Ollaan alkukeväästä saakka treenattu tokon alokasluokan liikkeitä. Välillä parikin kertaa päivässä, joskus on sitten ollut pitempiä välejä, ettei olla harjoiteltu ollenkaan. Kävin toukokuussa katsomassa tokokisoja. Sen jälkeen ajattelin että, vielä vähän vaan harjoitusta ja hiomista niin voitaisiin jopa uskaltautua niihin virallisiin kisoihinkin.
Välillä on sellainen tunne, että opetanko tuolle koiralle oikeita asioita ja vaadinko siltä liikoja. Yola on kuitenkin erittäin hyvä kertomaan sen, milloin yritän saada sen tekemään jotain sellaista mitä se ei edes osaa. Viime aikoina olen tutustunut naksuttimen käyttöön. Kokeilin sitä joskus Bellan kanssa, mutta vielä silloin en ollut kunnolla perehtynyt sen käyttöön ja homma ei tuottanut tulosta.
Yolan kanssa naksutin on osoittautunut loistavaksi apuvälineeksi. Olen yrittänyt jo pidemmän aikaa opettaa sille peruuttamista, harjoitellut namin avulla houkuttelemalla. Yksi askel taakse jo onnistui mutta siihen se sitten jäikin. En saanut mitenkään sitä ottamaan toista askelta ensimmäisen jälkeen. Kun aloitin peruuttamisen opettamisen naksuttimen avulla, Yola peruuttaa nyt jo monta askelta, häntä viuhuen.
Myös tokoon olen saanut hurjasti intoa ja iloisuutta, kun olen ottanut naksuttimen käyttöön. Istumiset ja maahanmenot ovat silmiinnähden nopeampia ja täsmällisempiä kuin ilman naksutinta. Loistava keksintö kerrassaan. Sivulletulo on meillä tällä hetkellä ehkä se haasteellisin. Se on kiireetön ja sellainen "asettelin itteni suunnilleen tähän sun vasemmalle puolelle, kelpaako?"- asento. Olen ottanut avuksi laatikkomenetelmän, jonka avulla harjoitetaan koiran takapään käyttöä ja rakennetaan täsmällinen perusasento. Tässä vaiheessa Yola nousee jo laatikon päälle käskystä ja ottaa takajaloilla pari askelta sivulle.
Välillä on sellainen tunne, että opetanko tuolle koiralle oikeita asioita ja vaadinko siltä liikoja. Yola on kuitenkin erittäin hyvä kertomaan sen, milloin yritän saada sen tekemään jotain sellaista mitä se ei edes osaa. Viime aikoina olen tutustunut naksuttimen käyttöön. Kokeilin sitä joskus Bellan kanssa, mutta vielä silloin en ollut kunnolla perehtynyt sen käyttöön ja homma ei tuottanut tulosta.
Yolan kanssa naksutin on osoittautunut loistavaksi apuvälineeksi. Olen yrittänyt jo pidemmän aikaa opettaa sille peruuttamista, harjoitellut namin avulla houkuttelemalla. Yksi askel taakse jo onnistui mutta siihen se sitten jäikin. En saanut mitenkään sitä ottamaan toista askelta ensimmäisen jälkeen. Kun aloitin peruuttamisen opettamisen naksuttimen avulla, Yola peruuttaa nyt jo monta askelta, häntä viuhuen.
Myös tokoon olen saanut hurjasti intoa ja iloisuutta, kun olen ottanut naksuttimen käyttöön. Istumiset ja maahanmenot ovat silmiinnähden nopeampia ja täsmällisempiä kuin ilman naksutinta. Loistava keksintö kerrassaan. Sivulletulo on meillä tällä hetkellä ehkä se haasteellisin. Se on kiireetön ja sellainen "asettelin itteni suunnilleen tähän sun vasemmalle puolelle, kelpaako?"- asento. Olen ottanut avuksi laatikkomenetelmän, jonka avulla harjoitetaan koiran takapään käyttöä ja rakennetaan täsmällinen perusasento. Tässä vaiheessa Yola nousee jo laatikon päälle käskystä ja ottaa takajaloilla pari askelta sivulle.
Nyt kesällä meillä on ollut myös toinen erinomainen apu. Nimittäin toinen koirani, kotona asustava beagle Bella. Bella on ollut Yolan idoli heti ensi kohtaamisesta lähtien. Olen treenannut niitä nyt muutaman kerran yhtäaikaa. Toinen odottaa ja katsoo (kateellisena) vierestä, ja kyllä, toimii. Varsinkin Yolan kohdalla. Jos erehdyn rapsuttamaan toista koiraa, se tulee varmasti väliin. Joten kun se joutuu hetkenkin odottelemaan ja seuraamaan sivusta Bellan ja minun yhteistyötä niin sen silmät loistaa, kun tulee sen vuoro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti