Palaan nyt vähän vaihteeksi tokomietteisiin ja -kuulumisiin. Jatkettiin nyt talvella vielä Mariannen tokoryhmässä, mutta siirryttiin ulkokentältä sisälle halliin. Ollaan tykätty ja edistystäkin on joihinkin asioihin saatu aikaan. Kun tokotreenit loppuivat kesän lopussa, Marianne piti meille kokeenomaiset treenit. Meidän luokka oli siis avoin kun on nyt jo se koularikin. Isoimpana ongelmana sieltä erottuivat siirtymiset ja liikkeiden keskeneräisyys. Keskeneräisyys on omasta mielestänikin tässä vaiheessa ihan sallittua, mutta liikkeiden välejä en ole oikein ymmärtänyt itsessään treenata. Se tuli uutena oppina myös Synnoven koulutuksesta.
Olen nyt harjoitellut suunnittelemaan treenejä paremmin. Olen laittanut kolmen kerran treeneihin peräkkäin kolmea eri asiaa treenattavaksi. Muistiona olen käyttänyt puhelimen muistiota, se kun tuppaa aina olemaan paikassa kuin paikassa mukana. Silti suunnitelmasta kiinni pitäminen on ollut yllättävän hankalaa. Turhan usein tulee vain mieleen treenata jotain päähän pistona, usein sellaisia asioita joita tiedän ettei Yola osaa vielä hyvin, ja silloin treenit menevät usein tuputtamiseksi.
Myös treeneissä on taas ollut vaihtelevaa, viretilan kannalta siis. Ulkona, ennen lenkkiä Yola on ihan liekeissä, pelkkä pallo palkkana riittää. Seuruussa on intoa ja se tekee silloin todella hienosti esimerkiksi takapään käyttöä ja korjaa ilman apuja perusasentoa. Sitten sisätreeneissä liikkeet vaan joskus todella hidastuu... Yola paineistuu todella herkästi, jos unohdan palkata tai vaadin siltä liikaa. Tiedän, että tämä on luonnollinen reaktio, mutten oikein tiedä, miten sitä ongelmaa lähtisin järkevästi purkamaan. Turhaudun Yolan hitaudesta itse ja näin koko treeni voi olla jo yksi iso takapakki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti