Tokokuulumisia

Uskaltauduin ilmoittamaan Yolan tänä keväänä toisiin virallisiin tokokisoihin täällä Turussa. Olimme pitäneet tokotreeneistä taukoa, keskittyneet uuteen harrastukseemme agilityyn ja sitä kautta yhteistyön vahvistamiseen. Nyt tokorintamalle kuuluu hyvää. Olemme käyneet nyt kolmet viralliset kisat tänä kesänä ja saaneetkin kasaan jo kaksi alokasluokan ykköstulosta. Olen tosi tyytyväinen! Kokeet ovat menneet vaihtelevasti.

Ensimmäinen ykkönen Kaarinasta 23.4. saatiin 177 pisteellä. Tuomarina toimi Ilkka Sten. Jännitti ihan hirveästi mutta ensimmäisen liikkeen jälkeen sitten itse rentouduin ja se varmasti vaikutti myös Yolan tekemiseen. Muutamia kaksoiskäskyjä piti antaa ja seuraamisessa perusasennot oli välillä vinoja mutta kaiken kaikkiaan aika hyvin ja voitettiin alokasluokka. Oltiin tehty paljon kokeenomaisia treenejä ja se tuotti tällä kertaa.

SNJ:n kesäleirin tokokokeessa tuloksin 170,5 pistettä, sijoitus 2. ja ALO1 

Toista kertaa tälle kesälle kisattiin 10.6 jälleen Kaarinassa. Tällä kertaa tuomarina toimi Ralf Björklund. Päivä oli melko kuuma ja mietin miten saan pidettyä Yolan vireen yllä. Herkästi kuumalla säällä innokkuuskin laskee. Paikallaolossa jouduin antamaan kaksoiskäskyn. Myös häiriössä treenaamattomuus näkyi, koska Yola nousi istumaan jo ensimmäisen tai toisen koirakon saatua luvan perusasentoon ja me olimme vuorossa viimeisiä. Seuraamisessa taas tapahtui jotain käsittämätöntä, Yolalla oli todella paljon intoa ja se edisti (jota se harvoin tekee), istui minun eteen ja ihan kummallisiin asentoihin pysähdyttäessä. Muut liikkeet meni suhteellisen hyvin ja saatiin kasaan 158 pistettä ALO2 ja sijoitus 4.

Toinen ykkönen tuli Ähtäristä, Suomen noutajakoirajärjestön kesäleirin yhteydessä järjestetystä kilpailusta. Samalla kisattiin noutajien välisestä mestaruudesta. Meidät kutsuttiin edustamaan GR:n joukkuetta alokasluokan koirakkona. Itse reissu Ähtäriin alkoi minulla Turusta Tampereen kautta bussilla Ähtäriin, Yola taas saapui pohjoisesta eri kyydillä paikan päälle. Yola jäi juhannuksen jälkeen pohjoiseen lomailemaan ja oli ollut juuri vaellusreissullakin. Toisin sanoen, ei siis treenattu kovin paljon ennen näitä kisoja. Meno oli vähän sen mukaistakin. Liikkeiden välissä se yritti karata palkkapurkille ennen aikojaan ja pientä haaveilua oli ilmassa. Seuraamisessa jätättämistä ja maahan meneminen jokseenkin laiskaa. Saatiin kuitenkin 170,5 pistettä ja siis se toivottu toinen ykkönen. Tuomarina tällä kertaa Kaarina Pesonen ja sijoitus 2. Emme jääneet katsomaan kisoja loppuun saakka mutta myöhemmin kuulin että meidän joukkue voittikin sitten mestaruuden, vau! Oli hienoa olla mukana, kannatti matkustaa siis muutama kilometri tälläkin kertaa.

Näyttelykuulumisia

Ollaan käyty näyttelyissä säännöllisen epäsäännöllisesti. Viime aikoina Yola on palkittu lähes joka kerta laatumaininnalla erinomainen ja pariin otteeseen sijoittunut avoimessa luokassa. Eräs viime kesän kohokohta olikin Oulun kansainvälinen näyttely, jossa Yola ylsi oman luokkansa ensimmäiseksi isosta joukosta kauniita kultaisianoutajia.

Onpa sieltä pari kertaa tuotu kotiintulijaisina myös se vaaleanpunainen sertifikaatinarvoinen ruusuke. Kultaisissanoutajissa taso on tosi korkealla ja pelkästään hyvä laatuarvostelu on omasta mielestäni huippujuttu. Sitten tietysti kilpailuluokassa sijoittuminen on vain iso plussaa. Mitään tavoitteita näyttelyiden suhteen ei olla asetettu. Luulen, että jatkossa tulen ilmoittamaan Yolaa ryhmänäyttelyihin ja lähellä oleviin isompiin näyttelyihin.

Pidän koiranäyttelyiden tunnelmasta ja tykkään katsella kauniita, hyvin esiintyviä koiria. Oman koiran kanssa on mukava käydä näyttelyissä ihan vaan edellä mainittujenkin asioiden vuoksi. 

Agilityn alkeita

Syksyllä aloitimme todella mielekkään uuden harrastuksen, agilityn. Osallistuimme ensin tutustumiskurssille Raision Vanton tilalla. Kurssilla kävimme läpi kaikki agilityesteet yksitellen. Harjoittelimme esteiden turvallista suorittamista ja niiden opettamistapoja.

Jutun kuvat eivät liity agilityyn ;D

Yola oppi osan esteistä hienosti. Lempiesteeksi muodostui ehdottomasti putki. Lopussa pujottelimme jo hienosti keppejä tukirimojen avulla ja otettiin jo vähän kontaktiesteitä, kuten puomia ja keinulautaa. Innostuimme (molemmat!) agilitystä kovin. Yola nautti selvästi uuden oppimisesta ja saimme intoa joka kerta enemmän, yhteistyö on parantunut mielestäni huimasti. Pääsimme tutustumiskurssin jälkeen alkeisryhmään, joka on jatkunut nyt tämän kevään loppuun.

Ollaan opittu hurjasti, etenkin minä ohjaajana. Mielestäni yksi agilityn haasteita onkin se että täytyy osata hallita montaa palasta yhtä aikaa, reagoida koiraan, tietää mitä itse tekee, missä este on ja missä sitten seuraava este. Sen takia olenkin innostunut siitä paljon. Kurssin loppupuolella pääsimme harjoittelemaan jo pientä ratapätkääkin. Yllätyin miten nopeaa noin ison koiran kanssa saakin juosta, mutta lopulta onnistuimme. Kesän jälkeen varmasti jatketaan agilitytreenejä, jos vaan pääsemme johonkin ryhmään taas mukaan.

Uudet tuulet koiraharrastuksen parissa ovatkin innostaneet taas päivittämään tätä blogia. Luin myös jotain vanhaa uuden vuoden blogikirjoitustani ja ilokseni huomasin että monet silloin asettamani tavoitteet ovat tähän mennessä toteutuneetkin.

Oulussa asuessamme kävimme Oulun Seudun KAS:lla vuoden ajan toko-treeneissä jossa harjoittelimme lähinnä ALO-luokan liikkeitä kilpailujen mukaisesti sekä jotain alkeita AVO ja VOI- luokkien liikkeistä. Opimme paljon ja kisoihin tähtäävässä ryhmässämme oli monentasoista koirakkoa. Treeneistä saimme paljon vinkkejä ja innostus tokoiluun saatiin takaisin. Ja edistystä tässäkin on tapahtunut, kesällä 2015 korkkasimme ekat viralliset kisatkin!

Näyttelyissä olemme käyneet silloin tällöin. Tänä vuonna kuitenkin loppukevät ja kesä ovat olleet taukoa näyttelyjenkin osalta. Yolan näyttelytulokset ovat olleet vaihtelevia, parhaimmillaan Yola on kuitenkin voittanut luokkansa ja on siellä ne pari SA:takin. Kultaisissanoutajissa näkyy edellen hurjan kova taso näyttelyissä ja jokaiseen luokkasijoittumiseen olen ollut tosi tyytyväinen. Viimeksi Jyväskylän kansainvälisessä näyttelyssä tuomarin kommentti "Very happy, beautifull lady!" jäi mieleen. Tuon kommentin ja kivan näyttelyviikonlopun myötä muistuikin taas mieleen, kuinka mukavaa koiran kanssa yhdessä tekemistä näyttelyharrastus onkaan.

Turun Murre

Ollaan muutettu Yolan kanssa siis tänne Etelä-Suomeen Turkuun. Uudet kuviot niin työn kuin harrastustenkin osalta siis. Yolan kanssa ollaan aloitettu agility ja tokoa ollaan harjoiteltu omaksi huvikseen, näistä enemmän omissa blogiteksteissään.

Ruissalon koirauimarannalla

Turku on kiva kaupunki ja täällä harrastusmahdollisuuksia on erillä tavalla. Vuorotyö toki asettaa omat haasteensa harrastuksille. Kivasti ollaan täällä kuitenkin viihdytty, vaikka välillä ikävä kotiin pohjoiseen yllättääkin.

Lenkkeilymaastoja ollaan löydetty paljon ja erilaisia. Kesällä käytiin paljon Ruissalon koirauimarannalla. Yolan uimahulluus on edelleen tallella.

Best In Show 1

Eilen käytiin Yolan kanssa Pohjois-Pohjanmaan kultaiset ry:n järjestämässä match show:ssa. Päästiin pitkästä aikaa kokeilemaan kehäkäyttäytymistä näyttelytauon jälkeen. Paikan päällä Yola oli aluksi tosi innoissaan mutta saatuaan haistella muutamaa koirakaveria, se lopulta makasikin levollisena vierellä

Lopulta Yola korjasi koko potin ja sijoittui Best In Show 1. Tuomarin kehui hyvää esittämistä ja esiintymistä, joka jatkui alusta loppuun asti. Toivotaan, että näistä seikoista olisi jatkossa etua myös tuolla virallisissa näyttelyissä... Huomenna lähdetään Rovaniemen ryhmänäyttelyyn, johon Yola on ilmoitettu avoimeen luokkaan. Sitä odotellessa!

Viime viikonloppuna järjestetty voittajanäyttely messukeskuksessa jäi tällä kertaa väliin. Asia tietysti piti korjata jollain tavalla. Päätin siis lähteä tutustumaan paikalliseen koiranäyttelykulttuuriin täällä Belgiassa. Otin junan Gentistä Brysseliin ja pääasemalla vaihdoin metroon. Metrolla pääsi vaivattomasti aivan Brussels Expon viereen, jossa koiranäyttely siis järjestettiin.

Ehdin katsoa kultsukehän lähes alusta loppuun. Näyttelyyn oli ilmoittettu 85 kultsua, mutta luetteloa en viitsinyt ostaa. Tuomarina toimi brittiläinen Frank Kane.

Päivän ROP ja VSP, kummatkin belgialaisia koiria

Brysselin koiranäyttely oli Suomen kansainvälisten näyttelyiden tasoa. Täytyy kyllä todeta että messarin tunnelmaa tuli jollain tavalla ikävä. Oli silti mukava nähdä miten samanlaista porukkaa ja yhtä valloittavia ja kauniita koiria löytyi myös toiselta puolelta Eurooppaakin niin kuin Suomestakin. Olen monta kertaa harkinnut lähtöä Posion kennelkerhon järjestämille näyttelyreissuille ulkomaille. Ajattelen kuitenkin että Yolan on hyvä saada tuloksia aluksi Suomesta ja sen jälkeen voisi innostua ilmoittaa se myös ulkomaille.  

On aina hauskaa olla koiranäyttelyssä jonkun kanssa joka ei ole ennen siellä ennen ollut. Tällä kertaa sain huijattua sinne belgialaisen vaihtarikaverini Florencen. Katsottiin Florencen kanssa ryhmäkehät loppuun asti. Eroa Suomeen löytyi kyllä siitä että ryhmäkehissä valittiin myös BIS- pentu sekä BIS- juniori. Pieni ihmetyksen aihe BIS- kesässä oli myös se että näyttelyn kauneimman koiran valinnan lisäksi sijoitettiin kaikki BIS- kehään valikoidut koirat, eli kymmenen kaiken kaikkiaan.

Olipahan vaan mukava käydä, vaikka tuli ikävä sitä omaa luppakorvaakin, tietysti.

Koirat saivat myös huoleti istua katsomossa sekä tulla mukaan myös vessaan...  

Päivän päätteeksi amerikanakita korjasi koko potin!