Olemme vuoden vaihteessa muuttaneet Turusta Kajaaniin, takaisin pohjoisempiin maisemiin. Jouduimme sanomaan haikeat heipat Mariannelle meidän tokoryhmän kouluttajalle sekä agilityryhmän Mirkalle. Kiitos teille ihanille avusta ja neuvoista ja ennen kaikkea mukavasta ajasta.
Nyt ollaan siis pikku hiljaa sopeuduttu uuteen paikkaan ja uusiin kuvioihin. Täällä Kajaanissa tuntuu olevan mukavasti koiratoimintaa. 300 metrin päästä lähtee hiihtolatu, jossa olemme Yolan kanssa käyneet koirahiihtovuorolla hiihtelemässä. Eilen maanantaina aloitimme rally-tokon treeniryhmässä, jonka kouluttajana toimii Salme Räsänen.
 |
| Pakkasta ja lunta täällä riittää, oikein hyytävän kylminä päivinä on Yola saanut nukahtaa päiväunet kainalossa. |
Rally-tokoa emme ole siis Yolan kanssa treenanneet ollenkaan. Olen käynyt katsomassa pari kertaa kisoja ja se on oikeastaan koko kosketuspintani kyseiseen lajiin. Jonkun verran olen siitä tietysti lukenut ja tiedän että siinä on paljon samoja juttuja kuin esimerkiksi tokossa, mutta silti se on aivan uusi aluevaltaus meille.
Ekalla kerralla vuorossa oli ratatreeni. Aloitimme tutustumalla rataan. Itselleni vaikeinta on muistaa kylttien merkitykset ja säännöt, milloin ohjaaja pysähtyy ja milloin ei sekä milloin liike alkaa istumisesta ja millon kävellään kohti kylttiä jne.
Radalla oli ALO- ja AVO-luokkien kylttejä. Suurin osa niistä meni hyvin ja onnistuneesti. Itse jännityksissäni huomasin kylläkin tekeväni virheen koska suoritin kyltin toisensa perään ja palkkasin vain nameilla. Yolan seuruu lähti heti jätättämään ja se ihmetteli, miksi hinkataan samaa kohtaa ja selvästi myös kummasteli kylttejä ja otti niistä häiriötä. Radan lopuksi huomasin sen olevan todella alavireinen ja vasta siinä tajusin että olisi ehdottomasti pitänyt ymmärtää leikittää sitä kylttien välillä, eikä lähteä tekemään koko rataa suin päin. Ensi kerralla tässä asiassa yritän olla viisaampi.
Joka tapauksessa hyvin on lähtenyt sujumaan ja ensikosketus rally-tokoon omista mokista huolimatta oikein positiivinen ja kiva!
