Cream Star's Easy Love

Treenipäiväkirjan pitäminen, tämän blogin muodossa kuin ihan käsinkirjoitettunakin, on auttanut treenaamisessa paljon. Otin käyttöön pienen vihkosen, johon kirjoitan viikon treeniohjelman. Omasta mielestäni tämä ajatus oli jotenkin niin virallinen, että alkuun se vain lähinnä huvitti minua. Ryhdyin kuitenkin tuumasta toimeen ja kirjoittelin seitsemälle seuraavalle päivälle harjoituksia, minkä verran ja missä, miten palkkaisin, ja loppuun vielä, mitä saatiinkaan aikaan. Pian huomasin että tämän olikin loistojuttu. Ongelmana on ollut se, että lähden koiran kanssa jonnekin harjoittelemaan, otan koiran kontaktiin ja sitten vasta mietin, hmm, mitähän sitä sitten harjoiteltaisiinkaan. Mietin että otan sitä ja tätä, ei ku nyt se ei näköjään innostukaan tästä, kokeillaan tuota. Ja tulos on, no, ei ainakaan mitenkään erityisen hyvä, tai ainakaan järjestelmällinen. Nyt olen pari kertaa treenaamaan lähtiessäni katsonut kirjasesta, mitä olenkaan suunnitellut ja harjoitellut vain niitä asioita. Harjoituksista on jäänyt tosi positiivinen mieli. Omat ajatukset ovat selkeämmät ja edistystäkin syntyy.

Tänään siis otettiin oikein hyvä iltatreeni. Sivulletulo meillä on eniten työn alla. Yola siis tulee sivulle etukautta pyörähtämällä, hitaasti pyörähtämällä. Tänään kuitenkin huomasin, että se tulee sivulle halutessaan nopeastikin, välillä myös täsmällisesti oikealle kohdalle ja jopa suoraan. Silti jatkan laatikkomenetelmän opettamista ja että sivulletulo tapahtuisi vain takapäätä kääntämällä, ja itse sivulla pyörähtäminen tavallaan jäisi pois. 

Laatikkoharjoittelu on ollut meillä nyt muutamia päiviä kokonaan pois kuvioista. Se onkin tehnyt hyvää sillä tänään laatikon nähdessään Yola hyökkäsi innoissaan etutassuilla sen päälle ja odotti innokkaana palkkaa. Pyöriminen onnistuu hyvin siten että kierrän sen mukana koko kierroksen, koko ajan koiran edessä seisten. Toiseen suuntaan pyöriminen on hieman epävakaampaa, tai ei ainakaan yhtä nopeaa kuin ns. oikeaan suuntaan eli vastapäivään. Yola on tajunnut laatikkotekniikan idean hyvin, jopa niinkin hyvin että koiranäyttelyissä ennen kehään menoa se kerjäsi makupalaa tarjoamalla katsekontaktia ja istumista. Sitten se ja asetti naapuritelttalaisten kylmälaukun päälle... :-D

Seiso-käsky on myös toinen, joka on aiheuttanut päänvaivaa. Ennen meillä on ollut käytössä käsimerkki. Olen siis seuruuttanut ja sitten laskenut käden kuonon eteen ja näin koira on pysähtynyt. Onhan se toki pysähtynyt, mutta myös alkanut hiipiä ja selvästikään ei osaa seiso- käskyä, muulloin kuin käden kopsahtaessa nokkaan. Siispä, uudet keinot käyttöön.

Lähdin liikkeelle peruuttamalla ja koira seurasi perässä, pysähdyin ja palkkasin kun Yola jäi seisomaan. Aluksi yritti tarjota istumista, mutta nopeasti huomasi että naksaus tulee vain kun seisahtuu. Muutamia toistoja näin ja vähitellen pidensin aikaa seisahtumisen ja palkkauksen välillä. Sitten pieni tauko ja kokeilin samaa mutta lelupalkalla taakse. Pysähtyi hyvin ja nopeasti.

Lopuksi otin vielä kaksi paikallamakuuta. Paikallamakuu on ollut ihan hyvä. Pysyy hyvin ja myöskin alku- ja loppuasennotkin ovat olleet hyviä. Nyt olen kuitenkin ottanut lyhyempiä, noin 30-60 sekunnin harjoituksia. Ihan vain sen takia, että tarkkaavaisuus ja kontakti säilyisi paremmin koko liikken ajan. Ilman häiriötekijöitä Yola jaksaa katsoa minua koko liikkeen ajan, mutta on myös alkanut välillä nuuhkia hajuja ja pyöritellä päätään. Pari toistoa siis, ja lopuksi leikittiin vetoleikkejä ja ihan vaan hauskuuteltiin erilaisia temppuja.