Mietteitä vuodelle 2019

Viime vuoden alussa en tainnut (ainakaan täällä blogin puolella) asettaa mitään "virallisia" tavoitteita vuodelle 2018. Kuitenkin aloitimme uuden lajin, rally-tokon, sekä treenasimme taippareihin ahkerasti. Rallyssä startattiin loppuvuodesta jo avoimessa luokassa ja saatiin kaksi hyväksyttyä tulosta. Yola oppi myös noutamaan innokkaasti riistaa (kyllä vain, kuuden vuoden iässä 😅), mutta taipparit eivät ikävä kyllä menneet läpi kun niitä kertaalleen päästiin yrittämään.

Itse aloitin kesällä Kainuun Hurtilla kouluttajana ja vedin säännöllisen epäsäännöllisesti tottelevaisuuskoulutuksia ja tuntui, että opin jo tuossa lyhyessä ajassa hurjasti lisää erilaisten koirien kouluttamisesta. Loppuvuodesta koulutin myös muutaman kerran rally-tokoakin tuuraajana ja sen jälkeen lupauduinkin jo VOI/MES ryhmän yhdeksi vakikouluttajaksi High Five Agility Team:lle. Loppuvuodesta osallistuimme vielä tokon ALO/AVO-tasoiselle kurssille Vuokatissa, josta saimme rutkasti lisää treeni-intoa ja toko-oppeja. Vuotemme Kajaanissa on ollut koiraharrastusten osalta siis hyvinkin aktiivinen.

Yola tokotreeneissä Vuokatin FunDog-areenalla. Kuva © Sari Korhonen

Kuva © Sari Korhonen

Tälle vuodelle tavoitteena on ehdottomasti jatkaa tokon ja rallyn treenikuvioita tavoitteellisesti. Rally-tokon osalta on tavoite päästä kilpailemaan jo tänä kesänä voittaja-luokassa ja syksyllä sitten mestariluokassa. Voittajaluokkaan vaaditaan vielä yksi hyväksytty tulos avoimesta luokasta ja se tulee helposti tämän kevään aikana. Oikean puolen seuraaminen vaatii eniten meillä panostamista, sillä haluan, että siitä tulee yhtä vahva kuin vasemman puolenkin seuraamisesta.

Tokossa tavoitteemme ovat hieman maltillisemmat. Jos saadaan avoimen luokan ykköstulos tänä vuonna jostakin kisasta, niin olen tyytyväinen. Ylempien luokkien liikkeitä olen harjoitellut ihan meidän molempien mielen virkistykseksi ja jos saadaan avoimesta luokasta ykkönen, miksei sitten voitaisi kokeilla sitä voittajaluokkaakin jossain vaiheessa. 

Taipparitreenejä varmasti myös tehdään, koska Yola tuntui olevan syksyllä ja loppukesästä ihan liekeissä kaikista riistatreeneistä. Mennään myös vielä kokeilemaan niitä taippareita, mikäli niitä järjestetään tässä lähellä. Tietenkin olisi kiva myös kokeilla jotain uutta lajia, esimerkiksi nose work kiinnostaa ja mejä myös. Yhtä hajuerottelun alkeiskurssia katsoinkin jo vähän sillä silmällä. Myös BH-koe voisi olla kiva saavutus ja siihen haluaisin Yolan kanssa myös harjoitella. Katsotaan, mitä vuosi 2019 tuo tullessaan!

Kuva © Sari Korhonen

Yola 7 vuotta!

Paljon Onnea pieni kultainen! 💙

7-vuotias syntymäpäiväsankari

Treenikuulumisia

Viime viikkoina ollaan treenattu lähinnä rally-tokoa voittajaluokkaa ajatellen ja tokoa omaksi iloksi. Olen halunnut panostaa nyt tokossa vireeseen ja intoon, rallyssa taas vastaavasti tekniikkaan eli puolen vaihtoihin, käännöksiin ja oikean puolen seuraamiseen. 

Tokon osalta kirjaan nyt muistiin muutamia treenisuunnitelman peruspalikoita, jotka ovat nyt ensi kevään treenilistalla. Yksi ihan perusasia on perusasennon käsiapu. Se täytyy nyt viimeistään häivyttää pois. Olen ottanut nyt muutamia videoita treeneistä ja huomaan, että oma käsiapu on huomattavan iso ja ilman sitä Yola tulee sivulle vinoon. Eli nyt vahvistamaan sitä, että Yola tulee eri kulmista sivulle suoraan. Ruudun harjoittelussa ollaan otettu oikean paikan vahvistamista kosketusalustalla ja vauhtia siten, että ollaan tehty vaan pelkkää ruutuun juoksemista. Sen lisäksi kaukokäskyjen tehotreeniä on luvassa, eli sitä että liikeradoista saadaan sujuvat.

Olen vetänyt kertaalleen treenit High Five Agility Team:in rally-tokotreeneissä. Tarkoituksena on jatkaa näitä koulutusjuttuja myös Kainuun Hurtilla, kunhan omat tokokurssi saadaan saatettua loppuun. Ilmoittauduttiin hiljattain siis tokokurssille, joka järjestetään kuusi kertaa Vuokatin Fun Dog areenalla. Sieltä saadaan varmasti ainakin häiriö- ja liikkurointitreeniä sekä vähän ulkopuolisen ajatusta meidän tokokuvioista.

Muuten ollaan vaan oikeastaan lenkkeilty ja nautittu ulkoilmasta, ja Yola on lisäksi kasvatellut talviturkkiaan viime kesältä. Aion kyllä ensi kesänäkin käyttää trimmeriä samaan tarkoitukseen, sen verran vauhtia ja lisää liikettä sillä saatiin kuitenkin loppukesästä aikaan. 

 

Nyt pari viimeistä viikkoa ollaan vaan oltu tekemättä mitään. Nautittu kesästä ja siirretty treenisuunnitelmia sekä tulevia kisajännityksiä vähän sivummalle. Helteet ovatkin olleet sopivasti treenaamisen tiellä ja kaikki Yolan energia on kyllä kulunut uimiseen. Mielellään se vedessä touhuaa vaikkakin edelleen pidemmän matkan uiminen on tosi hidasta. Yola kyllä mielellään menee veteen, mutta jotenkin uimatekniikka näyttää minusta oudolta tai jotenkin aiempaan verrattuna tehottomammalta ja hitaammalta.

 

Nimenomaan liikkumisen puolesta Yolan terveys välillä huolestuttaa. Vaikkakin Yola on aina ollut perusterve ja täyttää vuoden vaihteessa vasta seitsemän vuotta. Yola kuitenkin liukastelee edelleen usein liukkailla pinnoilla. En muistaakseni ole tästä aiheesta tänne aiemmin edes kirjoitellut. Liukasteleminen alkoi jossain vaiheessa Yolan ollessa vielä melko nuori, alle vuoden ikäinen, luulisin. Asuimme Oulussa kerrostalossa ja erään kerran se liukastui tosi pahasti rappusia noustessaan kiviportailla. Silloin se meni täysin paniikkiin ja veti kaikki raajat x-asentoon, jouduin muistaakseni osittain kantamaan sen loppumatkan sisälle asuntoon. Tässä vaiheessa en tajunnut korjata virhettä heti ja seuraavalla kerralla, eli seuraavana päivä kävi samoin ja tilanne toistui. Tässä kohtaa yritin paikata tilannetta viemällä sen puoliväkisin portaisiin, mutta ilmeisesti en osannut rohkaista sitä kunnolla vaikka koetin syöttää sitä rappusilla ja siedättää liukkaaseen pintaan uudestaan ja uudestaan. En ehkä ymmärtänyt siinä kohtaa, kuinka herkkä koira Yola on ja lopulta se ei suostunut kulkemaan portaissa ollenkaan. Tämän jälkeen kuljettiin pitkään hissillä ja välteltiin portaita. Muutamat sisänäyttelyt ovat myös olleet katastrofeja, sillä Yola on paniikissa liukastellut matolta matolle ja tärissen pinkonut kevythäkkiinsä turvaan. Vanhemmalla iällä tietysti portaissa kulkeminen on vain pahentunut ja liukkaat pinnat ovat sille koko ajan vaikeampia, rappukäytävät, vaaleaan kiiltävän laattalattiat jne. Pari vuotta sitten ostin sille kuratossut, joiden avulla se uskaltaa kävellä paremmin, koska se ei saa kynsiä niissä esiin ja näin ollen ei liukastu. Välillä sille riittää pelkkä yksi tossu yhteen tassuun ja se voi kulkea aivan normaalisti paikasta toiseen.

 

Aika ajoin mietin sen kuvauttamista, mutta toisaalta välillä se sitten ui ja liikkuu paremmin. Silti huomaan, että tarkkailen sitä ihan erillä tavalla kuin ennen ja tietysti sekin vaikuttaa siihen, että jokaisen "huonosti otetun" askeleen rekisteröin ja jätän loput ehkä huomiotta. Autoon Yola hyppää kuitenkin ongelmitta, ja turvatossun kanssa kävelee tosi nätisti. Välillä sen laukkaaminen näyttää hyvältä ja välillä se taas on kankeaa "pupulaukkaa". Tulee mieleen, että onko kaikki sittenkin vain sitä liukastelua ja siitä toipumista...  Vaikea sanoa, kun toinen ei osaa sanoa mihin koskee ja milloin. Seuraamme nyt tilannetta ja katsotaan mihin se tästä kehittyy. Yola kuitenkin pääasiassa liikkuu mielellään ja haluaa lähteä aina ulos säällä kuin säällä.

Kisasuunnitelmia ja -pohdintoja

Tälle kesälle on kalenteriin muutama kisapäivämäärä lyöty lukkoon. Pari tokokoetta ja tänä kesänä olisi tarkoitus kisata ekaa kertaa rally-tokossa ja kokeilla niitä taippareita läpi. Laitoin myös hakemuksen Golden Ringin SM-tokojoukkueeseen ja viime viikolla selvisi, että olemme mukana joukkuessa toisena avoimen luokan koirakkona. Jän-nit-tä-vää, eikä aiheuta yhtään treenipaineita, ehei... Toisaalta, olen yrittänyt myös ajatella, että ei todellakaan treenata nyt pelkästään SM-kisoja varten vaan tokoa ylipäänsä. Onhan ne erityiset kisat ja en voi edes kuvitella, miten paljon siellä voi pientä ihmistä jännittää, mutta silti ne ovat kisat muiden joukossa ja tavoitteet samat kuin mihin tahansa muuhunkaan kokeeseen mentäessä.  Henkilökohtaisena tavoitteena on ennen kaikkea hyvä fiilis meidän yhteistyöstä ja että Yola tekisi asioita mielellään. Nyt siis tavoitteena kehittää tätä osa-aluetta ja pitää sitä yllä.

Taipumuskoe:

30.6 Kajaani

TOKO kisat AVO:

3.7 Lieksa

18.-19.8 TOKON SM Golden ringin joukkuekisa

21.8 Iisalmi

16.9 Muhos

Rally-toko ALO:

Heinäkuussa 15.7. Oulu

Syyskuussa 9.9 Kajaani

Kisajännitykseen saatiinkin mielestäni hyvä vinkki viime kertaisista möllikisoista. Jännitin rally-toko rataa ja se näkyi alkuun Yolan hitaana seuraamisena. Pitää vaan edelleen hyödyntää mielikuvaharjoitteita, eli ajatella ennen omaa suoritusta niitä hyviä hetkiä ja onnistumisia. Luottaa siihen, että koira kyllä toimii ja osaa, päästä sellaiseen omaan kisakuplaan ja haluta olla siellä. Kisamaisissa treeneissä tai oikeastaan treeneissä yleensäkin olen nyt keskittynyt vireenhallinta. Nyt olenkin tykännyt tosi paljon Yolan reagoinnista sosiaaliseen palkkaan. Olen ottanut temppuna pyörähtämisen ja sen jälkeen omien käsieni sivulle viemisen Yolalle merkiksi sosiaalisesta palkasta, ja yhdistänyt sen jälkeen vasta palkkapurkkiin tai leluun.

Tässä alla olevassa pätkässä hieman viime viikon treenejä, kun oltiin lomailemassa Posiolla.  Harjoiteltiin seuraamisen käännöksiä. Yolan mielentila tuntui tosi kivalta ja keskittyi todella siihen, mitä tehtiin. Ai että, kun aina näyttäis yhtä kivalta...

Treenit takkuilee...

Yolalla siis alkoi juoksu pari-kolme viikkoa sitten. Ennen juoksuja tokotreenit sujui joka kerta tosi hyvin. Vire treenatessa oli aika kiva ja Yola jaksoi tehdä onnistuneita toistoja ja kokeenomaisestikin harjoiteltiin. Nyt parilla viimeisellä kerralla meno on ollut aivan toista maata... Jo autosta hypätessä Yola on antanut rauhoittavia signaaleja, maan haistelua, pään kääntämistä pois... Yhtenä hyvänä esimerkkinä myös viikon takaiset möllikisat, jotka tuntuivat pitkästä aikaa aivan pohjanoteeraukselta. Itse olen myös ollut typerä, koska olen huonosta vireestä huolimatta jatkanut treenejä. Tilanteissa, joissa nään, että Yolalla kiinnostaa treenaminen yhtä paljon kuin kasa kiviä, pitäisi vain tehdä joku yksi helppo juttu ja yrittää leikillä saada treenit lopetettua kivaan tunnelmaan. Pitää yksinkertaisesti tauko, ja jatkaa toisena päivänä, uudella asenteella. Olen myös huomannut, kuinka uskomattoman helposti koira näkee, kun ilo on "tekaistua". Sanon koiralle 'Jee, tosi hyvin teit, jipii!', ja mielessäni ajattelen, että mikä hemmetti tässä nyt taas mättää. Jos koiran pään sisälle olisi joskus hauska päästä ja tietää, mitä siellä milloinkin liikkuu, niin olisi myös omankin. Miksi on niin vaikea lopettaa treenit kesken, kun tiedostaa, ettei tästä hyvää seuraa. Huonon treenin jälkeen tekee mieli heittää hanskat tiskiin.

Toisaalta tällaisten pohdintojen jälkeen sitä miettii myös, että jos treenaaminen ei tuntuisi miltään tai jos aina olisi vain onnistumisia, olisiko sekään oikein tai loppujen lopuksi enää hauskaa? Kai tämä(kin) harrastus vaan vaatii sekä niitä ylä- ja alamäkiä, eihän tässä muuten olisi mitään mieltä. Pitäisi keskittyä enemmän pieniin onnistumisiin ja iloita niistä saavutuksista joihin ollaan  jo päästy.

Eilen treenattiin Irenen ja hänen flattinsa Sarkan kanssa. Nyt olin suunnitellut, että teen Yolan kanssa ihan lyhyen treenin, sellaisen, missä se saa iloisena juosta ja tavoitteena pelkästään hyvä mieli. Eräästä tokotiimin koulutuksesta muistin käytännön vinkin, millä voi saada koiran mielenkiinnon heräämään ohjaajaa kohtaan treenikentällä. Juostaan koirasta pois päin ja avustaja pitää koiraa kiinni. Koiraa hetsataan ja innostetaan, kuiskutellaan, että mihin se mamma menee. Sitten ohjaaja kutsuu koiraa ja kun koira juoksee ohjaajan luo, pidetään kunnon bileet, eikä mikään ole maailmassa parempaa kuin leikkiminen ohjaajan kanssa... Tätä tehtiin Yolan kanssa myös Synnoven koulutuksessa syksyllä.  Eka kerta meni ihan hyvin, Yola juoksi aika kovaa minun luokse leikitin sitä. Tunsin kuitenkin, ettei se leikkinyt aivan tosissaan. Kokeiltiin uudestaan ja.. mitä tapahtuikaan. Yola hämmentyi ja juoksi alkuun minun luokse, mutta ei halunnut alkaa kunnolla leikkiin vaan juoksi onnellisena takaisin Irenen luokse... Siinä vaiheessa jo sanoin, että ei muuten onnistu. Kokeiltiin (kuitenkin! miksi?!) vielä kerran, jolloin menin nurkan taakse piiloon. Nyt Yola innostui, mutta juoksi minut löydettyään jälleen takaisin Irenen luokse. Sen jälkeen se alkoi taas rauhoittelemaan itseään haistelemalla ja korvat luimussa kerjäsi vain silittelyjä.

Tämän jälkeen pidettiin pieni pohtimistauko. Onneksi. onneksi en treenannut yksin koska nyt pääsi kunnolla nauramaan tilanteelle. Kuvittelet, että joku onnistuu, ja sitten kun kokeilet, kaikki meneekin aivan päin honkia... Sellaisessa tilanteessa ei voi muuta kun nauraa ja yrittää vaan keksiä mikä voisi ehkä auttaa seuraavalla kerralla. Näin jälkeenpäin myös mietin, olinko itse aivan täysillä mukana leikkimässä Yolan kanssa. Vai oliko oma tunnetilani jotenkin "väärä", ja Yola aisti sen... En tiedä. Tauon jälkeen kokeiltiin vielä vuoropalkkausta minun ja Irenen välillä. Yola siis juoksi meidän väliä, ja sai molemmilta nameja ja tästä se tykkäsi. Molemmat kehuttiin sitä ja sen jälkeen se juoksi hakemaan toiselta nameja. Tämä tuntui saavan siihen intoa ja Irenekin sanoi, että nyt näyttää siltä että Yola oikein hymyilee. Ja tähän pyrittiinkin, että koiralla olisi mukavaa. Lopetettiin sitten treeni siihen.

Lisäintoa näihin pettymyksiin ja treenien takkuiluun olen saanut kouluttajan hommista. Olen noin kerran viikossa vetänyt tottelevaisuustreenejä treenit Kainuun hurtilla.  Kouluttajajutut on ollut pitkäaikainen unelmani ja haluaisin oppia koko ajan lisää koirien kouluttamisesta. Mikä onkaan parempaa kuin nähdä erilaisia ja taas erilaisia koiria, ja soveltaa kaikkea oppimaansa muiden auttamiseen. Ihan supermukavaa!

Rallymietteitä

Tällä viikolla ollaan treenattu monenlaista. Täällä Kajaanissa ollaan ihan lyhyen ajan sisällä päästy tosi mukavasti ja monipuolisesti kaikkeen koiratoimintaan mukaan. Ihmiset on täällä mukavia ja avoimia, ja se onkin tosi virkistävää, kun tulee uutena porukkaan. Olen ollut talkoilemassa aksakisoissa sekä rallytoko-kisoissa ja sitäkin kautta tutustunut koiraihmisiin täällä seudulla. 

Maanantaina treenailtiin taas rally-tokoa RumaRakilla. Kouluttajana oli tällä kertaa meidän ryhmälle Niina Moilanen. Niinan tiedänkin tuolta kultaisennoutajien näyttelykehien laidalta, mukava oli häneen törmätä myös muissa koirakuvioissa. Hänestä jäi kouluttajana tosi kiva tuntuma. Niina osasi todella positiivisella, mutta kuitenkin rakentavalla tavalla tuoda palautteen ja vinkit harjoitteluun. Treeneissa harjoiteltiin kahta erilaista rataa, jotka koostuivat lähinnä ALO- ja AVO-luokan kylteistä. 

Suurimmaksi ongelmaksi nousee edelleen Yolan vireen lasku. Ensimmäinen rata menee mukavasti ja hyvällä vauhdilla. Toisen kierroksen rata on yleensä selvästi hitaampi ja Yolaa saa innostaa ja palkata huomattavasti enemmän. Yritin siis tällä kertaa palkata Yolaa mahdollisimman tiheästi ja yllättävissä kohdissa. Edellisillä kerroilla olen ahnehtinut liikaa kylttejä, koska "ne ovat tuntuneet niin helpoilta". Yolan vire on tällöin laskenut nopeasti, vaikkakin olen yrittänyt kertoa sille sitä kehumalla sen tekevän oikein. Nyt otin siis askeleita harjoittelussa taakse päin ja koetin uutta tekniikkaa. Ensin tein vain pari helppoa kylttiä ja palkkasin purkille, sitten taas pari tehtävää ja lelulla leikkimistä. Seuraavalla kerralla taas palkkasin vaihteeksi pelkällä makupalalla ja naksuttelin oikeasta perusasennosta ym. Seuraavalla kierroksella osa radan tehtävistä vaihtui. Palkkasin heti lähdössä "valmis" käskyn jälkeen ja siitä eteen päin satunnaisesti, välillä yhden ja välillä kolmen kyltin jälkeen sekä kylttien välissä jne.

Sainkin kyllä hyvää palautetta siitä, miten eri tavoin osaan käyttää eri palkkaamismenetelmiä ja olen itsekin sitä mieltä, että mielikuvitusta on saanut kyllä käyttää. Kaikesta tästä onnistumisen tunteesta huolimatta kaipaan vielä jotain megahyvää oivallusta vireen ylläpitämisen suhteen. Ehkä se on vain se tiheä palkkaaminen, ja siitä hiljalleen luopuminen sekä lisäksi palkkaamistahdin vaihtelu? Tällaisia mietteitä tähän väliin tästä uudesta hauskasta harrastuksesta.

Nometreenejä pikku pakkasessa

 

 

Tänään pääsin treenaamaan nomea hurmaavassa noutajajoukossa. Tapasin Kajaanin tamminäyttelyssä Minnan ja pääsin tutustumaan häneen ja hänen kolmeen ihastuttavaan kiharaan.

Kävimme alkuun pienen aamulenkin, jonka jälkeen tehtiin nometreenit jokaiselle haukulle. Yolan kanssa otettiin ihan perus markkeerausta, ykkös ja kakkostreenejä. Yola haki mielellään dameja, pito-otetta täytyy vielä harjoitella sekä innokkaampaa palautusta. Yolan vireen lasku näkyi myös noutotreeneissä. Lopuksi se alkoi palauttamaan dameja raavaamalla, vaikka lähtikin hyvällä vauhdilla noutamaan. Hienosti se kuitenkin toimi ja oli mahtavaa päästä pitkästä aikaa treenaamaan noutojuttuja.

Minnan kiharat valloittivat sydämeni. Ihastun tuohon rotuun koko ajan enemmän ja enemmän. Myös Yola tuntui nauttivan samanhenkisestä lenkkiseurasta. Viikonloppuna Yola sai myös seuraa ystäväni kahdesta jackrusselinterrieristä. Vauhdikas viikonloppu siis karvakuonojen parissa.

 

Yolan russelikaverit Martta ja Tuju

 

Kuulumisia Kainuusta

Olemme vuoden vaihteessa muuttaneet Turusta Kajaaniin, takaisin pohjoisempiin maisemiin. Jouduimme sanomaan haikeat heipat Mariannelle meidän tokoryhmän kouluttajalle sekä agilityryhmän Mirkalle. Kiitos teille ihanille avusta ja neuvoista ja ennen kaikkea mukavasta ajasta.

Nyt ollaan siis pikku hiljaa sopeuduttu uuteen paikkaan ja uusiin kuvioihin. Täällä Kajaanissa tuntuu olevan mukavasti koiratoimintaa. 300 metrin päästä lähtee hiihtolatu, jossa olemme Yolan kanssa käyneet koirahiihtovuorolla hiihtelemässä. Eilen maanantaina aloitimme rally-tokon treeniryhmässä, jonka kouluttajana toimii Salme Räsänen.

Pakkasta ja lunta täällä riittää, oikein hyytävän kylminä päivinä on Yola saanut nukahtaa päiväunet kainalossa.

Rally-tokoa emme ole siis Yolan kanssa treenanneet ollenkaan. Olen käynyt katsomassa pari kertaa kisoja ja se on oikeastaan koko kosketuspintani kyseiseen lajiin. Jonkun verran olen siitä tietysti lukenut ja tiedän että siinä on paljon samoja juttuja kuin esimerkiksi tokossa, mutta silti se on aivan uusi aluevaltaus meille.

Ekalla kerralla vuorossa oli ratatreeni. Aloitimme tutustumalla rataan. Itselleni vaikeinta on muistaa kylttien merkitykset ja säännöt, milloin ohjaaja pysähtyy ja milloin ei sekä milloin liike alkaa istumisesta ja millon kävellään kohti kylttiä jne.

Radalla oli ALO- ja AVO-luokkien kylttejä. Suurin osa niistä meni hyvin ja onnistuneesti. Itse jännityksissäni huomasin kylläkin tekeväni virheen koska suoritin kyltin toisensa perään ja palkkasin vain nameilla. Yolan seuruu lähti heti jätättämään ja se ihmetteli, miksi hinkataan samaa kohtaa ja selvästi myös kummasteli kylttejä ja otti niistä häiriötä. Radan lopuksi huomasin sen olevan todella alavireinen ja vasta siinä tajusin että olisi ehdottomasti pitänyt ymmärtää leikittää sitä kylttien välillä, eikä lähteä tekemään koko rataa suin päin. Ensi kerralla tässä asiassa yritän olla viisaampi.

Joka tapauksessa hyvin on lähtenyt sujumaan ja ensikosketus rally-tokoon omista mokista huolimatta oikein positiivinen ja kiva!

Hyvän mielen treenejä

Maanantaina tokotreeneissä tehtiin alkuun ryhmässä paikallaoloa, tällä kertaa näkösuojassa. Jätin Yolan makaamaan koska maahan menemistä perusasennosta ollaan edelleen harjoiteltu ja siitä pitäisi saada ryhdikkäämpi. Paikallaoloaika ei ollut pitkä, mutta auton takaa suojasta näin kuinka Yolan ilme ja ryhti terästäytyi samalla kun se kadotti näköyhteyden minuun. Yleensä se myös vilkuilee ja reagoi ympäristöön mutta nyt sen katse oli herkeämättä autossa, jonka takana olimme hetken piilossa. Täytyy jatkossakin tehdä enemmän paikallaoloja näkösuojassa, esimerkiksi kotona peilin kautta tarkkailemalla.

Seuraavaksi tehtiin seuraamista. Otettiin ihan lyhyitä pätkiä ja käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Yolalla oli nyt ihan hirveästi intoa treeneissä. Se teki tosi mielellään ja innolla töitä. Oli ilo huomata sen nauttivan tekemisestä. Perusasento pysähdyttäessä edelleen karkaa eteen ja vinoon ja tätä korjattiin aitaa vasten kääntymällä. Aidan kanssa Yola huomasi oikean paikan hienosti, mutta ilman sitä se taas harppasi askeleen liian eteen ja asetteli itsensä etuviistoon. Aitatreeni toimi kuitenkin mukavasti. Loppuun otettiin vielä hyppyä ohjattuna liikkeenä, joka onnistuu edelleen hyvin. Tässä Yola nyt tulee etukautta sivulle mutta se nyt saa liikkeenä jäädä sellaiseksi, kun perusasento tässä tuntuu kuitenkin usein olevan suora. Lopuksi tehtiin vielä vauhtiluoksetuloja jotka onnistui myös tosi hyvin. Yola juoksi todella kovaa ja innolla sivulle, ehkä tästä tuleekin taas meidän lempiliike.

Tiistaina vuorossa oli tämän syksyn ensimmäiset agilitytreenit. Rata koostui hypyistä ja kahdesta putkesta, siihen kuului ohjauskuvioina takaaleikkaus ja sylkkäri. Ohjaukset menivät kivasti vaikka välillä tulikin kiire kun putkessa Yola menee ihan täysiä. Edelleen on myös vaikeaa saada Yola irtoamaan hyppyesteille, putkea se hakee tosi hyvin mutta joissain hyppysarjoissa se edelleen jää liian lähelle ja tällöin oma ohjaamiseni tuntuu olevan ihan millimetreistä kiinni. Päälimmäisenä treeneistä jäi taas ihan superkiva fiilis!

Tällä viikolla saimme myös tokotiimin hakutilaisuudesta tulokset. Valitettavasti tänä vuonna ei paikka tiimiin meille auennut. Harmitti kyllä, mutta toisaalta olin asennoitunutkin siihen ettei välttämättä päästä mukaan. Oli silti mahtava kokemus käydä kokeilemassa ja eihän sitä tiedä jos ensi vuonna haettaisiinkin uudestaan. Jotenkin kuitenkin ajattelen että nyt tässä tilanteessa tämän kuuluikin mennä näin. Tässä vielä mieltä lämmittävä palaute näyttökokeesta meidän osalta.

"Ehkä kaikkinensa tämän näyttötilaisuuden pari jossa näkyi jännitys eniten. Tarvitsee paljon kisanomaisia treenejä, joissa yllätyspalkkoja eri paikoissa paljon, varsinkin siirtymiset tarvitsee työstämistä. Jos epävirallisia kisoja alueella, suosittelen käymään aina kun mahdollisuus. Ei varsinaisesti ole yhtään parempi tai huonompi kuin kukaan osallistujista, mutta koiran ikä ratkaisee valinnoissa tällä kertaa nuorempien hyväksi. Valitettavasti karsiutuu valinnoista.

Ohjaajalla loistava asenne porukassa tekemiseen, siitä on hyvä jatkaa!"

Tokotiimin hakutilaisuus

Lauantaina töistä päästyäni hyppäsin Yolan kanssa taas vaihteeksi junaan. Viime viikkoon mahtuikin ihan tarpeeksi matkustamista junassa kun tulimme pohjoisesta takaisin Turkuun Rovaniemen ja Oulun kautta. Lähdimme siis Kuopioon Golden Ringin tokotiimin hakutilaisuuteen, jonne saimme viikko sitten kutsun.

Perillä Kuopiossa olimme myöhään lauantaiyönä, Jääskeläisen Eeva jaksoi tulla hakemaan meidät asemalta kun matkaa Kuopion keskustasta KPSH:n Haukkumajalle oli reilu parikymmentä kilometriä. Sunnuntaiaamuna herättiin aikaisin ja aikataulussa ensimmäisenä oli vuorossa uusien tokotiimiläisten valintakoe.

Tiimiin oli tänä vuonna hakenut kolme uutta koirakkoa ja lisäksi kaksi jo aiemmin mukana ollutta. Me olimme suoritusvuorossa ensimmäisinä. Aikaa suorittaa liikkeitä treenimäisesti oli kymmenen minuuttia. Suorituksen tuli sisältää seuraamista, jäävä liike, 1-2 vapaavalintaista liikettä tai niiden osia sekä koiran palkitseminen. Valintaa suorittivat Maria ja Marko Vuorenmaa.

Kerroin tekeväni luoksetulon ja liikkeestä maahanmenon kokeenomaisesti ohjattuna ja loput treenimäisesti. Yritin ennen suoritusta leikittää Yolaa mutta tunsin, ettei se ollut ihan parhaimmassa vireessä. En usko että vesisade sitä haittasi mutta ehkä minun jännitys (taas jälleen kerran) tarttui siihen.

Luoksetulo ja liikkeestä maahan meno meni kuitenkin kohtalaisen hyvin. Yola ei juossut niin innostuneena kuin yleensä luoksetulossa ja maahan meno tuntui olevan hidas. Seuraavaksi tein hypyn ja se meni hyvin. Sitten näytin vähän noutoa ja siinä Yola taisi ottaa vähän haluttomasti kapulasta kiinni, toi se kuitenkin mutta hitaasti silloinkin. Seuraamista tehtiin pieniä pätkiä ja palkkasin lelulla. Tuntui että ne sujuivat niin hyvin kun miten meidän seuraaminen voi tällä hetkellä sujuakaan, siinä on paljon parannettavaa... Lopuksi otin muutaman kerran merkin kiertoa isolla kartiolla, se meni melko kivasti myös. Kokonaisuudessaan jännitys oli kamala ja totta kai se tarttui Yolaankin, se ei tehnyt samalla innolla millä se joskus tekee... Kuitenkin loppujen lopuksi suorituksesta jäi ihan hyvä mieli.

Tiimiläisten valintatilaisuuden jälkeen ehdin vielä katsoa muutaman tokotiimin yksilö- ja yhteistreenin, ennen kuin Maria heittikin minut ystävällisesti takaisin juna-asemalle. Kirjailinkin sitten junamatkalla vähän muistiinpanoja ylös. Seuraavia hyödyllisiä vinkkejä ajattelin itsekin Yolan kanssa kokeilla:

- Liikkeiden välejä voisi harjoitella esimerkiksi opettamalla koira imuttamiseen. Nami käteen ja koira saa hyppiä ja kiinnittää huomionsa täysin makupalaan tai vaikkapa opettaa se koskemaan kämmentä.

- Remmistä kiinni pitäminen, kun halutaan vahvistaa sitä että koira ei lähde esimerkiksi kehässä ollessa vaeltamaan pois ohjaajan luota. Tämä harjoitus tehtiin siten että koiraa vietiin ohjaajasta pois päin ja samalla ohjaaja kutsui koiraa ja innosti sitä tulemaan takaisin, sen jälkeen kutsu sivulle ja palkkaus.

Raijalle kiitos kuvamuistoista! Kuten kuvistakin huomaa, keli ei suoranaisesti hemmotellut sunnuntaina. Onneksi ystävälliset tiimiläiset antoivat lainaan kuivat kengät ja sukat sekä sadeviitan. Muistutuksena myös itselleni; koirahommissa ei ikinä kannata nuukailla sade- ja vaihtovaatteiden suhteen... ☺

Kesälomalla

Nyt ollaan oltu Yolan kanssa lomailemassa pohjoisessa. Ollaan treenattu välillä  vähän tokojuttujakin mutta pääosin vain nautittu ja ulkoiltu. Yola on päässyt pitkille metsälenkeille joka päivä ja uimaan vielä sydämensä kyllyydestä, vaikka järvivesi olikin jo aivan jääkylmää.

Täällä kotipihalla ollaan treenattu myös Yolan kehonhallintaa mm. kurre- tempulla, kuten kuvista saattaakin huomata. Yola ei vielä jonkin aikaa sitten yksinkertaisesti kyennyt kyseiseen asentoon, saati olisi pysynyt siellä hetkeäkään. Nyt ne vatsalihakset ja takapää on joltain osin aktivoituneet, sillä tämä liike toimii jo melko hyvin. Samalla ollaan tehty aktiivisia venytyksia ja erilaisia kumarrus- ja peruutustemppuja ja sitä kautta haettu potkua Yolan liikehdintään.

Jotain edistystä onkin jo ilmassa mutta edelleen huomaan Yolan liikkumisessa ajoittaista kankeutta. Olen kiinnittänyt huomiota esimerkiksi ylösnousuihin, jotka Yola tekeekin aina istumisen kautta. Yola makaa ja istuu herkästi lonkka-asennossa, se myös nukkuu todella usein vain vasemmalla kyljellään. Jonkin verran se venyttelee, mutta usein oikea takajalka jää venyttämättä. Olenkin jo miettinyt koirahierojaa, joka voisi ehkä hieman antaa valaistusta siitä, olisiko Yolalla jonkin paikka erityisen jumissa. Yola on myös muutaman kerran alkanut erityisesti yhteisillä juoksulenkeillämme tekemään täysstoppeja. Pysähtyy ja junttaa tassut kiinni maahan, silloin saa tosissaan houkutella sen uudestaan liikkeelle. Vapaanaollessaan se ei koskaan tee mitään tuollaista. 

Yolaa pitkään vaivanneet liukkaat pinnat ovat edelleenkin ongelma. Asunnossamme se joskus unohtaa liukastelleensa ja kävelee paikkaan kuin paikkaan rennosti. Huonoimmissa tilanteissa täällä kotona, tutussa paikassa, se peruuttaa paikasta toiseen, useimmiten matolta matolle. Ulkoa tullessamme etenkin sateisena päivänä se liukastelee myös rappukäytävässä. Ongelmana on että liukastuessaan Yola iskee kynsillään alustaan kiinni, joka tietysti johtaa liukastumiseen. Tähän ongelmaa käytin hetken aikaa kuratossuja apuna ja ne hetken jo helpottivatkin. Päästiin kulkemaan mm. portaat rauhassa ylös ja alas. Tossut kuitenkin olivat erittäin epäkäytännölliset ja hankalat pukea. Vierotin Yolan niistä pois yksi tossu kerrallaan mutta nyt tuntuu että ollaan taas lähellä lähtöpistettä. Täytynee harkita niiden uudelleen käyttöönottoa, jos liukastelu alkaa taas vaivata enemmän. 

Maanantaina oli ensimmäiset tokotreenit Liedossa Talent dogsilla, jossa kouluttajanamme toimii Marianne Asikainen. Pääsimme siis Yolan kanssa neljän koirakon treeniryhmään ja ensimmäisestä kerrasta jäi kyllä tosi positiivinen mieli. Alkuun tehtiin kontaktipelejä ja viretilan hallintaa. Kontaktipelissä koiran täytyi ottaa ohjaajan katsekontakti, jonka jälkeen se palkittiin heittämällä makupala maahan. Tämän jälkeen koiran täytyi uudestaan ottaa kontakti itse ja taas palkattiin. Kun koira huomaa miten ja mistä palkkio tulee, voi ohjaaja ottaa esimerkiksi juoksuaskeleita taaksepäin ja tehdä näin itsestä vielä mielenkiintoisemman. Tämä tuotti kyllä tulosta ja toi Yolaankin aivan erilaista vireyttä. Tällaista harjoitusta on hyvä tehdä esimerkiksi uudessa treenipaikassa ennen varsinaisia liikkeitä.

Viretilanhallinnassa leikittiin lelulla ja oli tarkoitus saada koira luopumaan lelusta mutta samalla kiinnostumaan siitä. Leikittiin aluksi normaalisti, sen jälkeen koira piti saada luopumaan lelusta. Tämän jälkeen koira johonkin haluttuun asentoon esim. maahan tai istu käsky jonka jälkeen tuotiin lelu aivan koiran lähelle ja heiluteltiin sitä aivan koiran edessä. Tässä tilanteessa piti koira saada innostumaan lelusta, kuitenkaan tarttumatta siihen. Tällaisessa tilanteessa koiran tulee malttaa mielensä ja luvan saatuaan se saa jälleen tarttua leluun. Tämäkin toimi Yolalla kivasti, se tykkää leluista ja vetoleikeistä. Ohjaaja myös painotti sitä että noutajan tulee saada välillä voittaa lelu ja myös kantaa sitä tarpeilleen ominaisesti.

Seuraavaksi otimme seuraamista, seuraamisessa meillä on tällä hetkellä ollut ongelmana Yolan hidas mukaan lähteminen, sekä vinot perusasennot, välillä se myös jätättää pitkissä pätkissä. Nyt harjoittelimme pelkästään kahden askeleen pituisia seuruita. Seuraa-käskystä pitäisi jo automaattisesti tulla "ota kontaktia" -käsky. Siihen pyritään siis. Perusasentoa joudun tosi paljon korjailemaan, houkuttelemalla ja käsimerkillä. Siltikään se ei edelleenkään ole kovin nopea. Kouluttajamme oli sitä mieltä että opettaisin sivulletulon uudestaan, kiertämällä takakautta. Päätin, että ehkä se voisi olla tämän hetken ratkaisu asiaan. Olen yrittänyt erilaisia apuja rivakampaan sivulletuloon mutta ne eivät ole osoittautuneet tähän mennessä toimiviksi. Taidamme nyt kokeilla tätä vaihtoehtoa, ja katsoa miten se toimii.

Lopuksi harjoittelimme merkin kiertämistä jonka opettelu aloitettiin aikoinaan Oulussa tokotreeneissä. Yolan kohdalla merkin kierto onnistuu ja kivasti muutaman metrin etäisyydeltä. Yola kiertää kartion tiiviisti ja hyvällä vauhdilla. Otimme kartionkiertämistä eri suunnista ja myös kiertoa molemmilta puolilta, jotta ehkäistäisiin jumeja. Lopuksi saatiin ohjeistuksia tokotreenien jälkeiseen venyttelyyn. Kaulan alue on etenkin sellainen joka esim. seuruu harjoituksissa joutuu koville. Nyt hankintalistalla onkin kartio, jota voi sitten kotonakin vielä treenata.

Näyttelykuulumisia

Ollaan käyty näyttelyissä säännöllisen epäsäännöllisesti. Viime aikoina Yola on palkittu lähes joka kerta laatumaininnalla erinomainen ja pariin otteeseen sijoittunut avoimessa luokassa. Eräs viime kesän kohokohta olikin Oulun kansainvälinen näyttely, jossa Yola ylsi oman luokkansa ensimmäiseksi isosta joukosta kauniita kultaisianoutajia.

Onpa sieltä pari kertaa tuotu kotiintulijaisina myös se vaaleanpunainen sertifikaatinarvoinen ruusuke. Kultaisissanoutajissa taso on tosi korkealla ja pelkästään hyvä laatuarvostelu on omasta mielestäni huippujuttu. Sitten tietysti kilpailuluokassa sijoittuminen on vain iso plussaa. Mitään tavoitteita näyttelyiden suhteen ei olla asetettu. Luulen, että jatkossa tulen ilmoittamaan Yolaa ryhmänäyttelyihin ja lähellä oleviin isompiin näyttelyihin.

Pidän koiranäyttelyiden tunnelmasta ja tykkään katsella kauniita, hyvin esiintyviä koiria. Oman koiran kanssa on mukava käydä näyttelyissä ihan vaan edellä mainittujenkin asioiden vuoksi. 

Agilityn alkeita

Syksyllä aloitimme todella mielekkään uuden harrastuksen, agilityn. Osallistuimme ensin tutustumiskurssille Raision Vanton tilalla. Kurssilla kävimme läpi kaikki agilityesteet yksitellen. Harjoittelimme esteiden turvallista suorittamista ja niiden opettamistapoja.

Jutun kuvat eivät liity agilityyn ;D

Yola oppi osan esteistä hienosti. Lempiesteeksi muodostui ehdottomasti putki. Lopussa pujottelimme jo hienosti keppejä tukirimojen avulla ja otettiin jo vähän kontaktiesteitä, kuten puomia ja keinulautaa. Innostuimme (molemmat!) agilitystä kovin. Yola nautti selvästi uuden oppimisesta ja saimme intoa joka kerta enemmän, yhteistyö on parantunut mielestäni huimasti. Pääsimme tutustumiskurssin jälkeen alkeisryhmään, joka on jatkunut nyt tämän kevään loppuun.

Ollaan opittu hurjasti, etenkin minä ohjaajana. Mielestäni yksi agilityn haasteita onkin se että täytyy osata hallita montaa palasta yhtä aikaa, reagoida koiraan, tietää mitä itse tekee, missä este on ja missä sitten seuraava este. Sen takia olenkin innostunut siitä paljon. Kurssin loppupuolella pääsimme harjoittelemaan jo pientä ratapätkääkin. Yllätyin miten nopeaa noin ison koiran kanssa saakin juosta, mutta lopulta onnistuimme. Kesän jälkeen varmasti jatketaan agilitytreenejä, jos vaan pääsemme johonkin ryhmään taas mukaan.

Uudet tuulet koiraharrastuksen parissa ovatkin innostaneet taas päivittämään tätä blogia. Luin myös jotain vanhaa uuden vuoden blogikirjoitustani ja ilokseni huomasin että monet silloin asettamani tavoitteet ovat tähän mennessä toteutuneetkin.

Oulussa asuessamme kävimme Oulun Seudun KAS:lla vuoden ajan toko-treeneissä jossa harjoittelimme lähinnä ALO-luokan liikkeitä kilpailujen mukaisesti sekä jotain alkeita AVO ja VOI- luokkien liikkeistä. Opimme paljon ja kisoihin tähtäävässä ryhmässämme oli monentasoista koirakkoa. Treeneistä saimme paljon vinkkejä ja innostus tokoiluun saatiin takaisin. Ja edistystä tässäkin on tapahtunut, kesällä 2015 korkkasimme ekat viralliset kisatkin!

Näyttelyissä olemme käyneet silloin tällöin. Tänä vuonna kuitenkin loppukevät ja kesä ovat olleet taukoa näyttelyjenkin osalta. Yolan näyttelytulokset ovat olleet vaihtelevia, parhaimmillaan Yola on kuitenkin voittanut luokkansa ja on siellä ne pari SA:takin. Kultaisissanoutajissa näkyy edellen hurjan kova taso näyttelyissä ja jokaiseen luokkasijoittumiseen olen ollut tosi tyytyväinen. Viimeksi Jyväskylän kansainvälisessä näyttelyssä tuomarin kommentti "Very happy, beautifull lady!" jäi mieleen. Tuon kommentin ja kivan näyttelyviikonlopun myötä muistuikin taas mieleen, kuinka mukavaa koiran kanssa yhdessä tekemistä näyttelyharrastus onkaan.

Turun Murre

Ollaan muutettu Yolan kanssa siis tänne Etelä-Suomeen Turkuun. Uudet kuviot niin työn kuin harrastustenkin osalta siis. Yolan kanssa ollaan aloitettu agility ja tokoa ollaan harjoiteltu omaksi huvikseen, näistä enemmän omissa blogiteksteissään.

Ruissalon koirauimarannalla

Turku on kiva kaupunki ja täällä harrastusmahdollisuuksia on erillä tavalla. Vuorotyö toki asettaa omat haasteensa harrastuksille. Kivasti ollaan täällä kuitenkin viihdytty, vaikka välillä ikävä kotiin pohjoiseen yllättääkin.

Lenkkeilymaastoja ollaan löydetty paljon ja erilaisia. Kesällä käytiin paljon Ruissalon koirauimarannalla. Yolan uimahulluus on edelleen tallella.

Kesän ajan asuimme siskoni kanssa rivitaloasunnossa kotipaikkakunnallamme. Olimme molemmat Posiolla kesätöissä. Yola asui osan ajasta meidän kanssa, mutta suurilta osin se vietti aikaa vanhempiemme luona maaseudulla. Syksyllä opiskelujen jälleen alkaessa lähdin takaisin kaupunkiin. Muutin väliaikaisesti alivuokralle opiskelukaverini asuntoon. Yola jäi pidennetylle kesälomalle, asumaan vanhempieni luokse Posiolle. Koko alkusyksy oli itsellenikin sopeutumista erilaisiin olosuhteisiin ja valmistautumista ulkomaille lähtöön. Vanhempani ovat siis pitäneet huolta Yolasta jo jonkin aikaa. Ja totta kai se on viihtynyt maaseudulla. Talutushihnaa tai kaulapantaa sillä ei ole ollut kaulassa varmaan puoleen vuoteen ollenkaan.

Tällä hetkellä olen itse Belgiassa vaihto-opiskelijana. Takaisin Suomeen palaan tammi-helmikuun vaihteessa. Ajatus tähän kirjoitukseen lähti siitä kuinka paljon olenkaan miettinyt elämää ilman koiraa. Nyt kun olen elänyt muutaman kuukauden ”koiratonta arkea”, huomaan kuinka paljon mietin koiraani. Hymyilen joka kerta kun vastaan kävelee kadulla koira omistajineen. Ymmärrän ihmisiä jotka ihmettelevät miten voin ikävöidä koiraani niin paljon. Ymmärrän vielä enemmän, jos nämä ihmiset eivät ole koskaan omistaneet koiraa.

Yksin tyhjässä asunnossa iltaa viettäen alkaa automaattisesti etsiä ympäriltään tyytyväisenä kyljellään tuhisevaa koiraa ja sen rauhoittavaa olemusta. Aamulla herätessään miettii että millainen sää ulkona, millaiset kengät laitan jalkaan kun lähden koiran kanssa ulos. Ai niin, ei mun tarvitsekaan lähteä.

Mieleen tulee myös ne lukemattomat aamut kun seisot koiran kanssa kylmässä pakkasaamussa kadun varressa, ihan liian aikaisin aamulla ja mietit että koiranomistajuus ei ole tervettä puuhaa. Tai kaatosateessa lähdet lenkille ihan vaan koska vaihtoehtoja ei ole. Silti ilman koiraa eläessä sitä vaan miettii, kuinka mielelläni olisinkaan tuolla ulkosalla vesisateessa ja palelemassa. Kunhan vaan se luppakorva olisi siellä remmin toisessa päässä.

Olen kyllä sopeutunut, mutta silti kaipaan Yolaa koko ajan enemmän ja enemmän. Nautin näistä mahdollisuuksista joita saan tällä hetkellä elää ja kokea, vaikka koira ei niihin kuulukaan. Hassua miten paljon odotankin sitä aikaa kun vietän taas arkea omassa opiskelijaluukussani, mun oman kultaisennoutajan kanssa. Belgialaiset työkaverini kysyivät olenko skypettänyt koirani kanssa. Koirat ovat kuulemma viisaita, he sanoivat. Täytyypä koettaa, tiedä vaikka tää ikäväkin vähän helpottaisi. 

Tänään sain lukea tähän mennessä yhden iloisimmista uutisista Omakoira- palvelun sivuilta...

Yolan (Cream Star's Easy Love) terveyslausuntojen tulokset saapuivat ja mun koira on terve!! 

Lonkkanivel A/A ja kyynärnivel 0/0 

<3

Viime viikolla varasin ajan vihdoin röntgenkuviin lähellä olevaan eläinlääkäriin Animagiin. Päätin tarkastuttaa nyt lonkat ja kyynärpäät, silmät täytynee peilata sitten kun opiskelija saa taas kasattua jostain lisää pennejä.

Eilen sitten lähdimme päivällä eläinlääkäriin. Eläinlääkäri Anna Mikkola kuvasi Yolan ja nukutuksesta herättyään tallusteltiin nukkumaan loppupäiväksi kämpälle. Eläinlääkäri katsoi kuvat ja selosti millaisiksi kuvat itse näki. Kyynärpäistä hän sanoi toisen olevan 1, toinen näytti nollaa. Lonkat hän arvioi B:ksi ja toisen B:ksi tai C:ksi... Olin tietysti pettynyt ja ajattelin että miten se nyt noin näytti.

Yolan kaksi sisarusta on kuvattu C ja C/D- lonkkaisiksi, joten tälläinen olisi ollut odotettavissakin. Lopulta kuitenkin päätin lopettaa turhan spekuloimisen ja päätin että ajattella että tuloshan olisi voinut olla paljon pahempikin! Ja B- lonkathan ovat vielä kuitenkin terveet.

Jäämme odottelemaan lopullisia tuloksia kennelliitosta...