Päästiin viikonloppuna osallistumaan Golden ringin järjestämään tokokoulutukseen Halikkoon. Kouluttajaksi saapui norjalainen Synnøve Matre joka on kisannut MM-tasolla kultaistennoutajiensa kanssa. Koulutus oli kaksipäiväinen ja lauantaina pääsimme Yolan kanssa Synnøven oppiin.
Saimme treeniaikaa 2 x 20 min. Ensimmäisellä kerralla kerroin, että suurimmaksi osaksi haluaisin keskittyä Yolan kanssa vireystilaan ja motivoimiseen, että se keskittyisi tekemiseen. Aluksi Yola tekikin näyttävän sisääntulon käymällä tervehtimässä kaikkia kuuntelijoita ja poukkoilemalla ympäriinsä. Tämä osoittautuikin olennaisimmaksi aihealueeksi meidän treeneissä. Koiralle täytyy siis opettaa että kun treenataan, tehdään töitä eikä keskitytä mihinkään muuhun. Muita koirakoita seuraillessakin huomasin että he käskivät koiransa maahan tai muuten "käskyn alle". Itse en ole osannut moista seikkaa ajatellakaan, päinvastoin olen virheellisesti ajatellut että koska Yolalla on jo valmiiksi niin "huono vire" siltä ei kannata koko ajan vaatia jotain vaan antaa sen välillä "levähtää". Tosiasiahan tässä kohtaa on se, että silloin levähtämisestä tulee mukavampaa kuin itse treenaamisesta. Saatiin ohjeeksi paljon leikkimistä, leikkimistä ja vielä kerran leikkimistä. Siten minusta tulisi Yolalle treenikentän paras asia, ja hajut ja muut asiat olisivat sille toisarvoisia. Synnøve myös painotti sitä, että koira täytyy saada tekemään töitä minulle eikä minä koiralle.
Harjoittelimme myös seuraamista ja kontaktia siinä. Lähdettiin aivan yhdestä askeleesta jonka jälkeen palkka. Tätä toistettiin monta kertaa. Tunsin kuitenkin että Yola seurasi koko ajan liian takana ja minulle tuli sellainen olo, että minun täytyy houkutella sitä kovin. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ottaa ehkä naksutin käyttöön tässä tilanteessa. Pallo innostaa sitä ulkona seuruussa mutta nyt sisällä ei... Saatiin kuitenkin hyvää oppia seuruuseen ja muutenkin perusasioihin, joihin meillä todella täytyy panostaa. Lopuksi tehtiin myös ruutua ja merkin kiertoa sekä luoksetuloa, näissä mahdollisimman paljon vauhtia ja hetsaamista, eli lelupalkkoja ja läpi juoksuja eikä lähetyksiä perusasennosta vaan suoraa esim. leikistä, jotta saataisiin jalkoihin enemmän vipinää. Paljon hyviä oppeja siis.
Sunnuntaina olin vielä kuunteluoppilaana, siitäkin päivästä sain paljon hyviä vinkkejä esim. pysäytysten opetteluun ja seuruuseen. Yolakin on melko lailla seuraamisessa kiinni käsipalkassa ja näin ollen kontakti ei kohdistu minuun vaan palkkaan. Tätä makupalasta tai lelusta luopumista harjoitteli useampi koirakko. Sain paljon hyviä käytönnln vinkkejä ja ehdin niitä onneksi kirjata vihkoonkin.
Tässä joitain lauseita joita kirjoittelin ylös:
Kaukokäskyissä: Tärkeää rauhallisuus, jotta koira ymmärtää oikeasti mitä tehdään. Asennonvaihtojen kannalta etujalat paikoillaan on parempi vaihtoehto, koska niitä on helpompi hallita, eli nähdä miten koiran jalat liikkuvat.
Hyvä ottaa käyttöön eri käskyt, esim. maahan menossa kuin muualla liikkeissä, esim. jäävissä.
Tunnistusnouto: Rauhallisuus tässäkin, leikkiminen ennen ja jälkeen lähetyksen jotta saataisiin rauha itse tunnareiden etsintään. Kapulan pito: täytyy opettaa koiralle, että se itse valitsee ottaa kapulan suuhun, ei vain käskystä.
Seuraaminen: Ensimmäinen puolikas askel on tärkein! Kun koira haluaa itse päättää mitä tekee, tehdään jotain aivan muuta. Asento liian edessä ja vinossa -> koiran täytyy itse opetellä siirtämään ja käyttämään takapäätä. Ensin vain askeleita, sen jälkeen vasta suoraa linjaa. Peruuttamisen opettaminen kannattaa rakentaa: ensin sivulle askel -> taakse -> sivulle jne, jonka jälkeen lisätä taakse askelia.
Liikkestä istuminen: ensin käsky ja vasta sitten käsimerkki -> vahvistetaan istu-käskyä vetämällä pannasta koiran istuessa ja toistamalla käskyä. Näin koiran käsitys istumaasennosta vahvistuu sen vastustaessa ylös nousemista.
Häiriötreenit: Koira pitää muistaa palkita ja kertoa sille, milloin se tekee hyvin ja milloin ei sekä milloin sen mielentila on oikea. Koiran kuuluisi itse oppia tarjoamaan esimerkiksi sivulletuloa eli joka kerta kun se tekee niin -> palkka!
Ohjattu nouto: Kapulat aluksi tosi lähellä koiraa, jotta koira oppii tunnistamaan suunnat.
Pysäytyskäskyissä: Palkkaajan käyttö: palkkaaja antaa makupalan, koira juoksee ohjaajaa kohti -> pysäytys (välillä pysäytys ja välillä läpijuoksu, jotta koira ei opi ennakoimaan käskyä). Mahdollisiman paljon erilaisia paikkoja pysäytykseen (esim. agilityputki, puun kierto, peruutuskäsky). Palkka kannattaa heittää jalkoihin/päätä kohti.
Ihan mahtavia oppeja siis ja huippu viikonloppu, tällaisia lisää kiitos!
Follow my blog with Bloglovin
Kaukokäskyissä: Tärkeää rauhallisuus, jotta koira ymmärtää oikeasti mitä tehdään. Asennonvaihtojen kannalta etujalat paikoillaan on parempi vaihtoehto, koska niitä on helpompi hallita, eli nähdä miten koiran jalat liikkuvat.
Hyvä ottaa käyttöön eri käskyt, esim. maahan menossa kuin muualla liikkeissä, esim. jäävissä.
Tunnistusnouto: Rauhallisuus tässäkin, leikkiminen ennen ja jälkeen lähetyksen jotta saataisiin rauha itse tunnareiden etsintään. Kapulan pito: täytyy opettaa koiralle, että se itse valitsee ottaa kapulan suuhun, ei vain käskystä.
Seuraaminen: Ensimmäinen puolikas askel on tärkein! Kun koira haluaa itse päättää mitä tekee, tehdään jotain aivan muuta. Asento liian edessä ja vinossa -> koiran täytyy itse opetellä siirtämään ja käyttämään takapäätä. Ensin vain askeleita, sen jälkeen vasta suoraa linjaa. Peruuttamisen opettaminen kannattaa rakentaa: ensin sivulle askel -> taakse -> sivulle jne, jonka jälkeen lisätä taakse askelia.
Liikkestä istuminen: ensin käsky ja vasta sitten käsimerkki -> vahvistetaan istu-käskyä vetämällä pannasta koiran istuessa ja toistamalla käskyä. Näin koiran käsitys istumaasennosta vahvistuu sen vastustaessa ylös nousemista.
Häiriötreenit: Koira pitää muistaa palkita ja kertoa sille, milloin se tekee hyvin ja milloin ei sekä milloin sen mielentila on oikea. Koiran kuuluisi itse oppia tarjoamaan esimerkiksi sivulletuloa eli joka kerta kun se tekee niin -> palkka!
Ohjattu nouto: Kapulat aluksi tosi lähellä koiraa, jotta koira oppii tunnistamaan suunnat.
Pysäytyskäskyissä: Palkkaajan käyttö: palkkaaja antaa makupalan, koira juoksee ohjaajaa kohti -> pysäytys (välillä pysäytys ja välillä läpijuoksu, jotta koira ei opi ennakoimaan käskyä). Mahdollisiman paljon erilaisia paikkoja pysäytykseen (esim. agilityputki, puun kierto, peruutuskäsky). Palkka kannattaa heittää jalkoihin/päätä kohti.
Ihan mahtavia oppeja siis ja huippu viikonloppu, tällaisia lisää kiitos!
Follow my blog with Bloglovin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti