Edellisistä taipparitreeneistä taitaakin olla vuosia aikaa, veikkaan että neljä vuotta jopa. Vanhoissa blogiteksteissä olen hieman pohtinutkin noutotreenejä, mutta nyt viime aikoina ne ovat olleet kyllä todellisella tauolla. Viimeksi meidän treenit jäivät sille mallille, että lopulta Yola ei suostunut katsomaan enää lintuja päinkään. Ensimmäisillä kerroilla se taisi hieman haistella varista, mutta lokille se nyrpisti nenäänsä. Vesityöskentelyssä Yola ui lokin ympärillä todella kauan, muttei suostunut sitä ottamaan suuhun, ei myöskään kuivalla maalla. Pupua se retuutti hetken korvasta. Lopulta joku kouluttajista ehdotti variksen laittamista sen suuhun ja se sitten olikin lopullinen piste meidän treenaamiselle. Yola piti sitä hetken pakonomaisesti kärsivä ilme kasvoillaan ja sen jälkeen kirjaimellisesti sylkäisi linnun pois suustaan, eikä suostunut katsomaan enää sitä päinkään. Sen jälkeen itsekin vasta tajusin, että pakottaminen on se vihoviimeinen keino, johon olisi itsekin pitänyt jo tajuta sanoa ei. Itselläni oli vain jonkin sortin päähänpinttymä siitä, että tuon koiran on vain nyt otettava sitä riistaa suuhun. Treenit jäivät siis meidän osalta siihen. Viime talvena taisin näyttää Yolalle Posiolla isoveljeni ampumaa jäistä pyytä. Sen Yola suostui ottamaan suuhun piitkän houkuttelun jälkeen ja kantoikin sitä ehkä metrin tai pari. Siinäpä oikeastaan kaikki riistaan tutustuminen Yolan osalta.
Näiden meidän ensimmäisten kokemusten pohjilta ajattelin, ettei Yolalla vain yksinkertaisesti ole riistaviettiä ja siinä se. Ja että meidän tavoitteet taippareiden suhteen on jo haudattu. Muutamat tutut ovat kuitenkin hiljattain kertoneet koirista, jotka ovat alkaneet ottaa riistaa vanhemmalla iällä, vasta esimerkiksi viisivuotiaana, joten päätin antaa vielä ajatukselle ja tietysti Yolalle mahdollisuuden. Tästä syystä ilmoittauduin Yolan kanssa Kainuun Noutajien taipumuskoekurssille. Kurssista on takuulla hyötyä myös mahdollisen tulevan koiran kouluttamisessa, joten en usko että aika menee senkään puolesta hukkaan.
Tänään vuorossa olikin sitten kurssin aloitus. Ensimmäisellä kerralla kerrattiin taippareiden säännöt lyhyesti läpi. Ne olivatkin suurilta osin itsellenikin tuttuja, vaikken itse kokeissa koskaan ole ollutkaan paikalla. Seuraavaksi otettiin koirat ja aloitettiin riistaan tutustuminen. Pihalla oli kolme riistapistettä, joissa oli tarkoituksena alkuun vain näyttää koiralle eri riistoja, ja nähdä, miten koira niitä kohtaan käyttäytyy. Ensimmäisenä mentiin tutustumaan kaniin. Omaksi yllätyksekseni Yola innostui kanista heti, se nuoli sitä ja tarttui pääästä ja turkista kiinni. Hetken aikaa kouluttajan leikittyä pupulla se tarttui siitä jo kovemmin kiinni. Tämä olikin tosi hyvä juttu ja oli mahtava nähdä Yolan innostuvan kanin raadosta. Jes, tämä oli jo lottovoitto meille tässä vaiheessa.
Seuraava vuorossa oli lokki. Sitä Yola nuuhkaisi omatoimisesti hetken ajan mutta sen jälkeen maassa olevat tuoksut olivatkin jo kiinnostavampia. Yritin houkuttelemalla saada sitä kiinnostumaan, mutta yrityksestäni huolimatta lokki ei muuttunut sen mielenkiintoisemmaksi. Tämä ei minua yllättänyt juurikaan. Olin kuitenkin siitä tyytyväinen, että se alkuun vapaaehtoisesti edes itse sitä haistoi.
Lopuksi oli vuorossa vielä operaatio varis. Alkuun Yola haistoi lintua ja käänsi pään pois. Yritin leikittää sitä linnulla, mutta se vain paineistui ja jämähti niille sijoilleen. Jätettiin lintu siihen ja saatiin kehotus, että josko kokeillaan ihan vaan alkuun siten, että se saisi syötyä makupalaa linnun siiven alta tms. Kävin hakemassa makupalat ja kokeiltiin uudestaan. Nakit kyllä hävisi, mutta vaakku oli Yolan mielestä edelleen yhtä kamala ja epäkiinnostava kuin aikaisemminkin. Sen jälkeen yksi kouluttajista kehotti ihan reilua riehumisleikkiä, koska Yola oli jo sen näköinen että 'hiippailen kohta tuohon takavasemmalle, jos näitä variksia tähän enempää tullaan esittelemään'. Leikitin Yolaa ensin ilman lintua ja sitten lisäsin vaakun selkäni takaa leikkiin mukaan. Yhtäkkiä Yola otti kuin ottikin kiinni variksen sulasta ja sitten superkehut ja makupalat. Leikittiin vielä hetki ja lopetettii siihen, kun Yola innostuessaan ottikin linnun suuhun ja pudotti sen samantien. En olisi kyllä ihan heti uskonut, että se innostus ja kiinnostus voi sieltä sittenkin ehkä herätä. Saatiin treenien päätteeksi variksen siipi kuivatettavaksi ja sillä kotitehtäväksi siipidamitreenejä. Ensi viikolla jatketaankin treenejä maastossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti