Suunnitellut treenit

Tänään tehtiin tokon kokeenomaiset treenit. Olin eritellyt liikkeet ja palkkausvälit etukäteen ja kaikki avoimen luokan liikkeet käytiin läpi. Treenasin kylläkin yksin, joten liikkuri olisi ollut vielä oikein hyvä lisä treeneihin.  Alkuun leikitin Yolaa. Taisteluleikillä sen virettä saakin nostettua aika mukavasti. Näytin myös palkkapurkkia, ja päätin palkata joka setin jälkeen purkille sekä lelulle, kuten olen kokeissakin suorituksen jälkeen tehnyt.

Ensimmäisenä otin kehäänmenon, seuraamisen, luoksetulon ja liikkestä maahanmenon. Kehäänmenossa alkuun kontakti putoili, mutta tarjosi itse kuitenkin kivasti sivulletuloa. Seuraamisessa jätätti jonkin verran. Tämä on aivan uusi ongelma, enkä tiedä, mistä tämä nyt johtuu. Jossain vaiheessa sain ongelman jo pois, mutta nyt pitkistä pätkistä ja liikkeelle lähdöstä on tullut taas epävarmoja. Käännökset, varsinkin oikeaan, sujuu hyvin. Perusasennot ovat joskus vinoja ja peruuttaessa Yola kääntyy vielä kovin sivuttain. Liikkestä maahan, joka on ollut se paras liike, meni huonosti, Yola totteli vasta kolmatta maahan käskyä. Luoksetulo onnistui muuten hyvin, juoksi hyvällä vauhdilla mutta perusasento vähän vino. Näiden jälkeen palkkaus ja Yola juoksikin täysiä palkkapurkille ja lelulle ja tuntui aika kivasti palkkautuvan myös liikkeiden välillä.

Sitten vuorossa olivat ruutu, kaukot ja merkin kierto. Tässä suurimmaksi pulmaksi nousi ruudun merkkaus. Yola ei alkuun tiennyt yhtään, missä se ruutu on. Lähti palkkapurkille, joka oli auton takana ja auto ruudun takana... Sen jälkeen lähetin uudelleen ja tämä lähti hakemaan mun hanskoja auton viereltä... Lopuksi se huomasi, mitä hain ja hitaalla vauhdilla kylläkin, meni ruutuun. Eli ruudun vahvistamista täytyy treenata lyhyellä ja pitkällä matkalla ja palauttaa treeneihin kosketusalusta. Sitten kokeilla ottaa kosketusalusta pois, jonka jälkeen uudestaan etäisyyksiä. Pitäisiköhän koettaa pallon heittämistä ruutuun... Saisikohan sillä jännitettä liikkeeseen? Kiertokartio oli alkuun myös kadoksissa. Se on ollut myös yksi onnistuneimmista. No, uudelleen lähettämällä meni kuitenkin. Kaukot onnistuivat aika hyvin. Vaihdot Yola suorittaa hyvin onnistuessaan jo melko nopeastikin. Makuuasento välillä valuu lonkille. 

Seuraavaksi otin pelkän noudon ja siirtymisen, jonka jälkeen palkkasin tästä. Tämä toikin loppupätkään mukavasti intoa, kun palkka tulikin "nopeasti". Nouto on hyvä, siihen ehkä haluaisin hieman enemmän vielä palautukseen vauhtia. Lopuksi otettiin vielä liikkestä seiso ja hyppy. Ne sujuivat hyvin. Liikkeestä seisomista ollaan otettu melko vähän, kun ollaan senkin opettaminen aloitettu aivan alusta. Yolalla on ollut hiippailutaipumusta, mutta korokkeen avulla siihen on saatu napakkuutta.

Suurimmilta osin jäi mieleen seuraamisen jätättäminen... Toisena liikkeiden välit ja sosiaalinen palkka, joka kylläkin mielestäni toimi aikaisempaan verrattuna hyvin. Liikkeiden väliin voisin käyttää pyörähdystä ja vaikka mielummin seurauttaa Yolaa liikkeiden välitkin, jotta sillä ei tulisi haahuilua siirtymisissä. Alle kahden viikon päästä sitten kokeisiin, jän-nit-tä-vää. 😁

Taipparikurssi

Edellisistä taipparitreeneistä taitaakin olla vuosia aikaa, veikkaan että neljä vuotta jopa. Vanhoissa blogiteksteissä olen hieman pohtinutkin noutotreenejä, mutta nyt viime aikoina ne ovat olleet kyllä todellisella tauolla. Viimeksi meidän treenit jäivät sille mallille, että lopulta Yola ei suostunut katsomaan enää lintuja päinkään. Ensimmäisillä kerroilla se taisi hieman haistella varista, mutta lokille se nyrpisti nenäänsä. Vesityöskentelyssä Yola ui lokin ympärillä todella kauan, muttei suostunut sitä ottamaan suuhun, ei myöskään kuivalla maalla. Pupua se retuutti hetken korvasta. Lopulta joku kouluttajista ehdotti variksen laittamista sen suuhun ja se sitten olikin lopullinen piste meidän treenaamiselle. Yola piti sitä hetken pakonomaisesti kärsivä ilme kasvoillaan ja sen jälkeen kirjaimellisesti sylkäisi linnun pois suustaan, eikä suostunut katsomaan enää sitä päinkään. Sen jälkeen itsekin vasta tajusin, että pakottaminen on se vihoviimeinen keino, johon olisi itsekin pitänyt jo tajuta sanoa ei. Itselläni oli vain jonkin sortin päähänpinttymä siitä, että tuon koiran on vain nyt otettava sitä riistaa suuhun. Treenit jäivät siis meidän osalta siihen. Viime talvena taisin näyttää Yolalle Posiolla isoveljeni ampumaa jäistä pyytä. Sen Yola suostui ottamaan suuhun piitkän houkuttelun jälkeen ja kantoikin sitä ehkä metrin tai pari. Siinäpä oikeastaan kaikki riistaan tutustuminen Yolan osalta. 

Näiden meidän ensimmäisten kokemusten pohjilta ajattelin, ettei Yolalla vain yksinkertaisesti ole riistaviettiä ja siinä se. Ja että meidän tavoitteet taippareiden suhteen on jo haudattu. Muutamat tutut ovat kuitenkin hiljattain kertoneet koirista, jotka ovat alkaneet ottaa riistaa vanhemmalla iällä, vasta esimerkiksi viisivuotiaana, joten päätin antaa vielä ajatukselle ja tietysti Yolalle mahdollisuuden. Tästä syystä ilmoittauduin Yolan kanssa Kainuun Noutajien taipumuskoekurssille. Kurssista on takuulla hyötyä myös mahdollisen tulevan koiran kouluttamisessa, joten en usko että aika menee senkään puolesta hukkaan.

Tänään vuorossa olikin sitten kurssin aloitus. Ensimmäisellä kerralla kerrattiin taippareiden säännöt lyhyesti läpi. Ne olivatkin suurilta osin itsellenikin tuttuja, vaikken itse kokeissa koskaan ole ollutkaan paikalla. Seuraavaksi otettiin koirat ja aloitettiin riistaan tutustuminen. Pihalla oli kolme riistapistettä, joissa oli tarkoituksena alkuun vain näyttää koiralle eri riistoja, ja nähdä, miten koira niitä kohtaan käyttäytyy. Ensimmäisenä mentiin tutustumaan kaniin. Omaksi yllätyksekseni Yola innostui kanista heti, se nuoli sitä ja tarttui pääästä ja turkista kiinni. Hetken aikaa kouluttajan leikittyä pupulla se tarttui siitä jo kovemmin kiinni. Tämä olikin tosi hyvä juttu ja oli mahtava nähdä Yolan innostuvan kanin raadosta. Jes, tämä oli jo lottovoitto meille tässä vaiheessa. 

Seuraava vuorossa oli lokki. Sitä Yola nuuhkaisi omatoimisesti hetken ajan mutta sen jälkeen maassa olevat tuoksut olivatkin jo kiinnostavampia. Yritin houkuttelemalla saada sitä kiinnostumaan, mutta yrityksestäni huolimatta lokki ei muuttunut sen mielenkiintoisemmaksi. Tämä ei minua yllättänyt juurikaan. Olin kuitenkin siitä tyytyväinen, että se alkuun vapaaehtoisesti edes itse sitä haistoi. 

Lopuksi oli vuorossa vielä operaatio varis. Alkuun Yola haistoi lintua ja käänsi pään pois. Yritin leikittää sitä linnulla, mutta se vain paineistui ja jämähti niille sijoilleen. Jätettiin lintu siihen ja saatiin kehotus, että josko kokeillaan ihan vaan alkuun siten, että se saisi syötyä makupalaa linnun siiven alta tms. Kävin hakemassa makupalat ja kokeiltiin uudestaan. Nakit kyllä hävisi, mutta vaakku oli Yolan mielestä edelleen yhtä kamala ja epäkiinnostava kuin aikaisemminkin. Sen jälkeen yksi kouluttajista kehotti ihan reilua riehumisleikkiä, koska Yola oli jo sen näköinen että 'hiippailen kohta tuohon takavasemmalle, jos näitä variksia tähän enempää tullaan esittelemään'. Leikitin Yolaa ensin ilman lintua ja sitten lisäsin vaakun selkäni takaa leikkiin mukaan. Yhtäkkiä Yola otti  kuin ottikin kiinni variksen sulasta ja sitten superkehut ja makupalat. Leikittiin vielä hetki ja lopetettii siihen, kun Yola innostuessaan ottikin linnun suuhun ja pudotti sen samantien. En olisi kyllä ihan heti uskonut, että se innostus ja kiinnostus voi sieltä sittenkin ehkä herätä. Saatiin treenien päätteeksi variksen siipi kuivatettavaksi ja sillä kotitehtäväksi siipidamitreenejä. Ensi viikolla jatketaankin treenejä maastossa. 

Rallymietteitä

Tällä viikolla ollaan treenattu monenlaista. Täällä Kajaanissa ollaan ihan lyhyen ajan sisällä päästy tosi mukavasti ja monipuolisesti kaikkeen koiratoimintaan mukaan. Ihmiset on täällä mukavia ja avoimia, ja se onkin tosi virkistävää, kun tulee uutena porukkaan. Olen ollut talkoilemassa aksakisoissa sekä rallytoko-kisoissa ja sitäkin kautta tutustunut koiraihmisiin täällä seudulla. 

Maanantaina treenailtiin taas rally-tokoa RumaRakilla. Kouluttajana oli tällä kertaa meidän ryhmälle Niina Moilanen. Niinan tiedänkin tuolta kultaisennoutajien näyttelykehien laidalta, mukava oli häneen törmätä myös muissa koirakuvioissa. Hänestä jäi kouluttajana tosi kiva tuntuma. Niina osasi todella positiivisella, mutta kuitenkin rakentavalla tavalla tuoda palautteen ja vinkit harjoitteluun. Treeneissa harjoiteltiin kahta erilaista rataa, jotka koostuivat lähinnä ALO- ja AVO-luokan kylteistä. 

Suurimmaksi ongelmaksi nousee edelleen Yolan vireen lasku. Ensimmäinen rata menee mukavasti ja hyvällä vauhdilla. Toisen kierroksen rata on yleensä selvästi hitaampi ja Yolaa saa innostaa ja palkata huomattavasti enemmän. Yritin siis tällä kertaa palkata Yolaa mahdollisimman tiheästi ja yllättävissä kohdissa. Edellisillä kerroilla olen ahnehtinut liikaa kylttejä, koska "ne ovat tuntuneet niin helpoilta". Yolan vire on tällöin laskenut nopeasti, vaikkakin olen yrittänyt kertoa sille sitä kehumalla sen tekevän oikein. Nyt otin siis askeleita harjoittelussa taakse päin ja koetin uutta tekniikkaa. Ensin tein vain pari helppoa kylttiä ja palkkasin purkille, sitten taas pari tehtävää ja lelulla leikkimistä. Seuraavalla kerralla taas palkkasin vaihteeksi pelkällä makupalalla ja naksuttelin oikeasta perusasennosta ym. Seuraavalla kierroksella osa radan tehtävistä vaihtui. Palkkasin heti lähdössä "valmis" käskyn jälkeen ja siitä eteen päin satunnaisesti, välillä yhden ja välillä kolmen kyltin jälkeen sekä kylttien välissä jne.

Sainkin kyllä hyvää palautetta siitä, miten eri tavoin osaan käyttää eri palkkaamismenetelmiä ja olen itsekin sitä mieltä, että mielikuvitusta on saanut kyllä käyttää. Kaikesta tästä onnistumisen tunteesta huolimatta kaipaan vielä jotain megahyvää oivallusta vireen ylläpitämisen suhteen. Ehkä se on vain se tiheä palkkaaminen, ja siitä hiljalleen luopuminen sekä lisäksi palkkaamistahdin vaihtelu? Tällaisia mietteitä tähän väliin tästä uudesta hauskasta harrastuksesta.

Tokon tavoitteista

Ajattelin vähän kirjoitella tokon tavoitteista ja siitä, millaisiin mittasuhteisiin meidän tokotreenit ovat nyt asettuneet täällä uudella paikkakunnalla. Täällä Kajaanissa ilmeisesti aika vähän tokoillaan, esimerkiksi säännöllisiä kisaryhmiä ei juurikaan ole, pk-puolella ilmeisesti jotain, mutta sielläkin lähinnä BH-koetta ajatellen. Olisi siis todella kiva, jos joku innostuisi täälläkin enemmän tokoilusta, ja saisi siitä kipinän vaikkapa kimppatreeneihin. Saa siis laittaa viestiä, jos joku aiheesta kiinnostunut tätä kirjoitusta lukee.

Nyt olen kuitenkin innostunut treenaamaan itsekseni kun on ruutuvälineet ja muutkin kiertokartiot yms. itsellä valmiina. Olen miettinyt sellaiseksi "hiljaiseksi tavoitteeksi" avoimessa luokassa starttaamista lähiaikoina. Hiljattain tein neljän viikon suunnitelman, johon sisältyy kolme treenikertaa viikossa ja jokaiselle treenikerralle on eritelty asiat (n. 3) joita treenataan. Päätin tehdä sen ihan paperiversiona, katsotaan toimiiko se paremmin kuin aikaisempi puhelimen muistio... Pari koetta olen nyt kalenterista katsonut ehdolle. Ainakin Iisalmen ja Muhoksen kisat olisivat jo toukokuussa. Voi olla, että startti on liian aikainen ja osa liikkeistä on hieman kesken, mutta ainakin kynnys voisi taas madaltua, kun vaan uskaltaisi niihin ensimmäisiin kisoihin.

Nyt ollaan treenattu aika paljon ruutua, jotta se liikkeenä saataisiin pakettiin. Olen harjoitellut sitä takaperin ketjuttamalla ja se onkin tuonut harjoitteluun lisää mielenkiintoa. Takaperin ketjuttamisen olen toteuttanut seuraavasti: Ensin ruudussa perusasento - maahan - vapautus. Seuraavaksi perusasento - maahan - seiso - vapautus. Sen jälkeen perusasento - maahan - seiso - vapautus pois  päin ruudusta eli eteen palkka-alustalle.

Suurimpana haasteena Yolalla on vielä epävarmuus ruutuun menemisestä. Aika hyvin Yola hakee virittelysanalla "missä ruutu" ruudun, mutta silti ensimmäisellä lähetyksellä se saattaa käydä koskettamassa ruudun kartiota. Olen ottanutkin nyt taas pari askelta ruudun paikan hakemisessa taaksepäin, eli palauttanut kosketusalustan ruutuun.  Lähetykset olen toteuttanut sillä tavoin, että ensimmäiset kosketusalustan kanssa ja sen jälkeen yhden ilman.

Toisena haasteena on kaukokäskyt, joissa asennonvaihdot menee suhteellisen hyvin läheltä, mutta etäisyyttä pitäisi saada kasvatettua siihen viiteen metriin. Kaukokäskyjen treenaamiseen Yola tarvitsee myös vielä jumppaa, eli ollaan harjoiteltu tyynyjen ja jumppapallojen kanssa takapäänkäyttöä ja kropan hallintaa. Jumppaaminen onkin Yolan lempipuuhaa ja se toimii erinomaisesti treenien lämmittelyn lisäksi myös hyvänä viretilan nostattajana.

 

Nometreenejä pikku pakkasessa

 

 

Tänään pääsin treenaamaan nomea hurmaavassa noutajajoukossa. Tapasin Kajaanin tamminäyttelyssä Minnan ja pääsin tutustumaan häneen ja hänen kolmeen ihastuttavaan kiharaan.

Kävimme alkuun pienen aamulenkin, jonka jälkeen tehtiin nometreenit jokaiselle haukulle. Yolan kanssa otettiin ihan perus markkeerausta, ykkös ja kakkostreenejä. Yola haki mielellään dameja, pito-otetta täytyy vielä harjoitella sekä innokkaampaa palautusta. Yolan vireen lasku näkyi myös noutotreeneissä. Lopuksi se alkoi palauttamaan dameja raavaamalla, vaikka lähtikin hyvällä vauhdilla noutamaan. Hienosti se kuitenkin toimi ja oli mahtavaa päästä pitkästä aikaa treenaamaan noutojuttuja.

Minnan kiharat valloittivat sydämeni. Ihastun tuohon rotuun koko ajan enemmän ja enemmän. Myös Yola tuntui nauttivan samanhenkisestä lenkkiseurasta. Viikonloppuna Yola sai myös seuraa ystäväni kahdesta jackrusselinterrieristä. Vauhdikas viikonloppu siis karvakuonojen parissa.

 

Yolan russelikaverit Martta ja Tuju

 

Kuulumisia Kainuusta

Olemme vuoden vaihteessa muuttaneet Turusta Kajaaniin, takaisin pohjoisempiin maisemiin. Jouduimme sanomaan haikeat heipat Mariannelle meidän tokoryhmän kouluttajalle sekä agilityryhmän Mirkalle. Kiitos teille ihanille avusta ja neuvoista ja ennen kaikkea mukavasta ajasta.

Nyt ollaan siis pikku hiljaa sopeuduttu uuteen paikkaan ja uusiin kuvioihin. Täällä Kajaanissa tuntuu olevan mukavasti koiratoimintaa. 300 metrin päästä lähtee hiihtolatu, jossa olemme Yolan kanssa käyneet koirahiihtovuorolla hiihtelemässä. Eilen maanantaina aloitimme rally-tokon treeniryhmässä, jonka kouluttajana toimii Salme Räsänen.

Pakkasta ja lunta täällä riittää, oikein hyytävän kylminä päivinä on Yola saanut nukahtaa päiväunet kainalossa.

Rally-tokoa emme ole siis Yolan kanssa treenanneet ollenkaan. Olen käynyt katsomassa pari kertaa kisoja ja se on oikeastaan koko kosketuspintani kyseiseen lajiin. Jonkun verran olen siitä tietysti lukenut ja tiedän että siinä on paljon samoja juttuja kuin esimerkiksi tokossa, mutta silti se on aivan uusi aluevaltaus meille.

Ekalla kerralla vuorossa oli ratatreeni. Aloitimme tutustumalla rataan. Itselleni vaikeinta on muistaa kylttien merkitykset ja säännöt, milloin ohjaaja pysähtyy ja milloin ei sekä milloin liike alkaa istumisesta ja millon kävellään kohti kylttiä jne.

Radalla oli ALO- ja AVO-luokkien kylttejä. Suurin osa niistä meni hyvin ja onnistuneesti. Itse jännityksissäni huomasin kylläkin tekeväni virheen koska suoritin kyltin toisensa perään ja palkkasin vain nameilla. Yolan seuruu lähti heti jätättämään ja se ihmetteli, miksi hinkataan samaa kohtaa ja selvästi myös kummasteli kylttejä ja otti niistä häiriötä. Radan lopuksi huomasin sen olevan todella alavireinen ja vasta siinä tajusin että olisi ehdottomasti pitänyt ymmärtää leikittää sitä kylttien välillä, eikä lähteä tekemään koko rataa suin päin. Ensi kerralla tässä asiassa yritän olla viisaampi.

Joka tapauksessa hyvin on lähtenyt sujumaan ja ensikosketus rally-tokoon omista mokista huolimatta oikein positiivinen ja kiva!

Palaan nyt vähän vaihteeksi tokomietteisiin ja -kuulumisiin. Jatkettiin nyt talvella vielä Mariannen tokoryhmässä, mutta siirryttiin ulkokentältä sisälle halliin. Ollaan tykätty ja edistystäkin on joihinkin asioihin saatu aikaan. Kun tokotreenit loppuivat kesän lopussa, Marianne piti meille kokeenomaiset treenit. Meidän luokka oli siis avoin kun on nyt jo se koularikin. Isoimpana ongelmana sieltä erottuivat siirtymiset ja liikkeiden keskeneräisyys. Keskeneräisyys on omasta mielestänikin tässä vaiheessa ihan sallittua, mutta liikkeiden välejä en ole oikein ymmärtänyt itsessään treenata. Se tuli uutena oppina myös Synnoven koulutuksesta.

 

Olen nyt harjoitellut suunnittelemaan treenejä paremmin. Olen laittanut kolmen kerran treeneihin peräkkäin kolmea eri asiaa treenattavaksi. Muistiona olen käyttänyt puhelimen muistiota, se kun tuppaa aina olemaan paikassa kuin paikassa mukana. Silti suunnitelmasta kiinni pitäminen on ollut yllättävän hankalaa. Turhan usein tulee vain mieleen treenata jotain päähän pistona, usein sellaisia asioita joita tiedän ettei Yola osaa vielä hyvin, ja silloin treenit menevät usein tuputtamiseksi.

 

Myös treeneissä on taas ollut vaihtelevaa, viretilan kannalta siis. Ulkona, ennen lenkkiä Yola on ihan liekeissä, pelkkä pallo palkkana riittää. Seuruussa on intoa ja se tekee silloin todella hienosti esimerkiksi takapään käyttöä ja korjaa ilman apuja perusasentoa. Sitten sisätreeneissä liikkeet vaan joskus todella hidastuu... Yola paineistuu todella herkästi, jos unohdan palkata tai vaadin siltä liikaa. Tiedän, että tämä on luonnollinen reaktio, mutten oikein tiedä, miten sitä ongelmaa lähtisin järkevästi purkamaan. Turhaudun Yolan hitaudesta itse ja näin koko treeni voi olla jo yksi iso takapakki.