Yolan kanssa olemme viettäneet paljon aikaa retkeillen ja nauttien ulkoilmasta ja etenkin sienestämisestä. Ensimmäisissä kuvissa retkeilemme Syötteen kansallispuistossa.

Näissä ylläolevissa kuvissa Yola pääsi mukaan karpalosuolle.

 

Myös Yolan russelikaverit Martta ja Tuju ovat olleet retkeilyseuranamme. 

Seis- käsky

Maanantaina tokotreenien aiheena olivat ruutu ja nouto. Ruudun harjoittelua olemme kokeilleet pari vuotta sitten Oulun treeneissä sekä lelun että kosketusalustan kanssa. Nyt aiheeksemme valikoitui pelkästään seis- käskyn opettaminen uudestaan, jotta koira saadaan seisahtumaan ruutuun. Olen yrittänyt opettaa sitä käsimerkillä, liikkeestä seiso-käskyä opettaessani, mutta en ole saanut käsiapua häivytettyä kokonaan pois. Pysähtyminen tulisi opettaa siten, että koira junttaa jalat niin tiukasti maahan ettei niistä mikään liiku senttiäkään suuntaan tai toiseen. Harjoittelun edetessä huomasin, että Yola teputtaa paikallaan ja hakee jotain näyttelyasentoa, en tiedä sekoittaako se käskyn näyttelyissä käyttämääni seiso- käskyyn.

Nyt opimme uuden tavan opettaa seis käsky. Koira tulee mukana minun peruuttaessa, pysähdyn, sanon seis käskyn ja palkitsen kun koira pysähtyy täysin paikalleen. Kun koira seisoo täysin paikallaan, jatkan peruuttamista ja palaan palkkaamaan koiran paikalleen, toistan kunnes koira on hetken seisonut paikallaan, Sitten vapautus ja sama uudestaan. Nyt keskitymme siis siihen että Yola tajuaa mitä seis tarkoittaa, täydellistä stoppia ja ei yhtäkään jalan siirtoa suuntaan tai toiseen. Tämä on vaikeaa, voin kertoa...

Lopuksi harjoittelimme noutoa, tällä kertaa ohjatun noudon kapulalla. Yolalla on intoa noutaa ja treeneissäkin huomasin että viisi ensimmäistä noutoa olivat tosi hyviä ja sen jälkeen alkoi kapulan kanssa lönkyttely. Ohjaajamme selittikin että silloin kun koira osaa jonkin liikkeen, turha hinkkaaminen on vain pahasta. Jos tiedän että nouto onnistuu, otan vain yhden tai kaksi toistoa ja siinä se. Sitten erikseen voi ottaa vauhtinoutoja ja vaikka vain palauttamista. Näin ollen saimmekin kotitehtäväksi noutojen eri osien treenausta, eli palautuksia läheltä, pitotreenejä, vauhtinoutoja (muutama toisto) sekä erilaisten kapuloiden noutoa. Noutamisesta Yola tykkääkin!

Nyt sain myös vihdoin laitettua GR:n tokotiimin hakemuksen menemään, katsotaan ja jännitetään tuleeko kutsua valintakokeeseen Kuopioon, iiiks!

Uudet tuulet koiraharrastuksen parissa ovatkin innostaneet taas päivittämään tätä blogia. Luin myös jotain vanhaa uuden vuoden blogikirjoitustani ja ilokseni huomasin että monet silloin asettamani tavoitteet ovat tähän mennessä toteutuneetkin.

Oulussa asuessamme kävimme Oulun Seudun KAS:lla vuoden ajan toko-treeneissä jossa harjoittelimme lähinnä ALO-luokan liikkeitä kilpailujen mukaisesti sekä jotain alkeita AVO ja VOI- luokkien liikkeistä. Opimme paljon ja kisoihin tähtäävässä ryhmässämme oli monentasoista koirakkoa. Treeneistä saimme paljon vinkkejä ja innostus tokoiluun saatiin takaisin. Ja edistystä tässäkin on tapahtunut, kesällä 2015 korkkasimme ekat viralliset kisatkin!

Näyttelyissä olemme käyneet silloin tällöin. Tänä vuonna kuitenkin loppukevät ja kesä ovat olleet taukoa näyttelyjenkin osalta. Yolan näyttelytulokset ovat olleet vaihtelevia, parhaimmillaan Yola on kuitenkin voittanut luokkansa ja on siellä ne pari SA:takin. Kultaisissanoutajissa näkyy edellen hurjan kova taso näyttelyissä ja jokaiseen luokkasijoittumiseen olen ollut tosi tyytyväinen. Viimeksi Jyväskylän kansainvälisessä näyttelyssä tuomarin kommentti "Very happy, beautifull lady!" jäi mieleen. Tuon kommentin ja kivan näyttelyviikonlopun myötä muistuikin taas mieleen, kuinka mukavaa koiran kanssa yhdessä tekemistä näyttelyharrastus onkaan.

Viime viikonloppuna järjestetty voittajanäyttely messukeskuksessa jäi tällä kertaa väliin. Asia tietysti piti korjata jollain tavalla. Päätin siis lähteä tutustumaan paikalliseen koiranäyttelykulttuuriin täällä Belgiassa. Otin junan Gentistä Brysseliin ja pääasemalla vaihdoin metroon. Metrolla pääsi vaivattomasti aivan Brussels Expon viereen, jossa koiranäyttely siis järjestettiin.

Ehdin katsoa kultsukehän lähes alusta loppuun. Näyttelyyn oli ilmoittettu 85 kultsua, mutta luetteloa en viitsinyt ostaa. Tuomarina toimi brittiläinen Frank Kane.

Päivän ROP ja VSP, kummatkin belgialaisia koiria

Brysselin koiranäyttely oli Suomen kansainvälisten näyttelyiden tasoa. Täytyy kyllä todeta että messarin tunnelmaa tuli jollain tavalla ikävä. Oli silti mukava nähdä miten samanlaista porukkaa ja yhtä valloittavia ja kauniita koiria löytyi myös toiselta puolelta Eurooppaakin niin kuin Suomestakin. Olen monta kertaa harkinnut lähtöä Posion kennelkerhon järjestämille näyttelyreissuille ulkomaille. Ajattelen kuitenkin että Yolan on hyvä saada tuloksia aluksi Suomesta ja sen jälkeen voisi innostua ilmoittaa se myös ulkomaille.  

On aina hauskaa olla koiranäyttelyssä jonkun kanssa joka ei ole ennen siellä ennen ollut. Tällä kertaa sain huijattua sinne belgialaisen vaihtarikaverini Florencen. Katsottiin Florencen kanssa ryhmäkehät loppuun asti. Eroa Suomeen löytyi kyllä siitä että ryhmäkehissä valittiin myös BIS- pentu sekä BIS- juniori. Pieni ihmetyksen aihe BIS- kesässä oli myös se että näyttelyn kauneimman koiran valinnan lisäksi sijoitettiin kaikki BIS- kehään valikoidut koirat, eli kymmenen kaiken kaikkiaan.

Olipahan vaan mukava käydä, vaikka tuli ikävä sitä omaa luppakorvaakin, tietysti.

Koirat saivat myös huoleti istua katsomossa sekä tulla mukaan myös vessaan...  

Päivän päätteeksi amerikanakita korjasi koko potin!

Kesän ajan asuimme siskoni kanssa rivitaloasunnossa kotipaikkakunnallamme. Olimme molemmat Posiolla kesätöissä. Yola asui osan ajasta meidän kanssa, mutta suurilta osin se vietti aikaa vanhempiemme luona maaseudulla. Syksyllä opiskelujen jälleen alkaessa lähdin takaisin kaupunkiin. Muutin väliaikaisesti alivuokralle opiskelukaverini asuntoon. Yola jäi pidennetylle kesälomalle, asumaan vanhempieni luokse Posiolle. Koko alkusyksy oli itsellenikin sopeutumista erilaisiin olosuhteisiin ja valmistautumista ulkomaille lähtöön. Vanhempani ovat siis pitäneet huolta Yolasta jo jonkin aikaa. Ja totta kai se on viihtynyt maaseudulla. Talutushihnaa tai kaulapantaa sillä ei ole ollut kaulassa varmaan puoleen vuoteen ollenkaan.

Tällä hetkellä olen itse Belgiassa vaihto-opiskelijana. Takaisin Suomeen palaan tammi-helmikuun vaihteessa. Ajatus tähän kirjoitukseen lähti siitä kuinka paljon olenkaan miettinyt elämää ilman koiraa. Nyt kun olen elänyt muutaman kuukauden ”koiratonta arkea”, huomaan kuinka paljon mietin koiraani. Hymyilen joka kerta kun vastaan kävelee kadulla koira omistajineen. Ymmärrän ihmisiä jotka ihmettelevät miten voin ikävöidä koiraani niin paljon. Ymmärrän vielä enemmän, jos nämä ihmiset eivät ole koskaan omistaneet koiraa.

Yksin tyhjässä asunnossa iltaa viettäen alkaa automaattisesti etsiä ympäriltään tyytyväisenä kyljellään tuhisevaa koiraa ja sen rauhoittavaa olemusta. Aamulla herätessään miettii että millainen sää ulkona, millaiset kengät laitan jalkaan kun lähden koiran kanssa ulos. Ai niin, ei mun tarvitsekaan lähteä.

Mieleen tulee myös ne lukemattomat aamut kun seisot koiran kanssa kylmässä pakkasaamussa kadun varressa, ihan liian aikaisin aamulla ja mietit että koiranomistajuus ei ole tervettä puuhaa. Tai kaatosateessa lähdet lenkille ihan vaan koska vaihtoehtoja ei ole. Silti ilman koiraa eläessä sitä vaan miettii, kuinka mielelläni olisinkaan tuolla ulkosalla vesisateessa ja palelemassa. Kunhan vaan se luppakorva olisi siellä remmin toisessa päässä.

Olen kyllä sopeutunut, mutta silti kaipaan Yolaa koko ajan enemmän ja enemmän. Nautin näistä mahdollisuuksista joita saan tällä hetkellä elää ja kokea, vaikka koira ei niihin kuulukaan. Hassua miten paljon odotankin sitä aikaa kun vietän taas arkea omassa opiskelijaluukussani, mun oman kultaisennoutajan kanssa. Belgialaiset työkaverini kysyivät olenko skypettänyt koirani kanssa. Koirat ovat kuulemma viisaita, he sanoivat. Täytyypä koettaa, tiedä vaikka tää ikäväkin vähän helpottaisi. 

Yola on Instagram- tilini todellinen linssilude. Tässä pieni kollaasi Yolan tähteydestä:

Instagram- nimimerkkini anniinaoiva

Tänään sain lukea tähän mennessä yhden iloisimmista uutisista Omakoira- palvelun sivuilta...

Yolan (Cream Star's Easy Love) terveyslausuntojen tulokset saapuivat ja mun koira on terve!! 

Lonkkanivel A/A ja kyynärnivel 0/0 

<3

Viime viikolla varasin ajan vihdoin röntgenkuviin lähellä olevaan eläinlääkäriin Animagiin. Päätin tarkastuttaa nyt lonkat ja kyynärpäät, silmät täytynee peilata sitten kun opiskelija saa taas kasattua jostain lisää pennejä.

Eilen sitten lähdimme päivällä eläinlääkäriin. Eläinlääkäri Anna Mikkola kuvasi Yolan ja nukutuksesta herättyään tallusteltiin nukkumaan loppupäiväksi kämpälle. Eläinlääkäri katsoi kuvat ja selosti millaisiksi kuvat itse näki. Kyynärpäistä hän sanoi toisen olevan 1, toinen näytti nollaa. Lonkat hän arvioi B:ksi ja toisen B:ksi tai C:ksi... Olin tietysti pettynyt ja ajattelin että miten se nyt noin näytti.

Yolan kaksi sisarusta on kuvattu C ja C/D- lonkkaisiksi, joten tälläinen olisi ollut odotettavissakin. Lopulta kuitenkin päätin lopettaa turhan spekuloimisen ja päätin että ajattella että tuloshan olisi voinut olla paljon pahempikin! Ja B- lonkathan ovat vielä kuitenkin terveet.

Jäämme odottelemaan lopullisia tuloksia kennelliitosta... 

Cream Star's Easy Love "Yola"

Tänään 2 vuotta ja 2 kuukautta!

Vietin mukavan päivän Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä Oulun nallikarissa. Oli ihana syksyinen mutta silti aurinkoinen sää ja mukavasti porukkaa koolla. Kiitos kehäsihteerikavereille mukavasta päivästä!

Riisitunturilla

Tänään käytiin valloittamassa Riisitunturi. Maisemat olivat tietysti upeat ja sääkin suosi. Ei ollut ainakaan liian kuuma, toki se aurinko olisi vähän voinut pilven raosta pilkahtaa. 

Yola luonnollisesti kävi testaamassa joka puron ja lätäkön, mikä matkan varrelta löytyi. 

Onneksi kuvasta ei näe että olen ollut viime yön töissä...



Pyhitystunturilla

Käytiin Pyhitystunturilla patikoimassa. Hieno sää, kuntokin kesti ja mahtavaa liikuntaa koiralle; metsässä vapaana juoksentelu!