä hinkkasin vähän liikaa jotain perusjuttuja ja liian hätäisesti. Tästä Yola hieman hämmentyi, mutta otti kuitenkin kontaktia ja tehtiin vähän kosketusalustaa ja takapäänkäyttöä ennen kehää.

Toisessa kehässä vuorossa olivat siis merkin kierto, luoksetulo, nouto ja liikkestä maahan. Tuomarina tässä kehässä Henna Hautakoski. Yola teki tosi mukavalla vireellä kehäänmenon, tässä kohtaa videolla huomaan, että kävelen itsekin pitkästä aikaa normaalisti kun Yola seuraa, eli molemmat kädet liikkuvat ja kävely näyttää rennolta, hyvä! Ensimmäisenä vuorossa olevan kiertokartion Yola merkkasi hyvin. Lähti kiertämään hyvällä nopeudella mutta jälleen vähän jäi hidastelemaan kartion taakse ja ravilla tuli takaisin. Yolan hidastaessa merkin taakse, tein pienen askeleen paikallani ja siitä Yola sai varmistuksen että ei tänne merkin taakse pitänyt jäädä vaan tulla sieltä suoraan sivulle. Perusasento oli hieman vino ja tässä kohtaa minulla meinaa oma käsi koko ajan karata avustamaan. Tästä saatiin 8 pistettä. Luoksetulossa jouduin antamaan toisen käskyn kun ei ekalla mennyt maahan. Lähti hyvällä vauhdilla mutta liikaa hidasti loppuun ja perusasento hidas, tästä 6½ pistettä. Noudossa lähti hienosti hyvällä vauhdilla hakemaan, otti kapulan hyvin mutta ravasi tässäkin lopussa ja palautus eteen oli todella vino, siirtyi kuitenkin perusasentoon yllättävän hyvin, joten tästä lopulta 8 pistettä. Lopuksi liikkeestä maahanmeno, jossa Yola seurasi mukavasti mutta jäi käskystä istumaan. Kuitenkin toisella käskyllä tai kolmannella lopulta meni maahan, mutta harmittavasti tästä ensimmäisen asennon takia 0 pistettä.  

Itse olin kehässä jotenkin tosi huojentunut Yolan vireestä ja sen takia oma sosiaalinen palkkaus oli omasta mielestäni "liikaa". Kehuin hieman liian kovalla äänellä ja kumarruin Yolaa kohti liikaa. Onneksi välillä tajusin ottaa askeleita siitä pois päin ja tehdä "käänny" käskyllä perusasennon hakemista. Hieman mun oma tunnetila näyttää Yolaakin vaivaavan kehässä, selvästi se aistii mun jännityksen edelleenkin vahvasti, mutta ei tällä kerralla niin pahasti kuin aiemmin. Pyörimistemppu liikkeiden väliin ei näköjään vielä ole tarpeeksi vahva, joten mietin, kannattaako sitä käyttää vielä kehässä. Ehkä mielummin tuo rallyn "käänny"-käsky eli takapäänkäyttökäsky toimii tässä vähän paremmin. Toinen osa alla videoituna.

Viimeisessä kehässä tehtiin vielä kaukot, liikkeestä seiso ruutu ja seuraaminen. Kaukokäskyissä Yola teki peruuttaen maahanmenon ensin perusasennosta hyvin. Ensimmäiseen istumiseen tarvitsi tuplakäskyn, toisen maahan vaihdon teki omituisesti, seuraava istu oli ihan ok ja viimeinen maahan melko hyvä, siihen nähden kuinka surkeat kaukovaihdot on treeneissä olleet tuolla uudella "peruutusmaahanmenolla". Kaukokäskyistä saatiin 7 pistettä. Liikkeestä seisomisen pilasin itse kun sanoin käskyksi seis vaikka yleensä sanon seiso... Yola siis varmasti hämmentyi ja sen takia hiippaili yli oman mittansa eli liikkui liikaa, näin ollen toinen harmittava 0 pistettä. Ruudun lukitsi ihan hyvin, lähti juoksemaan ehkä vähän hitaasti ja meni kuitenkin ruutuun, mutta jäi ihan lähelle vasemman puoleista etukartiota ja nauhaa. Olin ihan varma että maahan käskiessä sen tassut tulee nauhalle tai sen yli, mutta mitä vielä! Mahduin juuri ja juuri ruutuun Yolan viereen ja pyysin sen sivulle, saatiin loppujen lopuksi 7½ pistettä koko liikkeestä. Ruutu meni siis tällä kertaa hieman enemmän tuurilla  kuin taidolla... 😂 Viimeisenä oli seuraaminen, joka meni yllättävän hyvin. Seuraamiskuvio oli melko lyhyt ja mukavatempoinen. Hyvä kun se oli viimeinen liike. Peruutuksissa Yola kääntyi aika paljon, mutta se oli odotettavissakin. Pääosin se seurasi aika hyvin, joku yksittäinen perusasento jäi puuttumaan mutta muuten olin ennen kaikkea tyytyväinen sen vireeseen ja asenteeseen! Seuraamisesta lopulta 8 pistettä. Alla video kolmannesta kehästä, jossa seuraaminen harmillisesti loppuu vähän lyhyeen.

Kaiken kaikkiaan, kisojen tavoite toteutui ja niistä jäi hyvä mieli. Yola teki häntä heiluen teki koko ajan ja minä en jännittänyt niin paljon kuin aikaisemmin. Luotin siihen, että jotain Yola kuitenkin osaa ja me tehdään niin hyvin kuin osataan. Olin jossain vaiheessa mielessäni pohtinut, että näihin kisoihin loppuu meidän tokotaival, mutta ehkä me koetetaan vielä saada se ykköstulos joistain kisoista, jos siltä alkaa tuntua. Meidän Golden ringin joukkue sijoittui lopulta sijalle 15/31. Onnea vielä kaikille joukkue- ja kisakavereille, oli hieno kokemus saada olla tällaisissa isoissa kisoissa mukana.

Pari nollaa kisakirjaan

Nyt ollaan saatu kokea pettymyksiä kisarintamalla ihan toden teolla. Kajaanissa järjestettiin 30.6 taipumuskoe, johon olin ilmoittanut Yolan. Lähdin taippareihin luottavaisin mielin. Ainoa osa-alue, jota jännitin, oli vesityö ja siinäkin oikeastaan vain se, miten Yola uskaltaa mennä veteen jos ranta syvenee nopeasti. Jännitti siitäkin huolimatta, vaikka tiesin jo etukäteen koepaikan rannan ja kohdan. Möllitaipparit pidettiin siellä samassa paikassa ja silloin vesityö sujui lopulta hyvin.

Koepäivä oli sopivasti melko viileä. Odottelimme koepaikalla alkuun aika kauan, vaikka oltiin aamupäivän ryhmässä. Koe päästiin aloittamaan vasta kymmenen jälkeen, koska tuomarin auton hajoamisen vuoksi hän olikin kaksi tuntia myöhässä. Tuomaria odotellessa arvottiin suoritusvuorot ja me olimme  vuorossa toisena. Käytin Yolan ennen suoritustamme nopeasti uimassa ja otin damilla pari heittoa. Yola oli innoissaan ja malttamaton, uutena piirteenä sille on tullut taipparitreeneissä (ei missään muissa treeneissä kylläkään) ääntely sen odottaessa. Se alkaa vinkua omaa vuoroa odoteltaessa ja käskyn alla vielä enemmän. Tässä kohtaa en ole käytökseen sen kummemmin puuttunut, hyvä vaan kun siitä oikeasti näkee, että se on jostain tekemisestä kunnolla innoissaan.

Kokeen tuomarina toimi siis Jarmo Vaarala. Koe aloitettiin siis normaalin kaavan mukaan vesityöllä. Tuomari antoi mielestäni tässä kohtaa Yolalle tosi paljon löysiä. Antoi esimerkiksi käskyttää todella monta kertaa veteen. Yola kävi kastelemassa etutassut ja oli kyllä menossa veteen, muttei vain siitä kohtaa uskaltanut. Sitten se alkoi kierrellä rantaviivaa ja tuomari pyysi vain ottamaan sen uudestaan sivulle ja lähettämään jälleen samasta kohtaa noutamaan. Ehkä neljännellä (?) käskyllä Yola kuitenkin uskalsikin pulahtaa ja tiesin, että kunhan se veteen pääsee, se kyllä sen lokin tuo ja toi niin kuin toikin. Jos olisin hieman enemmän jo alussa kehunut ja innostanut sitä, se olisi mennyt varmasti nopeamminkin. Toisaalta tuomari halusi nähdä koiran menevän omasta halusta veteen, niin kuin sen kuuluukin taippareissa mennä, joten oli hyvä, etten liikaa hoputtanut sitä. Toiselle lokille se lähti eri kohdasta ja jo itsenäisemmin, ei edelleenkään millään hyppyloikalla, vaan sillä tavalla rauhallisen määrätietoisesti pulahtamalla. Toinenkin lokki tuli myös rantaan, mutta Yolan uimanopeus ei kyllä edelleenkään päätä huimaa. Tuomari oli kuitenkin vesityöhön tyytyväinen ja saatiin sitten saman tien jatkaa hakuruutuun.

Näin jälkeen päin ajateltuna tässä olisi ollut hyvä olla joku tauko, sillä Yola oli tosi kierroksilla ja innoissaan, kun se lopulta pääsi hakemaan variksia. Hakuruutu on selvästi sen lemppari. Varmaan se oli myös hieman painestunut osittain koetilanteesta ja veteen "painostamisesta" johtuen. Hienosti ja tarkkaavaisena se kuitenkin odotti laukauksen ja heittovariksen. Lähti innoissaan hakemaan heittovarista ja mitä ilmeisemmin liian innoissaan, koska palautuksessa se heitti variksen aluksi ilmaan. Sitten nosti uudestaan, kantoi pari metriä ja taas heitti variksen ilmaan, ikään kuin leikki variksella. Kutsuin vähän napakammin ja toi linnun lopulta käteen. Ojensin variksen tuomarille ja olin jo lähettämässä Yolan seuraavalle linnulle, mutta tuomari käskikin kytkeä koiran. Tuomari syynäsin variksen ja kertoi, että se on ihan murskana. Rikottu, silvottu ja pilkottu koiran toimesta, luut mäsänä. 😅 Katsoin tuomaria ja hänen kädessä olevaa varista epäuskoisena. Mitä ihmettä, koira joka vielä huhtikuussa ei suostunut ottamaan mitään riistaa suuhun, nyt rikkookin linnun. Olo oli sillä hetkellä todella epäuskoinen. Tuomari totesi, että koe joudutaan valitettavasti nyt keskeyttämään, että kiitos ja näkemiin. Siihen loppui meidän taipumuskoe, ja NOU0 siis tulokseksi riistan rikkomisen vuoksi... Enpä olisi uskonut tällaista tapahtuvan mutta näitäkin sattuu, ennalta-arvaamattomia tilanteita, joille ei jälkeen päin voi oikein mitään. Itse asiassa en ole koskaan oikein edes tajunnut ajatella Yolan kanto-otetta, mutta sen verran kun sitä mietin, mielestäni se on ollut mielummin liian löysä kuin että se olisi ns. kovasuinen koira. Ehkä se oli niin innoissaan tai paneistunut koetilanteesta ja minun jännityksestä, ja sen takia leikitteli variksella sillä tavoin. Tällä kertaa siis näin. Katsotaan, ilmoitanko sitä enää uudelleen. Aluksikin ajattelin, että tämä on nyt ensimmäinen ja viimeinen kerta ja jos ei mene läpi niin se ei maata kaada, silloin myös itse koen, ettei Yolalla vaan ole sellaista noutajalle tyypillistä taipumusta riistan noutamiseen. Nyt koe jäi kuitenkin eri syystä kesken, joten ehkä täytyy arvioida tilanne uudelleen, kunhan tästä kokemuksesta toivumme. Mukavasti tuomari kuitenkin kirjoitti arvostelulomakkeeseen, "toimii ohjaajansa kanssa hienossa yhteistyössä" eli jotain hyvääkin kaikesta huolimatta.

Parin päivän päästä ajeltiin Lieksaan pari sataa kilometriä nollatulosta hakemaan. Jotain tapahtui paikkiksen ja yksilöliikkeiden välissä. Ehkä otin Yolan liian myöhään autosta valmistautumaan omaan suoritukseen, koska vielä paikallaolossa sen vire tuntui ihan hyvältä. Teki mielellään vaikka välillä kontakti putoilikin. Kuitenkin ennen meidän suoritusta jännitin (taas) todella paljon...

Paikallaolo siis meni hyvin, Yola istui hyvin, ei liikehtinyt, vaikka kisapaikalla oli tosi paljon ötököitä, joista osa koirista ottikin häiriötä. Tässä kohtaa tuomari sakotti jo tassun liikuttamisesta... Paikkiksen jälkeen otettiin yksittäisenä liikkeenä erikseen ruutu. Tämän tiesin menevän huonosti, koska ruudun paikka on Yolalle edelleen treeneissäkin ollut epäselvä. Joku sen opettamisessa on mennyt mönkään. Se kyllä lähtee innoissaan ruutuun, mutta siellä ollessaan alkaa haahuilla ja etsiä tötsiä, ja useimmiten parkkeeraa niiden taakse. Nytkin jäi etunauhan väärälle puolelle maahan, joten siitä heti alkuun nolla.

Sitten oli pieni tauko ennen loppuja liikkeitä, kun oltiin suoritusjärjestyksessä kolmansia. Avoimeen luokkaan oli siis ilmoitettu kuusi koiraa. Nollaputki jatkui kun seuraaminen meni nollille... Jätätti heti alussa niin paljon, että jouduin antamaan todella monta lisäkäskyä ja todella houkuttelemaan sitä seuraamaan. Ihan ymmärretävästi nolla tulikin, koska en muista yhtään hyvää seuruupätkää koko kuviosta. Seuraavaksi oli muistaakseni merkin kierto. Se taisi mennä tällä kertaa suht hyvin, eikä tuomarikaan tainnut huomata kun heilautin vasenta kättä sivulletulon merkiksi. Yola nimittäin meinasi jäädä taas merkin taakse, ainakin ennen käännöstä se hidasti vauhtia reilusti.

Liikkeestä seiso taisi mennä ihan ok, tuntui kyllä, että siinäkin seuraaminen jätätti. Liikkeestä maahan meni istumisen kautta ja annoin lisäkäskyn, siitä syystä nollille tämäkin. Hypyn (taas) kiersi. Luoksetulossa tuli, mutta hitaasti, joten siitä muistaakseni 6. Kaukot meni myös nollille koska liikkui yli oman mittansa, lisäksi teki myös todella nihkeästi vaihdot. Nouto meni ok, palautti vähän vinoon eteen ja ravasi palauttaessa, siitä 8. Loppujen lopuksi saatiin pisteitä kasaan 138 eli nollatulos. Ei oikein naurattanut, nyt myöskin fiilis oli tosi surkea, koska aiemmin nollien lisäksi koiralla on ollut kuitenkin intoa tehdä. Tästä tuli mieleen vain ensimmäinen tokokokeemme Oulussa, joka näytti myös siltä, ettei ikinä olla mitään treenattukaan.

Nyt en enää edes tiedä, mikä oli loppujen lopuksi perimmäinen syy. Toki tiesin, että kaikki liikkeet eivät olleet kasassa, mutta aivan tällaista tulosta en silti osannut odottaa. Olimme kyllä olleet edellisyön saaressa retkeilemässä, ja siihen päälle pitkä matkustusmatka kisapaikalle ja vähän huono virittely. Lisäksi, itselläni jännitys iski taas aivan hervottomana, ja totta kai se tarttuu koiraan. Luulen, että kaikkien näiden yhteissummana tämä tulos. En tiedä miten ihmeessä saan oman kisajännitykseni hillittyä... Siihen täytynee ottaa joku tehokuuri. Mitä kisarintamalle tulee, niin ei kai muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, unohtamatta kuitenkaan niitä onnistumisia!

Kisasuunnitelmia ja -pohdintoja

Tälle kesälle on kalenteriin muutama kisapäivämäärä lyöty lukkoon. Pari tokokoetta ja tänä kesänä olisi tarkoitus kisata ekaa kertaa rally-tokossa ja kokeilla niitä taippareita läpi. Laitoin myös hakemuksen Golden Ringin SM-tokojoukkueeseen ja viime viikolla selvisi, että olemme mukana joukkuessa toisena avoimen luokan koirakkona. Jän-nit-tä-vää, eikä aiheuta yhtään treenipaineita, ehei... Toisaalta, olen yrittänyt myös ajatella, että ei todellakaan treenata nyt pelkästään SM-kisoja varten vaan tokoa ylipäänsä. Onhan ne erityiset kisat ja en voi edes kuvitella, miten paljon siellä voi pientä ihmistä jännittää, mutta silti ne ovat kisat muiden joukossa ja tavoitteet samat kuin mihin tahansa muuhunkaan kokeeseen mentäessä.  Henkilökohtaisena tavoitteena on ennen kaikkea hyvä fiilis meidän yhteistyöstä ja että Yola tekisi asioita mielellään. Nyt siis tavoitteena kehittää tätä osa-aluetta ja pitää sitä yllä.

Taipumuskoe:

30.6 Kajaani

TOKO kisat AVO:

3.7 Lieksa

18.-19.8 TOKON SM Golden ringin joukkuekisa

21.8 Iisalmi

16.9 Muhos

Rally-toko ALO:

Heinäkuussa 15.7. Oulu

Syyskuussa 9.9 Kajaani

Kisajännitykseen saatiinkin mielestäni hyvä vinkki viime kertaisista möllikisoista. Jännitin rally-toko rataa ja se näkyi alkuun Yolan hitaana seuraamisena. Pitää vaan edelleen hyödyntää mielikuvaharjoitteita, eli ajatella ennen omaa suoritusta niitä hyviä hetkiä ja onnistumisia. Luottaa siihen, että koira kyllä toimii ja osaa, päästä sellaiseen omaan kisakuplaan ja haluta olla siellä. Kisamaisissa treeneissä tai oikeastaan treeneissä yleensäkin olen nyt keskittynyt vireenhallinta. Nyt olenkin tykännyt tosi paljon Yolan reagoinnista sosiaaliseen palkkaan. Olen ottanut temppuna pyörähtämisen ja sen jälkeen omien käsieni sivulle viemisen Yolalle merkiksi sosiaalisesta palkasta, ja yhdistänyt sen jälkeen vasta palkkapurkkiin tai leluun.

Tässä alla olevassa pätkässä hieman viime viikon treenejä, kun oltiin lomailemassa Posiolla.  Harjoiteltiin seuraamisen käännöksiä. Yolan mielentila tuntui tosi kivalta ja keskittyi todella siihen, mitä tehtiin. Ai että, kun aina näyttäis yhtä kivalta...

Treenit takkuilee...

Yolalla siis alkoi juoksu pari-kolme viikkoa sitten. Ennen juoksuja tokotreenit sujui joka kerta tosi hyvin. Vire treenatessa oli aika kiva ja Yola jaksoi tehdä onnistuneita toistoja ja kokeenomaisestikin harjoiteltiin. Nyt parilla viimeisellä kerralla meno on ollut aivan toista maata... Jo autosta hypätessä Yola on antanut rauhoittavia signaaleja, maan haistelua, pään kääntämistä pois... Yhtenä hyvänä esimerkkinä myös viikon takaiset möllikisat, jotka tuntuivat pitkästä aikaa aivan pohjanoteeraukselta. Itse olen myös ollut typerä, koska olen huonosta vireestä huolimatta jatkanut treenejä. Tilanteissa, joissa nään, että Yolalla kiinnostaa treenaminen yhtä paljon kuin kasa kiviä, pitäisi vain tehdä joku yksi helppo juttu ja yrittää leikillä saada treenit lopetettua kivaan tunnelmaan. Pitää yksinkertaisesti tauko, ja jatkaa toisena päivänä, uudella asenteella. Olen myös huomannut, kuinka uskomattoman helposti koira näkee, kun ilo on "tekaistua". Sanon koiralle 'Jee, tosi hyvin teit, jipii!', ja mielessäni ajattelen, että mikä hemmetti tässä nyt taas mättää. Jos koiran pään sisälle olisi joskus hauska päästä ja tietää, mitä siellä milloinkin liikkuu, niin olisi myös omankin. Miksi on niin vaikea lopettaa treenit kesken, kun tiedostaa, ettei tästä hyvää seuraa. Huonon treenin jälkeen tekee mieli heittää hanskat tiskiin.

Toisaalta tällaisten pohdintojen jälkeen sitä miettii myös, että jos treenaaminen ei tuntuisi miltään tai jos aina olisi vain onnistumisia, olisiko sekään oikein tai loppujen lopuksi enää hauskaa? Kai tämä(kin) harrastus vaan vaatii sekä niitä ylä- ja alamäkiä, eihän tässä muuten olisi mitään mieltä. Pitäisi keskittyä enemmän pieniin onnistumisiin ja iloita niistä saavutuksista joihin ollaan  jo päästy.

Eilen treenattiin Irenen ja hänen flattinsa Sarkan kanssa. Nyt olin suunnitellut, että teen Yolan kanssa ihan lyhyen treenin, sellaisen, missä se saa iloisena juosta ja tavoitteena pelkästään hyvä mieli. Eräästä tokotiimin koulutuksesta muistin käytännön vinkin, millä voi saada koiran mielenkiinnon heräämään ohjaajaa kohtaan treenikentällä. Juostaan koirasta pois päin ja avustaja pitää koiraa kiinni. Koiraa hetsataan ja innostetaan, kuiskutellaan, että mihin se mamma menee. Sitten ohjaaja kutsuu koiraa ja kun koira juoksee ohjaajan luo, pidetään kunnon bileet, eikä mikään ole maailmassa parempaa kuin leikkiminen ohjaajan kanssa... Tätä tehtiin Yolan kanssa myös Synnoven koulutuksessa syksyllä.  Eka kerta meni ihan hyvin, Yola juoksi aika kovaa minun luokse leikitin sitä. Tunsin kuitenkin, ettei se leikkinyt aivan tosissaan. Kokeiltiin uudestaan ja.. mitä tapahtuikaan. Yola hämmentyi ja juoksi alkuun minun luokse, mutta ei halunnut alkaa kunnolla leikkiin vaan juoksi onnellisena takaisin Irenen luokse... Siinä vaiheessa jo sanoin, että ei muuten onnistu. Kokeiltiin (kuitenkin! miksi?!) vielä kerran, jolloin menin nurkan taakse piiloon. Nyt Yola innostui, mutta juoksi minut löydettyään jälleen takaisin Irenen luokse. Sen jälkeen se alkoi taas rauhoittelemaan itseään haistelemalla ja korvat luimussa kerjäsi vain silittelyjä.

Tämän jälkeen pidettiin pieni pohtimistauko. Onneksi. onneksi en treenannut yksin koska nyt pääsi kunnolla nauramaan tilanteelle. Kuvittelet, että joku onnistuu, ja sitten kun kokeilet, kaikki meneekin aivan päin honkia... Sellaisessa tilanteessa ei voi muuta kun nauraa ja yrittää vaan keksiä mikä voisi ehkä auttaa seuraavalla kerralla. Näin jälkeenpäin myös mietin, olinko itse aivan täysillä mukana leikkimässä Yolan kanssa. Vai oliko oma tunnetilani jotenkin "väärä", ja Yola aisti sen... En tiedä. Tauon jälkeen kokeiltiin vielä vuoropalkkausta minun ja Irenen välillä. Yola siis juoksi meidän väliä, ja sai molemmilta nameja ja tästä se tykkäsi. Molemmat kehuttiin sitä ja sen jälkeen se juoksi hakemaan toiselta nameja. Tämä tuntui saavan siihen intoa ja Irenekin sanoi, että nyt näyttää siltä että Yola oikein hymyilee. Ja tähän pyrittiinkin, että koiralla olisi mukavaa. Lopetettiin sitten treeni siihen.

Lisäintoa näihin pettymyksiin ja treenien takkuiluun olen saanut kouluttajan hommista. Olen noin kerran viikossa vetänyt tottelevaisuustreenejä treenit Kainuun hurtilla.  Kouluttajajutut on ollut pitkäaikainen unelmani ja haluaisin oppia koko ajan lisää koirien kouluttamisesta. Mikä onkaan parempaa kuin nähdä erilaisia ja taas erilaisia koiria, ja soveltaa kaikkea oppimaansa muiden auttamiseen. Ihan supermukavaa!

Möllikisat

Tänään oli Kajaanilaisen yrityksen Aisti ja tunne Oy:n 1 vuotis-syntymäpäivät. Ohjelmassa oli mm. rally-tokon ja tokon möllikisat, joihin päätin osallistua, koska tämän päivän viralliset tokot Kuopiossa jäivät meidän osalta Yolan juoksun takia pois kuvioista.

Osallistuimme rally-tokon alokasluokkaan ja tokon avoimeen luokkaan. Rallyrata oli helppo, ainoastaan eteen istumisessa oli pientä muistikatkosta ilmassa, ja maahan menossa Yola ei mennyt kunnolla maahan, eli kyynärpäät jäivät ilmaan. Alkuun Yolan seuraaminen myös jätätti, koska olin niin jännittynyt ennen suoritusta. Loppua kohden seurasi hienosti. Saatiin epäviralliselta tuomarilta vinkkejä kisatilanteessa jännitykseen. Hän ehdotti ihan yksinkertaista hengitysharjoitusta, jonka voisi tehdä esim. aina ennen liikkeellelähtöä, jos tuntuu että jännitys pilaa koiran virettä.

Rally-tokon luokkien jälkeen jouduimme odottelemaan melko kauan vuoroamme tokon avoimeen luokkaan, johon ei oltu ilmoitettu muita koiria.  Jo ennen  meidän vuoroa Yolan vire oli, tai no, mitään virettä ei ollut. Yritin leikittää Yolaa, mutta se ei innostunut taisteluleikistä samalla tavalla kuin yleensä. Vein sen nurkan taakse kiinni ja menin piiloon ja palattuani takaisin Yola katsoi vain että, ai, sää tulit jo. Koetin tehdä temppuja ja hauskuuttaa sitä, mutta en saanut millään oikeaa mielentilaa sille. Tässä vaiheessa olin kuitenkin vielä toiveikas.

Kokeessa oli kaikki avoimen luokan liikkeet ruutua lukuunottamatta. Seuraamisen heti ensimmäisestä askeleessa seuraamisessa Yola jätätti tooodella paljon. Sain käskeä sitä monta kertaa ja kävelin itse paineistamalla sitä, eli tuijottamalla ja kyyristymällä itse koiraan päin. Käännökset taisi mennä ihan ok, mutta muuten ei ollut kehumista siinä. Liikkestä seiso oli hyvä, luoksetulo taas ihan katastrofi. Yleensä luoksetulo on ollut Yolan lempiliike ja se tulee nopeasti ja iloisesti luokse. Tällä kertaa kutsuessani, Yola vaan makasi paikoillaan ja kuono tuuleen suuntaan haisteli jotain todella mieletöntä tuoksua ilmassa... Käskin uudelleen ja sitten kyllä tuli mutta kiirettä ei näyttänyt olevan. Liikkestä maahan, jäi istumaan. Toisella käskyllä sitten meni hitaasti maahan. Kaukot menivät ihan todella jumiin, ei tehnyt lopulta yhtään vaihtoa kuin vasta aivan edessä ja tosi vahvalla käsimerkillä avustettuna... Hyppy, joka on ollut Yolan lemppari pitkän aikaa, meni myös mönkään, kiersi sen... Noudon teki ihan hyvin, mutta palautus tuli vinoon eteen. Merkille lähti toisella käskyllä ja tässä Yola jäi seisomaan merkille, koska se on jostain syystä alkanut tarjota merkille jäämistä. Olen harjoitellut merkille jättöä, kylläkin eri tötsällä ja tietysti eri käskyllä, mutta joku tässä liikkeessä on mennyt pilalle...

Melkoista kaaosta siis, ja niin kummallisia juttuja Yola teki, etten voinut kuin nauraa ja olla hämmentynyt. Kummallista kyllä, liikkeiden välit olivat oikein mielekkäitä ja Yola palkkautui sosiaalisesta palkasta tosi hyvin, jotain positiivistakin siis! 😂 Yhtä kokemusta taas rikkaampana ja ihan hyvä vaan, ettei päästy sinne Kuopion virallisiin kisoihin. Toki nyt päivä oli pitkä ja Yolan vire ehti odottelun myötä laskea mutta tässä vaiheessa on enää turha jossitella. Treenattavaa siis ainakin on. 

AVO startti

Eilen startattiin tokon avoimessa luokassa. Kisat pidettiin Iisalmessa, tuomarina toimi Tiina Laakko. Lähdin Yolan kanssa ajelemaan illalla kohti Iisalmea. Nyt kun matkaa oli vain reilu 80 km, nämähän olivatkin varsinaiset lähikisat. 😄 Koiria oli ilmoitettu melko vähän, EVL:ssä oli vain kaksi koiraa ennen meitä kun voittajaluokassa ei yhtäkään. Avoimeen luokkaan ei ollut alkuun ilmoittautunut muita, mutta paikan päällä selvisi, että oltiin saatu viime hetkellä myös kisakaveriksi toinen koirakko.

Paikallaoloon saatiin kahden koiran lisäksi apukoirakko, jotta ryhmässä olisi vähintään se kolme koiraa. Paikallaolo meni mukavasti, ollaan tehty tosi vähän häiriössä, mutta paikallaolo on liikkeenä ollut aina vahva. Vaikkakin siihen olisi hyvä saada enemmän ryhtiä ja jännitettä. Toisaalta, Yola pysyi nyt tosi hyvin istuma-asennossa, eikä asento "lösähtänyt", joten olin tyytyväinen. Tästä liikkeestä saatiin 10 pistettä.

Paikkiksen jälkeen palkkasin purkille ja tunsin, että ryhmäliikkeen jälkeen vire oli Yolan vireeksi aika hyvä. Leikitin sitä paljon ja otin lyhyttä seuraamispätkää ja kosketusalustalle menoa. Sitten annoin Yolan olla tolpassa kiinni ja menin itse reilusti siitä kauemmas ja välillä myös nurkan taakse sitä piiloon. Hieman ennen toisen koirakon suorituksen loppua leikitin sitä vielä vetolelulla ja seuruutin sen kehän reunalle. Päätin nyt kokeilla sitä, että seuruutan Yolaa nyt kaikki liikkeiden välitkin, jotta se ei pääse harhailemaan kentällä. Seuraaviin kokeisiin olisi hyvä saada käsikosketus sille mallille että siitä tulisi hauska "temppu" ja että sitä voisi käyttää liikkeiden välissä "palkkana".

Seuraaminen lähti vähän kehnosti, kävelin itse alkuun liian hidasta vauhtia, koska ajattelin että Yola alkaa jätättää. Ja niinhän se alkoikin. Alussa se tuli  välillä n. puolimetriä jäljessä ja muistaakseni ensimmäinen perusasento tuli todella vinoon eteen (taas). Juoksupätkän ja täyskäännöksen jälkeen oma vauhtinikin vähän jo parani, joten seuraaminen oli parempaa. Loppuun ei tehnyt perusasentoa vaan jäi seisomaan. Kaikesta huolimatta tuomari antoi 8, joka oli kyllä itselle positiivinen yllätys. Liikkeestä seisominen meni tosi hyvin, se on ollut meille vaikea ja Yola on ottanut lisäaskelia seisahdettuaan. Nyt taisin itsekin huomata, että seisahtuikin melko nopeasti, siitä 9,5 pistettä.

Luoksetulossa jouduin antamaan toisen lisäkäskyn, kun ei mennyt ekalla maahan. Olen opettanut maahanmenon toisella tapaa, eli "per"-käsky on takapää liikkuu taakse ja etutassut paikallaan, normi "maahan" taas etutassut liikkuu ja takapää pysyy paikallaan. Nyt tunsin jo ennen käskyä, ettei mene ekalla, joten oma virheeni kun en ottanut kunnolla kontaktia ennen kuin liike jo alkoi. Siitä 7 pistettä, ja olisi saanut juosta vielä paremmalla vauhdilla, vaikkei kyllä ravannutkaan. Viides liike oli liikkeestä maahanmeno. Tässä seuraaminen oli hyvää, sanoin maahan käskyn kuulemma tosi kovaa ja käännyin (!!!) vielä varmistamaan että menihän se varmasti... Tästä siis myös 7 pistettä.

No sitten ruutu... Olin aika varma, ettei Yola edes lähde ruutuun päinkään, vaan tekee jonkun oman ratkaisun. Yllätyksekseni ruutuun se kuitenkin juoksi, mutta vasemman etummaisen kartion taakse ja pyörähti sen takana ruudun ulkopuolelle. Käskin uudestaan ja nyt se meni kuin menikin ruutuun, mutta jäi seisomaan sen verran eteen, että etutassut jäivät nauhojen ulkopuolelle. Yola meni myös käskystä kivasti maahan ja liike tehtiin loppuun asti, mutta nollillehan se meni. Epävarmuus liikkeen suhteen oli kyllä jo tiedossa, mutta tavoite oli edes löytää ruutuun, joten siitä jäi kuitenkin aika hyvä mieli. Nyt vaan enemmän paikan vahvistusta ja sitä vauhtia tähänkin liikkeeseen.

Noudossa haki melko hyvin mutta tässä tapahtui jotain, mihin en itsekään ollut varautunut. Haki hienosti ja lähti tuomaan kapulaa, mutta toikin kapulan eteeni. Yola tuli eteen kylläkin vähän vinoon ja pikkuisen epävarmasti. Edestä käskin sitten "sivulle", ja Yola kiersikin takaa sivulle (? 😄) vaikka takaa sivulle kierto on "viereen"-käskyllä. Tämä siis hänen oma ratkaisunsa, mutta meni ihan oikein kuitenkin, vauhtia olisi tähänkin liikkeeseen saanut tulla enemmän, joten siitä 8. Kauko-ohjauksessa meni ekalla maahan, istu-maahan vaihdot olivat hitaita ja takapää ei liikkunut kovin halukkaasti. Tein siis etujalat paikallaan tekniikalla, jota ollaan harjoiteltu. Olisi mennyt ehkä paremmin takajalat paikoillaan käskyillä, mutta päätin nyt tehdä niin kuten ollaan harjoiteltukin. Tästä saatiin 7 pistettä.

Estehyppy oli aika hyvä, siitä 9,5, tässäkin sitä vauhtia kaivataan enemmän. Merkin kierto meni myös niin kuin olin ajatellut. Ollaan tehty myös merkkiä, eli sitä että Yola menee kartion taakse seisomaan. Tässä pitää tehdä enemmän erottelutreeniä, koska merkin kierto on ollut alkuun tosi hyvä ja vauhdikas liike meillä. Nyt lähti siis hyvin merkille, mutta jäi seisomaan merkin taakse, kutsuin sitten virheellisesti "sivu"-käskyllä ja Yola tekis sitten pienen mutkan ruutua kohti, mutta tuli kuitenkin sivulle tooosi hitaasti kylläkin. Siitä saatiin 5 pistettä. 

Kokonaisvaikutus oli 8, tuomari sanoi että koira tekee iloisesti ja häntä heiluen. Tästä olin itsekin iloinen ja tyytyväinen siihen, että Yola palkkautui hyvin liikkeiden välillä ja itse en paineistanut sitä. Jollain tavalla sain myös itseni sellaiseen henkiseen tilaan, että tämä menee miten menee, pääasia että on kivaa. Seuraavalla kerralla sitten samalla fiiliksellä! Vauhtia juoksuliikkeisiin ja perusasennon vahvistamista, lisäksi minulle reippaampaa vauhtia kävelemiseen...

Yhteensä saatiin 230 pistettä ja AVO2 tulos, sijoitus 1/2. Päälimmäisenä jäi tosi hyvä mieli ja saatiin taas vähän lisää treeni-intoa. Huomenna onkin sitten vuorossa rally-tokon epäviralliset kisat. Ilmoitin Yolan suoraan ALO-luokkaan, vaikka nakkiluokkakin olisi ollut vaihtoehto. Katsotaan miten siellä käy.

Tokokoe Iisalmi 8.5.2018
Tulos AVO2 230 pistettä sij. 1/2. Tuomari Tiina Laakko.

Suunnitellut treenit

Tänään tehtiin tokon kokeenomaiset treenit. Olin eritellyt liikkeet ja palkkausvälit etukäteen ja kaikki avoimen luokan liikkeet käytiin läpi. Treenasin kylläkin yksin, joten liikkuri olisi ollut vielä oikein hyvä lisä treeneihin.  Alkuun leikitin Yolaa. Taisteluleikillä sen virettä saakin nostettua aika mukavasti. Näytin myös palkkapurkkia, ja päätin palkata joka setin jälkeen purkille sekä lelulle, kuten olen kokeissakin suorituksen jälkeen tehnyt.

Ensimmäisenä otin kehäänmenon, seuraamisen, luoksetulon ja liikkestä maahanmenon. Kehäänmenossa alkuun kontakti putoili, mutta tarjosi itse kuitenkin kivasti sivulletuloa. Seuraamisessa jätätti jonkin verran. Tämä on aivan uusi ongelma, enkä tiedä, mistä tämä nyt johtuu. Jossain vaiheessa sain ongelman jo pois, mutta nyt pitkistä pätkistä ja liikkeelle lähdöstä on tullut taas epävarmoja. Käännökset, varsinkin oikeaan, sujuu hyvin. Perusasennot ovat joskus vinoja ja peruuttaessa Yola kääntyy vielä kovin sivuttain. Liikkestä maahan, joka on ollut se paras liike, meni huonosti, Yola totteli vasta kolmatta maahan käskyä. Luoksetulo onnistui muuten hyvin, juoksi hyvällä vauhdilla mutta perusasento vähän vino. Näiden jälkeen palkkaus ja Yola juoksikin täysiä palkkapurkille ja lelulle ja tuntui aika kivasti palkkautuvan myös liikkeiden välillä.

Sitten vuorossa olivat ruutu, kaukot ja merkin kierto. Tässä suurimmaksi pulmaksi nousi ruudun merkkaus. Yola ei alkuun tiennyt yhtään, missä se ruutu on. Lähti palkkapurkille, joka oli auton takana ja auto ruudun takana... Sen jälkeen lähetin uudelleen ja tämä lähti hakemaan mun hanskoja auton viereltä... Lopuksi se huomasi, mitä hain ja hitaalla vauhdilla kylläkin, meni ruutuun. Eli ruudun vahvistamista täytyy treenata lyhyellä ja pitkällä matkalla ja palauttaa treeneihin kosketusalusta. Sitten kokeilla ottaa kosketusalusta pois, jonka jälkeen uudestaan etäisyyksiä. Pitäisiköhän koettaa pallon heittämistä ruutuun... Saisikohan sillä jännitettä liikkeeseen? Kiertokartio oli alkuun myös kadoksissa. Se on ollut myös yksi onnistuneimmista. No, uudelleen lähettämällä meni kuitenkin. Kaukot onnistuivat aika hyvin. Vaihdot Yola suorittaa hyvin onnistuessaan jo melko nopeastikin. Makuuasento välillä valuu lonkille. 

Seuraavaksi otin pelkän noudon ja siirtymisen, jonka jälkeen palkkasin tästä. Tämä toikin loppupätkään mukavasti intoa, kun palkka tulikin "nopeasti". Nouto on hyvä, siihen ehkä haluaisin hieman enemmän vielä palautukseen vauhtia. Lopuksi otettiin vielä liikkestä seiso ja hyppy. Ne sujuivat hyvin. Liikkeestä seisomista ollaan otettu melko vähän, kun ollaan senkin opettaminen aloitettu aivan alusta. Yolalla on ollut hiippailutaipumusta, mutta korokkeen avulla siihen on saatu napakkuutta.

Suurimmilta osin jäi mieleen seuraamisen jätättäminen... Toisena liikkeiden välit ja sosiaalinen palkka, joka kylläkin mielestäni toimi aikaisempaan verrattuna hyvin. Liikkeiden väliin voisin käyttää pyörähdystä ja vaikka mielummin seurauttaa Yolaa liikkeiden välitkin, jotta sillä ei tulisi haahuilua siirtymisissä. Alle kahden viikon päästä sitten kokeisiin, jän-nit-tä-vää. 😁

Tokon tavoitteista

Ajattelin vähän kirjoitella tokon tavoitteista ja siitä, millaisiin mittasuhteisiin meidän tokotreenit ovat nyt asettuneet täällä uudella paikkakunnalla. Täällä Kajaanissa ilmeisesti aika vähän tokoillaan, esimerkiksi säännöllisiä kisaryhmiä ei juurikaan ole, pk-puolella ilmeisesti jotain, mutta sielläkin lähinnä BH-koetta ajatellen. Olisi siis todella kiva, jos joku innostuisi täälläkin enemmän tokoilusta, ja saisi siitä kipinän vaikkapa kimppatreeneihin. Saa siis laittaa viestiä, jos joku aiheesta kiinnostunut tätä kirjoitusta lukee.

Nyt olen kuitenkin innostunut treenaamaan itsekseni kun on ruutuvälineet ja muutkin kiertokartiot yms. itsellä valmiina. Olen miettinyt sellaiseksi "hiljaiseksi tavoitteeksi" avoimessa luokassa starttaamista lähiaikoina. Hiljattain tein neljän viikon suunnitelman, johon sisältyy kolme treenikertaa viikossa ja jokaiselle treenikerralle on eritelty asiat (n. 3) joita treenataan. Päätin tehdä sen ihan paperiversiona, katsotaan toimiiko se paremmin kuin aikaisempi puhelimen muistio... Pari koetta olen nyt kalenterista katsonut ehdolle. Ainakin Iisalmen ja Muhoksen kisat olisivat jo toukokuussa. Voi olla, että startti on liian aikainen ja osa liikkeistä on hieman kesken, mutta ainakin kynnys voisi taas madaltua, kun vaan uskaltaisi niihin ensimmäisiin kisoihin.

Nyt ollaan treenattu aika paljon ruutua, jotta se liikkeenä saataisiin pakettiin. Olen harjoitellut sitä takaperin ketjuttamalla ja se onkin tuonut harjoitteluun lisää mielenkiintoa. Takaperin ketjuttamisen olen toteuttanut seuraavasti: Ensin ruudussa perusasento - maahan - vapautus. Seuraavaksi perusasento - maahan - seiso - vapautus. Sen jälkeen perusasento - maahan - seiso - vapautus pois  päin ruudusta eli eteen palkka-alustalle.

Suurimpana haasteena Yolalla on vielä epävarmuus ruutuun menemisestä. Aika hyvin Yola hakee virittelysanalla "missä ruutu" ruudun, mutta silti ensimmäisellä lähetyksellä se saattaa käydä koskettamassa ruudun kartiota. Olen ottanutkin nyt taas pari askelta ruudun paikan hakemisessa taaksepäin, eli palauttanut kosketusalustan ruutuun.  Lähetykset olen toteuttanut sillä tavoin, että ensimmäiset kosketusalustan kanssa ja sen jälkeen yhden ilman.

Toisena haasteena on kaukokäskyt, joissa asennonvaihdot menee suhteellisen hyvin läheltä, mutta etäisyyttä pitäisi saada kasvatettua siihen viiteen metriin. Kaukokäskyjen treenaamiseen Yola tarvitsee myös vielä jumppaa, eli ollaan harjoiteltu tyynyjen ja jumppapallojen kanssa takapäänkäyttöä ja kropan hallintaa. Jumppaaminen onkin Yolan lempipuuhaa ja se toimii erinomaisesti treenien lämmittelyn lisäksi myös hyvänä viretilan nostattajana.

 

Palaan nyt vähän vaihteeksi tokomietteisiin ja -kuulumisiin. Jatkettiin nyt talvella vielä Mariannen tokoryhmässä, mutta siirryttiin ulkokentältä sisälle halliin. Ollaan tykätty ja edistystäkin on joihinkin asioihin saatu aikaan. Kun tokotreenit loppuivat kesän lopussa, Marianne piti meille kokeenomaiset treenit. Meidän luokka oli siis avoin kun on nyt jo se koularikin. Isoimpana ongelmana sieltä erottuivat siirtymiset ja liikkeiden keskeneräisyys. Keskeneräisyys on omasta mielestänikin tässä vaiheessa ihan sallittua, mutta liikkeiden välejä en ole oikein ymmärtänyt itsessään treenata. Se tuli uutena oppina myös Synnoven koulutuksesta.

 

Olen nyt harjoitellut suunnittelemaan treenejä paremmin. Olen laittanut kolmen kerran treeneihin peräkkäin kolmea eri asiaa treenattavaksi. Muistiona olen käyttänyt puhelimen muistiota, se kun tuppaa aina olemaan paikassa kuin paikassa mukana. Silti suunnitelmasta kiinni pitäminen on ollut yllättävän hankalaa. Turhan usein tulee vain mieleen treenata jotain päähän pistona, usein sellaisia asioita joita tiedän ettei Yola osaa vielä hyvin, ja silloin treenit menevät usein tuputtamiseksi.

 

Myös treeneissä on taas ollut vaihtelevaa, viretilan kannalta siis. Ulkona, ennen lenkkiä Yola on ihan liekeissä, pelkkä pallo palkkana riittää. Seuruussa on intoa ja se tekee silloin todella hienosti esimerkiksi takapään käyttöä ja korjaa ilman apuja perusasentoa. Sitten sisätreeneissä liikkeet vaan joskus todella hidastuu... Yola paineistuu todella herkästi, jos unohdan palkata tai vaadin siltä liikaa. Tiedän, että tämä on luonnollinen reaktio, mutten oikein tiedä, miten sitä ongelmaa lähtisin järkevästi purkamaan. Turhaudun Yolan hitaudesta itse ja näin koko treeni voi olla jo yksi iso takapakki.

 

Synnøve Matren tokokoulutusviikonloppu Halikossa

Päästiin viikonloppuna osallistumaan Golden ringin järjestämään tokokoulutukseen Halikkoon. Kouluttajaksi saapui norjalainen Synnøve Matre joka on kisannut MM-tasolla kultaistennoutajiensa kanssa. Koulutus oli kaksipäiväinen ja lauantaina pääsimme Yolan kanssa Synnøven oppiin.

Saimme treeniaikaa 2 x 20 min. Ensimmäisellä kerralla kerroin, että suurimmaksi osaksi haluaisin keskittyä Yolan kanssa vireystilaan ja motivoimiseen, että se keskittyisi tekemiseen. Aluksi Yola tekikin näyttävän sisääntulon käymällä tervehtimässä kaikkia kuuntelijoita ja poukkoilemalla ympäriinsä. Tämä osoittautuikin olennaisimmaksi aihealueeksi meidän treeneissä. Koiralle täytyy siis opettaa että kun treenataan, tehdään töitä eikä keskitytä mihinkään muuhun. Muita koirakoita seuraillessakin huomasin että  he käskivät koiransa maahan tai muuten "käskyn alle". Itse en ole osannut moista seikkaa ajatellakaan, päinvastoin olen virheellisesti ajatellut että koska Yolalla on jo valmiiksi niin "huono vire" siltä ei kannata koko ajan vaatia jotain vaan antaa sen välillä "levähtää". Tosiasiahan tässä kohtaa on se, että silloin levähtämisestä tulee mukavampaa kuin itse treenaamisesta. Saatiin ohjeeksi paljon leikkimistä, leikkimistä ja vielä kerran leikkimistä. Siten minusta tulisi Yolalle treenikentän paras asia, ja hajut ja muut asiat olisivat sille toisarvoisia. Synnøve myös painotti sitä, että koira täytyy saada tekemään töitä minulle eikä minä koiralle.

Harjoittelimme myös seuraamista ja kontaktia siinä. Lähdettiin aivan yhdestä askeleesta jonka jälkeen palkka. Tätä toistettiin monta kertaa. Tunsin kuitenkin että Yola seurasi koko ajan liian takana ja minulle tuli sellainen olo, että minun täytyy houkutella sitä kovin. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ottaa ehkä naksutin käyttöön tässä tilanteessa. Pallo innostaa sitä ulkona seuruussa mutta  nyt sisällä ei... Saatiin kuitenkin hyvää oppia seuruuseen ja muutenkin perusasioihin, joihin meillä todella täytyy panostaa. Lopuksi tehtiin myös ruutua ja merkin kiertoa sekä luoksetuloa, näissä mahdollisimman paljon vauhtia ja hetsaamista, eli lelupalkkoja ja läpi juoksuja eikä lähetyksiä perusasennosta vaan suoraa esim. leikistä, jotta saataisiin jalkoihin enemmän vipinää. Paljon hyviä oppeja siis. 

Sunnuntaina olin vielä kuunteluoppilaana, siitäkin päivästä sain paljon hyviä vinkkejä esim. pysäytysten opetteluun ja seuruuseen. Yolakin on melko lailla seuraamisessa kiinni käsipalkassa ja näin ollen kontakti ei kohdistu minuun vaan palkkaan. Tätä makupalasta tai lelusta luopumista harjoitteli useampi koirakko. Sain paljon hyviä käytönnln vinkkejä ja ehdin niitä onneksi kirjata vihkoonkin. 

Tässä joitain lauseita joita kirjoittelin ylös:
Kaukokäskyissä: Tärkeää rauhallisuus, jotta koira ymmärtää oikeasti mitä tehdään. Asennonvaihtojen kannalta etujalat paikoillaan on parempi vaihtoehto, koska niitä on helpompi hallita, eli nähdä miten koiran jalat liikkuvat.
Hyvä ottaa käyttöön eri käskyt, esim. maahan menossa kuin muualla liikkeissä, esim. jäävissä.

Tunnistusnouto: Rauhallisuus tässäkin, leikkiminen ennen ja jälkeen lähetyksen jotta saataisiin rauha itse tunnareiden etsintään. Kapulan pito: täytyy opettaa koiralle, että se itse valitsee ottaa kapulan suuhun, ei vain käskystä.

Seuraaminen: Ensimmäinen puolikas askel on tärkein! Kun koira haluaa itse päättää mitä tekee, tehdään jotain aivan muuta. Asento liian edessä ja vinossa -> koiran täytyy itse opetellä siirtämään ja käyttämään takapäätä. Ensin vain askeleita, sen jälkeen vasta suoraa linjaa. Peruuttamisen opettaminen kannattaa rakentaa: ensin sivulle askel -> taakse -> sivulle jne, jonka jälkeen lisätä taakse askelia.

Liikkestä istuminen: ensin käsky ja vasta sitten käsimerkki -> vahvistetaan istu-käskyä vetämällä pannasta koiran istuessa ja toistamalla käskyä. Näin koiran käsitys istumaasennosta vahvistuu sen vastustaessa ylös nousemista.

Häiriötreenit: Koira pitää muistaa palkita ja kertoa sille, milloin se tekee hyvin ja milloin ei sekä milloin sen mielentila on oikea. Koiran kuuluisi itse oppia tarjoamaan esimerkiksi sivulletuloa eli joka kerta kun se tekee niin -> palkka!

Ohjattu nouto: Kapulat aluksi tosi lähellä koiraa, jotta koira oppii tunnistamaan suunnat.

Pysäytyskäskyissä: Palkkaajan käyttö: palkkaaja antaa makupalan, koira juoksee ohjaajaa kohti -> pysäytys (välillä pysäytys ja välillä läpijuoksu, jotta koira ei opi ennakoimaan käskyä). Mahdollisiman paljon erilaisia paikkoja pysäytykseen (esim. agilityputki, puun kierto, peruutuskäsky). Palkka kannattaa heittää jalkoihin/päätä kohti.

Ihan mahtavia oppeja siis ja huippu viikonloppu, tällaisia lisää kiitos!

Follow my blog with Bloglovin