Palaan nyt vähän vaihteeksi tokomietteisiin ja -kuulumisiin. Jatkettiin nyt talvella vielä Mariannen tokoryhmässä, mutta siirryttiin ulkokentältä sisälle halliin. Ollaan tykätty ja edistystäkin on joihinkin asioihin saatu aikaan. Kun tokotreenit loppuivat kesän lopussa, Marianne piti meille kokeenomaiset treenit. Meidän luokka oli siis avoin kun on nyt jo se koularikin. Isoimpana ongelmana sieltä erottuivat siirtymiset ja liikkeiden keskeneräisyys. Keskeneräisyys on omasta mielestänikin tässä vaiheessa ihan sallittua, mutta liikkeiden välejä en ole oikein ymmärtänyt itsessään treenata. Se tuli uutena oppina myös Synnoven koulutuksesta.

 

Olen nyt harjoitellut suunnittelemaan treenejä paremmin. Olen laittanut kolmen kerran treeneihin peräkkäin kolmea eri asiaa treenattavaksi. Muistiona olen käyttänyt puhelimen muistiota, se kun tuppaa aina olemaan paikassa kuin paikassa mukana. Silti suunnitelmasta kiinni pitäminen on ollut yllättävän hankalaa. Turhan usein tulee vain mieleen treenata jotain päähän pistona, usein sellaisia asioita joita tiedän ettei Yola osaa vielä hyvin, ja silloin treenit menevät usein tuputtamiseksi.

 

Myös treeneissä on taas ollut vaihtelevaa, viretilan kannalta siis. Ulkona, ennen lenkkiä Yola on ihan liekeissä, pelkkä pallo palkkana riittää. Seuruussa on intoa ja se tekee silloin todella hienosti esimerkiksi takapään käyttöä ja korjaa ilman apuja perusasentoa. Sitten sisätreeneissä liikkeet vaan joskus todella hidastuu... Yola paineistuu todella herkästi, jos unohdan palkata tai vaadin siltä liikaa. Tiedän, että tämä on luonnollinen reaktio, mutten oikein tiedä, miten sitä ongelmaa lähtisin järkevästi purkamaan. Turhaudun Yolan hitaudesta itse ja näin koko treeni voi olla jo yksi iso takapakki.

 

Agilitytreeneissä pääsimme harjoittelemaan valssia ohjauskuviona ja kontakteista A-estettä. A-esteeseen päätettiin ottaa eri laskeutumistapa kuin esim. puomin ja keinun alastuloon, eli olen käyttänyt nenätystä alastulossa. A-este on kuitenkin aika jyrkkä ja Yola rakenteeltaan etuvoittoinen, koira tulee A-esteen yleensä tosi nopeasti, joten jos se joutuu pysähtymään alastulossa etutassut joutuu jarruttamaan kovin ja joutuvat koetukselle. Siispä päätettiin liittää tähän läpi käsky, jotta Yola saa A:n mentyään jatkaa matkaa. Yola suoritti esteen mukavasti melko matalalta, joten kontakti pintaan se osui todella hyvin joka kerta läpi juostessaan. A-este oli kuitenkin sille todella jännittävä este, ja sen kyllä huomasi. Häntä heilui takakoipien välissä ja joka kerta palkan jälkeen toinen juoksi hädissään suurinpiirtein minun syliin.

 

Alla olevassa videossa nähdään valssin harjoittelua. Radalla oli myös pussi, joka aiheutti pieniä hankaluuksia.
 

Lopulta myös pussi onnistui kuin onnistuikin...

 

Tässä pieni videoanalyysi meidän viime kerran agilitytreeneistä. Vuorossa oli siis pieni radanpätkä, johon sisältyi hyppy, kepit ja putki. Harjoiteltiin näiden esteiden lisäksi ohjauskuviona edestä leikkausta putkesta putkeen.

 

Ensimmäisessä videossa rata menee mallikkaasti, vinokepit sujuu jo kivasti ja putki on tietty sen lemppari. Itse voisin vielä yrittää irrottaa koiraa hypyille paremmin sivusuunnassa, edelleen jään varmistamaan että hyppääkö koira varmasti ja joudun juoksemaan melko lähelle estettä, jolloin oma vauhti hidastuu ja vaikeutuu.

 

 Toinen pätkä menee edellisen tavoin oikein hyvin. Laitettiin keppejä jo vähän suorempaan, kun Yola meni ne niin vauhdilla.

 

 

Viimeisessä pätkässä Yolalla alkaa jo treenit ja omasta mielestäni etenkin hypyt painaa. Ensimmäiselle hypylle se hiippailee jo varastaen. Lisäksi edestä leikkaus epäonnistuu, en ohjaa koiraa tarpeeksi selkeästi putkeen. Kaksi viimeistä rimaa sitten jo tippuvatkin joista huomaa että olisi voinut jättää rata kahteen kertaan tai lopettaa jo viimeiseen putkeen.

 

Hyppytekniikkaa pitäisi harjoitella ja vaikkakin ihan vasta ollaan vasta alettu edes harjoitella korkeampia hyppyjä. Yola on kuitenkin jo useasti tiputellut rimoja aikaisempaa enemmän, en tiedä onko se jumissa vai johtuuko se vain hyppäämättömyydestä. Lämmittelyt minusta toimii ihan hyvin kuitenkin. Olen myös tosi huono näkemään Yolasta vielä milloin se kaipaa lepoa. Huomaan sen itse vasta usein ainoastaan rimojen tipahtelusta tai muusta yleisestä häsäämisestä tai kuuntelemattomuudesta. Näihin pitäisi itsellä opetella kiinnittämään enemmän huomiota.

 

Synnøve Matren tokokoulutusviikonloppu Halikossa

Päästiin viikonloppuna osallistumaan Golden ringin järjestämään tokokoulutukseen Halikkoon. Kouluttajaksi saapui norjalainen Synnøve Matre joka on kisannut MM-tasolla kultaistennoutajiensa kanssa. Koulutus oli kaksipäiväinen ja lauantaina pääsimme Yolan kanssa Synnøven oppiin.

Saimme treeniaikaa 2 x 20 min. Ensimmäisellä kerralla kerroin, että suurimmaksi osaksi haluaisin keskittyä Yolan kanssa vireystilaan ja motivoimiseen, että se keskittyisi tekemiseen. Aluksi Yola tekikin näyttävän sisääntulon käymällä tervehtimässä kaikkia kuuntelijoita ja poukkoilemalla ympäriinsä. Tämä osoittautuikin olennaisimmaksi aihealueeksi meidän treeneissä. Koiralle täytyy siis opettaa että kun treenataan, tehdään töitä eikä keskitytä mihinkään muuhun. Muita koirakoita seuraillessakin huomasin että  he käskivät koiransa maahan tai muuten "käskyn alle". Itse en ole osannut moista seikkaa ajatellakaan, päinvastoin olen virheellisesti ajatellut että koska Yolalla on jo valmiiksi niin "huono vire" siltä ei kannata koko ajan vaatia jotain vaan antaa sen välillä "levähtää". Tosiasiahan tässä kohtaa on se, että silloin levähtämisestä tulee mukavampaa kuin itse treenaamisesta. Saatiin ohjeeksi paljon leikkimistä, leikkimistä ja vielä kerran leikkimistä. Siten minusta tulisi Yolalle treenikentän paras asia, ja hajut ja muut asiat olisivat sille toisarvoisia. Synnøve myös painotti sitä, että koira täytyy saada tekemään töitä minulle eikä minä koiralle.

Harjoittelimme myös seuraamista ja kontaktia siinä. Lähdettiin aivan yhdestä askeleesta jonka jälkeen palkka. Tätä toistettiin monta kertaa. Tunsin kuitenkin että Yola seurasi koko ajan liian takana ja minulle tuli sellainen olo, että minun täytyy houkutella sitä kovin. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ottaa ehkä naksutin käyttöön tässä tilanteessa. Pallo innostaa sitä ulkona seuruussa mutta  nyt sisällä ei... Saatiin kuitenkin hyvää oppia seuruuseen ja muutenkin perusasioihin, joihin meillä todella täytyy panostaa. Lopuksi tehtiin myös ruutua ja merkin kiertoa sekä luoksetuloa, näissä mahdollisimman paljon vauhtia ja hetsaamista, eli lelupalkkoja ja läpi juoksuja eikä lähetyksiä perusasennosta vaan suoraa esim. leikistä, jotta saataisiin jalkoihin enemmän vipinää. Paljon hyviä oppeja siis. 

Sunnuntaina olin vielä kuunteluoppilaana, siitäkin päivästä sain paljon hyviä vinkkejä esim. pysäytysten opetteluun ja seuruuseen. Yolakin on melko lailla seuraamisessa kiinni käsipalkassa ja näin ollen kontakti ei kohdistu minuun vaan palkkaan. Tätä makupalasta tai lelusta luopumista harjoitteli useampi koirakko. Sain paljon hyviä käytönnln vinkkejä ja ehdin niitä onneksi kirjata vihkoonkin. 

Tässä joitain lauseita joita kirjoittelin ylös:
Kaukokäskyissä: Tärkeää rauhallisuus, jotta koira ymmärtää oikeasti mitä tehdään. Asennonvaihtojen kannalta etujalat paikoillaan on parempi vaihtoehto, koska niitä on helpompi hallita, eli nähdä miten koiran jalat liikkuvat.
Hyvä ottaa käyttöön eri käskyt, esim. maahan menossa kuin muualla liikkeissä, esim. jäävissä.

Tunnistusnouto: Rauhallisuus tässäkin, leikkiminen ennen ja jälkeen lähetyksen jotta saataisiin rauha itse tunnareiden etsintään. Kapulan pito: täytyy opettaa koiralle, että se itse valitsee ottaa kapulan suuhun, ei vain käskystä.

Seuraaminen: Ensimmäinen puolikas askel on tärkein! Kun koira haluaa itse päättää mitä tekee, tehdään jotain aivan muuta. Asento liian edessä ja vinossa -> koiran täytyy itse opetellä siirtämään ja käyttämään takapäätä. Ensin vain askeleita, sen jälkeen vasta suoraa linjaa. Peruuttamisen opettaminen kannattaa rakentaa: ensin sivulle askel -> taakse -> sivulle jne, jonka jälkeen lisätä taakse askelia.

Liikkestä istuminen: ensin käsky ja vasta sitten käsimerkki -> vahvistetaan istu-käskyä vetämällä pannasta koiran istuessa ja toistamalla käskyä. Näin koiran käsitys istumaasennosta vahvistuu sen vastustaessa ylös nousemista.

Häiriötreenit: Koira pitää muistaa palkita ja kertoa sille, milloin se tekee hyvin ja milloin ei sekä milloin sen mielentila on oikea. Koiran kuuluisi itse oppia tarjoamaan esimerkiksi sivulletuloa eli joka kerta kun se tekee niin -> palkka!

Ohjattu nouto: Kapulat aluksi tosi lähellä koiraa, jotta koira oppii tunnistamaan suunnat.

Pysäytyskäskyissä: Palkkaajan käyttö: palkkaaja antaa makupalan, koira juoksee ohjaajaa kohti -> pysäytys (välillä pysäytys ja välillä läpijuoksu, jotta koira ei opi ennakoimaan käskyä). Mahdollisiman paljon erilaisia paikkoja pysäytykseen (esim. agilityputki, puun kierto, peruutuskäsky). Palkka kannattaa heittää jalkoihin/päätä kohti.

Ihan mahtavia oppeja siis ja huippu viikonloppu, tällaisia lisää kiitos!

Follow my blog with Bloglovin