Viime viikonloppuna kävimme Yolan kanssa kisaamassa viimeisen avoimen luokan startin Kuopiossa Pondera-hallilla. Tuomarina toimi Fiia-Maria Kivioja.
Päivä oli yllättävän kuuma ja Ponderahalliin ei ollut mahdollista viedä koiria sisään odottelemaan, koska halli on sen verran pieni. Yola siis sai odotella autossa omaa suoritusvuoroaan. Pitkästä ajomatkasta ja suhteellisesta kuumuudesta huolimatta se oli mukavalla vireellä ennen vuoroamme. Itse jännitin toki hieman mutta olin aika toiveikas radan ja mahdollisen viimeisen hyväksytyn tuloksen suhteen tässä luokassa. Radalla oli paljon eteentuloja, jotka tuntuivat sillä hetkellä erityisen huonoilta vaikka oltiin niitä tehotreenattukin. Samoin maahanmeno oli edelleen treenilistalla silläkin hetkellä, onneksi niitä ei tällä kertaa radalle sattunut.
Rata meni muuten oikein kivasti, mutta alkumetreillä ohjaukseni oli jollain tavalla epäselvää ja Yola jäi yhdelle käännöskyltille seisomaan ja seuraaminen jätätti hetken. Yola kuitenkin nopeasti sitten pienellä vihjeellä kipitti takaisin oikealle seuraamispaikalle. Ajattelin, että tästä mokasta menee nyt kyllä paljon pisteitä, kunnes tulosten tultua muistin, että rallyssa seuraaminen saa jätättää hetkellisesti näköjään ainakin. Huomaan edelleen, että jään radalla sattuneisiin virheisiin tosi helposti kiinni. Alan heti miettimään että nyt tuli virhe vai tulikohan ja mitäs nyt sitten ja pitäisikö korjata ja jne. Joskus pikku virhe voi taas osoittautua tosi isoksi lopullisten pisteiden kannalta, joka taas on sekin tylsää.
Tällä kertaa suoritus kuitenkin oli oikein hyvä ja saimme 99 pistettä. Tuloksena siis AVO HYV, RTK2 ja toinen sija aikavertailulla. Yksi miinuspiste taisi tulla pyörähdys-kyltiltä, enkä kyllä muista mitä siinä tapahtui... Tuomari kehui eteentuloja (juuri niitä mitä itse panikoin) ja iloista yhteistyötä sekä hyvää seuruuta. ☺ Kivasti siis meni. Nyt treenaamaan seuraavaksi oikean puolen seuraamista ja voittajaluokan kylttejä. Rallyn osalta olen erityisen innolla odottanut toukokuussa järjestettävää Oona Tuormaa-Soikkelin koulutusta Kajaanin Hokkashallilla.
6.4. 2019 Kuopio AVO HYV 99 pist. RTK2 ja sijoitus 2!
Viime vuoden alussa en tainnut (ainakaan täällä blogin puolella) asettaa mitään "virallisia" tavoitteita vuodelle 2018. Kuitenkin aloitimme uuden lajin, rally-tokon, sekä treenasimme taippareihin ahkerasti. Rallyssä startattiin loppuvuodesta jo avoimessa luokassa ja saatiin kaksi hyväksyttyä tulosta. Yola oppi myös noutamaan innokkaasti riistaa (kyllä vain, kuuden vuoden iässä 😅), mutta taipparit eivät ikävä kyllä menneet läpi kun niitä kertaalleen päästiin yrittämään.
Itse aloitin kesällä Kainuun Hurtilla kouluttajana ja vedin säännöllisen epäsäännöllisesti tottelevaisuuskoulutuksia ja tuntui, että opin jo tuossa lyhyessä ajassa hurjasti lisää erilaisten koirien kouluttamisesta. Loppuvuodesta koulutin myös muutaman kerran rally-tokoakin tuuraajana ja sen jälkeen lupauduinkin jo VOI/MES ryhmän yhdeksi vakikouluttajaksi High Five Agility Team:lle. Loppuvuodesta osallistuimme vielä tokon ALO/AVO-tasoiselle kurssille Vuokatissa, josta saimme rutkasti lisää treeni-intoa ja toko-oppeja. Vuotemme Kajaanissa on ollut koiraharrastusten osalta siis hyvinkin aktiivinen.
Tälle vuodelle tavoitteena on ehdottomasti jatkaa tokon ja rallyn treenikuvioita tavoitteellisesti. Rally-tokon osalta on tavoite päästä kilpailemaan jo tänä kesänä voittaja-luokassa ja syksyllä sitten mestariluokassa. Voittajaluokkaan vaaditaan vielä yksi hyväksytty tulos avoimesta luokasta ja se tulee helposti tämän kevään aikana. Oikean puolen seuraaminen vaatii eniten meillä panostamista, sillä haluan, että siitä tulee yhtä vahva kuin vasemman puolenkin seuraamisesta.
Tokossa tavoitteemme ovat hieman maltillisemmat. Jos saadaan avoimen luokan ykköstulos tänä vuonna jostakin kisasta, niin olen tyytyväinen. Ylempien luokkien liikkeitä olen harjoitellut ihan meidän molempien mielen virkistykseksi ja jos saadaan avoimesta luokasta ykkönen, miksei sitten voitaisi kokeilla sitä voittajaluokkaakin jossain vaiheessa.
Taipparitreenejä varmasti myös tehdään, koska Yola tuntui olevan syksyllä ja loppukesästä ihan liekeissä kaikista riistatreeneistä. Mennään myös vielä kokeilemaan niitä taippareita, mikäli niitä järjestetään tässä lähellä. Tietenkin olisi kiva myös kokeilla jotain uutta lajia, esimerkiksi nose work kiinnostaa ja mejä myös. Yhtä hajuerottelun alkeiskurssia katsoinkin jo vähän sillä silmällä. Myös BH-koe voisi olla kiva saavutus ja siihen haluaisin Yolan kanssa myös harjoitella. Katsotaan, mitä vuosi 2019 tuo tullessaan!
Viime viikkoina ollaan treenattu lähinnä rally-tokoa voittajaluokkaa ajatellen ja tokoa omaksi iloksi. Olen halunnut panostaa nyt tokossa vireeseen ja intoon, rallyssa taas vastaavasti tekniikkaan eli puolen vaihtoihin, käännöksiin ja oikean puolen seuraamiseen.
Tokon osalta kirjaan nyt muistiin muutamia treenisuunnitelman peruspalikoita, jotka ovat nyt ensi kevään treenilistalla. Yksi ihan perusasia on perusasennon käsiapu. Se täytyy nyt viimeistään häivyttää pois. Olen ottanut nyt muutamia videoita treeneistä ja huomaan, että oma käsiapu on huomattavan iso ja ilman sitä Yola tulee sivulle vinoon. Eli nyt vahvistamaan sitä, että Yola tulee eri kulmista sivulle suoraan. Ruudun harjoittelussa ollaan otettu oikean paikan vahvistamista kosketusalustalla ja vauhtia siten, että ollaan tehty vaan pelkkää ruutuun juoksemista. Sen lisäksi kaukokäskyjen tehotreeniä on luvassa, eli sitä että liikeradoista saadaan sujuvat.
Olen vetänyt kertaalleen treenit High Five Agility Team:in rally-tokotreeneissä. Tarkoituksena on jatkaa näitä koulutusjuttuja myös Kainuun Hurtilla, kunhan omat tokokurssi saadaan saatettua loppuun. Ilmoittauduttiin hiljattain siis tokokurssille, joka järjestetään kuusi kertaa Vuokatin Fun Dog areenalla. Sieltä saadaan varmasti ainakin häiriö- ja liikkurointitreeniä sekä vähän ulkopuolisen ajatusta meidän tokokuvioista.
Muuten ollaan vaan oikeastaan lenkkeilty ja nautittu ulkoilmasta, ja Yola on lisäksi kasvatellut talviturkkiaan viime kesältä. Aion kyllä ensi kesänäkin käyttää trimmeriä samaan tarkoitukseen, sen verran vauhtia ja lisää liikettä sillä saatiin kuitenkin loppukesästä aikaan.
Lauantaina ajeltiin Yolan kanssa Kuopioon rally-toko kisoihin. Koiramekassa järjestettiin tuplakisat ja vuorossa oli avoimessa luokassa starttaaminen. Koiramekka oli hieno ja tilava halli, olisi ihana päästä treenaamaan tuollaisessa paikassa useamminkin. A-kisan tuomaroi Heli Kelhälä ja B-kisan Hannele Pirttimaa. En jännittänyt näitä kisoja lainkaan niin paljon kuin edellisiä. Tiesin, että Yola kyllä osaa, kunhan en itse jännittämiselläni pilaa sen tekemistä.
Ensimmäisellä radalla kuitenkin tuntui, että sydän jätti pari lyöntiä välistä sillä lähtökyltillä remmiä irrottaessa huomasin, että Yolan puolikuristava panta oli kiristävässä lenkissä, eli ns. sääntöjen vastaisesti kiinni. Ajattelin, että tähänkö tämä koko rata nyt jo heti alkuunsa kosahti. Tietysti ensimmäisen kyltin aikana en miettinyt muuta kuin sitä, mutta sitten ajattelin että nyt annetaan vaan mennä ja tehdään hyvä suoritus vaikka tulisikin hylätty. Rata oli kyllä tosi kivan ja helpon oloinen. Ainoastaan yksi inhokkikyltti sieltä löytyi ja siitä saatiin -3, eli koira eteen istu ja yksi askel peruuttaen, kaksi askelta jne. Tässä siis virheenä sama vanha kompastuskivi eli liian lyhyet askeleet. Onneksi uudet säännöt tuovat tähän ensi vuoden alusta helpotuksen ja harppominen jää pois. Lisäksi yksi virhepiste lähti pyörähdyksessä eli kolmannella kyltillä, koska hidastin liikaa. Yola seurasi koko radan mielellään ja istu seiso kyltti meni erityisen hienosti, myös pujottelu, jossa Yola on lähiaikoina treeneissä halunnut tehdä puolenvaihtoja takana... Tällä kertaa ei, vaan hän seurasi oikein kauniisti iloinen ilme naamalla. Lopuksi vielä ilon pyörähdykset ja haukahdukset. Onneksi oltiin lähtökyltillä kai sen verran kaukana, että tuomari ei hihnan kiinnityskohtaa niin tarkasti nähnyt. Radan lopuksi kiinnitin remmin tärisevin käsin kuitenkin oikein. Täytyy kyllä hankkia erilainen rallypanta ja remmi, ettei tarvitse tuollaista asiaa enää stressata koetilanteessa... Alla kuvamateriaaliakin tapahtuneesta. Kiitos Iitulle henkisestä tuesta ja videokuvasta.
A-kisan rata, tuomarina Heli Kelhälä
Toiselle radalle lähdettiin hyvissä tunnelmissa. Ensimmäiseltä radalta siis saimme 96 pistettä ja toinen rata vaikutti aika saman tyyppiseltä. Tässä radassa eniten jännitin hyppyä, koska treeneissä Yolan monta kertaa ollut niin kiinni kontaktissa, että sitä on vaikea ohjata hypylle. Nyt se kuitenkin hyppäsin hyvin ja sujuvasti. Istu-seiso meni tällä radalla vähän vinoon ja tästä saatiin -3 pistettä ja yksi ohjaajavirhepiste myös joltain kyltiltä. Spiraalissa Yola nojasi mielestäni liikaa jalkaani, kuitenkin tuomarin mielestä se näytti vaan ilmeisesti iloiselta seuraamiselta ja hyvä niin. Olin tosi iloinen Yolan mielentilasta ja siitä, etten itse pilannut koko hommaa liialla jännittämisellä. Tältäkin radalta saatiin sitten yhteensä 96 pistettä.
B-kisan ratapiirros.
Kehuja saatiin hyvästä yhteistyöstä ja taitavasta suorittamisesta. Heli Kelhälä kommentoi suoritustamme lauseella "Upea pari ♥️". Tästä on hyvä jatkaa, seuraavissa kilpailuissa sitten jo ehkä voittajaluokkaan, hui!
Aisti ja Tunne Oy järjesti sunnuntaina rally-tokon koulutusviikonlopun, jossa kouluttajana toimi Oona Tuormaa-Soikkeli Jyväskylästä. Koulutus oli kaksipäiväinen ja näin ollen mahdollisuus oli osallistua kahtena päivänä, mutta olin töissä lauantaina, joten sen vuoksi otimme osaa vain sunnuntain koulutukseen.
Olin mielessäni ajatellut, että treenataan Yolan kanssa kaikenlaisia yksittäisiä asioita, kuten käännöksiä, tulppaaneja yms. Heti ensimmäisten minuuttien aikana Oona kuitenkin huomasi yhden asian, jota päädyimmekin sitten enemmän tai vähemmän työstämään. Oona näki, että ongelma meidän rallyn treenaamisessa on se, että tokotaustansa vuoksi se on koko ajan seuratessa niin vahvassa kontaktissa. Se ei siis ole oppinut katsomaan mun kättä eikä muita eleitä seuraamisen lomassa eli tehdessään rataa. Sen takia esimerkiksi sivulla pyöriminen, puolen vaihdot ja muut temput ovat olleet sille vaikeita.
Lähdimme liikkeelle käsikosketuksen opettamisessa. Yolalle käsikosketuksen merkitys lopulta onkin käden katsominen eli huomion kiinnittäminen muualle kuin minun kasvoihin. Olimme onneksi Yolan kanssa tätä jo harjoitelleetkin, joten itse käsikosketus lähti sujumaan aika mukavasti. Näin pääsimme etenemään puolen vaihto edessä- harjoitukseen. Ensin opetettiin Yola seuraamaan kättä ja jossain vaiheessa vaihdoimme käden kosketuskeppiin. Sitten kun se sujui, annettiin vihje huomion kohdistamisesta muualle eli tässä tapauksessa minun käteen tai kosketuskeppiin. Tämän jälkeen vein käden eteen ja oikealle sivulle ja sen jälkeen pyysin Yolaa seuraamaan eli koskemaan kättä. Näin sain sen houkuteltua oikealle puolelle. Samaa kokeiltiin myös puolen vaihdossa takana. Tämä onnistui hyvin, mutta uuden asian opettelussa Yola vaan on niin tosi tosi varovainen. Oona kannustikin rohkaisemaan Yolaa mahdollisimman paljon, koska hänkin näki, että Yola yrittää koko ajan parhaansa 110 prosenttisesti ja se pelkää epäonnistuvansa. Sen takia se ei myöskään kovin helposti uskalla yrittää uudestaan.
Tämä vinkki oli kuitenkin erinomainen ja päästiin sillä taas eteenpäin meidän treeneissä. Oona näillä näkymin tulee uudestaan keväälläkin kouluttamaan ja silloin luulen, että treenaamme ainakin oikean puolen seuraamista... Mahtavia oppeja ja antoisa päivä, vaikka olinkin kipeänä koko viikonlopun. Hyvien vinkkien lisäksi saatiin myös annos treeni-intoa! Seuraavat rally-kisat ovatkin sitten pian Kuopiossa.
Kuvakaappaus Aisti ja Tunne Oy:n instagram-tililtä
Eilen kisattiin tokossa luultavasti viimeisen kerran tälle vuodelle. Nyt kisaaminen tuntui kivalta, oma jännitys siedettävältä ja jäi tunne, että Yola olisi halunnut tehdä vielä lisääkin. Kisat olivat siis Sotkamossa ja tuomarina toimi Allan Aula. Alkuun tehtiin paikallaolo ryhmässä ja siitä saatiin kymppi. Se on varma liike ja Yola jaksaa pitää kontaktin hienosti istuessaan. Seuraavaksi tätä liikettä täytyy hioa vielä enemmän esimerkiksi liikkurihäiriöillä, jotta paikallaolo varmistuisi entisestään.
Yksilöliikkeet oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä setissä olivat seuraaminen, liikkeestä seisominen, luoksetulo ja hyppy. Seuraaminen meni ihan mukavasti, tuomari antoi kylläkin palautetta käsiavusta, joka on mulla kovin tahmeasti liikkuva vasen käsi. Sitä täytyy siis jatkossa liikuttaa enemmän. Seuraaminen oli paikoittain melko hyvää, siitä saatiin huimat 9½. Liikkeestä seisominen taisi olla 10, samoin luoksetulo. Ihan älyttömiä pisteitä, vaikkakin sinänsä ei mitään isoja virheitä kylläkään. Luoksetulon lopussa hieman hidasti, mutta liikkeestä seiso oli jo aika hyvä. Pahaksi onneksi Yola kuitenkin kiersi hyppyesteen, joka harmitti paljon. Saatiin onneksi uusia se heti ja silloin Yola hyppäsin sen oikein mallikkaasti.
Toisessa osassa vuorossa olivat liikkestä maahanmeno, merkin kierto, ruutu, nouto ja lopuksi kaukot. Liikkeestä maahan meni aika hitaasti ja jouduin varmistamaan eli katsoin taakse. Siitä kuitenkin 10... Merkin kierrossa hätäilin itse, eikä Yola ehtinyt katseella merkata keltaista kartiota. Käskyn kuullessaan se kiersi iloisesti liikkurin ja palasi takaisin, yritin uudestaan mutta ei onnistunut. Se meni siis harmillisesti nollille myös. Ruutuun meni kohtalaisen hyvin, hieman edelleenkin etureunaan ja empien loppumatkan, mutta meni kuitenkin. Seis käskyllä pysähtyi ja mutta vasta toisella käskyllä meni maahan, siitä liikkeestä 8. Noudossa tuli hieman vinoon eteen mutta lähti innoissaan hakemaan, ravilla tuli takaisin. Siitä saatiin 8,5 pistettä. Lopuksi kauko-ohjaus, jossa Yola liikkui, eikä tehnyt vaihtoja kunnolla. Taisinpa antaa jonkun kaksoiskäskynkin, siitä 5 pistettä.
Loppujen lopuksi kokeesta jäi tosi kivat fiilikset. Yola näytti siltä, että se olisi voinut mennä kehään vaikka heti uudestaankin ja meillä oli oikeasti pitkästä aikaa kivaa kehänauhojen sisäpuolella. Tuomari oli mielestäni liioitellun anteliaalla päällä pisteiden suhteen, joten sen takia harmitti kyllä, että kaksikin liikettä meni nollille. Yhteispisteet 229.5 riittivät kuitenkin kakkostulokseen ja sijoituimme kahdeksanneksi avoimessa luokassa. Pitkästä aikaa saatiin myös kisoista kuvamuistoja, kiitos niistä kuvaaja Arja Korhoselle.
Seuraavana päivänä eli sunnuntaina kilpailtiin sitten vuorostaan rally-tokossa. Kajaanissa järjestettiin tuplakisat ja ilmoitin Yolan molempiin kisoihin. Mietin aluksi, että onko kolme kisaa liikaa yhdelle viikonlopulle mutta Yola palautui lauantain tokokisoista hyvin. Kisat olivat onneksi suhteellisen lähellä ja Yola osaa niin hyvin rauhoittua kisapaikalla autoon, joten loppujen lopuksi huoli oli turha.
Rally-tokoilu me ollaan siis aika vasta aloitettu, mutta tokopohjalla on melko helppo kisata kahdessa ensimmäisessä luokassa, eli alokas- ja avoimessa luokassa. Näin ollen olen kokenut, ettei alokasluokan koulutustunnus ole kovin vaikea saavuttaa lyhyenkään ajan sisällä. Kaksi alokasluokan hyväksyttyä tulosta olikin jo takana ja henkisesti olin jo valmistautunut, että päästään kisaamaan toinen kisa avoimessa luokassa, jos ei mitään ihmeellisyyksiä tapahdu. No mites muutenkaan, kyllä tapahtui. 😃 Molemmat alokasluokan radat vaikuttivat minusta helpoilta. Teemme useimmiten rallytreeneissä ratoja ja treeneissä ne ovat usein paljon vaikeampia ja myös pitempiä. Ajattelin siis, että helppo homma ja katselin B-kisan avoimen luokan rataa jo sillä silmällä.
A-kisan alokasluokan rata
Ensimmäisen kisan rataan ei onneksi kuulunut koira edessä peruuttamista, se on edelleen mun inhokki. 😄 Osaksi varmaan siitä syystä, että eteentulo on edelleenkin Yolalle epävarma ja virettä laskeva liike. Lisäksi itse joudun aina kovin paljon keskittymään riittävän pitkiin askeleihin sekä lisäksi siihen, että otan niitä tarpeeksi.
A-kisan rata meni muuten hyvin, paitsi jossain istu-maahan sarjassa Yola meni huonosti eli hitaasti maahan (edelleen maahanmeno treenejä enemmän! Ja maahanmenosta mukavampi asia...). Tässä huomaan, että olen pitkään ollut palkkaamatta maahanmenoja, koska ne on olleet Yolalla niin varmoja. Tästä johtuen se ei enää mene loppuun asti maahan, koska olen vahvistanut vain perusasentoja eli sitä mikä asento yleensä tulee maahanmenon jälkeen. Rata meni muuten oikein mallikkaasti, mutta oma keskittyminen ehkä hieman herpaantui kun juuri seitsemännellä kyltillä pari kylttipaperia lennähti taivaantuuliin tuulen puuskasta johtuen. Yola ei onneksi niistä välittanyt enkä itsekään panikoinut, koska tiesin että ne ovat Yolalle saman tekeviä. Täydellistä häiriötreeniä, kisoissa... Tämän kyltin jouduin kuitenkin uusimaan koska, Yola tuli takakautta sivulle vaikka piti tulla vasemmalta. Videolla kylläkin itse huomaan näyttäväni sille käsimerkin takakautta sivulle, joka tietysti luonnollisesti hämmensi sitä, eli tähänkin erottelutreeniä. Spiraali meni hyvin ja seuraaminen pysyi tiiviinä. Spiraalin jälkeen askel oikealle kyltti ja sen jälkeen... Kyltin nro 10 kävelin mallikkaasti ohi! En huomannut sitä ollenkaan. Tästä syystä siis koko radalta tuli tulokseksi hylätty... Olisi pitänyt tajuta, että sen takia askel oikealle olikin, että koko radan linja muuttui. Ilman tätä sössimistä olisi saatu 97 pistettä... Tuomarin, joka siis oli tällä kertaa Tytti Lintenhofer, kommentti oli "taitavaa seuraamista 💖". Alla video suorituksestamme.
Harmitus oli ensimmäisen radan jälkeen melko kova. Kun kisan edetessä käytiin ihmettelemässä tuloslistaa, siellä oli monella, vielä peräkkäisellä koirakolla tuloksena HYL. En siis ollut ikävä kyllä ainoa, joka sössi tässä kyseisen vaiheessa koko radan. Siitä lohduttautuneena ja yhtä kokemusta viisaampana marssin B-kisan alokasluokan rataan tutustumiseen.
B-kisassa Yolalla oli oikeastaan vielä parempi vire. Oma jännityskään ei ollut enää niin paha, ja loppujen lopuksi toisesta radasta saatiin hienosti 90 pistettä. Yhdestä kyltistä tuli -10 kun Yola teki yhden pienen ylimääräisen istumisen ennen liikkeelle lähtöä. Ilman sitä olisi tullut puhdas rata. Toisaalta, Nyt saatiin kuitenkin se RTK1 ja menolippu avoimeen luokkaan. Ja mikä parasta eroonpääsy talutushihnasta. Alla ratapiirros ja video hyväksytystä radasta, tuomarina Jaana Karppinen.
Päivän päätteeksi saatiin vielä yrittää voittajaluokan rataa nollakoirakkona. Käytösruutu sujui hyvin, Yolan kontakti pysyi todella hienosti koko ajan ja vielä ajan päätyttyäkin. Se ei siis jatkossa tule olemaan ongelma. Sen sijaan itse rata oli melkoista rallattelua sanan varsinaisessa merkityksessä. Rata meni siis teknisesti huonosti koska Yola ei osaa oikean puolen seuraamistavielä ollenkaan. En myöskään tiennyt, että se arvostellaan ns. virallisesti eli myös nollakoirakko saa arvostelulomakkeen. Mentiin rata kuitenkin läpi hymyssä suin ja se oli jälleen kerran hyvää harjoitusta ennen kaikkea minun omalle kisajännittämiselleni.
Sunnuntaina kisattiin ensimmäiset viralliset kisat Oulussa rally-tokon osalta. Päivä oli todella kuuma ja helteinen. Aluksi saatiin vain yksi paikka A-kisaan, mutta kisaviikolla vapautui vielä toinenkin paikka myös B-kisaan. Näin ollen kaksi starttia, mikä oli todella hyvä ekoihin kisoihin. Ja toinen kisoista oli hiekkakentällä ulkona, toinen sisällä hallissa.
A-kisa oli hallissa kisassa, jossa oli kohtuullinen lämpötila. Tuomarina toimi Taru Leskinen. Nyt osasin ehkä paremmin ajoittaa virittelyn ennen meidän omaa suoritusta. Tein muutaman seuruu pätkän ja eteen tulon. Yolalla tuntui olevan tosi kiva vire. Rallyssä on toki muutenkin myös se apu, että koiraa saa innostaa niin paljon kun haluaa ja omaa jännitystä voi sillä hieman lievittää. En tiedä oliko siitä kuitenkaan tällä kertaa loppujen lopuksi mitään apua, koska jännitin niin paljon että jalat tärisivät kun suoritimme rataa. 😂 Loppujen lopuksi saatiiin yksi virhepiste vinoudesta ja kaksi kymppiä, toisessa Yolan rintamasuunta oli väärä ja toisessa omat askeleeni jäivät liian lyhyiksi... Viimeksi mainittu oli aivan puhtaasti omaa tyhmyyttä, josta lähes joka treeneissä olen saanut kuulla palautetta. Muuten kontakti tuntui hyvältä ja suorituksesta jäi hyvä mieli. Tästä radasta saatiin siis hyväksytty tulos eli 79 pistettä.
Toisen kisan tuomaroi Hannele Pirttimaa. B-kisaa jouduttiinkin odottelemaan aika pitkään. Ihmeen hyvin Yola kuitenkin jaksoi, kun hallissa sai odotella. Toinen kisa oli siis hiekkakentällä. Tämä jälkimmäinen rata oli mielestäni kivempi rata, (koska siinä ei ollut kuin yksi eteentulo 😁 eikä yhtään yksittäisiä askeleita 😁). Rata menikin paremmin, koska a) en jännittänyt tällä kertaa itse niin paljon b) tajusin ajatella uusimiset järjellä, joista olikin maininta arvostelussa, eli hyvä rata ja hyvät uusimiset 😃, jee. Kaksi kertaa siis jouduin uusimaan ja yksi kymppikin sieltä tuli kun Yola meni istumisen kautta maahan. Tässä kohtaa en vaan tajunnut uusia, ja toisaalta kaksi uusimista onkin se maksimi joten hyvä ehkä näin, kun se kuitenkin meni maahan.
Kisoista jäi hyvä mieli ja seuraavasta hyväksytystä saadaanki jatkaa jo avoimeen luokkaan. Tokon jälkeen, ja etenkin viime tokokisojen jälkeen, tuntuu jotenkin... helpolta. Kun saa tarpeeksi pisteitä, saa hyväksytyn tuloksen ja siinä se, ei muuta kuin seuraavaan luokkaan. Jotenkin tämä laji tuntuu rennommalta ja sitä kautta myös oma asenne sitä kohtaan, sellaista nimensä mukaista rallattelua siis. Avoimessa luokassa onneksi poistuu tuo yksi murheenkryyni eli remmi..... En todellakaan tiedä tuolla radalla mitä sillä pitäisi tehdä ja mihin se pitäisi aina laittaakaan... huoh. Seuraavat kisat taitaakin olla sitten täällä Kajaanissa syyskuussa.
Tälle kesälle on kalenteriin muutama kisapäivämäärä lyöty lukkoon. Pari tokokoetta ja tänä kesänä olisi tarkoitus kisata ekaa kertaa rally-tokossa ja kokeilla niitä taippareita läpi. Laitoin myös hakemuksen Golden Ringin SM-tokojoukkueeseen ja viime viikolla selvisi, että olemme mukana joukkuessa toisena avoimen luokan koirakkona. Jän-nit-tä-vää, eikä aiheuta yhtään treenipaineita, ehei... Toisaalta, olen yrittänyt myös ajatella, että ei todellakaan treenata nyt pelkästään SM-kisoja varten vaan tokoa ylipäänsä. Onhan ne erityiset kisat ja en voi edes kuvitella, miten paljon siellä voi pientä ihmistä jännittää, mutta silti ne ovat kisat muiden joukossa ja tavoitteet samat kuin mihin tahansa muuhunkaan kokeeseen mentäessä. Henkilökohtaisena tavoitteena on ennen kaikkea hyvä fiilis meidän yhteistyöstä ja että Yola tekisi asioita mielellään. Nyt siis tavoitteena kehittää tätä osa-aluetta ja pitää sitä yllä.
Taipumuskoe:
30.6 Kajaani
TOKO kisat AVO:
3.7 Lieksa
18.-19.8 TOKON SM Golden ringin joukkuekisa
21.8 Iisalmi
16.9 Muhos
Rally-toko ALO:
Heinäkuussa 15.7. Oulu
Syyskuussa 9.9 Kajaani
Kisajännitykseen saatiinkin mielestäni hyvä vinkki viime kertaisista möllikisoista. Jännitin rally-toko rataa ja se näkyi alkuun Yolan hitaana seuraamisena. Pitää vaan edelleen hyödyntää mielikuvaharjoitteita, eli ajatella ennen omaa suoritusta niitä hyviä hetkiä ja onnistumisia. Luottaa siihen, että koira kyllä toimii ja osaa, päästä sellaiseen omaan kisakuplaan ja haluta olla siellä. Kisamaisissa treeneissä tai oikeastaan treeneissä yleensäkin olen nyt keskittynyt vireenhallinta. Nyt olenkin tykännyt tosi paljon Yolan reagoinnista sosiaaliseen palkkaan. Olen ottanut temppuna pyörähtämisen ja sen jälkeen omien käsieni sivulle viemisen Yolalle merkiksi sosiaalisesta palkasta, ja yhdistänyt sen jälkeen vasta palkkapurkkiin tai leluun.
Tässä alla olevassa pätkässä hieman viime viikon treenejä, kun oltiin lomailemassa Posiolla. Harjoiteltiin seuraamisen käännöksiä. Yolan mielentila tuntui tosi kivalta ja keskittyi todella siihen, mitä tehtiin. Ai että, kun aina näyttäis yhtä kivalta...
Tänään oli Kajaanilaisen yrityksen Aisti ja tunne Oy:n 1 vuotis-syntymäpäivät. Ohjelmassa oli mm. rally-tokon ja tokon möllikisat, joihin päätin osallistua, koska tämän päivän viralliset tokot Kuopiossa jäivät meidän osalta Yolan juoksun takia pois kuvioista.
Osallistuimme rally-tokon alokasluokkaan ja tokon avoimeen luokkaan. Rallyrata oli helppo, ainoastaan eteen istumisessa oli pientä muistikatkosta ilmassa, ja maahan menossa Yola ei mennyt kunnolla maahan, eli kyynärpäät jäivät ilmaan. Alkuun Yolan seuraaminen myös jätätti, koska olin niin jännittynyt ennen suoritusta. Loppua kohden seurasi hienosti. Saatiin epäviralliselta tuomarilta vinkkejä kisatilanteessa jännitykseen. Hän ehdotti ihan yksinkertaista hengitysharjoitusta, jonka voisi tehdä esim. aina ennen liikkeellelähtöä, jos tuntuu että jännitys pilaa koiran virettä.
Rally-tokon luokkien jälkeen jouduimme odottelemaan melko kauan vuoroamme tokon avoimeen luokkaan, johon ei oltu ilmoitettu muita koiria. Jo ennen meidän vuoroa Yolan vire oli, tai no, mitään virettä ei ollut. Yritin leikittää Yolaa, mutta se ei innostunut taisteluleikistä samalla tavalla kuin yleensä. Vein sen nurkan taakse kiinni ja menin piiloon ja palattuani takaisin Yola katsoi vain että, ai, sää tulit jo. Koetin tehdä temppuja ja hauskuuttaa sitä, mutta en saanut millään oikeaa mielentilaa sille. Tässä vaiheessa olin kuitenkin vielä toiveikas.
Kokeessa oli kaikki avoimen luokan liikkeet ruutua lukuunottamatta. Seuraamisen heti ensimmäisestä askeleessa seuraamisessa Yola jätätti tooodella paljon. Sain käskeä sitä monta kertaa ja kävelin itse paineistamalla sitä, eli tuijottamalla ja kyyristymällä itse koiraan päin. Käännökset taisi mennä ihan ok, mutta muuten ei ollut kehumista siinä. Liikkestä seiso oli hyvä, luoksetulo taas ihan katastrofi. Yleensä luoksetulo on ollut Yolan lempiliike ja se tulee nopeasti ja iloisesti luokse. Tällä kertaa kutsuessani, Yola vaan makasi paikoillaan ja kuono tuuleen suuntaan haisteli jotain todella mieletöntä tuoksua ilmassa... Käskin uudelleen ja sitten kyllä tuli mutta kiirettä ei näyttänyt olevan. Liikkestä maahan, jäi istumaan. Toisella käskyllä sitten meni hitaasti maahan. Kaukot menivät ihan todella jumiin, ei tehnyt lopulta yhtään vaihtoa kuin vasta aivan edessä ja tosi vahvalla käsimerkillä avustettuna... Hyppy, joka on ollut Yolan lemppari pitkän aikaa, meni myös mönkään, kiersi sen... Noudon teki ihan hyvin, mutta palautus tuli vinoon eteen. Merkille lähti toisella käskyllä ja tässä Yola jäi seisomaan merkille, koska se on jostain syystä alkanut tarjota merkille jäämistä. Olen harjoitellut merkille jättöä, kylläkin eri tötsällä ja tietysti eri käskyllä, mutta joku tässä liikkeessä on mennyt pilalle...
Melkoista kaaosta siis, ja niin kummallisia juttuja Yola teki, etten voinut kuin nauraa ja olla hämmentynyt. Kummallista kyllä, liikkeiden välit olivat oikein mielekkäitä ja Yola palkkautui sosiaalisesta palkasta tosi hyvin, jotain positiivistakin siis! 😂 Yhtä kokemusta taas rikkaampana ja ihan hyvä vaan, ettei päästy sinne Kuopion virallisiin kisoihin. Toki nyt päivä oli pitkä ja Yolan vire ehti odottelun myötä laskea mutta tässä vaiheessa on enää turha jossitella. Treenattavaa siis ainakin on.
Tänään kisattiin ekaa kertaa rally-tokossa. Aloitettiin tämä uusi harrastus helmikuussa ja nyt olen innolla jo katsellut virallisia kilpailuja tälle kesälle, joihin voisin Yolan ilmoittaa. Nyt Kajaanissa järjestettiinkin sopivasti möllikisat ja päätettiin heti osallistua ja kokeilla, miten rata onnistuisi kokeenomaisesti. Vaihtoehtona olisi ollut myös nakkiluokka, mutta ilmoitin sen alokasluokkaan, jonka liikkeet ovat Yolalla aika kivasti jo tokotaustan puolesta hallussa.
Ensimmäisellä radalla mokasin itse neljännellä kyltillä 10 pisteen verran, kun jäin miettimään, että pitikö tässä pysähtyä vai ei. Ottaessani yhden puolikkaan askeleen, Yola ehti tehdä yhden ylimääräisen istumisen ja siitä se -10 pistettä. Viimeisellä kyltillä kiskoin remmistä myös aika paljon sivulle tulossa, kun pelkäsin että Yola siirtyy sivulle takapuoli maassa, kun tokossa se on tottunut siihen, että sivulla istutaan kun ollaan pysähdyksissä. Siitä ei tullut kuitenkaan tällä kertaa miinuspisteitä. Lisäksi, unohdin laittaa tuon puolikuristavan pannan ei kiristävälle! Tätä tuomari ei onneksi tainnut huomata, ja itsekin vasta paljon suorituksen jälkeen... Tästä suorituksesta saatiin siis 90 pistettä. (Radan lopuksi Yola esittelee myös innostumistaan sosiaalisesta palkasta, joka sekin huomattava edistysaskel!)
Toisella radalla taas viimeinen kyltti oli eteen istu ja vasemmalta sivulle, ja tässä Yola meni jälleen istumaan kun olisi pitänyt lähteä suoraan seisaaltaan seuraamiseen. Tällä kertaa tajusin itse uusia liikkeen, niin siitä lähti se -3 pistettä. Yksi piste lähti 9. kyltin kohdalla jossa koiran piti mennä maahan ja ohjaajan kiertää koira. Tämän jälkeen täytyy ohjaajan selvästi pysähtyä, ja nyt jäi epäselväksi, pysähdyinkö vai en ja siitä lähti yksi piste. Loppujen lopuksi saimme tästä radasta 96 pistettä ja lopullinen sijoituksemme oli 6. Palautetta saatiin koiran iloisesti heiluvasta hännästä, hyvin opetetusta koirasta ja rauhallisesta, koiranmukaisesta ohjauksesta. Kiitos videoiden kuvaamisesta rallytoko-treenikavereille. 😊
Tällä viikolla ollaan treenattu monenlaista. Täällä Kajaanissa ollaan ihan lyhyen ajan sisällä päästy tosi mukavasti ja monipuolisesti kaikkeen koiratoimintaan mukaan. Ihmiset on täällä mukavia ja avoimia, ja se onkin tosi virkistävää, kun tulee uutena porukkaan. Olen ollut talkoilemassa aksakisoissa sekä rallytoko-kisoissa ja sitäkin kautta tutustunut koiraihmisiin täällä seudulla.
Maanantaina treenailtiin taas rally-tokoa RumaRakilla. Kouluttajana oli tällä kertaa meidän ryhmälle Niina Moilanen. Niinan tiedänkin tuolta kultaisennoutajien näyttelykehien laidalta, mukava oli häneen törmätä myös muissa koirakuvioissa. Hänestä jäi kouluttajana tosi kiva tuntuma. Niina osasi todella positiivisella, mutta kuitenkin rakentavalla tavalla tuoda palautteen ja vinkit harjoitteluun. Treeneissa harjoiteltiin kahta erilaista rataa, jotka koostuivat lähinnä ALO- ja AVO-luokan kylteistä.
Suurimmaksi ongelmaksi nousee edelleen Yolan vireen lasku. Ensimmäinen rata menee mukavasti ja hyvällä vauhdilla. Toisen kierroksen rata on yleensä selvästi hitaampi ja Yolaa saa innostaa ja palkata huomattavasti enemmän. Yritin siis tällä kertaa palkata Yolaa mahdollisimman tiheästi ja yllättävissä kohdissa. Edellisillä kerroilla olen ahnehtinut liikaa kylttejä, koska "ne ovat tuntuneet niin helpoilta". Yolan vire on tällöin laskenut nopeasti, vaikkakin olen yrittänyt kertoa sille sitä kehumalla sen tekevän oikein. Nyt otin siis askeleita harjoittelussa taakse päin ja koetin uutta tekniikkaa. Ensin tein vain pari helppoa kylttiä ja palkkasin purkille, sitten taas pari tehtävää ja lelulla leikkimistä. Seuraavalla kerralla taas palkkasin vaihteeksi pelkällä makupalalla ja naksuttelin oikeasta perusasennosta ym. Seuraavalla kierroksella osa radan tehtävistä vaihtui. Palkkasin heti lähdössä "valmis" käskyn jälkeen ja siitä eteen päin satunnaisesti, välillä yhden ja välillä kolmen kyltin jälkeen sekä kylttien välissä jne.
Sainkin kyllä hyvää palautetta siitä, miten eri tavoin osaan käyttää eri palkkaamismenetelmiä ja olen itsekin sitä mieltä, että mielikuvitusta on saanut kyllä käyttää. Kaikesta tästä onnistumisen tunteesta huolimatta kaipaan vielä jotain megahyvää oivallusta vireen ylläpitämisen suhteen. Ehkä se on vain se tiheä palkkaaminen, ja siitä hiljalleen luopuminen sekä lisäksi palkkaamistahdin vaihtelu? Tällaisia mietteitä tähän väliin tästä uudesta hauskasta harrastuksesta.
Olemme vuoden vaihteessa muuttaneet Turusta Kajaaniin, takaisin pohjoisempiin maisemiin. Jouduimme sanomaan haikeat heipat Mariannelle meidän tokoryhmän kouluttajalle sekä agilityryhmän Mirkalle. Kiitos teille ihanille avusta ja neuvoista ja ennen kaikkea mukavasta ajasta.
Nyt ollaan siis pikku hiljaa sopeuduttu uuteen paikkaan ja uusiin kuvioihin. Täällä Kajaanissa tuntuu olevan mukavasti koiratoimintaa. 300 metrin päästä lähtee hiihtolatu, jossa olemme Yolan kanssa käyneet koirahiihtovuorolla hiihtelemässä. Eilen maanantaina aloitimme rally-tokon treeniryhmässä, jonka kouluttajana toimii Salme Räsänen.
Pakkasta ja lunta täällä riittää, oikein hyytävän kylminä päivinä on Yola saanut nukahtaa päiväunet kainalossa.
Rally-tokoa emme ole siis Yolan kanssa treenanneet ollenkaan. Olen käynyt katsomassa pari kertaa kisoja ja se on oikeastaan koko kosketuspintani kyseiseen lajiin. Jonkun verran olen siitä tietysti lukenut ja tiedän että siinä on paljon samoja juttuja kuin esimerkiksi tokossa, mutta silti se on aivan uusi aluevaltaus meille.
Ekalla kerralla vuorossa oli ratatreeni. Aloitimme tutustumalla rataan. Itselleni vaikeinta on muistaa kylttien merkitykset ja säännöt, milloin ohjaaja pysähtyy ja milloin ei sekä milloin liike alkaa istumisesta ja millon kävellään kohti kylttiä jne.
Radalla oli ALO- ja AVO-luokkien kylttejä. Suurin osa niistä meni hyvin ja onnistuneesti. Itse jännityksissäni huomasin kylläkin tekeväni virheen koska suoritin kyltin toisensa perään ja palkkasin vain nameilla. Yolan seuruu lähti heti jätättämään ja se ihmetteli, miksi hinkataan samaa kohtaa ja selvästi myös kummasteli kylttejä ja otti niistä häiriötä. Radan lopuksi huomasin sen olevan todella alavireinen ja vasta siinä tajusin että olisi ehdottomasti pitänyt ymmärtää leikittää sitä kylttien välillä, eikä lähteä tekemään koko rataa suin päin. Ensi kerralla tässä asiassa yritän olla viisaampi.
Joka tapauksessa hyvin on lähtenyt sujumaan ja ensikosketus rally-tokoon omista mokista huolimatta oikein positiivinen ja kiva!
