Agilitytreeneissä pääsimme harjoittelemaan valssia ohjauskuviona ja kontakteista A-estettä. A-esteeseen päätettiin ottaa eri laskeutumistapa kuin esim. puomin ja keinun alastuloon, eli olen käyttänyt nenätystä alastulossa. A-este on kuitenkin aika jyrkkä ja Yola rakenteeltaan etuvoittoinen, koira tulee A-esteen yleensä tosi nopeasti, joten jos se joutuu pysähtymään alastulossa etutassut joutuu jarruttamaan kovin ja joutuvat koetukselle. Siispä päätettiin liittää tähän läpi käsky, jotta Yola saa A:n mentyään jatkaa matkaa. Yola suoritti esteen mukavasti melko matalalta, joten kontakti pintaan se osui todella hyvin joka kerta läpi juostessaan. A-este oli kuitenkin sille todella jännittävä este, ja sen kyllä huomasi. Häntä heilui takakoipien välissä ja joka kerta palkan jälkeen toinen juoksi hädissään suurinpiirtein minun syliin.

 

Alla olevassa videossa nähdään valssin harjoittelua. Radalla oli myös pussi, joka aiheutti pieniä hankaluuksia.
 

Lopulta myös pussi onnistui kuin onnistuikin...

 

Irroittelua agilitykentällä

Tänään agilitytreeneissä harjoiteltiin koiran irrottamista esteille pienellä radanpätkällä. Rataan kuului hyppyjä ja kaksi putkea, yhteensä yhdeksän estettä. Irrottaminen onkin ollut haastavaa kun Yola on tottunut todella usein saamaan palkan kädestä ja tulemaan sitä kohti. Putkeen se kylläkin irtoaa tosi hienosti. Tällä harjoituskerralla irtaantuminen alkoi jo jollain tavalla sujua. Tässä videointia suorituksistamme. 

Ensimmäisessä pätkässä (jonka Youtube jostain syystä kadotti) alkurata menee kivasti ja saan esimerkiksi ensimmäisestä putkesta Yolan kivasti kääntymään hyppyesteille. Toisen putken jälkeen irrotus epäonnistuu kun oma ohjaava käteni ei anna ohjausta riittävän laajalle ja pitkälle eteen, näin ollen Yola juoksee mukanani jo seuraavalle putkelle. Myös kahteen viimeiseen hyppyyn tulee kiire koska oma juoksulinja menee sekaisin kun en luota Yolan menevän putkeen ja jään varmistamaan sitä. Sen takia en ehdi ohjata (=irrottaa) sitä toiseksi viimeiselle hyppyesteelle ja siksi se menee uusiksi.

Toisella kertaa ohjausvirhe tapahtuu jälleen viimeisillä hypyillä johtuen samasta syystä kun ensimmäisessä otossa. En luota selvästikään siihen että Yola irtoasi viimeiseen putkeen vaan jään taas varmistelemaan. 

Kolmannella kerralla onnistuttiinkin ja osasin kiinnittää ongelmakohtiin huomiota. Annoin Yolan irrota putkeen ja ehdin näin hyvin viimeisille hyppyesteille. Edelleenkin hypyille irtoaminen on vaikeaa ja joudun juoksemaan melko lähellä Yolaa mutta selvänä edistyksenä se että Yola hyppää nykyään todella mielellään. Onnistumisen kokemuksia siis tälläkin kertaa agilitykentältä!

Hyvän mielen treenejä

Maanantaina tokotreeneissä tehtiin alkuun ryhmässä paikallaoloa, tällä kertaa näkösuojassa. Jätin Yolan makaamaan koska maahan menemistä perusasennosta ollaan edelleen harjoiteltu ja siitä pitäisi saada ryhdikkäämpi. Paikallaoloaika ei ollut pitkä, mutta auton takaa suojasta näin kuinka Yolan ilme ja ryhti terästäytyi samalla kun se kadotti näköyhteyden minuun. Yleensä se myös vilkuilee ja reagoi ympäristöön mutta nyt sen katse oli herkeämättä autossa, jonka takana olimme hetken piilossa. Täytyy jatkossakin tehdä enemmän paikallaoloja näkösuojassa, esimerkiksi kotona peilin kautta tarkkailemalla.

Seuraavaksi tehtiin seuraamista. Otettiin ihan lyhyitä pätkiä ja käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Yolalla oli nyt ihan hirveästi intoa treeneissä. Se teki tosi mielellään ja innolla töitä. Oli ilo huomata sen nauttivan tekemisestä. Perusasento pysähdyttäessä edelleen karkaa eteen ja vinoon ja tätä korjattiin aitaa vasten kääntymällä. Aidan kanssa Yola huomasi oikean paikan hienosti, mutta ilman sitä se taas harppasi askeleen liian eteen ja asetteli itsensä etuviistoon. Aitatreeni toimi kuitenkin mukavasti. Loppuun otettiin vielä hyppyä ohjattuna liikkeenä, joka onnistuu edelleen hyvin. Tässä Yola nyt tulee etukautta sivulle mutta se nyt saa liikkeenä jäädä sellaiseksi, kun perusasento tässä tuntuu kuitenkin usein olevan suora. Lopuksi tehtiin vielä vauhtiluoksetuloja jotka onnistui myös tosi hyvin. Yola juoksi todella kovaa ja innolla sivulle, ehkä tästä tuleekin taas meidän lempiliike.

Tiistaina vuorossa oli tämän syksyn ensimmäiset agilitytreenit. Rata koostui hypyistä ja kahdesta putkesta, siihen kuului ohjauskuvioina takaaleikkaus ja sylkkäri. Ohjaukset menivät kivasti vaikka välillä tulikin kiire kun putkessa Yola menee ihan täysiä. Edelleen on myös vaikeaa saada Yola irtoamaan hyppyesteille, putkea se hakee tosi hyvin mutta joissain hyppysarjoissa se edelleen jää liian lähelle ja tällöin oma ohjaamiseni tuntuu olevan ihan millimetreistä kiinni. Päälimmäisenä treeneistä jäi taas ihan superkiva fiilis!

Tällä viikolla saimme myös tokotiimin hakutilaisuudesta tulokset. Valitettavasti tänä vuonna ei paikka tiimiin meille auennut. Harmitti kyllä, mutta toisaalta olin asennoitunutkin siihen ettei välttämättä päästä mukaan. Oli silti mahtava kokemus käydä kokeilemassa ja eihän sitä tiedä jos ensi vuonna haettaisiinkin uudestaan. Jotenkin kuitenkin ajattelen että nyt tässä tilanteessa tämän kuuluikin mennä näin. Tässä vielä mieltä lämmittävä palaute näyttökokeesta meidän osalta.

"Ehkä kaikkinensa tämän näyttötilaisuuden pari jossa näkyi jännitys eniten. Tarvitsee paljon kisanomaisia treenejä, joissa yllätyspalkkoja eri paikoissa paljon, varsinkin siirtymiset tarvitsee työstämistä. Jos epävirallisia kisoja alueella, suosittelen käymään aina kun mahdollisuus. Ei varsinaisesti ole yhtään parempi tai huonompi kuin kukaan osallistujista, mutta koiran ikä ratkaisee valinnoissa tällä kertaa nuorempien hyväksi. Valitettavasti karsiutuu valinnoista.

Ohjaajalla loistava asenne porukassa tekemiseen, siitä on hyvä jatkaa!"

Eilen käytiin taas pitkästä aikaa agilitytreeneissä. Saatiin kasaan yksittäinen treenikerta, vaikkei varsinainen ryhmä ole vielä alkanutkaan. Vuorossa oli kahdeksan esteen rata joka koostui hypyistä ja kahdesta putkesta. Harjoittelimme perusohjaamista ja hypyn takakautta kiertämistä lyhyellä radalla.

Ensimmäiset kerrat menivät hyvällä vauhdilla. Ison koiran kanssa saa kyllä juosta todella kovaa. Huomaan itse että joudun todella paljon keskittymään siihen missä oma reittini kulkee vaikka tärkeämpää olisi saada koira ohjattua oikeasta paikasta esteelle. Yola kuitenkin jo aika kivasti hakee esimerkiksi putken, ja sitä kautta ohjaaminen joissain kohdissa helpottuu huomattavasti. Tehtiin sama rata kumpaankin suuntaan ja viimeiset vedot painoivat jo aikalailla. Huomasi, ettei oltu koko kesänä paljon taas hypeltykään. Yola irtoaa tosiaan jo melko mukavasti putkeen mutta muuten huomaan että se on tosi herkkä sille missä asennossa ja miten sitä ohjaan. Toisaalta se on myös todella hyvä asia, kunhan itse opin ohjaamaan Yolaa oikein, sekin oppii suorittamaan esteen paremmin. Agility todella on yhteistyötä parhaimmillaan.

Kotitehtäväksi saatiin taas puun kiertämistä ja sitä kautta koiran ohjausta. Se sujuukin jo ihan mukavasti ja nyt odotellaan taas syksyllä mahdollisesti alkavia treenejä. Tässä vielä pieni videopätkä viimeisestä radasta, jossa hypyn kierto sujui aika mukavasti.

Agilityn alkeita

Syksyllä aloitimme todella mielekkään uuden harrastuksen, agilityn. Osallistuimme ensin tutustumiskurssille Raision Vanton tilalla. Kurssilla kävimme läpi kaikki agilityesteet yksitellen. Harjoittelimme esteiden turvallista suorittamista ja niiden opettamistapoja.

Jutun kuvat eivät liity agilityyn ;D

Yola oppi osan esteistä hienosti. Lempiesteeksi muodostui ehdottomasti putki. Lopussa pujottelimme jo hienosti keppejä tukirimojen avulla ja otettiin jo vähän kontaktiesteitä, kuten puomia ja keinulautaa. Innostuimme (molemmat!) agilitystä kovin. Yola nautti selvästi uuden oppimisesta ja saimme intoa joka kerta enemmän, yhteistyö on parantunut mielestäni huimasti. Pääsimme tutustumiskurssin jälkeen alkeisryhmään, joka on jatkunut nyt tämän kevään loppuun.

Ollaan opittu hurjasti, etenkin minä ohjaajana. Mielestäni yksi agilityn haasteita onkin se että täytyy osata hallita montaa palasta yhtä aikaa, reagoida koiraan, tietää mitä itse tekee, missä este on ja missä sitten seuraava este. Sen takia olenkin innostunut siitä paljon. Kurssin loppupuolella pääsimme harjoittelemaan jo pientä ratapätkääkin. Yllätyin miten nopeaa noin ison koiran kanssa saakin juosta, mutta lopulta onnistuimme. Kesän jälkeen varmasti jatketaan agilitytreenejä, jos vaan pääsemme johonkin ryhmään taas mukaan.