Aamulla ennen lähtöä
vielä viime hetken remontit kevythäkkiin... 

Jo perinteeksikin muodostunut koiranäyttelyreissu messariin alkoi torstaina päivällä. Elina kylläkin ajeli Ouluun jo keskiviikkona, ja seuraavana aamulla pakkasimme mersun täyteen koiria ja koiranäyttelykamoja... Nousimme Tupokselta bussiin ja matka jatkua aina Vantaalle hotelliin saakka. Hotellissa yöpyminenkin sujui mukavasti, olihan meillä jälleen parhaat huonetoverit, Elina ja fieldi Lotta.

Matka sujui hyvin ja monia tuttuja kasvoja oli taas mukana Posion kennelkerhon järjestämällä bussireissulla. Matka kohti Helsinkiä taittui leppoisasti koiramaisessa seurassa. Yola on onneksi tottunut matkustaja. Aluksi ajattelin että mitähän se tuumaa mutta toisaalta onhan tämä reissu jo kertaalleen käytinkin ja viimeksikin sujui hienosti. Yola osaa rentoutua matkan aikana ja nukkui hieman poikkeavasta matkustustavasta huolimatta hyvin.

Perjantaiaamuna olimme hyvissä ajoin messukeskuksessa ja tuomarina toimi kultaistennoutajien spesialisti Henrik Fryckstrand. Yola oli nuorten luokassa toisena, kyseiseen luokkaan narttuja oli ilmoitettu 15. Yola esiintyi tapansa mukaan hyvin ja minä jännitin aivan älyttömästi. Tuomari oli todella kiva ja selvästi asiantuntija. Yola sai erinomaisen ja jäi kilpailuluokassa viidenneksi. Ensimmäistä kertaa tuomari huomautti Yolan luisusta lantiosta.

Tässä perjantain arvostelu suomennoksineen:

Nice young girl, fem. head, good neck. Uptight in shoulders, good substance for age. Nice topline but it's slooping. Group nice back end, moves ok, not in full coat. Well presented.

Vapaa suomennos: 

Kiva nuori tyttö, fem. pää, hyvä kaula. Pystyasentoiset olkavarret, hyvä olemus ikäisekseen. Hyvä ylälinja mutta se on laskeva. Runko kiva kauttaaltaan, liikkuu ok, ei täydessä turkissa. Hyvin esitetty.

Lauantaina oli vuorossa Nordic Winner- 2013. Saavuimme taas näyttelypaikalle ajoissa. Joka päivä kaikkien piti nousta ennen kukonlaulua aamupalalle ja rynnätä etsimään sopivaa koiranulkolutuspaikkaa hotellin lähistöltä. Meidänkin vuoro kehässä oli vasta myöhemmin iltapäivällä, mutta oli silti mukava seurata arvostelua heti sen alettua. Kultaisetnoutajat tuomari toisena päivänä Jobse Sjoerd Ruotsista. Yola sai taas laatumainninan ERI ja kilpailuluokassa käteltiin pois viidentenä pois. Yola käyttäytyi mallikkaasti ja olin iloinen arvostelusta jossa sanottiin tällä kertaa näin:

Almost 2. Nice bitch, good size. Lovely head. Kind expression, good set of neck. Good topline but falling too much over the group. Balanced angulations. Good bone & feet. Good body. Needs to settle on the move. Good coat & condition. Well presented. 

Vapaa suomennos:

Lähes 2. Kiva narttu, hyvä koko. Ihana pää. Kiltti ilme, hyvä kaulan asento. Hyvä ylälinja mutta se laskee liikaa. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä luusto ja raajat. Hyvä runko. Tarvitsee vahvistusta liikkeisiin. Hyvä turkki ja kunto. Hyvin esitetty.

Viimeisenä päivänä eli sunnuntaina suurimman osan kultsuista tuomaroi Kati Heikkinen, ja itse henkilökohtaisesti petyin, kun juuri nuorten luokan koirat olikin vaihdettu eri tuomarille. Paavo Mattila sijoitti Yolan kuitenkin nuorten luokan nartuissa neljänneksi laatumaininnalla EH. Loppujen lopuksi olin enemmän kuin tyytyväinen viikonlopun saldoon ja tuohon luppakorvaan. Noinkin hienot arvostelut on todella hieno saavutus tuon tasoisessa näyttelyssä! Tuomari vielä mainitsi että koira esitetään erittäin edukseen, joten kommentti viimeisteli hienon viikonlopun kerrassaan. 

Sunnuntaina esitin juniori luokassa myös Hepoharjun Helmin, laatumaininnalla ERI. Todellisia helmiä oli kyllä koko junnuluokka täynnä, mutta koko potin kolmena päivänä korjasi kyllä Maritan Helmi, joka on kyllä upea pikku kaunotar. 

Tässä vielä Yolan arvostelu sunnuntailta: 

Rotutyyppi erittäin hyvä. Mittasuhteiltaan oikea ja sukupuolileimaltaan hyvä nuori narttu. Hieman kapea kallo-osa, muuten riittävän pitkä pää ja kaunis profiili. Hyvä ylälinja. Vielä hieman kevyt raajaluusto. Liikkuu hyvällä askelpituudella mutta edestä hieman löysästi.

Tässä vielä muutamia kuvia reissulta!

Sunnuntain poseeraus

Hepoharjun Helmi

Viikonloppuna kävimme Elinan kanssa Jyväskylän kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Lähdimme perjantaina ajelemaan hyvissä ajoin. Pienten mutkien ja reitiltä erkaantumisten jälkeen päästiin kuitenkin ehjin nahoin perille Jyväskylään. Majoituimme hotellissa joka sijaitsi ihan näyttelypaikan vieressä. 

Ja prinsessan elkein pehmeimmälle
paikalle nukkumaan

Tytöt pisti heti hotellihuoneessa tanssiksi...

Näyttelyaamuna käytiin syömässä luonnollisesti maittava hotelliaamiainen, kovin kauaa ei aamiaisen kylläisyydestä saatu nauttia kun takaisin palattuamme vastaan juoksenteli harvinaisen tutun näköinen fieldspanieli. Lotta oli ottanu hatkat hotellihuoneesta ja antanut myös hotellin käytävämatoille uutta väriä... Silloin ei paljoa naurattanut mutta näin jälkeenpäin kylläkin. Kommelluksista huolimatta siirryttiin näyttelypaikalle jännittämään. 

Kultaisianoutajia ilmoitettu 137! Nuorten luokassakin 12, tuomarina toimi puolalainen Aneta Sobrowska-Dopierala. Tuttuun tapaan ennen kehään menoa jännitystä oli ilmassa. Yola juoksi ehkä omasta mielestä vähän vaisusti, mutta esiintyi kuitenki vallan hyvin. Laatumainintana tuomarilta ERI. Kilpailuluokassa tuomari sijoitti meidät jo tutuksi tulleelle kolmannella sijalle, ja... taas jäätiin ilman sitä SA:ta... Ainoa virhe minkä tuomari Yolasta mainitsi, oli sen vielä keskeneräinen turkki.

Tässä vielä arvostelu englanniksi:

Very nice bitch. Typical feminine head. Good lenght of the body. Very strong angulation. Lovely movement. Coat during development.

Ja vapaasti käännettynä suomeksi:

Todella hyvä narttu. Tyypillinen feminiininen pää. Hyvä rungon pituus. Erittäin vahvat kulmaukset. Ihana liike. Turkki kehitysvaiheessa. 

Osallistuimme myös kasvattajaluokkaan, jossa Cream Star's hienosti 2. ja KP. Onnea Liisa kasvattajalle! Myös Elinan Lotta pärjäsi erinomaisesti, ollen ERI/1 SA ja lopulta PN3. Lotalla olisi vielä yksi serti kiikarissa niin tytöstä tulisi MVA! Ehkäpä päästään messarissa juhlimaan sitä saavutusta, vau, se olisi mahtavaa! Ja mikä parasta, saadaan Helsingin kolmen näyttelypäivän välissä tuhista noitten ihanaisten kanssa samassa hotellihuoneessa, can't wait!

Tässä vielä kuvia reissusta. Kiva kun pitkästä aikaa sai otettua kuvia kun oli kamera mukana!

kaunis Lotta

Ja huomatkaa mun ja Elina täydellisesti yhteensopivat värivalinnat koirien ja vaatetuksen suhteen. ;-)

Väsyneet pikku matkustajat <3

Tiistaina käytiin siis ensimmäistä kertaa tokokisoissa, kisat olivat Oulun koirakerhon epäviralliset tokokisat ja ilmoitin Yolan mölliluokkaan. Mentiin paikan päälle ajoissa ja kisapaikkana oli pieni hiekkapohjainen halli. Paikka sinänsä ei jännittänyt, koska arvelinkin Yolan käyttäytyvän paikan päällä rennosti vaikkei aiemmin tuollaisessa olla käytykään. Yola makoili kisapaikalla rauhallisena ja minä taas jännitin kuin viimeistä päivää. Yritin keskittyä muiden koirakkojen suoritukseen ennen meidän vuoroa mutta eihän siitä mitään tullut. Vakuuttelin mielessäni että tämähän on vaan leikkiä ja mitä sä turhaa ressaat... Helpommin sanottu kuin tehty. 

Jokatapauksessa, koe meidän osalta alkoi siis luoksepäästävyydellä. Kehään mennessä Yola kieri ja hyöri tuomarin ympärillä mutta sain sen nopeasti seisomaan paikallaan hetken, en edes tajunnut siinä vaiheessa ajatella että olisin antanut sille käskyn seiso tai vastaavaa, vaan kumarruin koiran puoleen ja siitäkös Yola innostui vielä enemmän. Sitten meidät ohjattiin kehään omalle paikalle... 

Luoksepäästävyys mietitytti minua aika paljon sillä sitä ei olla yksinkertaisesti pystytty vieraiden kanssa paljoakaan harjoittelemaan. Ennen kuin tuomari lähti meitä kohden, käskin Yolan paikka käskyllä istumaan ja se piti tosi hyvin kontaktia, oikeastaan koko ajan vaikka tuomari kävi rapsuttamassa sitä rinnuksista. Siitä siis täys 10, joten hepotuksen huokaus oli paikallaan. 

Sitten oli vuorossa paikallaolo 1 min. Ajattelin että tää on ainakin ihan easy, ollaan harjoiteltu pitempiäkin aikoja ja eri tilanteissa ja ajattelin että kun muutkin koirat malttaa pysyä niin myös Yola. Ensin käsky maahan, no menihän se, hitaaasti kylläkin. Sitten jätettiin koirat ja kas, en tajunnut antaa paikka käskyä ollenkaan!? Lähdin vain kävelemään ja no, kyllähän se siihen paikalle jäi. Kiristelin hampaita alusta lähtien kun Yola vaihtoi lonkalta toiselle ja sitten... Nousi hitaasti seisomaan ja hiippaili varovasti mun luokse... Mahtavaa. Siinä sitten seistiin loppuun saakka ja nollillehan se meni. Great. 

Sitten oli yksi koirakko ennen meitä ja sitten mentiin. Innostin Yolaa makupaloilla ja päätin että kokeilen tehdä liikkeet ilman välipalkkoja, vaikka se olikin sallittua, pisteen pudotuksen uhalla. 

Ensimmäisenä siis seuraaminen kytkettynä, no ei se parasta seuraamista ollut. Olisi varmasti ollut erilaista jos koira olisi ollut vapaana. Yola laahasi jotenkin tosi paljon perässä, itse kävelin varmaan ihan jotenkin oudosti ja kerran oli pakko nykäistä remmistä koska yhden käännöksen jälkeen Yola jäi kokonaan taakse... Perusasennot meni myös vinoon joten siitä myös ropisi pisteitä. No se kuitenkin seurasi, joten siitä pisteitä 7.

Sitten oli vuorossa liikkeestä maahanmeno. Tämä oli taas lähinnä mun oma moka. Sanoin olevani valmis, lähdettiin liikkeelle ja täh, en ottanut koiralta ollenkaan remmiä pois!? What. Tajusin vasta kääntyessä koiran luokse takaisin että häh, miksi sillä on remmi. -,- Jouduin myös käskemään kahdesti maahan ja vielä tosi kovalla äänellä... Se meni kuitenkin maahan joten siitä saatiin 7½.

Luoksetulo sitten, olin tässä vaiheessa jo vähän itsekin rentoutunut ja ajattelin että vitsit jos tämä ei onnistu niin ei mikään. Luoksetulosta saatiin kuitenkin hyvin 9½ ja puolikas lähti ainoastaan vinosta loppuasennosta vaan. Yola juoksi täysiä mun luokse ja se meni omasta mielestäkin tosi hyvin. 

Lopuksi tuomari kehui meidän yhteistyötä ja sitä että Yola kuitenkin pysyy hyvin hallinnassa ja sillä on intoa tehdä asioita. Kokonaisvaikutukseksi saatiin 9½, joten siihenkin olen tosi tosi tyytyväinen! Saatiin siis 77/120 pistettä ja sijoitus kolmas. :-) En myöskään palkannut Yolaa liikkeiden välillä muuten kuin parilla kehuilla ja sen into pysyi kuitenkin hyvin, se oli myös positiivista. Tiesin että jännitän hirveästi mutta jäi silti ihan hyvä mieli ja tästä suunta on vain ylöspäin! Harjoitus tekee mestarin, niinhän sitä sanotaan!

Nyt kun jännitys ekoja "kisoja" varten alkaa kasvaa ja olen todennut että Yolan motivaatio tokon suhteen on ollut laskussa, piti ottaa uudet keinot käyttöön. 

Tajusin että olen palkannut samoilla nameilla ja samalla tavalla todella kauan. Olen myös keskittynyt suuriin kokonaisuuksiin pienien hiomisten sijasta joten siihen tuli myös täysi stoppi. Otin käyttöön palkka-alustan. Opetin aluksi että palkkaa ei tulekaan kädestä vaan muovirasian kannen päältä. Nopeasti Yola oppi hakemaan palkan. Olen nyt soveltanut tätä tekniikkaa ja tänään sekotin pakkaa vielä siten että palkkasin välillä kädestä, välillä alustalta ja välillä heittämällä palkan lattialle. Otin sisätiloissa ja ihan vaan sivulle tuloa. Helpottavaa huomata miten koira toimii yhtäkkiä ihan eri tavalla. 

Otettiin myös eilen muutama kuva ulkoilemisen yhteydessä, ja turkkikin on pitkästa aikaa kuosissa!

Meillä on ollut ihan aktiivinen kuukausi, vaikkei ollakaan tänne mitään päivitelty. Ollaan treenattu välillä ihan kunnolla hyvin suunnitellut treenit alusta loppuun ja välillä sitten jotain pikku naksutteluja sisällä tai lenkkeilyn lomassa. 

Treenattiin pihalla toissapäivänä ja seurana meillä oli naapurin sakemanni ja hänen omistajansa. Otin ihan vaan kontaktia ja pieniä seuraamisia. Yola oli silminnähden kummissaan siitä miksi toinen koira touhuili omistajansa kanssa, eikä aluksi ollut näkevinäänkään minua. Annoin sen ensiksi ihmetellä enkä edes alkanut vaatia siltä mitään. Lopulta Yola rentoutui ja alkoi pikku hiljaa keskittyä. Tämä onkin se asia mitä olen miettinyt eniten kisoihin menoa miettiessä. Me ollaan treenattu niin vähän häiriössä että kokeessa muut koirat olisivat varmasti ihmetyksen aihe. 

Sen verran olen rohkaistunut, että ekoihin kisoihin mennään ensi viikolla. Möllikisoihin kylläkin, mutta joka tapauksessa. Oulun koirakerhon möllitokon liikkeinä on luoksepäästävyys, seuraaminen taluttimessa, paikallamakuu 1 min, liikkeestä maahan ja luoksetulo. 

Ensi viikonloppuna lähdetään Elinan kanssa Jyväskylän näyttelyyn, mukava viikonloppu siis tiedossa. Nyt olen hyvissä ajoin ainakin trimmannut Yolan, ettei tule sanomista kaljusta kaulasta... ;-D 

Syksy on ollut vauhdikasta aikaa, mutta kaiken touhun keskellä me ollaan ehditty myös treenata. Mulla oli tarkoitus ilmoittaa Yola kisoihin jo tämän kuun lopulle, mutta jänistin. Yksi seikka on kuitenkin ihan järkeväkin, millä perusteella en laittanu ilmoittautumista menemään. Me ei olla nimittäin harjoiteltu alokasluokan hyppyä ollenkaan... Ja sitä on vähän hankala harjoitella ilman kyseistä hyppy-estettä. Muuten me ollaan ehkä jopa edettykin.

Seuraaminen alkaa olla jo melko hyvällä mallilla. Käännöksiin pitäisi saada vielä enemmän ripeyttä. Liikkeestä seiso on edelleen murheenkryyni, mutta sekin pikku hiljaa. Liikkeestä maahan on nappi, samoin luoksetulo. Paikallaolokin menee, pitäisi vaan muistaa tehdä lyhyitä toistoja siinäkin, jotta intensiivisyys pysyisi koko liikkeen ajan. Nyt vaan pitäisi rohjeta kisoihin ja ennen sitä pitäisi saada mahdollisuuksia treenata muiden koirien kanssa ja joku ulkopuolinen kritisoimaan meidän väkerryksiä. Mutta hauskaa meillä on joka kerralla, ja kaiken hyvän lisäksi olen saanut pidettyä yllä Yolan mielenkiinnon ja innokkuuden treenaamisessa.

Jyväskylän ja Helsingin näyttelyt odottaa meitä ja mukava lähteä taas pitkästä aikaa isoihin näyttelyihin! Tässä vielä alkutalven kuvasatoa.

Vietin mukavan päivän Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä Oulun nallikarissa. Oli ihana syksyinen mutta silti aurinkoinen sää ja mukavasti porukkaa koolla. Kiitos kehäsihteerikavereille mukavasta päivästä!

Pitkästä aikaa taas jotain juttua tänne blogin puolelle. Ollaan asettauduttu Yolan kanssa taas tänne kaupunkiin kesän jälkeen. Kyllähän sen koirasta huomaa, kuinka helposti se turhautuu kun koko kesän on saanut juosta vapaana, uida ja temmeltää. Enpä muista kertaakaan kesän aikana nähneeni Yolan ravaavan sisällä ympäriinsä oma vaaleanpunainen ankka suussa. Koko kesän Yola sai juosta sydämensä kyllyydestä ulkona ja sisälle se tuli vaan kuumalla ilmalla vilvoittelemaan tai nukkumaan. Nyt Yolalla on ollut myös juoksu joka on sekoittanut sen pientä päätä sekin.

Tokoa me ollaan treenattu jonkin verran. Juoksun aikana pidin totaalisen tauon koska koiran ajatukset selvästikin olivat jossain ihan muualla. Eilen pakkasin repun ja lähdimme läheiselle puistoalueelle harjoittelemaan. Puistossa oli hyviä häiriötekijöitä. Eri-ikäisiä ihmisiä käveli ohi, pyöräilijöitä ja muutama koirakin. Tuollaiset häiriöt ovat Yolalle kuitenkin jo ihan perusjuttuja, ei se kiinnostu muista koirista niinkään, ihmisistä puhumattakaan. Pidän sitä täällä kaupungissa lähes koko ajan irti , joten se on tottunut että minä olen se jonka kanssa ulkoillaan ja jota kuunnellaan. Välillä ajattelen onnessani miten ihanaa ja helppoa on elää ja ulkoilla koiran kanssa jonka voi päästää juoksemaan missä tilanteessa tahansa, ja ottaen huomioon vielä senkin miten nuori tuo pikkuinen lurppakorva on. 

Harjoiteltiin siis eilen aluksi seuraamista kytkettynä. Se onkin jäänyt vähemmälle, koska olen aina treenannut siten että koira on irti koko ajan. Nyt aloitin kytkettynä ja Yola pysyi hyvin omalla paikallaan. Yola on vaan ruvennut hieman vääntyilemään vinoon seuraamisessa. Sen takia otin pitkästä aikaa mukaan naksuttimen. Ja hyvä päätös, Yolan korvat olivat samantien "naksutinmoodissa", ja pian se huomasi että haen palkkaamisella sille suorempaa seuraamisasentoa. Sitten huomasinkin jo pitää tauon.

Lopuksi otin vielä pari luoksetuloa ja palkkasin hankkimallani treenipatukalla, toimii! Koiraan saa ihan eri vireen taisteluleikeillä ja varsinkin luoksetulo on paljon vauhdikkaampi. Sitten vielä muutama liikkeestä maahan ja seiso ja treenit seis, jäi tosi hyvä mieli.

Fiilis oli niinkin hyvä että aloin miettiä ihan tosissani lokakuisia toko-kisoja Oulussa. Uskaltaisikohan sitä? No, kerta se on ensimmäinenkin. En tiedä, olisi vaan hyvä päästä treenaamaan isommassa porukassa, vieraiden koirienkin kanssa. Katri on luvannut avustaa meitä kun olen kertonut että hinkkaan yksikseni liikkeitä ja ei edistystä tapahdu. Jospa pian päästäisiin Katrin oppiin ja se ensimmäinen kisailmottautuminenkin lähtisi postiin!

Käytiin viikonloppureissulla Rovaniemen ryhmänäyttelyssä. Tuomarina toimi Hannu Talvi. Sama tuomari arvosteli Yolan vuosi sitten kun se oli vielä pentuluokassa, sijoittaen sen kolmanneksi. Oli siis jollakin tavalla tiedossa millaisista koirista tuomari pitää.

Olimme kuitenkin avoimin mielin vaikka jännitys olikin taas mukavasti kuvioissa. Nuortenluokkaan oli ilmoitettu kolme koiraa. Dana, Yolan sisko, ja kolmas nätti narttu. Yola sai laatumaininnan erinomainen ja sen jälkeen oli jo voittajaolo! Tuomari osoitti meidät kuitenkin kolmanneksi ja se SA jäi vieläkin puuttumaan... :-) Arvosteluun tuomari saneli näin:

Hyvä koko ja mittasuhteet. Kaunisilmeinen pää. Hyvin laskeutuneet korvat. Riittävän pitkä kaula. Kaunis selkälinja. Riittävä eturinta. Oikea-asentoiset raajat, hyvät käpälät. Normaali karvapeite ja luonne. Kaunis liike. ERI NUK3

Koko päivän kuitenkin kruunasi Liisan Danan PN3 ja VARASERT! Hieno Dana! Oli muutenkin mukava ja aurinkoinen päivä ja taas näki kaikkia ihania ihmisiä näyttelyiden merkeissä. Kultaistennoutajien rotunsa paras oli lopulta Fulfillment, kaunis narttu ja voi että niitä ilon kyyneliä mitkä pääsivät koiraa esittäneeltä nuorelta tytöltä, kun hänelle ojennettiin punakeltainen ruusuke. Itsekin herkistyin ihan totaalisesti ja huikkasin valokuvaa ottaessani, että kyllä minäkin tuossa tilanteessa itkisin! Kun saavuttaa oman koiran kanssa jotain ja heittäytyy hetkeen täysin, se ilo kyllä näkyy. Juuri tuollaisten hetkien takia rakastan koiranäyttelyitä.

ROP Fulfillment & VSP Vofcit's Showstopper

Cream Star's Easy To Touch

Yolan sisko läpäisi juuri viikonloppuna noutajien taipumuskokeen, vautsi, hieno Dana. Siitä päästäänkin meille tällä hetkellä hieman kinkkiseen aiheeseen eli noutamiseen. 

Yola on minulle se ensimmäinen ”oikea harrastuskoira”. Sen kanssa opitaan paljon, koetaan kaikki uudet asiat yhdessä ja ennen kaikkea opitaan kantapään kautta. Eihän sitä varmaan olisi yhtään innostunut, jos kaikki uudet asiat olisivat päivänselviä ja heti saatavilla hopeavadilla tarjoiltuna. Nyt vasta kun olen tutustunut Yolaan koirana, ja ylipäänsä noutajarotuun, olen myös havahtunut moniin yksinkertaisiinkin seikkoihin.

Isoin yllätys tuli Yolan ollessa noin puolivuotias, tajusin, hei, mun noutaja ei osaakaan noutaa. Jotenkin automaattisesti sitä ajatteli, että sehän on noutaja, totta kai se osaa noutaa, sehän on sillä geeneissä... Totuus sitten valkeni, kun tajusin, että samalla tavalla sillekin täytyy noutaminen opettaa. Aluksi siis heittelin sille palloa sen kummempia miettimättä ja ajattelin, fiksu tyttö, se lähtee perään, osaahan se noutaa. Ei se kuitenkaan tiennyt miksi se noutaa, mitä tarkoittaa tuo, hae tai nouda, ja että palloa pitäisi vain pitää suussa, ei pureskella ja syljeskellä ja kieriä sen päällä.

Otin siis selvää mistä pitäisi aloittaa ja aloin aluksi opettamaan Yolaa pitämään damia suussa, ihan sekunnin kerrallaan. Sitten maasta nostamista ja sen jälkeen heittämistä. Yola tarvitsee edelleen palautuksissa tosi paljon kannustusta, ja yleensä sitä täytyy juosta jonkin matkaan karkuun että palautus on innokas. Palloa ja pientä pentudamia se hakee enemmän kuin innolla, maasta sekä vedestä.

Käytiin viime syksynä muutaman kerran Yolan kasvattajan vetämissä taipparitreeneissä mutta sekin sitten jäi, kun minulla ei ollut enää omaa autoa käytössä. Itse taipumuskokeista ja siitä mitä siellä tehdään, minulla on toki jonkinlainen käsitys. Silti minulla ei ole hajuakaan miten voisin Yolaa siihen treenata. Olen vain ottanut damin kantamisharjoituksia metsässä. Nameja olen piilotellut pienissä määrin ja Yola on kyllä innokas käyttämään nenäänsä. Se myös rakastaa selvästi ylipäänsä metsässä touhuamista. Tämän koko nouto-asian suhteen olen kuitenkin ollut tosi varpaillani. Pelkään, että teen jotain väärin, eikä se opi koskaan kunnolla noutamaan riistaa.

Kaikista eniten mietityttää sen asenne riistaan. Ensimmäisissä treeneissä se nyrpisti varikselle ja pupua se otti varovasti hännästä kiinni kun niitä näytettiin. Lokkia se vain katsoi ihmeissään. Toki se oli silloin vasta puolivuotias, eikä se silloin edes mielellään mennyt veteen. Nyt sitä on alkanut ulkonakin selvästi kiinnostaa esimerkiksi linnut ihan eri tavalla kuin ennen, ja mitä uimiseen tulee niin siellä missä on vettä on myös Yola. En kuitenkaan uskalla ruveta itse sooloilemaan mitään, koska en halua opettaa sille asioita väärin. Kerran olen kiinnittänyt variksen siiven damiin ja sekin oli viime syksynä. Silloin Yola vain kummasteli koko hommaa ja sen ilmeestä paistoi vain hyi. Lopulta maata pitkin vetämällä se vähän innostui mutta sylkäisi damin oikeastaan heti pois, sen jälkeen ei olla koskettu lintuihin tai muuhunkaan riistaan.

Tietysti se NOU1 meillä on haaveissa, mutta sitten joskus, joskus tulevaisuudessa. Ei me silti luovuta toivosta, tavoitteita on kiva laatia mutta me otetaan kaikki jutun ihan ajan kanssa. Toivottavasti päästään nyt vaan syksyllä mukaan taipparitreeneihin ja oppimaan lisää ja taas lisää.

Riisitunturilla

Tänään käytiin valloittamassa Riisitunturi. Maisemat olivat tietysti upeat ja sääkin suosi. Ei ollut ainakaan liian kuuma, toki se aurinko olisi vähän voinut pilven raosta pilkahtaa. 

Yola luonnollisesti kävi testaamassa joka puron ja lätäkön, mikä matkan varrelta löytyi. 

Onneksi kuvasta ei näe että olen ollut viime yön töissä...