Viime viikon lauantaina kävimme taipumuskokeessa Kajaanissa. Tällä kertaa minulla ei ollut kokeen suhteen minkäänlaisia odotuksia. Olimme käyneet muutaman kerran treeneissä ja niistä jäi kokonaisuudessaan hyvä mieli. Ajattelin kuitenkin kokeilla taippareita vielä toisen kerran, koska koe järjestettiin niin lähellä ja mielestäni Yolalla oli ihan hyvin mahdollisuuksia läpäistä se.
Päästiin aamupäivän ryhmään ja saatiin vuoronro 7 eli oltiin toiseksi viimeisin koirakko. Vesityöhön lähdin varmoin mielin, käytin ennen sitä Yolan nopeasti uimassa ja heitin sille damia rannassa. Vesityö sujui Yolalle tyypilliseen malliin. Alkuun se vähän empi lähtökohtaa ja olisi varmaan lähtenyt uimaan ilman kehoitustakin mutta pienellä rohkaisulla Yola lähti uimaan rauhallisesti ja ui koko matkan omalla varmalla ja rauhallisella tyylillään. Yola haki hienosti molemmat lokit ja toi ne rantaan asti. Näin päästiin siis jatkamaan suoraan hakuruutuun.
Hakuruutu oli tosi erilainen maasto verrattuna siihen millaisissa oltiin treenattu. Metsä oli tiheää pientä mäntytaimikkoa aika jyrkässä rinteessä. Yola lähtikin monta kertaa hakemaan variksia ainoastaan sivusuunnassa, vaikka yritin lähettää sen suoraan eteen päin. Lopulta se löysi edestäkin yhden ja tuomarille riitti 5 varista. Ainoa kommentti hakuruudussa oli se, että Yola tekee niin rauhallisella tahdilla, että tuomari oli miettinyt, hyytyykö se loppua kohden mutta itse tiesin että sillä samalla tahdilla se jaksaisi etsiä vielä pitkäänkin, eli varmasti olisi tuonut vielä sen kuudennenkin variksen. Kaikki varikset myös säilyivät tällä kertaa ehjänä, joten se ongelma mikä viime kokeissa tuli ilmi, johtui todennäköisesti vain paineistumisesta koetilanteessa. Hakuruudusta selvittyämme pääsimme viimeiselle osuudelle jatkamaan.
Kanin jäljelle lähdin jännittävissä tunnelmissa. Muutama koira ei ollut ennen Yolaa lähtenyt etenemään jäljellä, eikä myöskään ollut suostunut ottamaan kania suuhun. Juuri ennen Yolan vuoroa kani onneksi vaihdettiin, koska pelkäsin että Yola jäisi tuhoamaan valmiiksi riepoteltua tai veristä kania jälkeä takaisin tullessaan. Yola lähti kuitenkin innokkaasti jäljestämään ja otti kanin epäröimättä suuhun ja kiikutti sen minulle käteen saakka! Näin taipumuskoe oli kaikilta osin hyväksytysti suoritettu. 😊
Yksi tavoite, joka asetettiin kylläkin jo vuosia sitten ja sen jälkeen jo kerran haudattiin, on nyt siis saavutettu ja fiilis on sen mukainen. Yola on elävä todiste siitä, ettei koskaan ole liian myöhäistä ja myös vanha koira oppii oikeasti uusia temppuja!
Viime viikonloppuna kävimme Yolan kanssa kisaamassa viimeisen avoimen luokan startin Kuopiossa Pondera-hallilla. Tuomarina toimi Fiia-Maria Kivioja.
Päivä oli yllättävän kuuma ja Ponderahalliin ei ollut mahdollista viedä koiria sisään odottelemaan, koska halli on sen verran pieni. Yola siis sai odotella autossa omaa suoritusvuoroaan. Pitkästä ajomatkasta ja suhteellisesta kuumuudesta huolimatta se oli mukavalla vireellä ennen vuoroamme. Itse jännitin toki hieman mutta olin aika toiveikas radan ja mahdollisen viimeisen hyväksytyn tuloksen suhteen tässä luokassa. Radalla oli paljon eteentuloja, jotka tuntuivat sillä hetkellä erityisen huonoilta vaikka oltiin niitä tehotreenattukin. Samoin maahanmeno oli edelleen treenilistalla silläkin hetkellä, onneksi niitä ei tällä kertaa radalle sattunut.
Rata meni muuten oikein kivasti, mutta alkumetreillä ohjaukseni oli jollain tavalla epäselvää ja Yola jäi yhdelle käännöskyltille seisomaan ja seuraaminen jätätti hetken. Yola kuitenkin nopeasti sitten pienellä vihjeellä kipitti takaisin oikealle seuraamispaikalle. Ajattelin, että tästä mokasta menee nyt kyllä paljon pisteitä, kunnes tulosten tultua muistin, että rallyssa seuraaminen saa jätättää hetkellisesti näköjään ainakin. Huomaan edelleen, että jään radalla sattuneisiin virheisiin tosi helposti kiinni. Alan heti miettimään että nyt tuli virhe vai tulikohan ja mitäs nyt sitten ja pitäisikö korjata ja jne. Joskus pikku virhe voi taas osoittautua tosi isoksi lopullisten pisteiden kannalta, joka taas on sekin tylsää.
Tällä kertaa suoritus kuitenkin oli oikein hyvä ja saimme 99 pistettä. Tuloksena siis AVO HYV, RTK2 ja toinen sija aikavertailulla. Yksi miinuspiste taisi tulla pyörähdys-kyltiltä, enkä kyllä muista mitä siinä tapahtui... Tuomari kehui eteentuloja (juuri niitä mitä itse panikoin) ja iloista yhteistyötä sekä hyvää seuruuta. ☺ Kivasti siis meni. Nyt treenaamaan seuraavaksi oikean puolen seuraamista ja voittajaluokan kylttejä. Rallyn osalta olen erityisen innolla odottanut toukokuussa järjestettävää Oona Tuormaa-Soikkelin koulutusta Kajaanin Hokkashallilla.
6.4. 2019 Kuopio AVO HYV 99 pist. RTK2 ja sijoitus 2!
tiistai 5. maaliskuuta 2019
Tänään (ja itseasiassa myös eilen 😆) treenattiin Yolan kanssa tokoa hallilla. Vuokrasin tälle kuukaudelle Aisti ja Tunne Oy:n Hokkashallin kuukausivuokran. Kuukausivuokralla saa treenata koko kuukauden niin monta kertaa kuin vaan jaksaa 60e kuukausihinnalla, hyvä diili siis. Lisäksi kaverin kanssa, joka on myös ostanut saman kuukausivuokran, saa treenata peräkkäisillä vuoroilla yhtä aikaa vaikka pari tuntia putkeen.
Eilen siis treenattiin mm. ruutua. Tosi hyvin ja iloisesti lähti ruutuun, bongasi hyvin ja vauhti oli mukavan oloista. Ruudun maahanmenoa pitää vielä hioa nopeammaksi, mutta päätin, että nyt treenaan sitä vaan erikseen ja ruutuun menemistä ja oikeaa paikkaa omana treeninä.
Otettiin myös luoksetulon stoppia pari kertaa. Siinä Yola lähtee hyvin juoksemaan, mutta stoppi liukuu vielä kovin. Pitää ottaa peruutuskäsky lisäksi ja supertakapalkka siihen. Otin myös pari liikkeestä seisomista kokeenomaisena: seisahtuu nyt hyvin ja jää paikalleen, hiippailu on jäänyt aika hyvin pois. Seuraavaksi pitää hioa mielentilaa, että Yola jäisi odottamaan terävämmällä ilmeellä eli palkata paljon yllättävissä tilanteissa.
Hyppy meni hyvin, otin kahdesti, eri aikaan ja molemmilla hyppäsi ensimmäisellä kerralla. Seuraaminen oli kivan oloista myös. Perusasenoissa on vähän vajavuutta mutta muuten kivan oloista ja sosiaalisesta palkasta vire nousee hyvin.
Lopuksi otin vielä vähän kaukoja. Olen tehnyt nyt kuurina istu-maahan ja i-s vaihtoja. Tässä vire ja mielentila vaihtelee vielä toosi paljon. Välillä Yola keskittyy ja tekee hyvin. Olen ajatellut, että pitäisikö sittenkin vielä jatkaa jumppaamista, koska pelkkä istu-maahankin vaihto on vielä tosi kesken. Etujalat steppaa ja hypähtää pois paikaltaan. Liikerata ei ole vielä varma ja helposti Yola jää maahanmenossa lonkka-asentoon, jonka jälkeen sillä on vaikea nousta ripeästi vaihtamaan asentoa. Treenaaminen siis jatkuu...
perjantai 1. maaliskuuta 2019
Tänään treenattiin seuraamista, merkin kiertoa ja ruutua sekä lopuksi vielä ekstrana hyppynoudon alkeita. Yleensä aloitan treenit jollain lyhyellä kontaktiharjoituksella, jossa Yola saa tarjota aktiivisuutta minua kohtaan eli palkkaan naksuttelemalla, kun se tarjoaa kontaktia. Seuraamisen alkuvire oli vähän kehno ja Yola jätätti jossain kohdissa. Sivulletulot ovat edelleen vähän hitaita ja niissä Yola tarvitsee vielä apuja ja käänny käskytystä eli takapäänkäytön muistuttelua. Muuten seuraaminen on ihan mukavan oloista ja sosiaalisesta palkasta Yola kyllä innostuu. Tässä videomateriaalia seuruu- ja kontaktitreenistä.
Toisessa pätkässä harjoiteltiin merkin kiertoa. Alkuun merkin bongaaminen tuotti hankaluuksia. Yola ei näyttänyt yhtään huomaavan, minkälaista kohdetta pitäisi nyt etsiä. Videolta näkyy, miten Yola katselee ruutua ja toisella puolella olevia tuoleja. Menen lähemmäs ja sitten Yola huomaa merkin ja sitten pääsekin ennakoimaan kiertämistä. Tässä vaiheessa olisi ehkä pitänyt kuitenkin jo palkata hyvästä ideasta, mutta pyydän sen uudestaan sivulle ja otan muutaman paremman merkin bongauksen ja pääsen palkkaamaankin niistä. Sitten huomaan kuitenkin edelleen tekeväni vihreen eli lähden vaihtamaan paikkaa ja pyydän uudestaan kiertoa, käyn myös näyttämässä kiertomerkkiä. Tässä Yolalla menee vähän pakka sekaisin... Käytän muutenkin tosi harvoin sitä apuna, että käyn näyttämässä jotain kohdetta Yolalle. Tässä kohtaa Yola on siis edelleen epävarma ja alkaa tarjota muuta (maahanmenoa yms). Tämän jälkeen menen lähemmäs ja saan kuin saankin palkattua pari mukavan oloista kiertoa melko läheltä. Sitten tuntuu, että itse merkille meno menettää suosiotaan ja sieltä pois tulo on kivempaa eli koetan saada menoa vauhdikkaammaksi viemällä namin merkin taakse. Ensimmäinen toisto on hyvä, mutten sen jälkeen Yola alkaa empiä, että saanko todella mennä hakemaan namin ja vasta vapautus käskyllä lähtee irtoamaan merkille. Sen jälkeen vaihdan taas tekniikkaa ja haen namialustan pois ja menen lähemmäs. En tiedä onko hyvä vai huono idea mutta edelleen merkille meno on hidas. Sitten koetankin rohkeasti pidemmältä matkalta ja tulee yksi parempi toisto, sen jälkeen ruutu houkuttaakin ja ohjaan taas lähempää...
Tässä tehtävässä on siis lisäksi paaaljon epävarmuutta sekä epäjohdonmukaisuutta omassa kriteerissäni palkata. Halusin ottaa kuitenkin nyt vähän erotteluakin mukaan, (esim. ruutu siksi vieressä ja lähellä), jotta Yola saisi itsevarmuutta kiertoon ja ettei se jäisi jumiin siihen, jos se päättääkin lähteä vaikka ruutuun tai tekee jotain muuta väärin. Nyt pitänee palata takaisin merkin kiertoon ilman häiriötä ja vahvistaa pelkkää kiertoa ensin läheltä ja sitten pidentää matkaa. Ja ehkä kriteeri täytyy pitää nyt vain kiertämisessä ja antaa vauhtien ja muiden tässä kohtaa olla.
Ruututreeni menikin sitten jo ihan kivasti. Nyt laitoin kosketusalustan suoraan ruudun taakse, koska Yola on jäänyt tosi paljon kosketusalustalle juoksemiseen kiinni ja ilman sitä sillä on ollut tapana ennakoida pysäytys jo heti ruutunauhan taakse. Nyt kosketusalustalle on edelleenkin kova halu mennä, koska pysähtyessään Yola jää kuono menosuuntaan päin. 😆 Kerran Yola yrittää videollakin tarjota taas ennakoimista, mutta uudella toistolla pysähtyy vasta käskyn kuullessaan. Video on melko pitkäveteinen, koska puhelimella on hankala (lue: ärsyttävä) editoida videoita, mutta sieltä ne saa toisaalta kätevästi suoraan ladattua Youtubeen... Edistystä kuitenkin tässä oikean paikan hahmottamisessa ja ruudun palkkaaminen toimii sekä nami- että lelupalkalla. Seuraavaksi täytyy pidentää matkaa ja harjoitella ruudun korjaamista ja lähettämistä eri suunnasta, missä itse olen.
Yola valittiin tänään Kainuun Noutajat ry:n Vuoden 2018 tokokoiraksi! Diplomin lisäksi Yola sai hienon pokaalin ja sen kunniaksi nautti suoraan pokaalista muutaman mehevän hirvenlihapalasen. 👏
Tokotreeneissä on ollut viime aikoina mukavasti intoa ja virettä. Esimerkiksi seuraaminen, joka oli jossain vaiheessa huonoin ja eniten virettä laskeva liike, on tällä hetkellä ehkä kaikista mukavin ja päinvastoin virettä nostattava liike! Tässä huomaa erittäin hyvin sen, että sitä saat mitä vahvistat. Ollaan treenattu seuraamista paljon ja hyvässä mielentilassa ja nyt se sujuu tosi kivasti. Nyt kevättä ajatellen olen päivittänyt treenisuunnitelman tavoitteellisemmaksi, kevään ja kesän kisoja silmällä pitäen.
Kaukoja ollaan treenattu ihan ns. olohuonetreeneissä paljon. Olen päättänyt sinnikkäästi pidättäytyä etujalkakaukoissa, koska istumisen Yola tekee luontevasti tuomalla takapuolen etujalkoja kohti ja maahanmeno on kaikilla tavoilla Yolalle nyt se kompastuskivi ja hankala. Olen siis opettanut käytännössä maahan menon uudestaan. Sivulla ollessa Yola osaa jo melko kivasti "peru"-käskyn, eli etujalat paikoillaan ja takapää heitetään taakse. Itse kaukovaihdossa eli Yolan ollessa edessäni, se välillä empii mutta parempia toistoja tulee pikku hiljaa koko ajan enemmän ja enemmän. Tekniikkaa siis paljon tähän osioon.
Tunnarissa ollaan päästy myös eteenpäin. Otin avuksi ritilän ja sen avulla Yola on ehkä viimein ymmärtänyt, että myös näkyvillä olevia kapuloita voi ja kannattaa haistella. Eli nenäkosketuksella merkkaaminen ritilän läpi onnistuu jo kivasti neljällä tai kuudella kapulalla.
Ruutu on ollut tauolla, koska Yola on alkanut ennakoida pysähtymistä. Siihen saatiin loppusyksyn tokokurssilta vinkki siirtää paikka eli kosketusalusta ruudun takaosaan. Itse olen vienyt sen aina ruudun keskelle. Sitä ollaan otettu muutamia kertoja, mutta pitäisi varmaan jatkaa vielä kosketusalustalla ja vahvistaa vaan sitä, koska kuitenkin kosketusalustan poistamisen jälkeen Yola etsii paikkaa edelleen... TAI ongelma onkin siinä, etten ole vahvistanut ruudussa seisomista tarpeeksi eli se ei koe, että ruudussa seisominen (ilman kosketusalustaa) on kannattavaa, eli pitänee vahvistaa enemmän ehkä kuitenkin sitä?
Merkin kiertoa ollaan otettu myös paljon, se sujuu satunnaisesti. Lyhyeltä matkalta kierto on ok, mutta merkin bongaus on välillä mitä on. Eli kokonaisuudessaan tämä vielä epävarma. Välillä kiertää hyvin, välillä haluaa tuoda merkin tai pysähtyä sen taakse.
Seuraamisessa kierrokset nousee (joka Yolan kohdalla on siis vain hyvä asia). Vähän Yola meinaa kääntyö ulospäin eli perusasennot tulee helposti vinoon. Luoksetulon stoppeja ollaan otettu satunnaisesti, niihin tarvisi vielä vauhtia ja aksaputken kanssa ollaan tehty niitä, toimii tällä erää aivan hyvin. Hyppyä treenattu aina kun mahdollisuus, edelleenkin ekan kiertää helposti... Tässä olen yrittänyt vain lähettää sitä hypylle eri kulmista ja palkata isosti aina kun edes hyppää. Noudon palautus tulee myös välillä vinoon, siihen ollaan tehty myös tehotreeniä. Jäävissä maahanmeno on edelleen surkea ja hidas, tähän olen yrittänyt ottaa nyt kriteerinä leuan maahan viemisen, mutta silti se on hidas. En tiedä mitä sen kanssa teen. Seisominen on ihan hyvä, mutta siihenkin tarvitsisi paremman mielentilan eli ehkä enemmän yllätyspalkkoja?
Varmoja liikkeitä ovat siis seuraaminen, paikkis, luoksetulo ja nouto (lukuunottamatta palautusta). Eli toisin sanoen treenattavaa on. 😆 Olen kuitenkin Yolan vireen ja oman treenimotivaationi suhteen optimistinen ja miettinyt kisoihin menoa seuraavasti 20.4 Kuopioon, 14.5 Iisalmeen, 2.6 Rovaniemelle ja 8.6 Muhokselle? Katsotaan mihin meidän rahkeet ja treeni-innostus riittää.
Viime vuoden alussa en tainnut (ainakaan täällä blogin puolella) asettaa mitään "virallisia" tavoitteita vuodelle 2018. Kuitenkin aloitimme uuden lajin, rally-tokon, sekä treenasimme taippareihin ahkerasti. Rallyssä startattiin loppuvuodesta jo avoimessa luokassa ja saatiin kaksi hyväksyttyä tulosta. Yola oppi myös noutamaan innokkaasti riistaa (kyllä vain, kuuden vuoden iässä 😅), mutta taipparit eivät ikävä kyllä menneet läpi kun niitä kertaalleen päästiin yrittämään.
Itse aloitin kesällä Kainuun Hurtilla kouluttajana ja vedin säännöllisen epäsäännöllisesti tottelevaisuuskoulutuksia ja tuntui, että opin jo tuossa lyhyessä ajassa hurjasti lisää erilaisten koirien kouluttamisesta. Loppuvuodesta koulutin myös muutaman kerran rally-tokoakin tuuraajana ja sen jälkeen lupauduinkin jo VOI/MES ryhmän yhdeksi vakikouluttajaksi High Five Agility Team:lle. Loppuvuodesta osallistuimme vielä tokon ALO/AVO-tasoiselle kurssille Vuokatissa, josta saimme rutkasti lisää treeni-intoa ja toko-oppeja. Vuotemme Kajaanissa on ollut koiraharrastusten osalta siis hyvinkin aktiivinen.
Tälle vuodelle tavoitteena on ehdottomasti jatkaa tokon ja rallyn treenikuvioita tavoitteellisesti. Rally-tokon osalta on tavoite päästä kilpailemaan jo tänä kesänä voittaja-luokassa ja syksyllä sitten mestariluokassa. Voittajaluokkaan vaaditaan vielä yksi hyväksytty tulos avoimesta luokasta ja se tulee helposti tämän kevään aikana. Oikean puolen seuraaminen vaatii eniten meillä panostamista, sillä haluan, että siitä tulee yhtä vahva kuin vasemman puolenkin seuraamisesta.
Tokossa tavoitteemme ovat hieman maltillisemmat. Jos saadaan avoimen luokan ykköstulos tänä vuonna jostakin kisasta, niin olen tyytyväinen. Ylempien luokkien liikkeitä olen harjoitellut ihan meidän molempien mielen virkistykseksi ja jos saadaan avoimesta luokasta ykkönen, miksei sitten voitaisi kokeilla sitä voittajaluokkaakin jossain vaiheessa.
Taipparitreenejä varmasti myös tehdään, koska Yola tuntui olevan syksyllä ja loppukesästä ihan liekeissä kaikista riistatreeneistä. Mennään myös vielä kokeilemaan niitä taippareita, mikäli niitä järjestetään tässä lähellä. Tietenkin olisi kiva myös kokeilla jotain uutta lajia, esimerkiksi nose work kiinnostaa ja mejä myös. Yhtä hajuerottelun alkeiskurssia katsoinkin jo vähän sillä silmällä. Myös BH-koe voisi olla kiva saavutus ja siihen haluaisin Yolan kanssa myös harjoitella. Katsotaan, mitä vuosi 2019 tuo tullessaan!
Viime viikkoina ollaan treenattu lähinnä rally-tokoa voittajaluokkaa ajatellen ja tokoa omaksi iloksi. Olen halunnut panostaa nyt tokossa vireeseen ja intoon, rallyssa taas vastaavasti tekniikkaan eli puolen vaihtoihin, käännöksiin ja oikean puolen seuraamiseen.
Tokon osalta kirjaan nyt muistiin muutamia treenisuunnitelman peruspalikoita, jotka ovat nyt ensi kevään treenilistalla. Yksi ihan perusasia on perusasennon käsiapu. Se täytyy nyt viimeistään häivyttää pois. Olen ottanut nyt muutamia videoita treeneistä ja huomaan, että oma käsiapu on huomattavan iso ja ilman sitä Yola tulee sivulle vinoon. Eli nyt vahvistamaan sitä, että Yola tulee eri kulmista sivulle suoraan. Ruudun harjoittelussa ollaan otettu oikean paikan vahvistamista kosketusalustalla ja vauhtia siten, että ollaan tehty vaan pelkkää ruutuun juoksemista. Sen lisäksi kaukokäskyjen tehotreeniä on luvassa, eli sitä että liikeradoista saadaan sujuvat.
Olen vetänyt kertaalleen treenit High Five Agility Team:in rally-tokotreeneissä. Tarkoituksena on jatkaa näitä koulutusjuttuja myös Kainuun Hurtilla, kunhan omat tokokurssi saadaan saatettua loppuun. Ilmoittauduttiin hiljattain siis tokokurssille, joka järjestetään kuusi kertaa Vuokatin Fun Dog areenalla. Sieltä saadaan varmasti ainakin häiriö- ja liikkurointitreeniä sekä vähän ulkopuolisen ajatusta meidän tokokuvioista.
Muuten ollaan vaan oikeastaan lenkkeilty ja nautittu ulkoilmasta, ja Yola on lisäksi kasvatellut talviturkkiaan viime kesältä. Aion kyllä ensi kesänäkin käyttää trimmeriä samaan tarkoitukseen, sen verran vauhtia ja lisää liikettä sillä saatiin kuitenkin loppukesästä aikaan.
Sain pitkästä aikaa kuvailla järjestelmäkameralla, vähän vaihtelua kännykkäkuviin. Kamera on tietysti jo aikansa elänyt, poikaystäväni vanha Nikon D50, mutta kuvaaminen oli pakkasesta huolimatta mukavaa. Yolakin nauttii jo syksyn pakkasista, tulisi jo sitä lunta!
Lauantaina ajeltiin Yolan kanssa Kuopioon rally-toko kisoihin. Koiramekassa järjestettiin tuplakisat ja vuorossa oli avoimessa luokassa starttaaminen. Koiramekka oli hieno ja tilava halli, olisi ihana päästä treenaamaan tuollaisessa paikassa useamminkin. A-kisan tuomaroi Heli Kelhälä ja B-kisan Hannele Pirttimaa. En jännittänyt näitä kisoja lainkaan niin paljon kuin edellisiä. Tiesin, että Yola kyllä osaa, kunhan en itse jännittämiselläni pilaa sen tekemistä.
Ensimmäisellä radalla kuitenkin tuntui, että sydän jätti pari lyöntiä välistä sillä lähtökyltillä remmiä irrottaessa huomasin, että Yolan puolikuristava panta oli kiristävässä lenkissä, eli ns. sääntöjen vastaisesti kiinni. Ajattelin, että tähänkö tämä koko rata nyt jo heti alkuunsa kosahti. Tietysti ensimmäisen kyltin aikana en miettinyt muuta kuin sitä, mutta sitten ajattelin että nyt annetaan vaan mennä ja tehdään hyvä suoritus vaikka tulisikin hylätty. Rata oli kyllä tosi kivan ja helpon oloinen. Ainoastaan yksi inhokkikyltti sieltä löytyi ja siitä saatiin -3, eli koira eteen istu ja yksi askel peruuttaen, kaksi askelta jne. Tässä siis virheenä sama vanha kompastuskivi eli liian lyhyet askeleet. Onneksi uudet säännöt tuovat tähän ensi vuoden alusta helpotuksen ja harppominen jää pois. Lisäksi yksi virhepiste lähti pyörähdyksessä eli kolmannella kyltillä, koska hidastin liikaa. Yola seurasi koko radan mielellään ja istu seiso kyltti meni erityisen hienosti, myös pujottelu, jossa Yola on lähiaikoina treeneissä halunnut tehdä puolenvaihtoja takana... Tällä kertaa ei, vaan hän seurasi oikein kauniisti iloinen ilme naamalla. Lopuksi vielä ilon pyörähdykset ja haukahdukset. Onneksi oltiin lähtökyltillä kai sen verran kaukana, että tuomari ei hihnan kiinnityskohtaa niin tarkasti nähnyt. Radan lopuksi kiinnitin remmin tärisevin käsin kuitenkin oikein. Täytyy kyllä hankkia erilainen rallypanta ja remmi, ettei tarvitse tuollaista asiaa enää stressata koetilanteessa... Alla kuvamateriaaliakin tapahtuneesta. Kiitos Iitulle henkisestä tuesta ja videokuvasta.
A-kisan rata, tuomarina Heli Kelhälä
Toiselle radalle lähdettiin hyvissä tunnelmissa. Ensimmäiseltä radalta siis saimme 96 pistettä ja toinen rata vaikutti aika saman tyyppiseltä. Tässä radassa eniten jännitin hyppyä, koska treeneissä Yolan monta kertaa ollut niin kiinni kontaktissa, että sitä on vaikea ohjata hypylle. Nyt se kuitenkin hyppäsin hyvin ja sujuvasti. Istu-seiso meni tällä radalla vähän vinoon ja tästä saatiin -3 pistettä ja yksi ohjaajavirhepiste myös joltain kyltiltä. Spiraalissa Yola nojasi mielestäni liikaa jalkaani, kuitenkin tuomarin mielestä se näytti vaan ilmeisesti iloiselta seuraamiselta ja hyvä niin. Olin tosi iloinen Yolan mielentilasta ja siitä, etten itse pilannut koko hommaa liialla jännittämisellä. Tältäkin radalta saatiin sitten yhteensä 96 pistettä.
B-kisan ratapiirros.
Kehuja saatiin hyvästä yhteistyöstä ja taitavasta suorittamisesta. Heli Kelhälä kommentoi suoritustamme lauseella "Upea pari ♥️". Tästä on hyvä jatkaa, seuraavissa kilpailuissa sitten jo ehkä voittajaluokkaan, hui!
Aisti ja Tunne Oy järjesti sunnuntaina rally-tokon koulutusviikonlopun, jossa kouluttajana toimi Oona Tuormaa-Soikkeli Jyväskylästä. Koulutus oli kaksipäiväinen ja näin ollen mahdollisuus oli osallistua kahtena päivänä, mutta olin töissä lauantaina, joten sen vuoksi otimme osaa vain sunnuntain koulutukseen.
Olin mielessäni ajatellut, että treenataan Yolan kanssa kaikenlaisia yksittäisiä asioita, kuten käännöksiä, tulppaaneja yms. Heti ensimmäisten minuuttien aikana Oona kuitenkin huomasi yhden asian, jota päädyimmekin sitten enemmän tai vähemmän työstämään. Oona näki, että ongelma meidän rallyn treenaamisessa on se, että tokotaustansa vuoksi se on koko ajan seuratessa niin vahvassa kontaktissa. Se ei siis ole oppinut katsomaan mun kättä eikä muita eleitä seuraamisen lomassa eli tehdessään rataa. Sen takia esimerkiksi sivulla pyöriminen, puolen vaihdot ja muut temput ovat olleet sille vaikeita.
Lähdimme liikkeelle käsikosketuksen opettamisessa. Yolalle käsikosketuksen merkitys lopulta onkin käden katsominen eli huomion kiinnittäminen muualle kuin minun kasvoihin. Olimme onneksi Yolan kanssa tätä jo harjoitelleetkin, joten itse käsikosketus lähti sujumaan aika mukavasti. Näin pääsimme etenemään puolen vaihto edessä- harjoitukseen. Ensin opetettiin Yola seuraamaan kättä ja jossain vaiheessa vaihdoimme käden kosketuskeppiin. Sitten kun se sujui, annettiin vihje huomion kohdistamisesta muualle eli tässä tapauksessa minun käteen tai kosketuskeppiin. Tämän jälkeen vein käden eteen ja oikealle sivulle ja sen jälkeen pyysin Yolaa seuraamaan eli koskemaan kättä. Näin sain sen houkuteltua oikealle puolelle. Samaa kokeiltiin myös puolen vaihdossa takana. Tämä onnistui hyvin, mutta uuden asian opettelussa Yola vaan on niin tosi tosi varovainen. Oona kannustikin rohkaisemaan Yolaa mahdollisimman paljon, koska hänkin näki, että Yola yrittää koko ajan parhaansa 110 prosenttisesti ja se pelkää epäonnistuvansa. Sen takia se ei myöskään kovin helposti uskalla yrittää uudestaan.
Tämä vinkki oli kuitenkin erinomainen ja päästiin sillä taas eteenpäin meidän treeneissä. Oona näillä näkymin tulee uudestaan keväälläkin kouluttamaan ja silloin luulen, että treenaamme ainakin oikean puolen seuraamista... Mahtavia oppeja ja antoisa päivä, vaikka olinkin kipeänä koko viikonlopun. Hyvien vinkkien lisäksi saatiin myös annos treeni-intoa! Seuraavat rally-kisat ovatkin sitten pian Kuopiossa.
Kuvakaappaus Aisti ja Tunne Oy:n instagram-tililtä
Eilen kisattiin tokossa luultavasti viimeisen kerran tälle vuodelle. Nyt kisaaminen tuntui kivalta, oma jännitys siedettävältä ja jäi tunne, että Yola olisi halunnut tehdä vielä lisääkin. Kisat olivat siis Sotkamossa ja tuomarina toimi Allan Aula. Alkuun tehtiin paikallaolo ryhmässä ja siitä saatiin kymppi. Se on varma liike ja Yola jaksaa pitää kontaktin hienosti istuessaan. Seuraavaksi tätä liikettä täytyy hioa vielä enemmän esimerkiksi liikkurihäiriöillä, jotta paikallaolo varmistuisi entisestään.
Yksilöliikkeet oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä setissä olivat seuraaminen, liikkeestä seisominen, luoksetulo ja hyppy. Seuraaminen meni ihan mukavasti, tuomari antoi kylläkin palautetta käsiavusta, joka on mulla kovin tahmeasti liikkuva vasen käsi. Sitä täytyy siis jatkossa liikuttaa enemmän. Seuraaminen oli paikoittain melko hyvää, siitä saatiin huimat 9½. Liikkeestä seisominen taisi olla 10, samoin luoksetulo. Ihan älyttömiä pisteitä, vaikkakin sinänsä ei mitään isoja virheitä kylläkään. Luoksetulon lopussa hieman hidasti, mutta liikkeestä seiso oli jo aika hyvä. Pahaksi onneksi Yola kuitenkin kiersi hyppyesteen, joka harmitti paljon. Saatiin onneksi uusia se heti ja silloin Yola hyppäsin sen oikein mallikkaasti.
Toisessa osassa vuorossa olivat liikkestä maahanmeno, merkin kierto, ruutu, nouto ja lopuksi kaukot. Liikkeestä maahan meni aika hitaasti ja jouduin varmistamaan eli katsoin taakse. Siitä kuitenkin 10... Merkin kierrossa hätäilin itse, eikä Yola ehtinyt katseella merkata keltaista kartiota. Käskyn kuullessaan se kiersi iloisesti liikkurin ja palasi takaisin, yritin uudestaan mutta ei onnistunut. Se meni siis harmillisesti nollille myös. Ruutuun meni kohtalaisen hyvin, hieman edelleenkin etureunaan ja empien loppumatkan, mutta meni kuitenkin. Seis käskyllä pysähtyi ja mutta vasta toisella käskyllä meni maahan, siitä liikkeestä 8. Noudossa tuli hieman vinoon eteen mutta lähti innoissaan hakemaan, ravilla tuli takaisin. Siitä saatiin 8,5 pistettä. Lopuksi kauko-ohjaus, jossa Yola liikkui, eikä tehnyt vaihtoja kunnolla. Taisinpa antaa jonkun kaksoiskäskynkin, siitä 5 pistettä.
Loppujen lopuksi kokeesta jäi tosi kivat fiilikset. Yola näytti siltä, että se olisi voinut mennä kehään vaikka heti uudestaankin ja meillä oli oikeasti pitkästä aikaa kivaa kehänauhojen sisäpuolella. Tuomari oli mielestäni liioitellun anteliaalla päällä pisteiden suhteen, joten sen takia harmitti kyllä, että kaksikin liikettä meni nollille. Yhteispisteet 229.5 riittivät kuitenkin kakkostulokseen ja sijoituimme kahdeksanneksi avoimessa luokassa. Pitkästä aikaa saatiin myös kisoista kuvamuistoja, kiitos niistä kuvaaja Arja Korhoselle.
Seuraavana päivänä eli sunnuntaina kilpailtiin sitten vuorostaan rally-tokossa. Kajaanissa järjestettiin tuplakisat ja ilmoitin Yolan molempiin kisoihin. Mietin aluksi, että onko kolme kisaa liikaa yhdelle viikonlopulle mutta Yola palautui lauantain tokokisoista hyvin. Kisat olivat onneksi suhteellisen lähellä ja Yola osaa niin hyvin rauhoittua kisapaikalla autoon, joten loppujen lopuksi huoli oli turha.
Rally-tokoilu me ollaan siis aika vasta aloitettu, mutta tokopohjalla on melko helppo kisata kahdessa ensimmäisessä luokassa, eli alokas- ja avoimessa luokassa. Näin ollen olen kokenut, ettei alokasluokan koulutustunnus ole kovin vaikea saavuttaa lyhyenkään ajan sisällä. Kaksi alokasluokan hyväksyttyä tulosta olikin jo takana ja henkisesti olin jo valmistautunut, että päästään kisaamaan toinen kisa avoimessa luokassa, jos ei mitään ihmeellisyyksiä tapahdu. No mites muutenkaan, kyllä tapahtui. 😃 Molemmat alokasluokan radat vaikuttivat minusta helpoilta. Teemme useimmiten rallytreeneissä ratoja ja treeneissä ne ovat usein paljon vaikeampia ja myös pitempiä. Ajattelin siis, että helppo homma ja katselin B-kisan avoimen luokan rataa jo sillä silmällä.
A-kisan alokasluokan rata
Ensimmäisen kisan rataan ei onneksi kuulunut koira edessä peruuttamista, se on edelleen mun inhokki. 😄 Osaksi varmaan siitä syystä, että eteentulo on edelleenkin Yolalle epävarma ja virettä laskeva liike. Lisäksi itse joudun aina kovin paljon keskittymään riittävän pitkiin askeleihin sekä lisäksi siihen, että otan niitä tarpeeksi.
A-kisan rata meni muuten hyvin, paitsi jossain istu-maahan sarjassa Yola meni huonosti eli hitaasti maahan (edelleen maahanmeno treenejä enemmän! Ja maahanmenosta mukavampi asia...). Tässä huomaan, että olen pitkään ollut palkkaamatta maahanmenoja, koska ne on olleet Yolalla niin varmoja. Tästä johtuen se ei enää mene loppuun asti maahan, koska olen vahvistanut vain perusasentoja eli sitä mikä asento yleensä tulee maahanmenon jälkeen. Rata meni muuten oikein mallikkaasti, mutta oma keskittyminen ehkä hieman herpaantui kun juuri seitsemännellä kyltillä pari kylttipaperia lennähti taivaantuuliin tuulen puuskasta johtuen. Yola ei onneksi niistä välittanyt enkä itsekään panikoinut, koska tiesin että ne ovat Yolalle saman tekeviä. Täydellistä häiriötreeniä, kisoissa... Tämän kyltin jouduin kuitenkin uusimaan koska, Yola tuli takakautta sivulle vaikka piti tulla vasemmalta. Videolla kylläkin itse huomaan näyttäväni sille käsimerkin takakautta sivulle, joka tietysti luonnollisesti hämmensi sitä, eli tähänkin erottelutreeniä. Spiraali meni hyvin ja seuraaminen pysyi tiiviinä. Spiraalin jälkeen askel oikealle kyltti ja sen jälkeen... Kyltin nro 10 kävelin mallikkaasti ohi! En huomannut sitä ollenkaan. Tästä syystä siis koko radalta tuli tulokseksi hylätty... Olisi pitänyt tajuta, että sen takia askel oikealle olikin, että koko radan linja muuttui. Ilman tätä sössimistä olisi saatu 97 pistettä... Tuomarin, joka siis oli tällä kertaa Tytti Lintenhofer, kommentti oli "taitavaa seuraamista 💖". Alla video suorituksestamme.
Harmitus oli ensimmäisen radan jälkeen melko kova. Kun kisan edetessä käytiin ihmettelemässä tuloslistaa, siellä oli monella, vielä peräkkäisellä koirakolla tuloksena HYL. En siis ollut ikävä kyllä ainoa, joka sössi tässä kyseisen vaiheessa koko radan. Siitä lohduttautuneena ja yhtä kokemusta viisaampana marssin B-kisan alokasluokan rataan tutustumiseen.
B-kisassa Yolalla oli oikeastaan vielä parempi vire. Oma jännityskään ei ollut enää niin paha, ja loppujen lopuksi toisesta radasta saatiin hienosti 90 pistettä. Yhdestä kyltistä tuli -10 kun Yola teki yhden pienen ylimääräisen istumisen ennen liikkeelle lähtöä. Ilman sitä olisi tullut puhdas rata. Toisaalta, Nyt saatiin kuitenkin se RTK1 ja menolippu avoimeen luokkaan. Ja mikä parasta eroonpääsy talutushihnasta. Alla ratapiirros ja video hyväksytystä radasta, tuomarina Jaana Karppinen.
Päivän päätteeksi saatiin vielä yrittää voittajaluokan rataa nollakoirakkona. Käytösruutu sujui hyvin, Yolan kontakti pysyi todella hienosti koko ajan ja vielä ajan päätyttyäkin. Se ei siis jatkossa tule olemaan ongelma. Sen sijaan itse rata oli melkoista rallattelua sanan varsinaisessa merkityksessä. Rata meni siis teknisesti huonosti koska Yola ei osaa oikean puolen seuraamistavielä ollenkaan. En myöskään tiennyt, että se arvostellaan ns. virallisesti eli myös nollakoirakko saa arvostelulomakkeen. Mentiin rata kuitenkin läpi hymyssä suin ja se oli jälleen kerran hyvää harjoitusta ennen kaikkea minun omalle kisajännittämiselleni.
lauantai 25. elokuuta 2018
Yolan kanssa olemme viettäneet paljon aikaa retkeillen ja nauttien ulkoilmasta ja etenkin sienestämisestä. Ensimmäisissä kuvissa retkeilemme Syötteen kansallispuistossa.
Näissä ylläolevissa kuvissa Yola pääsi mukaan karpalosuolle.
Myös Yolan russelikaverit Martta ja Tuju ovat olleet retkeilyseuranamme.
Limingassa järjestettiin viikonloppuna 18.-19.8 tottelevaisuuskokeiden SM-kisat. Saatiin olla mukana osallistumassa ensimmäistä kertaa tällaisiin "isoihin kisoihin", kun ilmoittauduttiin Golden Ringin joukkueeseen. Kilpailtiin Yolan kanssa siis avoimessa luokassa. Oli mahtava päästä mukaan joukkueeseen ja tavoitteena näissä kisoissa oli tehdä Yolan kanssa meidän tasoinen ja hyväntuulinen suoritus. Päätavoite oli kokeen jälkeinen positiivinen tunnelma, koska kaksi edellistä kisakokemusta tokon osalta oli mennyt niin pieleen.
Kisat olivat kaksipäiväiset. Lauantaina kisattiin avoin luokka kokonaisuudessaan sekä evl:n karsinnat. Sunnuntaina taas alokas- ja voittajaluokka sekä evl:n finaali. Avoimeen luokkaan oli ilmoitettu 47 koiraa, joista lopulta kaksi taisi olla kisapäivänä pois. Meidän kilpailu nro oli 113 eli oltiin 13. koko avoimessa luokassa. Yövyimme Oulussa ystäväni luona ja lauantaina olimme Limingassa jo hyvissä ajoin aikaisin aamulla, koska joukkueen jäsenet täytyi ilmoittaa kaikki samanaikaisesti vaikka oma suoritus olisikin ollut myöhemmin. Myös eläinlääkärin tarkastukset tehtiin kaikille koirille yksitellen ja perusteellisesti, nekin heti aamulla ennen kisojen alkua. Eläinlääkärin tarkastus meni hyvin. Sen jälkeen käytin Yolan pienellä kävelyllä ja otin hieman lyhyttä seuruuta ja kontaktia, jonka jälkeen vein sen lepäämään kevythäkkiin. Yola tuntui mukavan reippaalta ja hyväntuuliselta, vaikka tiesin, että päivä oli toki vasta aluillaan. Huojentavaa oli se, että saimme kilpailla jo lauantaina ja sunnuntaina pystyimmekin olemaan jo ihan rennoin mielin ja keskittyä vain kannustamaan muita koirakoita.
Avoimessa luokassa liikkeet oli jaettu kolmelle eri tuomarille, kolmeen eri kehään. Ensimmäisessä kehässä suoritettiin paikallaolot viiden koiran ryhmissä, sekä yksittäisenä liikkeenä sen jälkeen hyppyeste. Tuomarina tässä toimi Heli Kelhälä. Paikallaolo meni tosi hyvin. Kaikki koirat pysyivät hienosti, samoin Yola. Paikallaolosta saimme 10 pistettä. Paikallaolon jälkeen palkkasin Yolan ja odotimme hetken hyppyesteelle pääsyä. Tätä jännitin hieman, koska kahdella edellisellä kerralla Yola oli kiertänyt hypyn. Nyt Yola jäi istumaan, pudotti kontaktin kun jätin sen ja juoksi vähän hitaasti, mutta toisaalta Yolan vauhdiksi ihan hyvin, hyppäsi esteen ja tuli aika hyvin perusasentoon. Tästä saatiin 9 pistettä. Alla video hyppyesteliikkeestä.
Sää tuntui aamulla mukavan viileältä mutta päivää kohden aurinko alkoi paistaa aika kuumasti. Onneksi kehät olivat nurmikentällä, joka taas yön sateen jäljiltä oli läpimärkä ja se vähän viilensi. Siitä huolimatta tuntui, että olisin saanut vilvoitella Yolaa vielä lisääkin. Onneksi ajelin siltä joku viikko sitten turkin lyhyeksi, se nimittäin läähätti ennen toista kehää jo melko lailla, ja tässä kohtaa tuntui, että ennen paikkiskehää ollut vire oli katoamassa nyt kuumuuden takia taivaan tuuliin. Tietysti itse myös jännitin suoritusta, ja näin jälkeen päin ajateltuna ehkä hinkkasin vähän liikaa jotain perusjuttuja ja liian hätäisesti. Tästä Yola hieman hämmentyi, mutta otti kuitenkin kontaktia ja tehtiin vähän kosketusalustaa ja takapäänkäyttöä ennen kehää.
Toisessa kehässä vuorossa olivat siis merkin kierto, luoksetulo, nouto ja liikkestä maahan. Tuomarina tässä kehässä Henna Hautakoski. Yola teki tosi mukavalla vireellä kehäänmenon, tässä kohtaa videolla huomaan, että kävelen itsekin pitkästä aikaa normaalisti kun Yola seuraa, eli molemmat kädet liikkuvat ja kävely näyttää rennolta, hyvä! Ensimmäisenä vuorossa olevan kiertokartion Yola merkkasi hyvin. Lähti kiertämään hyvällä nopeudella mutta jälleen vähän jäi hidastelemaan kartion taakse ja ravilla tuli takaisin. Yolan hidastaessa merkin taakse, tein pienen askeleen paikallani ja siitä Yola sai varmistuksen että ei tänne merkin taakse pitänyt jäädä vaan tulla sieltä suoraan sivulle. Perusasento oli hieman vino ja tässä kohtaa minulla meinaa oma käsi koko ajan karata avustamaan. Tästä saatiin 8 pistettä. Luoksetulossa jouduin antamaan toisen käskyn kun ei ekalla mennyt maahan. Lähti hyvällä vauhdilla mutta liikaa hidasti loppuun ja perusasento hidas, tästä 6½ pistettä. Noudossa lähti hienosti hyvällä vauhdilla hakemaan, otti kapulan hyvin mutta ravasi tässäkin lopussa ja palautus eteen oli todella vino, siirtyi kuitenkin perusasentoon yllättävän hyvin, joten tästä lopulta 8 pistettä. Lopuksi liikkeestä maahanmeno, jossa Yola seurasi mukavasti mutta jäi käskystä istumaan. Kuitenkin toisella käskyllä tai kolmannella lopulta meni maahan, mutta harmittavasti tästä ensimmäisen asennon takia 0 pistettä.
Itse olin kehässä jotenkin tosi huojentunut Yolan vireestä ja sen takia oma sosiaalinen palkkaus oli omasta mielestäni "liikaa". Kehuin hieman liian kovalla äänellä ja kumarruin Yolaa kohti liikaa. Onneksi välillä tajusin ottaa askeleita siitä pois päin ja tehdä "käänny" käskyllä perusasennon hakemista. Hieman mun oma tunnetila näyttää Yolaakin vaivaavan kehässä, selvästi se aistii mun jännityksen edelleenkin vahvasti, mutta ei tällä kerralla niin pahasti kuin aiemmin. Pyörimistemppu liikkeiden väliin ei näköjään vielä ole tarpeeksi vahva, joten mietin, kannattaako sitä käyttää vielä kehässä. Ehkä mielummin tuo rallyn "käänny"-käsky eli takapäänkäyttökäsky toimii tässä vähän paremmin. Toinen osa alla videoituna.
Viimeisessä kehässä tehtiin vielä kaukot, liikkeestä seiso ruutu ja seuraaminen. Kaukokäskyissä Yola teki peruuttaen maahanmenon ensin perusasennosta hyvin. Ensimmäiseen istumiseen tarvitsi tuplakäskyn, toisen maahan vaihdon teki omituisesti, seuraava istu oli ihan ok ja viimeinen maahan melko hyvä, siihen nähden kuinka surkeat kaukovaihdot on treeneissä olleet tuolla uudella "peruutusmaahanmenolla". Kaukokäskyistä saatiin 7 pistettä. Liikkeestä seisomisen pilasin itse kun sanoin käskyksi seis vaikka yleensä sanon seiso... Yola siis varmasti hämmentyi ja sen takia hiippaili yli oman mittansa eli liikkui liikaa, näin ollen toinen harmittava 0 pistettä. Ruudun lukitsi ihan hyvin, lähti juoksemaan ehkä vähän hitaasti ja meni kuitenkin ruutuun, mutta jäi ihan lähelle vasemman puoleista etukartiota ja nauhaa. Olin ihan varma että maahan käskiessä sen tassut tulee nauhalle tai sen yli, mutta mitä vielä! Mahduin juuri ja juuri ruutuun Yolan viereen ja pyysin sen sivulle, saatiin loppujen lopuksi 7½ pistettä koko liikkeestä. Ruutu meni siis tällä kertaa hieman enemmän tuurilla kuin taidolla... 😂 Viimeisenä oli seuraaminen, joka meni yllättävän hyvin. Seuraamiskuvio oli melko lyhyt ja mukavatempoinen. Hyvä kun se oli viimeinen liike. Peruutuksissa Yola kääntyi aika paljon, mutta se oli odotettavissakin. Pääosin se seurasi aika hyvin, joku yksittäinen perusasento jäi puuttumaan mutta muuten olin ennen kaikkea tyytyväinen sen vireeseen ja asenteeseen! Seuraamisesta lopulta 8 pistettä. Alla video kolmannesta kehästä, jossa seuraaminen harmillisesti loppuu vähän lyhyeen.
Kaiken kaikkiaan, kisojen tavoite toteutui ja niistä jäi hyvä mieli. Yola teki häntä heiluen teki koko ajan ja minä en jännittänyt niin paljon kuin aikaisemmin. Luotin siihen, että jotain Yola kuitenkin osaa ja me tehdään niin hyvin kuin osataan. Olin jossain vaiheessa mielessäni pohtinut, että näihin kisoihin loppuu meidän tokotaival, mutta ehkä me koetetaan vielä saada se ykköstulos joistain kisoista, jos siltä alkaa tuntua. Meidän Golden ringin joukkue sijoittui lopulta sijalle 15/31. Onnea vielä kaikille joukkue- ja kisakavereille, oli hieno kokemus saada olla tällaisissa isoissa kisoissa mukana.
perjantai 3. elokuuta 2018
Nyt pari viimeistä viikkoa ollaan vaan oltu tekemättä mitään. Nautittu kesästä ja siirretty treenisuunnitelmia sekä tulevia kisajännityksiä vähän sivummalle. Helteet ovatkin olleet sopivasti treenaamisen tiellä ja kaikki Yolan energia on kyllä kulunut uimiseen. Mielellään se vedessä touhuaa vaikkakin edelleen pidemmän matkan uiminen on tosi hidasta. Yola kyllä mielellään menee veteen, mutta jotenkin uimatekniikka näyttää minusta oudolta tai jotenkin aiempaan verrattuna tehottomammalta ja hitaammalta.
Nimenomaan liikkumisen puolesta Yolan terveys välillä huolestuttaa. Vaikkakin Yola on aina ollut perusterve ja täyttää vuoden vaihteessa vasta seitsemän vuotta. Yola kuitenkin liukastelee edelleen usein liukkailla pinnoilla. En muistaakseni ole tästä aiheesta tänne aiemmin edes kirjoitellut. Liukasteleminen alkoi jossain vaiheessa Yolan ollessa vielä melko nuori, alle vuoden ikäinen, luulisin. Asuimme Oulussa kerrostalossa ja erään kerran se liukastui tosi pahasti rappusia noustessaan kiviportailla. Silloin se meni täysin paniikkiin ja veti kaikki raajat x-asentoon, jouduin muistaakseni osittain kantamaan sen loppumatkan sisälle asuntoon. Tässä vaiheessa en tajunnut korjata virhettä heti ja seuraavalla kerralla, eli seuraavana päivä kävi samoin ja tilanne toistui. Tässä kohtaa yritin paikata tilannetta viemällä sen puoliväkisin portaisiin, mutta ilmeisesti en osannut rohkaista sitä kunnolla vaikka koetin syöttää sitä rappusilla ja siedättää liukkaaseen pintaan uudestaan ja uudestaan. En ehkä ymmärtänyt siinä kohtaa, kuinka herkkä koira Yola on ja lopulta se ei suostunut kulkemaan portaissa ollenkaan. Tämän jälkeen kuljettiin pitkään hissillä ja välteltiin portaita. Muutamat sisänäyttelyt ovat myös olleet katastrofeja, sillä Yola on paniikissa liukastellut matolta matolle ja tärissen pinkonut kevythäkkiinsä turvaan. Vanhemmalla iällä tietysti portaissa kulkeminen on vain pahentunut ja liukkaat pinnat ovat sille koko ajan vaikeampia, rappukäytävät, vaaleaan kiiltävän laattalattiat jne. Pari vuotta sitten ostin sille kuratossut, joiden avulla se uskaltaa kävellä paremmin, koska se ei saa kynsiä niissä esiin ja näin ollen ei liukastu. Välillä sille riittää pelkkä yksi tossu yhteen tassuun ja se voi kulkea aivan normaalisti paikasta toiseen.
Aika ajoin mietin sen kuvauttamista, mutta toisaalta välillä se sitten ui ja liikkuu paremmin. Silti huomaan, että tarkkailen sitä ihan erillä tavalla kuin ennen ja tietysti sekin vaikuttaa siihen, että jokaisen "huonosti otetun" askeleen rekisteröin ja jätän loput ehkä huomiotta. Autoon Yola hyppää kuitenkin ongelmitta, ja turvatossun kanssa kävelee tosi nätisti. Välillä sen laukkaaminen näyttää hyvältä ja välillä se taas on kankeaa "pupulaukkaa". Tulee mieleen, että onko kaikki sittenkin vain sitä liukastelua ja siitä toipumista... Vaikea sanoa, kun toinen ei osaa sanoa mihin koskee ja milloin. Seuraamme nyt tilannetta ja katsotaan mihin se tästä kehittyy. Yola kuitenkin pääasiassa liikkuu mielellään ja haluaa lähteä aina ulos säällä kuin säällä.
