Meillä on ollut ihan aktiivinen kuukausi, vaikkei ollakaan tänne mitään päivitelty. Ollaan treenattu välillä ihan kunnolla hyvin suunnitellut treenit alusta loppuun ja välillä sitten jotain pikku naksutteluja sisällä tai lenkkeilyn lomassa. 

Treenattiin pihalla toissapäivänä ja seurana meillä oli naapurin sakemanni ja hänen omistajansa. Otin ihan vaan kontaktia ja pieniä seuraamisia. Yola oli silminnähden kummissaan siitä miksi toinen koira touhuili omistajansa kanssa, eikä aluksi ollut näkevinäänkään minua. Annoin sen ensiksi ihmetellä enkä edes alkanut vaatia siltä mitään. Lopulta Yola rentoutui ja alkoi pikku hiljaa keskittyä. Tämä onkin se asia mitä olen miettinyt eniten kisoihin menoa miettiessä. Me ollaan treenattu niin vähän häiriössä että kokeessa muut koirat olisivat varmasti ihmetyksen aihe. 

Sen verran olen rohkaistunut, että ekoihin kisoihin mennään ensi viikolla. Möllikisoihin kylläkin, mutta joka tapauksessa. Oulun koirakerhon möllitokon liikkeinä on luoksepäästävyys, seuraaminen taluttimessa, paikallamakuu 1 min, liikkeestä maahan ja luoksetulo. 

Ensi viikonloppuna lähdetään Elinan kanssa Jyväskylän näyttelyyn, mukava viikonloppu siis tiedossa. Nyt olen hyvissä ajoin ainakin trimmannut Yolan, ettei tule sanomista kaljusta kaulasta... ;-D 

Syksy on ollut vauhdikasta aikaa, mutta kaiken touhun keskellä me ollaan ehditty myös treenata. Mulla oli tarkoitus ilmoittaa Yola kisoihin jo tämän kuun lopulle, mutta jänistin. Yksi seikka on kuitenkin ihan järkeväkin, millä perusteella en laittanu ilmoittautumista menemään. Me ei olla nimittäin harjoiteltu alokasluokan hyppyä ollenkaan... Ja sitä on vähän hankala harjoitella ilman kyseistä hyppy-estettä. Muuten me ollaan ehkä jopa edettykin.

Seuraaminen alkaa olla jo melko hyvällä mallilla. Käännöksiin pitäisi saada vielä enemmän ripeyttä. Liikkeestä seiso on edelleen murheenkryyni, mutta sekin pikku hiljaa. Liikkeestä maahan on nappi, samoin luoksetulo. Paikallaolokin menee, pitäisi vaan muistaa tehdä lyhyitä toistoja siinäkin, jotta intensiivisyys pysyisi koko liikkeen ajan. Nyt vaan pitäisi rohjeta kisoihin ja ennen sitä pitäisi saada mahdollisuuksia treenata muiden koirien kanssa ja joku ulkopuolinen kritisoimaan meidän väkerryksiä. Mutta hauskaa meillä on joka kerralla, ja kaiken hyvän lisäksi olen saanut pidettyä yllä Yolan mielenkiinnon ja innokkuuden treenaamisessa.

Jyväskylän ja Helsingin näyttelyt odottaa meitä ja mukava lähteä taas pitkästä aikaa isoihin näyttelyihin! Tässä vielä alkutalven kuvasatoa.

Vietin mukavan päivän Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä Oulun nallikarissa. Oli ihana syksyinen mutta silti aurinkoinen sää ja mukavasti porukkaa koolla. Kiitos kehäsihteerikavereille mukavasta päivästä!

Pitkästä aikaa taas jotain juttua tänne blogin puolelle. Ollaan asettauduttu Yolan kanssa taas tänne kaupunkiin kesän jälkeen. Kyllähän sen koirasta huomaa, kuinka helposti se turhautuu kun koko kesän on saanut juosta vapaana, uida ja temmeltää. Enpä muista kertaakaan kesän aikana nähneeni Yolan ravaavan sisällä ympäriinsä oma vaaleanpunainen ankka suussa. Koko kesän Yola sai juosta sydämensä kyllyydestä ulkona ja sisälle se tuli vaan kuumalla ilmalla vilvoittelemaan tai nukkumaan. Nyt Yolalla on ollut myös juoksu joka on sekoittanut sen pientä päätä sekin.

Tokoa me ollaan treenattu jonkin verran. Juoksun aikana pidin totaalisen tauon koska koiran ajatukset selvästikin olivat jossain ihan muualla. Eilen pakkasin repun ja lähdimme läheiselle puistoalueelle harjoittelemaan. Puistossa oli hyviä häiriötekijöitä. Eri-ikäisiä ihmisiä käveli ohi, pyöräilijöitä ja muutama koirakin. Tuollaiset häiriöt ovat Yolalle kuitenkin jo ihan perusjuttuja, ei se kiinnostu muista koirista niinkään, ihmisistä puhumattakaan. Pidän sitä täällä kaupungissa lähes koko ajan irti , joten se on tottunut että minä olen se jonka kanssa ulkoillaan ja jota kuunnellaan. Välillä ajattelen onnessani miten ihanaa ja helppoa on elää ja ulkoilla koiran kanssa jonka voi päästää juoksemaan missä tilanteessa tahansa, ja ottaen huomioon vielä senkin miten nuori tuo pikkuinen lurppakorva on. 

Harjoiteltiin siis eilen aluksi seuraamista kytkettynä. Se onkin jäänyt vähemmälle, koska olen aina treenannut siten että koira on irti koko ajan. Nyt aloitin kytkettynä ja Yola pysyi hyvin omalla paikallaan. Yola on vaan ruvennut hieman vääntyilemään vinoon seuraamisessa. Sen takia otin pitkästä aikaa mukaan naksuttimen. Ja hyvä päätös, Yolan korvat olivat samantien "naksutinmoodissa", ja pian se huomasi että haen palkkaamisella sille suorempaa seuraamisasentoa. Sitten huomasinkin jo pitää tauon.

Lopuksi otin vielä pari luoksetuloa ja palkkasin hankkimallani treenipatukalla, toimii! Koiraan saa ihan eri vireen taisteluleikeillä ja varsinkin luoksetulo on paljon vauhdikkaampi. Sitten vielä muutama liikkeestä maahan ja seiso ja treenit seis, jäi tosi hyvä mieli.

Fiilis oli niinkin hyvä että aloin miettiä ihan tosissani lokakuisia toko-kisoja Oulussa. Uskaltaisikohan sitä? No, kerta se on ensimmäinenkin. En tiedä, olisi vaan hyvä päästä treenaamaan isommassa porukassa, vieraiden koirienkin kanssa. Katri on luvannut avustaa meitä kun olen kertonut että hinkkaan yksikseni liikkeitä ja ei edistystä tapahdu. Jospa pian päästäisiin Katrin oppiin ja se ensimmäinen kisailmottautuminenkin lähtisi postiin!

Käytiin viikonloppureissulla Rovaniemen ryhmänäyttelyssä. Tuomarina toimi Hannu Talvi. Sama tuomari arvosteli Yolan vuosi sitten kun se oli vielä pentuluokassa, sijoittaen sen kolmanneksi. Oli siis jollakin tavalla tiedossa millaisista koirista tuomari pitää.

Olimme kuitenkin avoimin mielin vaikka jännitys olikin taas mukavasti kuvioissa. Nuortenluokkaan oli ilmoitettu kolme koiraa. Dana, Yolan sisko, ja kolmas nätti narttu. Yola sai laatumaininnan erinomainen ja sen jälkeen oli jo voittajaolo! Tuomari osoitti meidät kuitenkin kolmanneksi ja se SA jäi vieläkin puuttumaan... :-) Arvosteluun tuomari saneli näin:

Hyvä koko ja mittasuhteet. Kaunisilmeinen pää. Hyvin laskeutuneet korvat. Riittävän pitkä kaula. Kaunis selkälinja. Riittävä eturinta. Oikea-asentoiset raajat, hyvät käpälät. Normaali karvapeite ja luonne. Kaunis liike. ERI NUK3

Koko päivän kuitenkin kruunasi Liisan Danan PN3 ja VARASERT! Hieno Dana! Oli muutenkin mukava ja aurinkoinen päivä ja taas näki kaikkia ihania ihmisiä näyttelyiden merkeissä. Kultaistennoutajien rotunsa paras oli lopulta Fulfillment, kaunis narttu ja voi että niitä ilon kyyneliä mitkä pääsivät koiraa esittäneeltä nuorelta tytöltä, kun hänelle ojennettiin punakeltainen ruusuke. Itsekin herkistyin ihan totaalisesti ja huikkasin valokuvaa ottaessani, että kyllä minäkin tuossa tilanteessa itkisin! Kun saavuttaa oman koiran kanssa jotain ja heittäytyy hetkeen täysin, se ilo kyllä näkyy. Juuri tuollaisten hetkien takia rakastan koiranäyttelyitä.

ROP Fulfillment & VSP Vofcit's Showstopper

Cream Star's Easy To Touch

Yolan sisko läpäisi juuri viikonloppuna noutajien taipumuskokeen, vautsi, hieno Dana. Siitä päästäänkin meille tällä hetkellä hieman kinkkiseen aiheeseen eli noutamiseen. 

Yola on minulle se ensimmäinen ”oikea harrastuskoira”. Sen kanssa opitaan paljon, koetaan kaikki uudet asiat yhdessä ja ennen kaikkea opitaan kantapään kautta. Eihän sitä varmaan olisi yhtään innostunut, jos kaikki uudet asiat olisivat päivänselviä ja heti saatavilla hopeavadilla tarjoiltuna. Nyt vasta kun olen tutustunut Yolaan koirana, ja ylipäänsä noutajarotuun, olen myös havahtunut moniin yksinkertaisiinkin seikkoihin.

Isoin yllätys tuli Yolan ollessa noin puolivuotias, tajusin, hei, mun noutaja ei osaakaan noutaa. Jotenkin automaattisesti sitä ajatteli, että sehän on noutaja, totta kai se osaa noutaa, sehän on sillä geeneissä... Totuus sitten valkeni, kun tajusin, että samalla tavalla sillekin täytyy noutaminen opettaa. Aluksi siis heittelin sille palloa sen kummempia miettimättä ja ajattelin, fiksu tyttö, se lähtee perään, osaahan se noutaa. Ei se kuitenkaan tiennyt miksi se noutaa, mitä tarkoittaa tuo, hae tai nouda, ja että palloa pitäisi vain pitää suussa, ei pureskella ja syljeskellä ja kieriä sen päällä.

Otin siis selvää mistä pitäisi aloittaa ja aloin aluksi opettamaan Yolaa pitämään damia suussa, ihan sekunnin kerrallaan. Sitten maasta nostamista ja sen jälkeen heittämistä. Yola tarvitsee edelleen palautuksissa tosi paljon kannustusta, ja yleensä sitä täytyy juosta jonkin matkaan karkuun että palautus on innokas. Palloa ja pientä pentudamia se hakee enemmän kuin innolla, maasta sekä vedestä.

Käytiin viime syksynä muutaman kerran Yolan kasvattajan vetämissä taipparitreeneissä mutta sekin sitten jäi, kun minulla ei ollut enää omaa autoa käytössä. Itse taipumuskokeista ja siitä mitä siellä tehdään, minulla on toki jonkinlainen käsitys. Silti minulla ei ole hajuakaan miten voisin Yolaa siihen treenata. Olen vain ottanut damin kantamisharjoituksia metsässä. Nameja olen piilotellut pienissä määrin ja Yola on kyllä innokas käyttämään nenäänsä. Se myös rakastaa selvästi ylipäänsä metsässä touhuamista. Tämän koko nouto-asian suhteen olen kuitenkin ollut tosi varpaillani. Pelkään, että teen jotain väärin, eikä se opi koskaan kunnolla noutamaan riistaa.

Kaikista eniten mietityttää sen asenne riistaan. Ensimmäisissä treeneissä se nyrpisti varikselle ja pupua se otti varovasti hännästä kiinni kun niitä näytettiin. Lokkia se vain katsoi ihmeissään. Toki se oli silloin vasta puolivuotias, eikä se silloin edes mielellään mennyt veteen. Nyt sitä on alkanut ulkonakin selvästi kiinnostaa esimerkiksi linnut ihan eri tavalla kuin ennen, ja mitä uimiseen tulee niin siellä missä on vettä on myös Yola. En kuitenkaan uskalla ruveta itse sooloilemaan mitään, koska en halua opettaa sille asioita väärin. Kerran olen kiinnittänyt variksen siiven damiin ja sekin oli viime syksynä. Silloin Yola vain kummasteli koko hommaa ja sen ilmeestä paistoi vain hyi. Lopulta maata pitkin vetämällä se vähän innostui mutta sylkäisi damin oikeastaan heti pois, sen jälkeen ei olla koskettu lintuihin tai muuhunkaan riistaan.

Tietysti se NOU1 meillä on haaveissa, mutta sitten joskus, joskus tulevaisuudessa. Ei me silti luovuta toivosta, tavoitteita on kiva laatia mutta me otetaan kaikki jutun ihan ajan kanssa. Toivottavasti päästään nyt vaan syksyllä mukaan taipparitreeneihin ja oppimaan lisää ja taas lisää.