maanantai 8. heinäkuuta 2013

Tänään illalla treenailtiin tokoa loppujen lopuksi varsin tuloksekkaasti. Lyhyet ja ytimekkäät treenit ja kummallekin koiralle (kuin myös omistajalle) jäi selvästi vielä intoa harjoittelun jälkeen. Kerrankin tajusin siis lopettaa oikeaan aikaan. Otin myös pätkiä videolle, mutta en ole tarpeeksi rohkaistunut esittelemään sen enempää kulahtaneita collegehousujani kuin maasta kuvattua treenimateriaalia, mutta se on hyvää materiaalia minulle itselleni. Jälkeenpäin katseltuna huomaa tosi hyvin, missä hoen monta kertaa samaa asiaa ja koira ei tajua yhtään mitä siltä odotan, sekä ne kohdat milloin palkka tulee juuri oikealla hetkellä ja koiraa tarjoaa haluamiani asioita.


Harjoittelen Bellan kanssa ihan vain vahvistaakseni Yolan innostusta ja että vanha Rouva saa jotain aktiviteettia eläkkeellä ollessaan. Bella täytti kesäkuun alussa kymmenen vuotta. Se on sairastanut useamman vuoden jo AIHAa, autoimmuunia hemolyyttistä anemiaa. Silti se vaan porskuttaa iloisesti päivästä toiseen. Olen päätellyt, että sen loputon ruokahalu on ollut sen pelastus. Toki huonojakin päiviä on ja eihän se enää samalla tavalla jaksa, mutta toisaalta joskus hyvinä päivinä virtaa siitä löytyy kyllä tarvittaessa edelleen.

Bellan kanssa otin seuraamista ja luoksetuloa. Seuraamisessa sillä on hurjasti intoa, välillä se vinkuu ja haukkuu ja näin ollen myös edistää. Pysähdykset ovat nopeita, ainoastaan välillä se irtoaa vähän turhan kauas sivummalle mutta huomaa käännöksissä usein korjata paikkansa itse. Harjoittelimme myös vähän kaukokäskyjä, joissa Bellan bravuuri on ehdottomasti maahanmenon yhteydessä ryömiminen... Se myös haukkuu ja murisee ja tarjoaa välillä temppuja, esimerkiksi tassulla vilkuttamista. Bellan kanssa treenaamme siis täysin huumorilla.


Yola odotteli kentän reunalla sillä aikaa kun harjoittelimme Bellan kanssa. Se osaa tosi nätisti maata paikallaan ja katsella rauhallisena vierestä. Huvittavaa, miten totisena se seuraakin koko ajan vierestä eikä vahingossakaan ajaudu esimerkiksi haistelemaan maata.


Otin alkuun kontaktia  perusasennossa, edestä ja seuruuttamalla. Käytin naksutinta, Yola oli mukana hyvällä asenteella, häntä viuhuen ja iloisena.  Sitten tuntui, että Yolan mielenkiinto alkoi herpaantua. Vein naksuttimen pois ja hain taskuun tennispallon. Muutamia seuraamisaskelia ja palkka pallolla eteen. Heti tuli lisää intoa ja aktiivisuutta. Ihan vaan muutama toisto ja sitten tuntui jo, että on hyvä pitää pikku tauko. Lopuksi vielä maahanmenoa ja naksuttimen avulla palkkasin. Maahanmeno alkaa olla tällä hetkellä huomattamasti nopeampi, kun vertaa aikaisempaan ekaks-pylly-sitten-kyynärpäät-liike. Naksutin on tässäkin toiminut erinomaisesti apuna.

Valmistaudumme nyt viikonlopun näyttelyihin ja pitäisi kai trimmatakin tuo maalaiskoira ennen sitä. Yola kyllä nauttiikin kun se saa malla uida, tonkia ja temmeltää sydämensä kyllyydestä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti