perjantai 3. elokuuta 2018



 
Nyt pari viimeistä viikkoa ollaan vaan oltu tekemättä mitään. Nautittu kesästä ja siirretty treenisuunnitelmia sekä tulevia kisajännityksiä vähän sivummalle. Helteet ovatkin olleet sopivasti treenaamisen tiellä ja kaikki Yolan energia on kyllä kulunut uimiseen. Mielellään se vedessä touhuaa vaikkakin edelleen pidemmän matkan uiminen on tosi hidasta. Yola kyllä mielellään menee veteen, mutta jotenkin uimatekniikka näyttää minusta oudolta tai jotenkin aiempaan verrattuna tehottomammalta ja hitaammalta.
 
Nimenomaan liikkumisen puolesta Yolan terveys välillä huolestuttaa. Vaikkakin Yola on aina ollut perusterve ja täyttää vuoden vaihteessa vasta seitsemän vuotta. Yola kuitenkin liukastelee edelleen usein liukkailla pinnoilla. En muistaakseni ole tästä aiheesta tänne aiemmin edes kirjoitellut. Liukasteleminen alkoi jossain vaiheessa Yolan ollessa vielä melko nuori, alle vuoden ikäinen, luulisin. Asuimme Oulussa kerrostalossa ja erään kerran se liukastui tosi pahasti rappusia noustessaan kiviportailla. Silloin se meni täysin paniikkiin ja veti kaikki raajat x-asentoon, jouduin muistaakseni osittain kantamaan sen loppumatkan sisälle asuntoon. Tässä vaiheessa en tajunnut korjata virhettä heti ja seuraavalla kerralla, eli seuraavana päivä kävi samoin ja tilanne toistui. Tässä kohtaa yritin paikata tilannetta viemällä sen puoliväkisin portaisiin, mutta ilmeisesti en osannut rohkaista sitä kunnolla vaikka koetin syöttää sitä rappusilla ja siedättää liukkaaseen pintaan uudestaan ja uudestaan. En ehkä ymmärtänyt siinä kohtaa, kuinka herkkä koira Yola on ja lopulta se ei suostunut kulkemaan portaissa ollenkaan. Tämän jälkeen kuljettiin pitkään hissillä ja välteltiin portaita. Muutamat sisänäyttelyt ovat myös olleet katastrofeja, sillä Yola on paniikissa liukastellut matolta matolle ja tärissen pinkonut kevythäkkiinsä turvaan. Vanhemmalla iällä tietysti portaissa kulkeminen on vain pahentunut ja liukkaat pinnat ovat sille koko ajan vaikeampia, rappukäytävät, vaaleaan kiiltävän laattalattiat jne. Pari vuotta sitten ostin sille kuratossut, joiden avulla se uskaltaa kävellä paremmin, koska se ei saa kynsiä niissä esiin ja näin ollen ei liukastu. Välillä sille riittää pelkkä yksi tossu yhteen tassuun ja se voi kulkea aivan normaalisti paikasta toiseen.
 
Aika ajoin mietin sen kuvauttamista, mutta toisaalta välillä se sitten ui ja liikkuu paremmin. Silti huomaan, että tarkkailen sitä ihan erillä tavalla kuin ennen ja tietysti sekin vaikuttaa siihen, että jokaisen "huonosti otetun" askeleen rekisteröin ja jätän loput ehkä huomiotta. Autoon Yola hyppää kuitenkin ongelmitta, ja turvatossun kanssa kävelee tosi nätisti. Välillä sen laukkaaminen näyttää hyvältä ja välillä se taas on kankeaa "pupulaukkaa". Tulee mieleen, että onko kaikki sittenkin vain sitä liukastelua ja siitä toipumista...  Vaikea sanoa, kun toinen ei osaa sanoa mihin koskee ja milloin. Seuraamme nyt tilannetta ja katsotaan mihin se tästä kehittyy. Yola kuitenkin pääasiassa liikkuu mielellään ja haluaa lähteä aina ulos säällä kuin säällä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti