Möllitaipparit

Eilen oli vuorossa taipumuskoekurssin viimeinen kerta eli möllitaipparit. Porukka jaettiin kahteen ryhmään, kuten virallisissakin kokeissa usein tehdään. Mekin saatiin osallistumisoikeus, vaikka Yolalla olikin juoksut, näin ollen oltiin iltapäiväryhmän suoritusvuorossa viimeisinä. 

Päivä oli aurinkoinen mutta viileä ja melko tuulinen, ja ihan hyvä vaan, ettei ollut ainakaan liian kuuma. Kokeen alkua odotellessamme seuraamme liittyi myös kyykäärme, joka kylläkin poistui keskuudestamme yhtä nopeasti kuin oli saapunutkin... Juuri edellisenä päivänä olin ehtinyt kehuskella, etten ole koskaan nähnyt käärmettä luonnossa. Tulipahan sekin päivä nyt koettua. 

Ennen meidän vuoroa käytin Yolan uimassa. Heitin sille damia ja se meni hienosti uimaan ja haki mielellään, palautti myös hyvin. Vuoroamme odotellessa, se vinkui välillä kärsimättömästi, joka on täysin uusi "taito". Hyvin rauhoittui kuitenkin silityksistä ja pienestä kävelystä. Itse ajattelen, että tuollainen, normaalisti alavireinen koira saa vähän kiihtyäkin tällaisessa tilanteessa, kunhan mielentila ei jää kuitenkaan päälle eikä näin häiritse keskittymistä itse tekemiseen. 

Koe alkoi oikeiden taippareiden tapaan vesityöllä. Ranta oli melko pehmeä ja nopeasti syvenevä. Heittolokin se hienosti katsoi, mutta käskyn saatuaan lähti vaeltamaan rannalla. Pari kertaa yritti mennä veteen, muttei uskaltanut, kun vesi syveni eikä Yola saanut etutassujaan pohjaan. Innostamalla se lopulta uskalsi ja haki ensimmäisen lokin. Toinen meni vähän jouhevammin, vaikka edelleen sitä sai rohkaista veteen menemisessä. Lopulta toinenkin lokki tuli rantaan asti ja molemmat melkein käteen saakka. Päästiin siis jatkamaan hakuruutuun, jonka sai suorittaa heti vesityön perään. 

Hakuruutuun Yola lähti mielellään. Aluksi vähän epäröin, ottaako se varista ilman rohkaisua suuhun ollenkaan. Kuitenkin variksen löydettyään, se nosti oma-aloitteisesti ja lähti reippaasti tuomaan sitä minulle. Yhden vaakun kohdalla se taisi ensin tehdä heiton siivestä riepotellen, mutta sitten käskyllä otti uudestaan suuhun ja palautti nätisti. Viimeinen varis vähän jännitti, kun se oli kauempana tiheän kuusikon takana, mutta luotin Yolan laajaan ja rauhalliseen hakuun ja lopulta kaikki viisi varista tuli käteen asti. Hakuruutu meni siis tosi hienosti. Eri suuntiin lähettäminen onnistui aika hyvin. Myöskään juoksu ei sekoittanut sen päätä, vaan se jaksoi hienosti keskittyä tekemiseen. Saatiin siis jatkaa viimeiseen vaiheeseen eli jäljelle. 

Siirryttiin jäljestysosuudelle ja mietin, että mitenhän tässä mahtaa käydä, kun oltiin kerran aikaisemmin vaan jälki tehty... Viime kerralla se meni aika kivasti, mutta nyt tosiaan kelin puolesta tuuli oli voimakas ja kania Yola ei ollut taas moneen viikkoon nähnytkään. Lähetin sen jäljelle ja Yola lähti tosi hienosti suoraan jälkeä pitkin hyvällä vauhdilla. Loppusuoralla se taisi tehdä jonkin pienen hupimutkan, mutta sitten pysähtyi kanille, kutsuin ja se lähti alkuun hyvin tuomaan kania. Kaksi kertaa se kuitenkin pudotti, mutta innostamalla nosti kanin uudestaan. Ei tarvinnut kuitenkaan lähteä sitä vastaan ja lopulta se toi kanin käteen asti. Vautsi mikä koira! En olisi ikinä uskonut, että oltaisiin tässä pisteessä joskus, kun pari kuukautta sitten tuo koira ei suostunut edes vilkaisemaankaan riistaa. Tuomari kehui rauhallista työskentelyä ja oli sitä mieltä, että valmis koira ja ei muuta kun virallisiin taipumuskokeisiin. Olen edelleenkin itse mykistynyt, Yola on aivan kuin eri koira! Kainuun noutajat järjestää kesäkuun lopussa taipparikokeen Kajaanissa. Ehkä uskaltaudun sitten kuitenkin laittamaan sen ilmon menemään... 

Möllitaipparit onnistuneesti läpi!!!

Riistavietitön lintujen ja kanin kimpussa

Sunnuntaina treenattiin lämpimässä säässä Minnan ja hänen kiharoitten kanssa. Minnalla oli auto täynnä innokkaiden noutajien lisäksi riistaa, joten päätimme ensin käydä vähän metsäkävelyllä koirien kanssa ja sen jälkeen treenata jokaisen koiran osaamistason mukaan lokilla vesityötä ja variksilla hakuruutua.

Yola aloitti lokin kanssa ja edellisiä kertoja muistellessani, en odottanut siltä tähän harjoitukseen suuria. Ajattelin alkuun, että on hyvä, jos se edes ui lokkia kohti ja haistelee sitä kiinnostuneena. Minna heitti lokin, ja lähetin Yolan hakemaan. Hienosti se ui lokille, mutta teki odotusteni mukaisesti kierroksen linnun ympärillä ja tuli takaisin rantaan. Lähetin sen uudestaan ja innostin sitä ottamaan lokin, tällä kertaa se toimi, ja Yola ottikin lokkia siivestä kiinni. Tällä tavoin se toi kuin toikin linnun rantaan ja kokeiltiin vielä toisen kerran. Toisella kertaa piti jälleen lähettää se uudelleen rannasta, mutta lintu tuli noudettua. Tämä menikin siis yllättävän hienosti, olin todella tyytyväinen.

Seuraavaksi oli Minnan koirien vuoro noutaa lokkia. Erityisesti kiharapappa Wagner oli viihdyttävää katseltavaa. Ihana nähdä koira, jolla on intoa tehdä ja joka selvästi nauttii rodunomaisesta tekemisestä. Kiharat ihastuttavat edelleen hurmaavilla ja hieman oikuttelevillakin luonteenpiirteillään. On myös mahtava nähdä, miten erilaisia tässäkin rodussa yksilöt ovat. 

Minnan kiharalauma karahkan kimpussa

Sitten siirryttiin metsään tekemään hakuruutua. Rajattiin n. 50 m leveä alue, johon vietiin kaksi varista ja yksi jätettiin motivointivarikseksi. Yola teki taas ensimmäisenä. Se kyllä hienosti katsoi heittovariksen ja taisi käydä sitä nuuhkaisemassakin, mutta sitten päättikin lähteä hakualueelle etsimään. Toivoi varmaan, että sieltä löytyisi jotain muuta, kuin riistaa. 😂

Hakuruudussa Yola teki tapansa mukaan rauhallista, laajaa hakua. Yola löysi kaikki varikset hienosti ja  sain sen innostamalla palauttamaan ne minulle asti. Edelleenkään se ei ole rehellisesti "kiinnostunut" riistasta, vaan ottaa ne suuhunsa minun innostamisen ja kehumisen ansiosta. Se kyllä saattaa haistella löytämäänsä, mutta sitten mielummin jatkaa matkaansa, kuin että omaehtoisesti nappaisi riistan suuhunsa. En tiedä, voiko riistavietti tai halu ottaa riista omasta tahdosta suuhun löytyä, mutta jo se, että tuo koira ylipäänsä suostuu nyt ottamaan ne suuhunsa, on todella iso ja positiivinen yllätys. Myös uimainto sillä on iän mukana näköjään kasvanut, ja se menee itsenäisesti todella mielellään uimaan, ihan ilman minkään noutamistakaan. Jälkeen päin oltiinkin Minnan kanssa vähän järkyttyneitä meidän "riistastakieltäytyjistä". Myöskään Minnan keskimmäinen kiharanarttu ei mielellään ole riistaa noutanut, mutta tällä kertaa hänkin toi hakuruudusta oikein kauniisti kaikki kolme varista ja lähti lonkin perään innolla uimaan. Niin kauan kun on elämää, on toivoa! Mitään nomekoiraa Yolasta en kyllä edelleenkään kaavaile, mutta olen iloinen, jos sen kanssa pääsisi syksyllä ihan oikeasti metsälle ja se saisi sieltä jotain pieniä onnistumisia. 

Tänään oli sitten vielä taipparitreenit ja vuorossa laahausjäljen harjoitteleminen. Yola ei ole käytännössä tehnyt mitään jäljen kaltaistakaan, lukuunottamatta niitä aiempia taipparitreenejä Oulussa, joissa Yola taisi tehdä yhden kerran lyhyen jäljen ja kantoi kania korvasta sekunnin ajan. 

Jokainen sai valita, tehdäänkö koiralle motivointijälki, jossa se näkee kanin jäljen vedon ja sen jälkeen se päästetään jäljestämään. Luotin kuitenkin siihen, että Yola osaa käyttää nenäänsä, ja lähtee kyllä hajujäljelle. Itse ajattelin, että motivointijäljen kanssa voisi käydä helposti niin, että Yola lähtee haistelematta suoraan kanille ja jälki "jää haistelematta". En osaa sanoa, olenko oikeassa, mutta otettiin nyt riski ja kokeiltiin ilman motivointijälkeä. 

Lähetin Yolan jäljelle ja se lähti kouluttajien mukaan suoraan jälkeä pitkin ja menikin hienosti kanille asti. Tässä kohtaa jo osasinkin aavistaa, että varmasti se innoissaan haistelee, muttei kyllä tuo kania ilman innostamista. Ja niin siinä kävikin. Kun Yola pääsi kanille, kutsuin sitä ja se kantoi kania muutaman metrin ja tuli iloisena takaisin vähän yli puoleen väliin. Sitten se halusikin viihdyttää itseään ojassa kahlaamalla ja kutsuin sen sieltä takaisin luokse. Lähetin uudestaan ja jälleen Yola meni kyllä hienosti jälkeä pitkin kanille, eli tiesi kuitenkin mitä siltä odotin. Nyt kun se pääsi kanin luokse, kehuin ja innostin sitä tuomaan, ja sieltä se kani sitten tulikin ja hienosti kantoi koko matkan ihan käteen saakka. Olisi vaan pitänyt ensimmäiselläkkin kerralla innostaa sitä enemmän, niin se olisi voinut tuoda kanin ilman ojassa kylpemistä. 

Rally-tokon möllikisat

Tänään kisattiin ekaa kertaa rally-tokossa. Aloitettiin tämä uusi harrastus helmikuussa ja nyt olen innolla jo katsellut virallisia kilpailuja tälle kesälle, joihin voisin Yolan ilmoittaa. Nyt Kajaanissa järjestettiinkin sopivasti möllikisat ja päätettiin heti osallistua ja kokeilla, miten rata onnistuisi kokeenomaisesti. Vaihtoehtona olisi ollut myös nakkiluokka, mutta ilmoitin sen alokasluokkaan, jonka liikkeet ovat Yolalla aika kivasti jo tokotaustan puolesta hallussa.

Ensimmäisellä radalla mokasin itse neljännellä kyltillä 10 pisteen verran, kun jäin miettimään, että pitikö tässä pysähtyä vai ei. Ottaessani yhden puolikkaan askeleen, Yola ehti tehdä yhden ylimääräisen istumisen ja siitä se -10 pistettä. Viimeisellä kyltillä kiskoin remmistä myös aika paljon sivulle tulossa, kun pelkäsin että Yola siirtyy sivulle takapuoli maassa, kun tokossa se on tottunut siihen, että sivulla istutaan kun ollaan pysähdyksissä. Siitä ei tullut kuitenkaan tällä kertaa miinuspisteitä. Lisäksi, unohdin laittaa tuon puolikuristavan pannan ei kiristävälle! Tätä tuomari ei onneksi tainnut huomata, ja itsekin vasta paljon suorituksen jälkeen... Tästä suorituksesta saatiin siis 90 pistettä. (Radan lopuksi Yola esittelee myös innostumistaan sosiaalisesta palkasta, joka sekin huomattava edistysaskel!)

Toisella radalla taas viimeinen kyltti oli eteen istu ja vasemmalta sivulle, ja tässä Yola meni jälleen istumaan kun olisi pitänyt lähteä suoraan seisaaltaan seuraamiseen. Tällä kertaa tajusin itse uusia liikkeen, niin siitä lähti se -3 pistettä. Yksi piste lähti 9. kyltin kohdalla jossa koiran piti mennä maahan ja ohjaajan kiertää koira. Tämän jälkeen täytyy ohjaajan selvästi pysähtyä, ja nyt jäi epäselväksi, pysähdyinkö vai en ja siitä lähti yksi piste. Loppujen lopuksi saimme tästä radasta 96 pistettä ja lopullinen sijoituksemme oli 6. Palautetta saatiin koiran iloisesti heiluvasta hännästä, hyvin opetetusta koirasta ja rauhallisesta, koiranmukaisesta ohjauksesta. Kiitos videoiden kuvaamisesta rallytoko-treenikavereille. 😊

AVO startti

Eilen startattiin tokon avoimessa luokassa. Kisat pidettiin Iisalmessa, tuomarina toimi Tiina Laakko. Lähdin Yolan kanssa ajelemaan illalla kohti Iisalmea. Nyt kun matkaa oli vain reilu 80 km, nämähän olivatkin varsinaiset lähikisat. 😄 Koiria oli ilmoitettu melko vähän, EVL:ssä oli vain kaksi koiraa ennen meitä kun voittajaluokassa ei yhtäkään. Avoimeen luokkaan ei ollut alkuun ilmoittautunut muita, mutta paikan päällä selvisi, että oltiin saatu viime hetkellä myös kisakaveriksi toinen koirakko.

Paikallaoloon saatiin kahden koiran lisäksi apukoirakko, jotta ryhmässä olisi vähintään se kolme koiraa. Paikallaolo meni mukavasti, ollaan tehty tosi vähän häiriössä, mutta paikallaolo on liikkeenä ollut aina vahva. Vaikkakin siihen olisi hyvä saada enemmän ryhtiä ja jännitettä. Toisaalta, Yola pysyi nyt tosi hyvin istuma-asennossa, eikä asento "lösähtänyt", joten olin tyytyväinen. Tästä liikkeestä saatiin 10 pistettä.

Paikkiksen jälkeen palkkasin purkille ja tunsin, että ryhmäliikkeen jälkeen vire oli Yolan vireeksi aika hyvä. Leikitin sitä paljon ja otin lyhyttä seuraamispätkää ja kosketusalustalle menoa. Sitten annoin Yolan olla tolpassa kiinni ja menin itse reilusti siitä kauemmas ja välillä myös nurkan taakse sitä piiloon. Hieman ennen toisen koirakon suorituksen loppua leikitin sitä vielä vetolelulla ja seuruutin sen kehän reunalle. Päätin nyt kokeilla sitä, että seuruutan Yolaa nyt kaikki liikkeiden välitkin, jotta se ei pääse harhailemaan kentällä. Seuraaviin kokeisiin olisi hyvä saada käsikosketus sille mallille että siitä tulisi hauska "temppu" ja että sitä voisi käyttää liikkeiden välissä "palkkana".

Seuraaminen lähti vähän kehnosti, kävelin itse alkuun liian hidasta vauhtia, koska ajattelin että Yola alkaa jätättää. Ja niinhän se alkoikin. Alussa se tuli  välillä n. puolimetriä jäljessä ja muistaakseni ensimmäinen perusasento tuli todella vinoon eteen (taas). Juoksupätkän ja täyskäännöksen jälkeen oma vauhtinikin vähän jo parani, joten seuraaminen oli parempaa. Loppuun ei tehnyt perusasentoa vaan jäi seisomaan. Kaikesta huolimatta tuomari antoi 8, joka oli kyllä itselle positiivinen yllätys. Liikkeestä seisominen meni tosi hyvin, se on ollut meille vaikea ja Yola on ottanut lisäaskelia seisahdettuaan. Nyt taisin itsekin huomata, että seisahtuikin melko nopeasti, siitä 9,5 pistettä.

Luoksetulossa jouduin antamaan toisen lisäkäskyn, kun ei mennyt ekalla maahan. Olen opettanut maahanmenon toisella tapaa, eli "per"-käsky on takapää liikkuu taakse ja etutassut paikallaan, normi "maahan" taas etutassut liikkuu ja takapää pysyy paikallaan. Nyt tunsin jo ennen käskyä, ettei mene ekalla, joten oma virheeni kun en ottanut kunnolla kontaktia ennen kuin liike jo alkoi. Siitä 7 pistettä, ja olisi saanut juosta vielä paremmalla vauhdilla, vaikkei kyllä ravannutkaan. Viides liike oli liikkeestä maahanmeno. Tässä seuraaminen oli hyvää, sanoin maahan käskyn kuulemma tosi kovaa ja käännyin (!!!) vielä varmistamaan että menihän se varmasti... Tästä siis myös 7 pistettä.

No sitten ruutu... Olin aika varma, ettei Yola edes lähde ruutuun päinkään, vaan tekee jonkun oman ratkaisun. Yllätyksekseni ruutuun se kuitenkin juoksi, mutta vasemman etummaisen kartion taakse ja pyörähti sen takana ruudun ulkopuolelle. Käskin uudestaan ja nyt se meni kuin menikin ruutuun, mutta jäi seisomaan sen verran eteen, että etutassut jäivät nauhojen ulkopuolelle. Yola meni myös käskystä kivasti maahan ja liike tehtiin loppuun asti, mutta nollillehan se meni. Epävarmuus liikkeen suhteen oli kyllä jo tiedossa, mutta tavoite oli edes löytää ruutuun, joten siitä jäi kuitenkin aika hyvä mieli. Nyt vaan enemmän paikan vahvistusta ja sitä vauhtia tähänkin liikkeeseen.

Noudossa haki melko hyvin mutta tässä tapahtui jotain, mihin en itsekään ollut varautunut. Haki hienosti ja lähti tuomaan kapulaa, mutta toikin kapulan eteeni. Yola tuli eteen kylläkin vähän vinoon ja pikkuisen epävarmasti. Edestä käskin sitten "sivulle", ja Yola kiersikin takaa sivulle (? 😄) vaikka takaa sivulle kierto on "viereen"-käskyllä. Tämä siis hänen oma ratkaisunsa, mutta meni ihan oikein kuitenkin, vauhtia olisi tähänkin liikkeeseen saanut tulla enemmän, joten siitä 8. Kauko-ohjauksessa meni ekalla maahan, istu-maahan vaihdot olivat hitaita ja takapää ei liikkunut kovin halukkaasti. Tein siis etujalat paikallaan tekniikalla, jota ollaan harjoiteltu. Olisi mennyt ehkä paremmin takajalat paikoillaan käskyillä, mutta päätin nyt tehdä niin kuten ollaan harjoiteltukin. Tästä saatiin 7 pistettä.

Estehyppy oli aika hyvä, siitä 9,5, tässäkin sitä vauhtia kaivataan enemmän. Merkin kierto meni myös niin kuin olin ajatellut. Ollaan tehty myös merkkiä, eli sitä että Yola menee kartion taakse seisomaan. Tässä pitää tehdä enemmän erottelutreeniä, koska merkin kierto on ollut alkuun tosi hyvä ja vauhdikas liike meillä. Nyt lähti siis hyvin merkille, mutta jäi seisomaan merkin taakse, kutsuin sitten virheellisesti "sivu"-käskyllä ja Yola tekis sitten pienen mutkan ruutua kohti, mutta tuli kuitenkin sivulle tooosi hitaasti kylläkin. Siitä saatiin 5 pistettä. 

Kokonaisvaikutus oli 8, tuomari sanoi että koira tekee iloisesti ja häntä heiluen. Tästä olin itsekin iloinen ja tyytyväinen siihen, että Yola palkkautui hyvin liikkeiden välillä ja itse en paineistanut sitä. Jollain tavalla sain myös itseni sellaiseen henkiseen tilaan, että tämä menee miten menee, pääasia että on kivaa. Seuraavalla kerralla sitten samalla fiiliksellä! Vauhtia juoksuliikkeisiin ja perusasennon vahvistamista, lisäksi minulle reippaampaa vauhtia kävelemiseen...

Yhteensä saatiin 230 pistettä ja AVO2 tulos, sijoitus 1/2. Päälimmäisenä jäi tosi hyvä mieli ja saatiin taas vähän lisää treeni-intoa. Huomenna onkin sitten vuorossa rally-tokon epäviralliset kisat. Ilmoitin Yolan suoraan ALO-luokkaan, vaikka nakkiluokkakin olisi ollut vaihtoehto. Katsotaan miten siellä käy.

Tokokoe Iisalmi 8.5.2018
Tulos AVO2 230 pistettä sij. 1/2. Tuomari Tiina Laakko.

Hakuruutua taipparitreeneissä

Tänään oltiin taas taipparikurssilla ja vuorossa oli hakuruudun harjoittelua. Ennen treenejä harjoiteltiin myös laukauksensietoa ja päästiin Yolan kanssa kyllä tosi lähelle ampujaa. Yola ei välittänyt laukauksista juuri ollenkaan. Hieman se katsoi laukausten suuntaan, mutta heti sen jälkeen otti kontaktia ja tuntui, että se oli innoissaan ja jännittynyt enemmän ympärillä olevista ihmisistä ja koirista, kuin itse harjoituslaukauksista.

Nyt ensimmäisellä kerralla hakuruutua harjoiteltiin siipidameilla. En ollut ehtinyt tehdä Yolalle vielä omaa siipidamia, mutta aikaisemmilta kerroilta muistan, että sellaistakaan Yola ei ole suostunut suuhunsa ottamaan. Tästä syystä olin jälleen vähän epäileväinen palautusten ja Yolan innostuksen suhteen.

Ennen meidän vuoroa vein metsään pari kertaa damin ja Yola haki ja toi kyllä tosi hienosti. Sen jälkeen näytin metsän laidalla myös varista ja tällä kertaa Yola haisteli lintua tosi mielellään, ei kuitenkaan ottanut tässä vaiheessa lintua suuhun.

Sitten oli meidän hakutreenin vuoro. Laukauksen jälkeen heittodamin se näki hienosti ja luvan saatuaan lähti heti hakemaan pudonnutta damia, ja toikin sen hienosti suoraan käteeni. Alueella oli muistaakseni viisi tai kuusi siipidamia ja ensimmäiset neljä damia haki hienosti. Toista ja kolmatta haki hetken, mutta löysi ja toi ne heti kutsuttaessa suoraan minulle. Yola teki hienosti laajaa hakua. Neljännelle piti lähettää uudestaan, mutta otti damin löydettyään sen hyvin suuhun. Kouluttaja käski lopettaa neljännelle, ja sanoi, että Yola tekee hienosti ja rauhallisesti töitä, ja että se olisi varmasti saanut loputkin haettua tarvittaessa. Lopuksi hän kehui vielä suoraan käteen tulevia palautuksia.

Hakuruudun lopuksi kokeilin vielä näyttää Yolalle varista ja (!!!), se otti kuin ottikin vaakun suuhun ja kantoikin hetken aikaa. Olin aivan äimistynyt, sittenkin sen riistavietti voi olla heräämässä. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.