Riistavietitön lintujen ja kanin kimpussa

Sunnuntaina treenattiin lämpimässä säässä Minnan ja hänen kiharoitten kanssa. Minnalla oli auto täynnä innokkaiden noutajien lisäksi riistaa, joten päätimme ensin käydä vähän metsäkävelyllä koirien kanssa ja sen jälkeen treenata jokaisen koiran osaamistason mukaan lokilla vesityötä ja variksilla hakuruutua.

Yola aloitti lokin kanssa ja edellisiä kertoja muistellessani, en odottanut siltä tähän harjoitukseen suuria. Ajattelin alkuun, että on hyvä, jos se edes ui lokkia kohti ja haistelee sitä kiinnostuneena. Minna heitti lokin, ja lähetin Yolan hakemaan. Hienosti se ui lokille, mutta teki odotusteni mukaisesti kierroksen linnun ympärillä ja tuli takaisin rantaan. Lähetin sen uudestaan ja innostin sitä ottamaan lokin, tällä kertaa se toimi, ja Yola ottikin lokkia siivestä kiinni. Tällä tavoin se toi kuin toikin linnun rantaan ja kokeiltiin vielä toisen kerran. Toisella kertaa piti jälleen lähettää se uudelleen rannasta, mutta lintu tuli noudettua. Tämä menikin siis yllättävän hienosti, olin todella tyytyväinen.

Seuraavaksi oli Minnan koirien vuoro noutaa lokkia. Erityisesti kiharapappa Wagner oli viihdyttävää katseltavaa. Ihana nähdä koira, jolla on intoa tehdä ja joka selvästi nauttii rodunomaisesta tekemisestä. Kiharat ihastuttavat edelleen hurmaavilla ja hieman oikuttelevillakin luonteenpiirteillään. On myös mahtava nähdä, miten erilaisia tässäkin rodussa yksilöt ovat. 

Minnan kiharalauma karahkan kimpussa

Sitten siirryttiin metsään tekemään hakuruutua. Rajattiin n. 50 m leveä alue, johon vietiin kaksi varista ja yksi jätettiin motivointivarikseksi. Yola teki taas ensimmäisenä. Se kyllä hienosti katsoi heittovariksen ja taisi käydä sitä nuuhkaisemassakin, mutta sitten päättikin lähteä hakualueelle etsimään. Toivoi varmaan, että sieltä löytyisi jotain muuta, kuin riistaa. 😂

Hakuruudussa Yola teki tapansa mukaan rauhallista, laajaa hakua. Yola löysi kaikki varikset hienosti ja  sain sen innostamalla palauttamaan ne minulle asti. Edelleenkään se ei ole rehellisesti "kiinnostunut" riistasta, vaan ottaa ne suuhunsa minun innostamisen ja kehumisen ansiosta. Se kyllä saattaa haistella löytämäänsä, mutta sitten mielummin jatkaa matkaansa, kuin että omaehtoisesti nappaisi riistan suuhunsa. En tiedä, voiko riistavietti tai halu ottaa riista omasta tahdosta suuhun löytyä, mutta jo se, että tuo koira ylipäänsä suostuu nyt ottamaan ne suuhunsa, on todella iso ja positiivinen yllätys. Myös uimainto sillä on iän mukana näköjään kasvanut, ja se menee itsenäisesti todella mielellään uimaan, ihan ilman minkään noutamistakaan. Jälkeen päin oltiinkin Minnan kanssa vähän järkyttyneitä meidän "riistastakieltäytyjistä". Myöskään Minnan keskimmäinen kiharanarttu ei mielellään ole riistaa noutanut, mutta tällä kertaa hänkin toi hakuruudusta oikein kauniisti kaikki kolme varista ja lähti lonkin perään innolla uimaan. Niin kauan kun on elämää, on toivoa! Mitään nomekoiraa Yolasta en kyllä edelleenkään kaavaile, mutta olen iloinen, jos sen kanssa pääsisi syksyllä ihan oikeasti metsälle ja se saisi sieltä jotain pieniä onnistumisia. 

Tänään oli sitten vielä taipparitreenit ja vuorossa laahausjäljen harjoitteleminen. Yola ei ole käytännössä tehnyt mitään jäljen kaltaistakaan, lukuunottamatta niitä aiempia taipparitreenejä Oulussa, joissa Yola taisi tehdä yhden kerran lyhyen jäljen ja kantoi kania korvasta sekunnin ajan. 

Jokainen sai valita, tehdäänkö koiralle motivointijälki, jossa se näkee kanin jäljen vedon ja sen jälkeen se päästetään jäljestämään. Luotin kuitenkin siihen, että Yola osaa käyttää nenäänsä, ja lähtee kyllä hajujäljelle. Itse ajattelin, että motivointijäljen kanssa voisi käydä helposti niin, että Yola lähtee haistelematta suoraan kanille ja jälki "jää haistelematta". En osaa sanoa, olenko oikeassa, mutta otettiin nyt riski ja kokeiltiin ilman motivointijälkeä. 

Lähetin Yolan jäljelle ja se lähti kouluttajien mukaan suoraan jälkeä pitkin ja menikin hienosti kanille asti. Tässä kohtaa jo osasinkin aavistaa, että varmasti se innoissaan haistelee, muttei kyllä tuo kania ilman innostamista. Ja niin siinä kävikin. Kun Yola pääsi kanille, kutsuin sitä ja se kantoi kania muutaman metrin ja tuli iloisena takaisin vähän yli puoleen väliin. Sitten se halusikin viihdyttää itseään ojassa kahlaamalla ja kutsuin sen sieltä takaisin luokse. Lähetin uudestaan ja jälleen Yola meni kyllä hienosti jälkeä pitkin kanille, eli tiesi kuitenkin mitä siltä odotin. Nyt kun se pääsi kanin luokse, kehuin ja innostin sitä tuomaan, ja sieltä se kani sitten tulikin ja hienosti kantoi koko matkan ihan käteen saakka. Olisi vaan pitänyt ensimmäiselläkkin kerralla innostaa sitä enemmän, niin se olisi voinut tuoda kanin ilman ojassa kylpemistä. 

Rally-tokon möllikisat

Tänään kisattiin ekaa kertaa rally-tokossa. Aloitettiin tämä uusi harrastus helmikuussa ja nyt olen innolla jo katsellut virallisia kilpailuja tälle kesälle, joihin voisin Yolan ilmoittaa. Nyt Kajaanissa järjestettiinkin sopivasti möllikisat ja päätettiin heti osallistua ja kokeilla, miten rata onnistuisi kokeenomaisesti. Vaihtoehtona olisi ollut myös nakkiluokka, mutta ilmoitin sen alokasluokkaan, jonka liikkeet ovat Yolalla aika kivasti jo tokotaustan puolesta hallussa.

Ensimmäisellä radalla mokasin itse neljännellä kyltillä 10 pisteen verran, kun jäin miettimään, että pitikö tässä pysähtyä vai ei. Ottaessani yhden puolikkaan askeleen, Yola ehti tehdä yhden ylimääräisen istumisen ja siitä se -10 pistettä. Viimeisellä kyltillä kiskoin remmistä myös aika paljon sivulle tulossa, kun pelkäsin että Yola siirtyy sivulle takapuoli maassa, kun tokossa se on tottunut siihen, että sivulla istutaan kun ollaan pysähdyksissä. Siitä ei tullut kuitenkaan tällä kertaa miinuspisteitä. Lisäksi, unohdin laittaa tuon puolikuristavan pannan ei kiristävälle! Tätä tuomari ei onneksi tainnut huomata, ja itsekin vasta paljon suorituksen jälkeen... Tästä suorituksesta saatiin siis 90 pistettä. (Radan lopuksi Yola esittelee myös innostumistaan sosiaalisesta palkasta, joka sekin huomattava edistysaskel!)

Toisella radalla taas viimeinen kyltti oli eteen istu ja vasemmalta sivulle, ja tässä Yola meni jälleen istumaan kun olisi pitänyt lähteä suoraan seisaaltaan seuraamiseen. Tällä kertaa tajusin itse uusia liikkeen, niin siitä lähti se -3 pistettä. Yksi piste lähti 9. kyltin kohdalla jossa koiran piti mennä maahan ja ohjaajan kiertää koira. Tämän jälkeen täytyy ohjaajan selvästi pysähtyä, ja nyt jäi epäselväksi, pysähdyinkö vai en ja siitä lähti yksi piste. Loppujen lopuksi saimme tästä radasta 96 pistettä ja lopullinen sijoituksemme oli 6. Palautetta saatiin koiran iloisesti heiluvasta hännästä, hyvin opetetusta koirasta ja rauhallisesta, koiranmukaisesta ohjauksesta. Kiitos videoiden kuvaamisesta rallytoko-treenikavereille. 😊

AVO startti

Eilen startattiin tokon avoimessa luokassa. Kisat pidettiin Iisalmessa, tuomarina toimi Tiina Laakko. Lähdin Yolan kanssa ajelemaan illalla kohti Iisalmea. Nyt kun matkaa oli vain reilu 80 km, nämähän olivatkin varsinaiset lähikisat. 😄 Koiria oli ilmoitettu melko vähän, EVL:ssä oli vain kaksi koiraa ennen meitä kun voittajaluokassa ei yhtäkään. Avoimeen luokkaan ei ollut alkuun ilmoittautunut muita, mutta paikan päällä selvisi, että oltiin saatu viime hetkellä myös kisakaveriksi toinen koirakko.

Paikallaoloon saatiin kahden koiran lisäksi apukoirakko, jotta ryhmässä olisi vähintään se kolme koiraa. Paikallaolo meni mukavasti, ollaan tehty tosi vähän häiriössä, mutta paikallaolo on liikkeenä ollut aina vahva. Vaikkakin siihen olisi hyvä saada enemmän ryhtiä ja jännitettä. Toisaalta, Yola pysyi nyt tosi hyvin istuma-asennossa, eikä asento "lösähtänyt", joten olin tyytyväinen. Tästä liikkeestä saatiin 10 pistettä.

Paikkiksen jälkeen palkkasin purkille ja tunsin, että ryhmäliikkeen jälkeen vire oli Yolan vireeksi aika hyvä. Leikitin sitä paljon ja otin lyhyttä seuraamispätkää ja kosketusalustalle menoa. Sitten annoin Yolan olla tolpassa kiinni ja menin itse reilusti siitä kauemmas ja välillä myös nurkan taakse sitä piiloon. Hieman ennen toisen koirakon suorituksen loppua leikitin sitä vielä vetolelulla ja seuruutin sen kehän reunalle. Päätin nyt kokeilla sitä, että seuruutan Yolaa nyt kaikki liikkeiden välitkin, jotta se ei pääse harhailemaan kentällä. Seuraaviin kokeisiin olisi hyvä saada käsikosketus sille mallille että siitä tulisi hauska "temppu" ja että sitä voisi käyttää liikkeiden välissä "palkkana".

Seuraaminen lähti vähän kehnosti, kävelin itse alkuun liian hidasta vauhtia, koska ajattelin että Yola alkaa jätättää. Ja niinhän se alkoikin. Alussa se tuli  välillä n. puolimetriä jäljessä ja muistaakseni ensimmäinen perusasento tuli todella vinoon eteen (taas). Juoksupätkän ja täyskäännöksen jälkeen oma vauhtinikin vähän jo parani, joten seuraaminen oli parempaa. Loppuun ei tehnyt perusasentoa vaan jäi seisomaan. Kaikesta huolimatta tuomari antoi 8, joka oli kyllä itselle positiivinen yllätys. Liikkeestä seisominen meni tosi hyvin, se on ollut meille vaikea ja Yola on ottanut lisäaskelia seisahdettuaan. Nyt taisin itsekin huomata, että seisahtuikin melko nopeasti, siitä 9,5 pistettä.

Luoksetulossa jouduin antamaan toisen lisäkäskyn, kun ei mennyt ekalla maahan. Olen opettanut maahanmenon toisella tapaa, eli "per"-käsky on takapää liikkuu taakse ja etutassut paikallaan, normi "maahan" taas etutassut liikkuu ja takapää pysyy paikallaan. Nyt tunsin jo ennen käskyä, ettei mene ekalla, joten oma virheeni kun en ottanut kunnolla kontaktia ennen kuin liike jo alkoi. Siitä 7 pistettä, ja olisi saanut juosta vielä paremmalla vauhdilla, vaikkei kyllä ravannutkaan. Viides liike oli liikkeestä maahanmeno. Tässä seuraaminen oli hyvää, sanoin maahan käskyn kuulemma tosi kovaa ja käännyin (!!!) vielä varmistamaan että menihän se varmasti... Tästä siis myös 7 pistettä.

No sitten ruutu... Olin aika varma, ettei Yola edes lähde ruutuun päinkään, vaan tekee jonkun oman ratkaisun. Yllätyksekseni ruutuun se kuitenkin juoksi, mutta vasemman etummaisen kartion taakse ja pyörähti sen takana ruudun ulkopuolelle. Käskin uudestaan ja nyt se meni kuin menikin ruutuun, mutta jäi seisomaan sen verran eteen, että etutassut jäivät nauhojen ulkopuolelle. Yola meni myös käskystä kivasti maahan ja liike tehtiin loppuun asti, mutta nollillehan se meni. Epävarmuus liikkeen suhteen oli kyllä jo tiedossa, mutta tavoite oli edes löytää ruutuun, joten siitä jäi kuitenkin aika hyvä mieli. Nyt vaan enemmän paikan vahvistusta ja sitä vauhtia tähänkin liikkeeseen.

Noudossa haki melko hyvin mutta tässä tapahtui jotain, mihin en itsekään ollut varautunut. Haki hienosti ja lähti tuomaan kapulaa, mutta toikin kapulan eteeni. Yola tuli eteen kylläkin vähän vinoon ja pikkuisen epävarmasti. Edestä käskin sitten "sivulle", ja Yola kiersikin takaa sivulle (? 😄) vaikka takaa sivulle kierto on "viereen"-käskyllä. Tämä siis hänen oma ratkaisunsa, mutta meni ihan oikein kuitenkin, vauhtia olisi tähänkin liikkeeseen saanut tulla enemmän, joten siitä 8. Kauko-ohjauksessa meni ekalla maahan, istu-maahan vaihdot olivat hitaita ja takapää ei liikkunut kovin halukkaasti. Tein siis etujalat paikallaan tekniikalla, jota ollaan harjoiteltu. Olisi mennyt ehkä paremmin takajalat paikoillaan käskyillä, mutta päätin nyt tehdä niin kuten ollaan harjoiteltukin. Tästä saatiin 7 pistettä.

Estehyppy oli aika hyvä, siitä 9,5, tässäkin sitä vauhtia kaivataan enemmän. Merkin kierto meni myös niin kuin olin ajatellut. Ollaan tehty myös merkkiä, eli sitä että Yola menee kartion taakse seisomaan. Tässä pitää tehdä enemmän erottelutreeniä, koska merkin kierto on ollut alkuun tosi hyvä ja vauhdikas liike meillä. Nyt lähti siis hyvin merkille, mutta jäi seisomaan merkin taakse, kutsuin sitten virheellisesti "sivu"-käskyllä ja Yola tekis sitten pienen mutkan ruutua kohti, mutta tuli kuitenkin sivulle tooosi hitaasti kylläkin. Siitä saatiin 5 pistettä. 

Kokonaisvaikutus oli 8, tuomari sanoi että koira tekee iloisesti ja häntä heiluen. Tästä olin itsekin iloinen ja tyytyväinen siihen, että Yola palkkautui hyvin liikkeiden välillä ja itse en paineistanut sitä. Jollain tavalla sain myös itseni sellaiseen henkiseen tilaan, että tämä menee miten menee, pääasia että on kivaa. Seuraavalla kerralla sitten samalla fiiliksellä! Vauhtia juoksuliikkeisiin ja perusasennon vahvistamista, lisäksi minulle reippaampaa vauhtia kävelemiseen...

Yhteensä saatiin 230 pistettä ja AVO2 tulos, sijoitus 1/2. Päälimmäisenä jäi tosi hyvä mieli ja saatiin taas vähän lisää treeni-intoa. Huomenna onkin sitten vuorossa rally-tokon epäviralliset kisat. Ilmoitin Yolan suoraan ALO-luokkaan, vaikka nakkiluokkakin olisi ollut vaihtoehto. Katsotaan miten siellä käy.

Tokokoe Iisalmi 8.5.2018
Tulos AVO2 230 pistettä sij. 1/2. Tuomari Tiina Laakko.

Hakuruutua taipparitreeneissä

Tänään oltiin taas taipparikurssilla ja vuorossa oli hakuruudun harjoittelua. Ennen treenejä harjoiteltiin myös laukauksensietoa ja päästiin Yolan kanssa kyllä tosi lähelle ampujaa. Yola ei välittänyt laukauksista juuri ollenkaan. Hieman se katsoi laukausten suuntaan, mutta heti sen jälkeen otti kontaktia ja tuntui, että se oli innoissaan ja jännittynyt enemmän ympärillä olevista ihmisistä ja koirista, kuin itse harjoituslaukauksista.

Nyt ensimmäisellä kerralla hakuruutua harjoiteltiin siipidameilla. En ollut ehtinyt tehdä Yolalle vielä omaa siipidamia, mutta aikaisemmilta kerroilta muistan, että sellaistakaan Yola ei ole suostunut suuhunsa ottamaan. Tästä syystä olin jälleen vähän epäileväinen palautusten ja Yolan innostuksen suhteen.

Ennen meidän vuoroa vein metsään pari kertaa damin ja Yola haki ja toi kyllä tosi hienosti. Sen jälkeen näytin metsän laidalla myös varista ja tällä kertaa Yola haisteli lintua tosi mielellään, ei kuitenkaan ottanut tässä vaiheessa lintua suuhun.

Sitten oli meidän hakutreenin vuoro. Laukauksen jälkeen heittodamin se näki hienosti ja luvan saatuaan lähti heti hakemaan pudonnutta damia, ja toikin sen hienosti suoraan käteeni. Alueella oli muistaakseni viisi tai kuusi siipidamia ja ensimmäiset neljä damia haki hienosti. Toista ja kolmatta haki hetken, mutta löysi ja toi ne heti kutsuttaessa suoraan minulle. Yola teki hienosti laajaa hakua. Neljännelle piti lähettää uudestaan, mutta otti damin löydettyään sen hyvin suuhun. Kouluttaja käski lopettaa neljännelle, ja sanoi, että Yola tekee hienosti ja rauhallisesti töitä, ja että se olisi varmasti saanut loputkin haettua tarvittaessa. Lopuksi hän kehui vielä suoraan käteen tulevia palautuksia.

Hakuruudun lopuksi kokeilin vielä näyttää Yolalle varista ja (!!!), se otti kuin ottikin vaakun suuhun ja kantoikin hetken aikaa. Olin aivan äimistynyt, sittenkin sen riistavietti voi olla heräämässä. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.

 

Suunnitellut treenit

Tänään tehtiin tokon kokeenomaiset treenit. Olin eritellyt liikkeet ja palkkausvälit etukäteen ja kaikki avoimen luokan liikkeet käytiin läpi. Treenasin kylläkin yksin, joten liikkuri olisi ollut vielä oikein hyvä lisä treeneihin.  Alkuun leikitin Yolaa. Taisteluleikillä sen virettä saakin nostettua aika mukavasti. Näytin myös palkkapurkkia, ja päätin palkata joka setin jälkeen purkille sekä lelulle, kuten olen kokeissakin suorituksen jälkeen tehnyt.

Ensimmäisenä otin kehäänmenon, seuraamisen, luoksetulon ja liikkestä maahanmenon. Kehäänmenossa alkuun kontakti putoili, mutta tarjosi itse kuitenkin kivasti sivulletuloa. Seuraamisessa jätätti jonkin verran. Tämä on aivan uusi ongelma, enkä tiedä, mistä tämä nyt johtuu. Jossain vaiheessa sain ongelman jo pois, mutta nyt pitkistä pätkistä ja liikkeelle lähdöstä on tullut taas epävarmoja. Käännökset, varsinkin oikeaan, sujuu hyvin. Perusasennot ovat joskus vinoja ja peruuttaessa Yola kääntyy vielä kovin sivuttain. Liikkestä maahan, joka on ollut se paras liike, meni huonosti, Yola totteli vasta kolmatta maahan käskyä. Luoksetulo onnistui muuten hyvin, juoksi hyvällä vauhdilla mutta perusasento vähän vino. Näiden jälkeen palkkaus ja Yola juoksikin täysiä palkkapurkille ja lelulle ja tuntui aika kivasti palkkautuvan myös liikkeiden välillä.

Sitten vuorossa olivat ruutu, kaukot ja merkin kierto. Tässä suurimmaksi pulmaksi nousi ruudun merkkaus. Yola ei alkuun tiennyt yhtään, missä se ruutu on. Lähti palkkapurkille, joka oli auton takana ja auto ruudun takana... Sen jälkeen lähetin uudelleen ja tämä lähti hakemaan mun hanskoja auton viereltä... Lopuksi se huomasi, mitä hain ja hitaalla vauhdilla kylläkin, meni ruutuun. Eli ruudun vahvistamista täytyy treenata lyhyellä ja pitkällä matkalla ja palauttaa treeneihin kosketusalusta. Sitten kokeilla ottaa kosketusalusta pois, jonka jälkeen uudestaan etäisyyksiä. Pitäisiköhän koettaa pallon heittämistä ruutuun... Saisikohan sillä jännitettä liikkeeseen? Kiertokartio oli alkuun myös kadoksissa. Se on ollut myös yksi onnistuneimmista. No, uudelleen lähettämällä meni kuitenkin. Kaukot onnistuivat aika hyvin. Vaihdot Yola suorittaa hyvin onnistuessaan jo melko nopeastikin. Makuuasento välillä valuu lonkille. 

Seuraavaksi otin pelkän noudon ja siirtymisen, jonka jälkeen palkkasin tästä. Tämä toikin loppupätkään mukavasti intoa, kun palkka tulikin "nopeasti". Nouto on hyvä, siihen ehkä haluaisin hieman enemmän vielä palautukseen vauhtia. Lopuksi otettiin vielä liikkestä seiso ja hyppy. Ne sujuivat hyvin. Liikkeestä seisomista ollaan otettu melko vähän, kun ollaan senkin opettaminen aloitettu aivan alusta. Yolalla on ollut hiippailutaipumusta, mutta korokkeen avulla siihen on saatu napakkuutta.

Suurimmilta osin jäi mieleen seuraamisen jätättäminen... Toisena liikkeiden välit ja sosiaalinen palkka, joka kylläkin mielestäni toimi aikaisempaan verrattuna hyvin. Liikkeiden väliin voisin käyttää pyörähdystä ja vaikka mielummin seurauttaa Yolaa liikkeiden välitkin, jotta sillä ei tulisi haahuilua siirtymisissä. Alle kahden viikon päästä sitten kokeisiin, jän-nit-tä-vää. 😁

Taipparikurssi

Edellisistä taipparitreeneistä taitaakin olla vuosia aikaa, veikkaan että neljä vuotta jopa. Vanhoissa blogiteksteissä olen hieman pohtinutkin noutotreenejä, mutta nyt viime aikoina ne ovat olleet kyllä todellisella tauolla. Viimeksi meidän treenit jäivät sille mallille, että lopulta Yola ei suostunut katsomaan enää lintuja päinkään. Ensimmäisillä kerroilla se taisi hieman haistella varista, mutta lokille se nyrpisti nenäänsä. Vesityöskentelyssä Yola ui lokin ympärillä todella kauan, muttei suostunut sitä ottamaan suuhun, ei myöskään kuivalla maalla. Pupua se retuutti hetken korvasta. Lopulta joku kouluttajista ehdotti variksen laittamista sen suuhun ja se sitten olikin lopullinen piste meidän treenaamiselle. Yola piti sitä hetken pakonomaisesti kärsivä ilme kasvoillaan ja sen jälkeen kirjaimellisesti sylkäisi linnun pois suustaan, eikä suostunut katsomaan enää sitä päinkään. Sen jälkeen itsekin vasta tajusin, että pakottaminen on se vihoviimeinen keino, johon olisi itsekin pitänyt jo tajuta sanoa ei. Itselläni oli vain jonkin sortin päähänpinttymä siitä, että tuon koiran on vain nyt otettava sitä riistaa suuhun. Treenit jäivät siis meidän osalta siihen. Viime talvena taisin näyttää Yolalle Posiolla isoveljeni ampumaa jäistä pyytä. Sen Yola suostui ottamaan suuhun piitkän houkuttelun jälkeen ja kantoikin sitä ehkä metrin tai pari. Siinäpä oikeastaan kaikki riistaan tutustuminen Yolan osalta. 

Näiden meidän ensimmäisten kokemusten pohjilta ajattelin, ettei Yolalla vain yksinkertaisesti ole riistaviettiä ja siinä se. Ja että meidän tavoitteet taippareiden suhteen on jo haudattu. Muutamat tutut ovat kuitenkin hiljattain kertoneet koirista, jotka ovat alkaneet ottaa riistaa vanhemmalla iällä, vasta esimerkiksi viisivuotiaana, joten päätin antaa vielä ajatukselle ja tietysti Yolalle mahdollisuuden. Tästä syystä ilmoittauduin Yolan kanssa Kainuun Noutajien taipumuskoekurssille. Kurssista on takuulla hyötyä myös mahdollisen tulevan koiran kouluttamisessa, joten en usko että aika menee senkään puolesta hukkaan.

Tänään vuorossa olikin sitten kurssin aloitus. Ensimmäisellä kerralla kerrattiin taippareiden säännöt lyhyesti läpi. Ne olivatkin suurilta osin itsellenikin tuttuja, vaikken itse kokeissa koskaan ole ollutkaan paikalla. Seuraavaksi otettiin koirat ja aloitettiin riistaan tutustuminen. Pihalla oli kolme riistapistettä, joissa oli tarkoituksena alkuun vain näyttää koiralle eri riistoja, ja nähdä, miten koira niitä kohtaan käyttäytyy. Ensimmäisenä mentiin tutustumaan kaniin. Omaksi yllätyksekseni Yola innostui kanista heti, se nuoli sitä ja tarttui pääästä ja turkista kiinni. Hetken aikaa kouluttajan leikittyä pupulla se tarttui siitä jo kovemmin kiinni. Tämä olikin tosi hyvä juttu ja oli mahtava nähdä Yolan innostuvan kanin raadosta. Jes, tämä oli jo lottovoitto meille tässä vaiheessa. 

Seuraava vuorossa oli lokki. Sitä Yola nuuhkaisi omatoimisesti hetken ajan mutta sen jälkeen maassa olevat tuoksut olivatkin jo kiinnostavampia. Yritin houkuttelemalla saada sitä kiinnostumaan, mutta yrityksestäni huolimatta lokki ei muuttunut sen mielenkiintoisemmaksi. Tämä ei minua yllättänyt juurikaan. Olin kuitenkin siitä tyytyväinen, että se alkuun vapaaehtoisesti edes itse sitä haistoi. 

Lopuksi oli vuorossa vielä operaatio varis. Alkuun Yola haistoi lintua ja käänsi pään pois. Yritin leikittää sitä linnulla, mutta se vain paineistui ja jämähti niille sijoilleen. Jätettiin lintu siihen ja saatiin kehotus, että josko kokeillaan ihan vaan alkuun siten, että se saisi syötyä makupalaa linnun siiven alta tms. Kävin hakemassa makupalat ja kokeiltiin uudestaan. Nakit kyllä hävisi, mutta vaakku oli Yolan mielestä edelleen yhtä kamala ja epäkiinnostava kuin aikaisemminkin. Sen jälkeen yksi kouluttajista kehotti ihan reilua riehumisleikkiä, koska Yola oli jo sen näköinen että 'hiippailen kohta tuohon takavasemmalle, jos näitä variksia tähän enempää tullaan esittelemään'. Leikitin Yolaa ensin ilman lintua ja sitten lisäsin vaakun selkäni takaa leikkiin mukaan. Yhtäkkiä Yola otti  kuin ottikin kiinni variksen sulasta ja sitten superkehut ja makupalat. Leikittiin vielä hetki ja lopetettii siihen, kun Yola innostuessaan ottikin linnun suuhun ja pudotti sen samantien. En olisi kyllä ihan heti uskonut, että se innostus ja kiinnostus voi sieltä sittenkin ehkä herätä. Saatiin treenien päätteeksi variksen siipi kuivatettavaksi ja sillä kotitehtäväksi siipidamitreenejä. Ensi viikolla jatketaankin treenejä maastossa. 

Rallymietteitä

Tällä viikolla ollaan treenattu monenlaista. Täällä Kajaanissa ollaan ihan lyhyen ajan sisällä päästy tosi mukavasti ja monipuolisesti kaikkeen koiratoimintaan mukaan. Ihmiset on täällä mukavia ja avoimia, ja se onkin tosi virkistävää, kun tulee uutena porukkaan. Olen ollut talkoilemassa aksakisoissa sekä rallytoko-kisoissa ja sitäkin kautta tutustunut koiraihmisiin täällä seudulla. 

Maanantaina treenailtiin taas rally-tokoa RumaRakilla. Kouluttajana oli tällä kertaa meidän ryhmälle Niina Moilanen. Niinan tiedänkin tuolta kultaisennoutajien näyttelykehien laidalta, mukava oli häneen törmätä myös muissa koirakuvioissa. Hänestä jäi kouluttajana tosi kiva tuntuma. Niina osasi todella positiivisella, mutta kuitenkin rakentavalla tavalla tuoda palautteen ja vinkit harjoitteluun. Treeneissa harjoiteltiin kahta erilaista rataa, jotka koostuivat lähinnä ALO- ja AVO-luokan kylteistä. 

Suurimmaksi ongelmaksi nousee edelleen Yolan vireen lasku. Ensimmäinen rata menee mukavasti ja hyvällä vauhdilla. Toisen kierroksen rata on yleensä selvästi hitaampi ja Yolaa saa innostaa ja palkata huomattavasti enemmän. Yritin siis tällä kertaa palkata Yolaa mahdollisimman tiheästi ja yllättävissä kohdissa. Edellisillä kerroilla olen ahnehtinut liikaa kylttejä, koska "ne ovat tuntuneet niin helpoilta". Yolan vire on tällöin laskenut nopeasti, vaikkakin olen yrittänyt kertoa sille sitä kehumalla sen tekevän oikein. Nyt otin siis askeleita harjoittelussa taakse päin ja koetin uutta tekniikkaa. Ensin tein vain pari helppoa kylttiä ja palkkasin purkille, sitten taas pari tehtävää ja lelulla leikkimistä. Seuraavalla kerralla taas palkkasin vaihteeksi pelkällä makupalalla ja naksuttelin oikeasta perusasennosta ym. Seuraavalla kierroksella osa radan tehtävistä vaihtui. Palkkasin heti lähdössä "valmis" käskyn jälkeen ja siitä eteen päin satunnaisesti, välillä yhden ja välillä kolmen kyltin jälkeen sekä kylttien välissä jne.

Sainkin kyllä hyvää palautetta siitä, miten eri tavoin osaan käyttää eri palkkaamismenetelmiä ja olen itsekin sitä mieltä, että mielikuvitusta on saanut kyllä käyttää. Kaikesta tästä onnistumisen tunteesta huolimatta kaipaan vielä jotain megahyvää oivallusta vireen ylläpitämisen suhteen. Ehkä se on vain se tiheä palkkaaminen, ja siitä hiljalleen luopuminen sekä lisäksi palkkaamistahdin vaihtelu? Tällaisia mietteitä tähän väliin tästä uudesta hauskasta harrastuksesta.