Rally-tokon koulutusviikonloppu

Aisti ja Tunne Oy järjesti sunnuntaina rally-tokon koulutusviikonlopun, jossa kouluttajana toimi Oona Tuormaa-Soikkeli Jyväskylästä. Koulutus oli kaksipäiväinen ja näin ollen mahdollisuus oli osallistua kahtena päivänä, mutta olin töissä lauantaina, joten sen vuoksi otimme osaa vain sunnuntain koulutukseen.

Olin mielessäni ajatellut, että treenataan Yolan kanssa kaikenlaisia yksittäisiä asioita, kuten käännöksiä, tulppaaneja yms. Heti ensimmäisten minuuttien aikana Oona kuitenkin huomasi yhden asian, jota päädyimmekin sitten enemmän tai vähemmän työstämään. Oona näki, että ongelma meidän rallyn treenaamisessa on se, että tokotaustansa vuoksi se on koko ajan seuratessa niin vahvassa kontaktissa. Se ei siis ole oppinut katsomaan mun kättä eikä muita eleitä seuraamisen lomassa eli tehdessään rataa. Sen takia esimerkiksi sivulla pyöriminen, puolen vaihdot ja muut temput ovat olleet sille vaikeita.

Lähdimme liikkeelle käsikosketuksen opettamisessa. Yolalle käsikosketuksen merkitys lopulta onkin käden katsominen eli huomion kiinnittäminen muualle kuin minun kasvoihin. Olimme onneksi Yolan kanssa tätä jo harjoitelleetkin, joten itse käsikosketus lähti sujumaan aika mukavasti. Näin pääsimme etenemään puolen vaihto edessä- harjoitukseen. Ensin opetettiin Yola seuraamaan kättä ja jossain vaiheessa vaihdoimme käden kosketuskeppiin. Sitten kun se sujui, annettiin vihje huomion kohdistamisesta muualle eli tässä tapauksessa minun käteen tai kosketuskeppiin. Tämän jälkeen vein käden eteen ja oikealle sivulle ja sen jälkeen pyysin Yolaa seuraamaan eli koskemaan kättä. Näin sain sen houkuteltua oikealle puolelle. Samaa kokeiltiin myös puolen vaihdossa takana. Tämä onnistui hyvin, mutta uuden asian opettelussa Yola vaan on niin tosi tosi varovainen. Oona kannustikin rohkaisemaan Yolaa mahdollisimman paljon, koska hänkin näki, että Yola yrittää koko ajan parhaansa 110 prosenttisesti ja se pelkää epäonnistuvansa. Sen takia se ei myöskään kovin helposti uskalla yrittää uudestaan.

Tämä vinkki oli kuitenkin erinomainen ja päästiin sillä taas eteenpäin meidän treeneissä. Oona näillä näkymin tulee uudestaan keväälläkin kouluttamaan ja silloin luulen, että treenaamme ainakin oikean puolen seuraamista... Mahtavia oppeja ja antoisa päivä, vaikka olinkin kipeänä koko viikonlopun. Hyvien vinkkien lisäksi saatiin myös annos treeni-intoa! Seuraavat rally-kisat ovatkin sitten pian Kuopiossa.

Kuvakaappaus Aisti ja Tunne Oy:n instagram-tililtä

Kisaviikonloppu Kainuussa

© Arja Korhonen

Eilen kisattiin tokossa luultavasti viimeisen kerran  tälle vuodelle. Nyt kisaaminen tuntui kivalta, oma jännitys siedettävältä ja jäi tunne, että Yola olisi halunnut tehdä vielä lisääkin. Kisat olivat siis Sotkamossa ja tuomarina toimi Allan Aula. Alkuun tehtiin paikallaolo ryhmässä ja siitä saatiin kymppi. Se on varma liike ja Yola jaksaa pitää kontaktin hienosti istuessaan. Seuraavaksi tätä liikettä täytyy hioa vielä enemmän esimerkiksi liikkurihäiriöillä, jotta paikallaolo varmistuisi entisestään.

Yksilöliikkeet oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä setissä olivat seuraaminen, liikkeestä seisominen, luoksetulo ja hyppy. Seuraaminen meni ihan mukavasti, tuomari antoi kylläkin palautetta käsiavusta, joka on mulla kovin tahmeasti liikkuva vasen käsi. Sitä täytyy siis jatkossa liikuttaa enemmän. Seuraaminen oli paikoittain melko hyvää, siitä saatiin huimat 9½. Liikkeestä seisominen taisi olla 10, samoin luoksetulo. Ihan älyttömiä pisteitä, vaikkakin sinänsä ei mitään isoja virheitä kylläkään. Luoksetulon lopussa hieman hidasti, mutta liikkeestä seiso oli jo aika hyvä. Pahaksi onneksi Yola kuitenkin kiersi hyppyesteen, joka harmitti paljon. Saatiin onneksi uusia se heti ja silloin Yola hyppäsin sen oikein mallikkaasti.

© Arja Korhonen

Toisessa osassa vuorossa olivat liikkestä maahanmeno, merkin kierto, ruutu, nouto ja lopuksi kaukot. Liikkeestä maahan meni aika hitaasti ja jouduin varmistamaan eli katsoin taakse. Siitä kuitenkin 10... Merkin kierrossa hätäilin itse, eikä Yola ehtinyt katseella merkata keltaista kartiota. Käskyn kuullessaan se kiersi iloisesti liikkurin ja palasi takaisin, yritin uudestaan mutta ei onnistunut. Se meni siis harmillisesti nollille myös. Ruutuun meni kohtalaisen hyvin, hieman edelleenkin etureunaan ja empien loppumatkan, mutta meni kuitenkin. Seis käskyllä pysähtyi ja mutta vasta toisella käskyllä meni maahan, siitä liikkeestä 8. Noudossa tuli hieman vinoon eteen mutta lähti innoissaan hakemaan, ravilla tuli takaisin. Siitä saatiin 8,5 pistettä. Lopuksi kauko-ohjaus, jossa Yola liikkui, eikä tehnyt vaihtoja kunnolla. Taisinpa antaa jonkun kaksoiskäskynkin, siitä 5 pistettä.

Loppujen lopuksi kokeesta jäi tosi kivat fiilikset. Yola näytti siltä, että se olisi voinut mennä kehään vaikka heti uudestaankin ja meillä oli oikeasti pitkästä aikaa kivaa kehänauhojen sisäpuolella. Tuomari oli mielestäni liioitellun anteliaalla päällä pisteiden suhteen, joten sen takia harmitti kyllä, että kaksikin liikettä meni nollille. Yhteispisteet 229.5 riittivät kuitenkin kakkostulokseen ja sijoituimme kahdeksanneksi avoimessa luokassa. Pitkästä aikaa saatiin myös kisoista kuvamuistoja, kiitos niistä kuvaaja Arja Korhoselle.

© Arja Korhonen

© Arja Korhonen

Seuraavana päivänä eli sunnuntaina kilpailtiin sitten vuorostaan rally-tokossa. Kajaanissa järjestettiin tuplakisat  ja ilmoitin Yolan molempiin kisoihin. Mietin aluksi, että onko kolme kisaa liikaa yhdelle viikonlopulle mutta Yola palautui lauantain tokokisoista hyvin. Kisat olivat onneksi suhteellisen lähellä ja Yola osaa niin hyvin rauhoittua kisapaikalla autoon, joten loppujen lopuksi huoli oli turha.

Rally-tokoilu me ollaan siis aika vasta aloitettu, mutta tokopohjalla on melko helppo kisata kahdessa ensimmäisessä luokassa, eli alokas- ja avoimessa luokassa. Näin ollen olen kokenut, ettei alokasluokan koulutustunnus ole kovin vaikea saavuttaa lyhyenkään ajan sisällä. Kaksi alokasluokan hyväksyttyä tulosta olikin jo takana ja henkisesti olin jo valmistautunut, että päästään kisaamaan toinen kisa avoimessa luokassa, jos ei mitään ihmeellisyyksiä tapahdu. No mites muutenkaan, kyllä tapahtui. 😃  Molemmat alokasluokan radat vaikuttivat minusta helpoilta. Teemme useimmiten rallytreeneissä ratoja ja treeneissä ne ovat usein paljon vaikeampia ja myös pitempiä. Ajattelin siis, että helppo homma ja katselin B-kisan avoimen luokan rataa jo sillä silmällä.

A-kisan alokasluokan rata

Ensimmäisen kisan rataan ei onneksi kuulunut koira edessä peruuttamista, se on edelleen mun inhokki. 😄  Osaksi varmaan siitä syystä, että eteentulo on edelleenkin Yolalle epävarma ja virettä laskeva liike. Lisäksi itse joudun aina kovin paljon keskittymään riittävän pitkiin askeleihin sekä lisäksi siihen, että otan niitä tarpeeksi.

A-kisan rata meni muuten hyvin, paitsi jossain istu-maahan sarjassa Yola meni huonosti eli hitaasti maahan  (edelleen maahanmeno treenejä enemmän! Ja maahanmenosta mukavampi asia...). Tässä huomaan, että olen pitkään ollut palkkaamatta maahanmenoja, koska ne on olleet Yolalla niin varmoja. Tästä johtuen se ei enää mene loppuun asti maahan, koska olen vahvistanut vain perusasentoja eli sitä mikä asento yleensä tulee maahanmenon jälkeen. Rata meni muuten oikein mallikkaasti, mutta oma keskittyminen ehkä hieman herpaantui kun juuri seitsemännellä kyltillä pari kylttipaperia lennähti taivaantuuliin tuulen puuskasta johtuen. Yola ei onneksi niistä välittanyt enkä itsekään panikoinut, koska tiesin että ne ovat Yolalle saman tekeviä. Täydellistä häiriötreeniä, kisoissa... Tämän kyltin jouduin kuitenkin uusimaan koska, Yola tuli takakautta sivulle vaikka piti tulla vasemmalta. Videolla kylläkin itse huomaan näyttäväni sille käsimerkin takakautta sivulle, joka tietysti luonnollisesti hämmensi sitä, eli tähänkin erottelutreeniä. Spiraali meni hyvin ja seuraaminen pysyi tiiviinä. Spiraalin jälkeen askel oikealle kyltti ja sen jälkeen... Kyltin nro 10 kävelin mallikkaasti ohi! En huomannut sitä ollenkaan. Tästä syystä siis koko radalta tuli tulokseksi hylätty... Olisi pitänyt tajuta, että sen takia askel oikealle olikin, että koko radan linja muuttui. Ilman tätä sössimistä olisi saatu 97 pistettä... Tuomarin, joka siis oli tällä kertaa Tytti Lintenhofer, kommentti oli "taitavaa seuraamista 💖". Alla video suorituksestamme.

Harmitus oli ensimmäisen radan jälkeen melko kova. Kun kisan edetessä käytiin ihmettelemässä tuloslistaa, siellä oli monella, vielä peräkkäisellä koirakolla tuloksena HYL. En siis ollut ikävä kyllä ainoa, joka sössi tässä kyseisen vaiheessa koko radan. Siitä lohduttautuneena ja yhtä kokemusta viisaampana marssin B-kisan alokasluokan rataan tutustumiseen.   

B-kisassa Yolalla oli oikeastaan vielä parempi vire. Oma jännityskään ei ollut enää niin paha, ja loppujen lopuksi toisesta radasta saatiin hienosti 90  pistettä. Yhdestä kyltistä tuli -10 kun Yola teki yhden pienen ylimääräisen istumisen ennen liikkeelle lähtöä. Ilman sitä olisi tullut puhdas rata. Toisaalta, Nyt saatiin kuitenkin se RTK1 ja menolippu avoimeen luokkaan. Ja mikä parasta eroonpääsy talutushihnasta. Alla ratapiirros ja video hyväksytystä radasta, tuomarina Jaana Karppinen.

Päivän päätteeksi saatiin vielä yrittää voittajaluokan rataa nollakoirakkona. Käytösruutu sujui hyvin, Yolan kontakti pysyi todella hienosti koko ajan ja vielä ajan päätyttyäkin. Se ei siis jatkossa tule olemaan ongelma. Sen sijaan itse rata oli melkoista rallattelua sanan varsinaisessa merkityksessä. Rata meni siis teknisesti huonosti koska Yola ei osaa oikean puolen seuraamistavielä ollenkaan. En myöskään tiennyt, että se arvostellaan ns. virallisesti eli myös nollakoirakko saa arvostelulomakkeen. Mentiin rata kuitenkin läpi hymyssä suin ja se oli jälleen kerran hyvää harjoitusta ennen kaikkea minun omalle kisajännittämiselleni.  

Yolan kanssa olemme viettäneet paljon aikaa retkeillen ja nauttien ulkoilmasta ja etenkin sienestämisestä. Ensimmäisissä kuvissa retkeilemme Syötteen kansallispuistossa.

Näissä ylläolevissa kuvissa Yola pääsi mukaan karpalosuolle.

 

Myös Yolan russelikaverit Martta ja Tuju ovat olleet retkeilyseuranamme. 

TOKO SM 2018

Kiitos Sporttirakille kuvamuistosta

Limingassa järjestettiin viikonloppuna 18.-19.8 tottelevaisuuskokeiden SM-kisat. Saatiin olla mukana osallistumassa ensimmäistä kertaa tällaisiin "isoihin kisoihin", kun ilmoittauduttiin Golden Ringin joukkueeseen. Kilpailtiin Yolan kanssa siis avoimessa luokassa. Oli mahtava päästä mukaan joukkueeseen ja tavoitteena näissä kisoissa oli tehdä Yolan kanssa meidän tasoinen ja hyväntuulinen suoritus. Päätavoite oli kokeen jälkeinen positiivinen tunnelma, koska kaksi edellistä kisakokemusta tokon osalta oli mennyt niin pieleen.

Kisat olivat kaksipäiväiset. Lauantaina kisattiin avoin luokka kokonaisuudessaan sekä evl:n karsinnat. Sunnuntaina taas alokas- ja voittajaluokka sekä evl:n finaali. Avoimeen luokkaan oli ilmoitettu 47 koiraa, joista lopulta kaksi taisi olla kisapäivänä pois. Meidän kilpailu nro oli 113 eli oltiin 13. koko avoimessa luokassa. Yövyimme Oulussa ystäväni luona ja lauantaina olimme Limingassa jo hyvissä ajoin aikaisin aamulla, koska joukkueen jäsenet täytyi ilmoittaa kaikki samanaikaisesti vaikka oma suoritus olisikin ollut myöhemmin. Myös eläinlääkärin tarkastukset tehtiin kaikille koirille yksitellen ja perusteellisesti, nekin heti aamulla ennen kisojen alkua. Eläinlääkärin tarkastus meni hyvin. Sen jälkeen käytin Yolan pienellä kävelyllä ja otin hieman lyhyttä seuruuta ja kontaktia, jonka jälkeen vein sen lepäämään kevythäkkiin. Yola tuntui mukavan reippaalta ja hyväntuuliselta, vaikka tiesin, että päivä oli toki vasta aluillaan. Huojentavaa oli se, että saimme kilpailla jo lauantaina ja sunnuntaina pystyimmekin olemaan jo ihan rennoin mielin ja keskittyä vain kannustamaan muita koirakoita.

Avoimessa luokassa liikkeet oli jaettu kolmelle eri tuomarille, kolmeen eri kehään. Ensimmäisessä kehässä suoritettiin paikallaolot viiden koiran ryhmissä, sekä yksittäisenä liikkeenä sen jälkeen hyppyeste. Tuomarina tässä toimi Heli Kelhälä.  Paikallaolo meni tosi hyvin. Kaikki koirat pysyivät hienosti, samoin Yola. Paikallaolosta saimme 10 pistettä. Paikallaolon jälkeen palkkasin Yolan ja odotimme hetken hyppyesteelle pääsyä. Tätä jännitin hieman, koska kahdella edellisellä kerralla Yola oli kiertänyt hypyn. Nyt Yola jäi istumaan, pudotti kontaktin kun jätin sen ja juoksi vähän hitaasti, mutta toisaalta Yolan vauhdiksi ihan hyvin, hyppäsi esteen ja tuli aika hyvin perusasentoon. Tästä saatiin 9 pistettä. Alla video hyppyesteliikkeestä.

Sää tuntui aamulla mukavan viileältä mutta päivää kohden aurinko alkoi paistaa aika kuumasti. Onneksi kehät olivat nurmikentällä, joka taas yön sateen jäljiltä oli läpimärkä ja se vähän viilensi. Siitä huolimatta tuntui, että olisin saanut vilvoitella Yolaa vielä lisääkin. Onneksi ajelin siltä joku viikko sitten turkin lyhyeksi, se nimittäin läähätti ennen toista kehää jo melko lailla, ja tässä kohtaa tuntui, että ennen paikkiskehää ollut vire oli katoamassa nyt kuumuuden takia taivaan tuuliin. Tietysti itse myös jännitin suoritusta, ja näin jälkeen päin ajateltuna ehkä hinkkasin vähän liikaa jotain perusjuttuja ja liian hätäisesti. Tästä Yola hieman hämmentyi, mutta otti kuitenkin kontaktia ja tehtiin vähän kosketusalustaa ja takapäänkäyttöä ennen kehää.

Toisessa kehässä vuorossa olivat siis merkin kierto, luoksetulo, nouto ja liikkestä maahan. Tuomarina tässä kehässä Henna Hautakoski. Yola teki tosi mukavalla vireellä kehäänmenon, tässä kohtaa videolla huomaan, että kävelen itsekin pitkästä aikaa normaalisti kun Yola seuraa, eli molemmat kädet liikkuvat ja kävely näyttää rennolta, hyvä! Ensimmäisenä vuorossa olevan kiertokartion Yola merkkasi hyvin. Lähti kiertämään hyvällä nopeudella mutta jälleen vähän jäi hidastelemaan kartion taakse ja ravilla tuli takaisin. Yolan hidastaessa merkin taakse, tein pienen askeleen paikallani ja siitä Yola sai varmistuksen että ei tänne merkin taakse pitänyt jäädä vaan tulla sieltä suoraan sivulle. Perusasento oli hieman vino ja tässä kohtaa minulla meinaa oma käsi koko ajan karata avustamaan. Tästä saatiin 8 pistettä. Luoksetulossa jouduin antamaan toisen käskyn kun ei ekalla mennyt maahan. Lähti hyvällä vauhdilla mutta liikaa hidasti loppuun ja perusasento hidas, tästä 6½ pistettä. Noudossa lähti hienosti hyvällä vauhdilla hakemaan, otti kapulan hyvin mutta ravasi tässäkin lopussa ja palautus eteen oli todella vino, siirtyi kuitenkin perusasentoon yllättävän hyvin, joten tästä lopulta 8 pistettä. Lopuksi liikkeestä maahanmeno, jossa Yola seurasi mukavasti mutta jäi käskystä istumaan. Kuitenkin toisella käskyllä tai kolmannella lopulta meni maahan, mutta harmittavasti tästä ensimmäisen asennon takia 0 pistettä.  

Itse olin kehässä jotenkin tosi huojentunut Yolan vireestä ja sen takia oma sosiaalinen palkkaus oli omasta mielestäni "liikaa". Kehuin hieman liian kovalla äänellä ja kumarruin Yolaa kohti liikaa. Onneksi välillä tajusin ottaa askeleita siitä pois päin ja tehdä "käänny" käskyllä perusasennon hakemista. Hieman mun oma tunnetila näyttää Yolaakin vaivaavan kehässä, selvästi se aistii mun jännityksen edelleenkin vahvasti, mutta ei tällä kerralla niin pahasti kuin aiemmin. Pyörimistemppu liikkeiden väliin ei näköjään vielä ole tarpeeksi vahva, joten mietin, kannattaako sitä käyttää vielä kehässä. Ehkä mielummin tuo rallyn "käänny"-käsky eli takapäänkäyttökäsky toimii tässä vähän paremmin. Toinen osa alla videoituna.

Viimeisessä kehässä tehtiin vielä kaukot, liikkeestä seiso ruutu ja seuraaminen. Kaukokäskyissä Yola teki peruuttaen maahanmenon ensin perusasennosta hyvin. Ensimmäiseen istumiseen tarvitsi tuplakäskyn, toisen maahan vaihdon teki omituisesti, seuraava istu oli ihan ok ja viimeinen maahan melko hyvä, siihen nähden kuinka surkeat kaukovaihdot on treeneissä olleet tuolla uudella "peruutusmaahanmenolla". Kaukokäskyistä saatiin 7 pistettä. Liikkeestä seisomisen pilasin itse kun sanoin käskyksi seis vaikka yleensä sanon seiso... Yola siis varmasti hämmentyi ja sen takia hiippaili yli oman mittansa eli liikkui liikaa, näin ollen toinen harmittava 0 pistettä. Ruudun lukitsi ihan hyvin, lähti juoksemaan ehkä vähän hitaasti ja meni kuitenkin ruutuun, mutta jäi ihan lähelle vasemman puoleista etukartiota ja nauhaa. Olin ihan varma että maahan käskiessä sen tassut tulee nauhalle tai sen yli, mutta mitä vielä! Mahduin juuri ja juuri ruutuun Yolan viereen ja pyysin sen sivulle, saatiin loppujen lopuksi 7½ pistettä koko liikkeestä. Ruutu meni siis tällä kertaa hieman enemmän tuurilla  kuin taidolla... 😂 Viimeisenä oli seuraaminen, joka meni yllättävän hyvin. Seuraamiskuvio oli melko lyhyt ja mukavatempoinen. Hyvä kun se oli viimeinen liike. Peruutuksissa Yola kääntyi aika paljon, mutta se oli odotettavissakin. Pääosin se seurasi aika hyvin, joku yksittäinen perusasento jäi puuttumaan mutta muuten olin ennen kaikkea tyytyväinen sen vireeseen ja asenteeseen! Seuraamisesta lopulta 8 pistettä. Alla video kolmannesta kehästä, jossa seuraaminen harmillisesti loppuu vähän lyhyeen.

Kaiken kaikkiaan, kisojen tavoite toteutui ja niistä jäi hyvä mieli. Yola teki häntä heiluen teki koko ajan ja minä en jännittänyt niin paljon kuin aikaisemmin. Luotin siihen, että jotain Yola kuitenkin osaa ja me tehdään niin hyvin kuin osataan. Olin jossain vaiheessa mielessäni pohtinut, että näihin kisoihin loppuu meidän tokotaival, mutta ehkä me koetetaan vielä saada se ykköstulos joistain kisoista, jos siltä alkaa tuntua. Meidän Golden ringin joukkue sijoittui lopulta sijalle 15/31. Onnea vielä kaikille joukkue- ja kisakavereille, oli hieno kokemus saada olla tällaisissa isoissa kisoissa mukana.

 

Nyt pari viimeistä viikkoa ollaan vaan oltu tekemättä mitään. Nautittu kesästä ja siirretty treenisuunnitelmia sekä tulevia kisajännityksiä vähän sivummalle. Helteet ovatkin olleet sopivasti treenaamisen tiellä ja kaikki Yolan energia on kyllä kulunut uimiseen. Mielellään se vedessä touhuaa vaikkakin edelleen pidemmän matkan uiminen on tosi hidasta. Yola kyllä mielellään menee veteen, mutta jotenkin uimatekniikka näyttää minusta oudolta tai jotenkin aiempaan verrattuna tehottomammalta ja hitaammalta.

 

Nimenomaan liikkumisen puolesta Yolan terveys välillä huolestuttaa. Vaikkakin Yola on aina ollut perusterve ja täyttää vuoden vaihteessa vasta seitsemän vuotta. Yola kuitenkin liukastelee edelleen usein liukkailla pinnoilla. En muistaakseni ole tästä aiheesta tänne aiemmin edes kirjoitellut. Liukasteleminen alkoi jossain vaiheessa Yolan ollessa vielä melko nuori, alle vuoden ikäinen, luulisin. Asuimme Oulussa kerrostalossa ja erään kerran se liukastui tosi pahasti rappusia noustessaan kiviportailla. Silloin se meni täysin paniikkiin ja veti kaikki raajat x-asentoon, jouduin muistaakseni osittain kantamaan sen loppumatkan sisälle asuntoon. Tässä vaiheessa en tajunnut korjata virhettä heti ja seuraavalla kerralla, eli seuraavana päivä kävi samoin ja tilanne toistui. Tässä kohtaa yritin paikata tilannetta viemällä sen puoliväkisin portaisiin, mutta ilmeisesti en osannut rohkaista sitä kunnolla vaikka koetin syöttää sitä rappusilla ja siedättää liukkaaseen pintaan uudestaan ja uudestaan. En ehkä ymmärtänyt siinä kohtaa, kuinka herkkä koira Yola on ja lopulta se ei suostunut kulkemaan portaissa ollenkaan. Tämän jälkeen kuljettiin pitkään hissillä ja välteltiin portaita. Muutamat sisänäyttelyt ovat myös olleet katastrofeja, sillä Yola on paniikissa liukastellut matolta matolle ja tärissen pinkonut kevythäkkiinsä turvaan. Vanhemmalla iällä tietysti portaissa kulkeminen on vain pahentunut ja liukkaat pinnat ovat sille koko ajan vaikeampia, rappukäytävät, vaaleaan kiiltävän laattalattiat jne. Pari vuotta sitten ostin sille kuratossut, joiden avulla se uskaltaa kävellä paremmin, koska se ei saa kynsiä niissä esiin ja näin ollen ei liukastu. Välillä sille riittää pelkkä yksi tossu yhteen tassuun ja se voi kulkea aivan normaalisti paikasta toiseen.

 

Aika ajoin mietin sen kuvauttamista, mutta toisaalta välillä se sitten ui ja liikkuu paremmin. Silti huomaan, että tarkkailen sitä ihan erillä tavalla kuin ennen ja tietysti sekin vaikuttaa siihen, että jokaisen "huonosti otetun" askeleen rekisteröin ja jätän loput ehkä huomiotta. Autoon Yola hyppää kuitenkin ongelmitta, ja turvatossun kanssa kävelee tosi nätisti. Välillä sen laukkaaminen näyttää hyvältä ja välillä se taas on kankeaa "pupulaukkaa". Tulee mieleen, että onko kaikki sittenkin vain sitä liukastelua ja siitä toipumista...  Vaikea sanoa, kun toinen ei osaa sanoa mihin koskee ja milloin. Seuraamme nyt tilannetta ja katsotaan mihin se tästä kehittyy. Yola kuitenkin pääasiassa liikkuu mielellään ja haluaa lähteä aina ulos säällä kuin säällä.

Rally-toko Oulu

Sunnuntaina kisattiin ensimmäiset viralliset kisat Oulussa rally-tokon osalta. Päivä oli todella kuuma ja helteinen. Aluksi saatiin vain yksi paikka A-kisaan, mutta kisaviikolla vapautui vielä toinenkin paikka myös B-kisaan. Näin ollen kaksi starttia, mikä oli todella hyvä ekoihin kisoihin. Ja toinen kisoista oli hiekkakentällä ulkona, toinen sisällä hallissa.

A-kisa oli hallissa kisassa, jossa oli kohtuullinen lämpötila. Tuomarina toimi Taru Leskinen. Nyt osasin ehkä paremmin ajoittaa virittelyn ennen meidän omaa suoritusta. Tein muutaman seuruu pätkän ja eteen tulon. Yolalla tuntui olevan tosi kiva vire. Rallyssä on toki muutenkin myös se apu, että koiraa saa innostaa niin paljon kun haluaa ja omaa jännitystä voi sillä hieman lievittää. En tiedä oliko siitä kuitenkaan tällä kertaa loppujen lopuksi mitään apua, koska jännitin niin paljon että jalat tärisivät kun suoritimme rataa. 😂 Loppujen lopuksi saatiiin yksi virhepiste vinoudesta ja kaksi kymppiä, toisessa Yolan rintamasuunta oli väärä ja toisessa omat askeleeni jäivät liian lyhyiksi... Viimeksi mainittu oli aivan puhtaasti omaa tyhmyyttä, josta lähes joka treeneissä olen saanut kuulla palautetta. Muuten kontakti tuntui hyvältä ja suorituksesta jäi hyvä mieli. Tästä radasta saatiin siis hyväksytty tulos eli 79 pistettä.

Toisen kisan tuomaroi Hannele Pirttimaa. B-kisaa jouduttiinkin odottelemaan aika pitkään. Ihmeen hyvin Yola kuitenkin jaksoi, kun hallissa sai odotella. Toinen kisa oli siis hiekkakentällä. Tämä jälkimmäinen rata oli mielestäni kivempi rata, (koska siinä ei ollut kuin yksi eteentulo 😁 eikä yhtään yksittäisiä askeleita 😁). Rata menikin paremmin, koska a) en jännittänyt tällä kertaa itse niin paljon b) tajusin ajatella uusimiset järjellä, joista olikin maininta arvostelussa, eli hyvä rata ja hyvät uusimiset 😃, jee. Kaksi kertaa siis jouduin uusimaan ja yksi kymppikin sieltä tuli kun Yola meni istumisen kautta maahan. Tässä kohtaa en vaan tajunnut uusia, ja toisaalta kaksi uusimista onkin se maksimi joten hyvä ehkä näin, kun se kuitenkin meni maahan.

Kisoista jäi hyvä mieli ja seuraavasta hyväksytystä saadaanki jatkaa jo avoimeen luokkaan. Tokon jälkeen, ja etenkin viime tokokisojen jälkeen, tuntuu jotenkin... helpolta. Kun saa tarpeeksi pisteitä, saa hyväksytyn tuloksen ja siinä se, ei muuta kuin seuraavaan luokkaan. Jotenkin tämä laji tuntuu rennommalta ja sitä kautta myös oma asenne sitä kohtaan, sellaista nimensä mukaista rallattelua siis. Avoimessa luokassa onneksi poistuu tuo yksi murheenkryyni eli remmi..... En todellakaan tiedä tuolla radalla mitä sillä pitäisi tehdä ja mihin se pitäisi aina laittaakaan... huoh. Seuraavat kisat taitaakin olla sitten täällä Kajaanissa syyskuussa.

Pari nollaa kisakirjaan

Nyt ollaan saatu kokea pettymyksiä kisarintamalla ihan toden teolla. Kajaanissa järjestettiin 30.6 taipumuskoe, johon olin ilmoittanut Yolan. Lähdin taippareihin luottavaisin mielin. Ainoa osa-alue, jota jännitin, oli vesityö ja siinäkin oikeastaan vain se, miten Yola uskaltaa mennä veteen jos ranta syvenee nopeasti. Jännitti siitäkin huolimatta, vaikka tiesin jo etukäteen koepaikan rannan ja kohdan. Möllitaipparit pidettiin siellä samassa paikassa ja silloin vesityö sujui lopulta hyvin.

Koepäivä oli sopivasti melko viileä. Odottelimme koepaikalla alkuun aika kauan, vaikka oltiin aamupäivän ryhmässä. Koe päästiin aloittamaan vasta kymmenen jälkeen, koska tuomarin auton hajoamisen vuoksi hän olikin kaksi tuntia myöhässä. Tuomaria odotellessa arvottiin suoritusvuorot ja me olimme  vuorossa toisena. Käytin Yolan ennen suoritustamme nopeasti uimassa ja otin damilla pari heittoa. Yola oli innoissaan ja malttamaton, uutena piirteenä sille on tullut taipparitreeneissä (ei missään muissa treeneissä kylläkään) ääntely sen odottaessa. Se alkaa vinkua omaa vuoroa odoteltaessa ja käskyn alla vielä enemmän. Tässä kohtaa en ole käytökseen sen kummemmin puuttunut, hyvä vaan kun siitä oikeasti näkee, että se on jostain tekemisestä kunnolla innoissaan.

Kokeen tuomarina toimi siis Jarmo Vaarala. Koe aloitettiin siis normaalin kaavan mukaan vesityöllä. Tuomari antoi mielestäni tässä kohtaa Yolalle tosi paljon löysiä. Antoi esimerkiksi käskyttää todella monta kertaa veteen. Yola kävi kastelemassa etutassut ja oli kyllä menossa veteen, muttei vain siitä kohtaa uskaltanut. Sitten se alkoi kierrellä rantaviivaa ja tuomari pyysi vain ottamaan sen uudestaan sivulle ja lähettämään jälleen samasta kohtaa noutamaan. Ehkä neljännellä (?) käskyllä Yola kuitenkin uskalsikin pulahtaa ja tiesin, että kunhan se veteen pääsee, se kyllä sen lokin tuo ja toi niin kuin toikin. Jos olisin hieman enemmän jo alussa kehunut ja innostanut sitä, se olisi mennyt varmasti nopeamminkin. Toisaalta tuomari halusi nähdä koiran menevän omasta halusta veteen, niin kuin sen kuuluukin taippareissa mennä, joten oli hyvä, etten liikaa hoputtanut sitä. Toiselle lokille se lähti eri kohdasta ja jo itsenäisemmin, ei edelleenkään millään hyppyloikalla, vaan sillä tavalla rauhallisen määrätietoisesti pulahtamalla. Toinenkin lokki tuli myös rantaan, mutta Yolan uimanopeus ei kyllä edelleenkään päätä huimaa. Tuomari oli kuitenkin vesityöhön tyytyväinen ja saatiin sitten saman tien jatkaa hakuruutuun.

Näin jälkeen päin ajateltuna tässä olisi ollut hyvä olla joku tauko, sillä Yola oli tosi kierroksilla ja innoissaan, kun se lopulta pääsi hakemaan variksia. Hakuruutu on selvästi sen lemppari. Varmaan se oli myös hieman painestunut osittain koetilanteesta ja veteen "painostamisesta" johtuen. Hienosti ja tarkkaavaisena se kuitenkin odotti laukauksen ja heittovariksen. Lähti innoissaan hakemaan heittovarista ja mitä ilmeisemmin liian innoissaan, koska palautuksessa se heitti variksen aluksi ilmaan. Sitten nosti uudestaan, kantoi pari metriä ja taas heitti variksen ilmaan, ikään kuin leikki variksella. Kutsuin vähän napakammin ja toi linnun lopulta käteen. Ojensin variksen tuomarille ja olin jo lähettämässä Yolan seuraavalle linnulle, mutta tuomari käskikin kytkeä koiran. Tuomari syynäsin variksen ja kertoi, että se on ihan murskana. Rikottu, silvottu ja pilkottu koiran toimesta, luut mäsänä. 😅 Katsoin tuomaria ja hänen kädessä olevaa varista epäuskoisena. Mitä ihmettä, koira joka vielä huhtikuussa ei suostunut ottamaan mitään riistaa suuhun, nyt rikkookin linnun. Olo oli sillä hetkellä todella epäuskoinen. Tuomari totesi, että koe joudutaan valitettavasti nyt keskeyttämään, että kiitos ja näkemiin. Siihen loppui meidän taipumuskoe, ja NOU0 siis tulokseksi riistan rikkomisen vuoksi... Enpä olisi uskonut tällaista tapahtuvan mutta näitäkin sattuu, ennalta-arvaamattomia tilanteita, joille ei jälkeen päin voi oikein mitään. Itse asiassa en ole koskaan oikein edes tajunnut ajatella Yolan kanto-otetta, mutta sen verran kun sitä mietin, mielestäni se on ollut mielummin liian löysä kuin että se olisi ns. kovasuinen koira. Ehkä se oli niin innoissaan tai paneistunut koetilanteesta ja minun jännityksestä, ja sen takia leikitteli variksella sillä tavoin. Tällä kertaa siis näin. Katsotaan, ilmoitanko sitä enää uudelleen. Aluksikin ajattelin, että tämä on nyt ensimmäinen ja viimeinen kerta ja jos ei mene läpi niin se ei maata kaada, silloin myös itse koen, ettei Yolalla vaan ole sellaista noutajalle tyypillistä taipumusta riistan noutamiseen. Nyt koe jäi kuitenkin eri syystä kesken, joten ehkä täytyy arvioida tilanne uudelleen, kunhan tästä kokemuksesta toivumme. Mukavasti tuomari kuitenkin kirjoitti arvostelulomakkeeseen, "toimii ohjaajansa kanssa hienossa yhteistyössä" eli jotain hyvääkin kaikesta huolimatta.

Parin päivän päästä ajeltiin Lieksaan pari sataa kilometriä nollatulosta hakemaan. Jotain tapahtui paikkiksen ja yksilöliikkeiden välissä. Ehkä otin Yolan liian myöhään autosta valmistautumaan omaan suoritukseen, koska vielä paikallaolossa sen vire tuntui ihan hyvältä. Teki mielellään vaikka välillä kontakti putoilikin. Kuitenkin ennen meidän suoritusta jännitin (taas) todella paljon...

Paikallaolo siis meni hyvin, Yola istui hyvin, ei liikehtinyt, vaikka kisapaikalla oli tosi paljon ötököitä, joista osa koirista ottikin häiriötä. Tässä kohtaa tuomari sakotti jo tassun liikuttamisesta... Paikkiksen jälkeen otettiin yksittäisenä liikkeenä erikseen ruutu. Tämän tiesin menevän huonosti, koska ruudun paikka on Yolalle edelleen treeneissäkin ollut epäselvä. Joku sen opettamisessa on mennyt mönkään. Se kyllä lähtee innoissaan ruutuun, mutta siellä ollessaan alkaa haahuilla ja etsiä tötsiä, ja useimmiten parkkeeraa niiden taakse. Nytkin jäi etunauhan väärälle puolelle maahan, joten siitä heti alkuun nolla.

Sitten oli pieni tauko ennen loppuja liikkeitä, kun oltiin suoritusjärjestyksessä kolmansia. Avoimeen luokkaan oli siis ilmoitettu kuusi koiraa. Nollaputki jatkui kun seuraaminen meni nollille... Jätätti heti alussa niin paljon, että jouduin antamaan todella monta lisäkäskyä ja todella houkuttelemaan sitä seuraamaan. Ihan ymmärretävästi nolla tulikin, koska en muista yhtään hyvää seuruupätkää koko kuviosta. Seuraavaksi oli muistaakseni merkin kierto. Se taisi mennä tällä kertaa suht hyvin, eikä tuomarikaan tainnut huomata kun heilautin vasenta kättä sivulletulon merkiksi. Yola nimittäin meinasi jäädä taas merkin taakse, ainakin ennen käännöstä se hidasti vauhtia reilusti.

Liikkeestä seiso taisi mennä ihan ok, tuntui kyllä, että siinäkin seuraaminen jätätti. Liikkeestä maahan meni istumisen kautta ja annoin lisäkäskyn, siitä syystä nollille tämäkin. Hypyn (taas) kiersi. Luoksetulossa tuli, mutta hitaasti, joten siitä muistaakseni 6. Kaukot meni myös nollille koska liikkui yli oman mittansa, lisäksi teki myös todella nihkeästi vaihdot. Nouto meni ok, palautti vähän vinoon eteen ja ravasi palauttaessa, siitä 8. Loppujen lopuksi saatiin pisteitä kasaan 138 eli nollatulos. Ei oikein naurattanut, nyt myöskin fiilis oli tosi surkea, koska aiemmin nollien lisäksi koiralla on ollut kuitenkin intoa tehdä. Tästä tuli mieleen vain ensimmäinen tokokokeemme Oulussa, joka näytti myös siltä, ettei ikinä olla mitään treenattukaan.

Nyt en enää edes tiedä, mikä oli loppujen lopuksi perimmäinen syy. Toki tiesin, että kaikki liikkeet eivät olleet kasassa, mutta aivan tällaista tulosta en silti osannut odottaa. Olimme kyllä olleet edellisyön saaressa retkeilemässä, ja siihen päälle pitkä matkustusmatka kisapaikalle ja vähän huono virittely. Lisäksi, itselläni jännitys iski taas aivan hervottomana, ja totta kai se tarttuu koiraan. Luulen, että kaikkien näiden yhteissummana tämä tulos. En tiedä miten ihmeessä saan oman kisajännitykseni hillittyä... Siihen täytynee ottaa joku tehokuuri. Mitä kisarintamalle tulee, niin ei kai muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, unohtamatta kuitenkaan niitä onnistumisia!