Tänään oltiin taas taipparikurssilla ja vuorossa oli hakuruudun harjoittelua. Ennen treenejä harjoiteltiin myös laukauksensietoa ja päästiin Yolan kanssa kyllä tosi lähelle ampujaa. Yola ei välittänyt laukauksista juuri ollenkaan. Hieman se katsoi laukausten suuntaan, mutta heti sen jälkeen otti kontaktia ja tuntui, että se oli innoissaan ja jännittynyt enemmän ympärillä olevista ihmisistä ja koirista, kuin itse harjoituslaukauksista.
Nyt ensimmäisellä kerralla hakuruutua harjoiteltiin siipidameilla. En ollut ehtinyt tehdä Yolalle vielä omaa siipidamia, mutta aikaisemmilta kerroilta muistan, että sellaistakaan Yola ei ole suostunut suuhunsa ottamaan. Tästä syystä olin jälleen vähän epäileväinen palautusten ja Yolan innostuksen suhteen.
Ennen meidän vuoroa vein metsään pari kertaa damin ja Yola haki ja toi kyllä tosi hienosti. Sen jälkeen näytin metsän laidalla myös varista ja tällä kertaa Yola haisteli lintua tosi mielellään, ei kuitenkaan ottanut tässä vaiheessa lintua suuhun.
Sitten oli meidän hakutreenin vuoro. Laukauksen jälkeen heittodamin se näki hienosti ja luvan saatuaan lähti heti hakemaan pudonnutta damia, ja toikin sen hienosti suoraan käteeni. Alueella oli muistaakseni viisi tai kuusi siipidamia ja ensimmäiset neljä damia haki hienosti. Toista ja kolmatta haki hetken, mutta löysi ja toi ne heti kutsuttaessa suoraan minulle. Yola teki hienosti laajaa hakua. Neljännelle piti lähettää uudestaan, mutta otti damin löydettyään sen hyvin suuhun. Kouluttaja käski lopettaa neljännelle, ja sanoi, että Yola tekee hienosti ja rauhallisesti töitä, ja että se olisi varmasti saanut loputkin haettua tarvittaessa. Lopuksi hän kehui vielä suoraan käteen tulevia palautuksia.
Hakuruudun lopuksi kokeilin vielä näyttää Yolalle varista ja (!!!), se otti kuin ottikin vaakun suuhun ja kantoikin hetken aikaa. Olin aivan äimistynyt, sittenkin sen riistavietti voi olla heräämässä. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti