Angels who journey from our world, never leave our hearts

In memoriam

Bella 

2.6.2003-15.8.2014

Ajattelin vaihteeksi avata ajatuksia tokoilusta. Jo jonkin aikaa on ollut hirveä palo päästä kokeisiin ja edetä. Olen miettinyt eritoten Yolan motivaatiota tokon suhteen. Toki kaikki lähtee pitkälti siitä millä tavalla minä itse koiraani motivoin. Tässä vaiheessa mietin mikä olisi paras keino palkita tuota koiraa oikeasta toiminnasta. Keväällä palkkana toimi hyvin lelu, tennispallo tai juuttipatukalla vetoleikki. Juuttipatukka pasahti palasiksi muutama viikko sitten, ja noh, ehkä se ei ollut mikään poliisikoiranleukojen- eikä liion noutajanleukojenkaan kestävä tuote, mutta se palveli hyvin asiansa. Luulen että hankinnassa olisi jokin tämän tyylinen kunnon lelupalkka.

Namit toimivat naksun kanssa taas hyvin, ne vaan laskevat Yolan kierrokset ihan minimiin joten vauhtia niillä en koe liikkeisiin ainakaan saavan. Ehkä tarkkuutta jollain tavalla. Yolan ruokahalu kuitenkin varmasti jossakin vaiheessa yltyy noutajien yleiselle tasolle, joten peukut pystyssä odotan sitä elämänvaihetta koirani elämässä jolloin makkara on kaiken keskipiste... Myös heittopalkkio ja namialusta on toimineet jonkin verran. Olen itse ehkä vain vähän surkea niitä käyttämään ja soveltamaan milloin mihinkin. Luulen että tällä hetkellä olisi siis hyvä vaan keskittyä siihen, miten saan koiraan taas ilon tehdä juttuja. Sen jälkeen aletaan miettiä mitä juttuja aletaan hiomaan ja hiotaan sitten siihen saakka että se ensimmäinen virallisten kisojen ilmoittautuminen on mennyt postiluukusta eteenpäin.

Kuva jostain googlen syövereistä

Meidän teräsmummo, beagle Bella, täyttää tänään 11 vuotta! 

Vietettiin mukava päivä Oulun kansainvälisessä koiranäyttelyssä Äimäraution raviradalla. Olin ilmoittanut Yolan lähinnä sen takia että näyttely oli siinä kulman takana. Tällä kertaa lohiöljykuuri oli tehnyt Yolan turkille kutaa. Mukava välillä olla kehässä koiran kanssa jolla on kaunis karvapeite, tai siis, karvaa ylipäänsä.

Päivä oli ihanan lämmin, koirille ehkä turhankin helteinen. Kultaiset arvosteli tällä kertaa ruotsalainen Hans Rosenberg. Tuomarilla oli kovin omanlaisensa tyyli ja selkeä linja arvostelussa, joka on mielestäni kunnioitettavaa. Itseäni jäi askarruttamaan eniten seikka jolla tuomari halusi mieluiten seisottaa, hän käski muutaman kerran yhteisseisotuksessa pudottaa koirien hännät alas. Näin päätin itsekin esittää Yolan kokonaan vapaasti alusta saakka. Tämä oli tällä kertaa hyvä asia sillä Yolan luisu lantio ja alhainen hännänkiinnitys ei tule niin selvästi esiin kun sen häntää ei vedä selkälinjan mukaisesti. Yola myös seisahtuu aika hyvin raajoilleen vapaasti seisotuksessa joten olin suoritukseemme kaikin puolin tyytyväinen. Myöskin juoksuttaessa koiralla tuli olla ehdottomasti remmi löysällä, muuten tuomari käski ottaa uusiksi. Tässäkin Yola suoriutui hienosti. Omasta mielestäni Yola juoksee kuitenkin paremmin kun sillä on remmi korvien takana ja se menee jonkin verran minun edellä kehässä juostessa. 

Tuomari piti selvästi kultaisen värisistä koirista enemmän ja sijoittikin niitä sen mukaisesti. Erinomaisia laatumainintoja oli kovin harvassa. Avoimessa luokassa oli kymmenisen narttua. Tämä olikin Yolan ensiesiintyminen ihan oikeasti aikuisten luokassa, tuo pieni kakara jo muka aikuinen... :-) Yksilöarvostelu sujui vaivatta, ja yllätykseni Yola sai kuin saikin erinomaisen. Kilpailuluokassa meidän käteltiin kuitenkin viidentenä pois kehästä, sinne jäi taas SA- haaveet! Hienosti kuitenkin meni ja jokainen tuomarihan on aina mielipiteissään eriävä. 

Loppujen lopuksi Cream Stars- oli taas hienosti ROP-kasvattajaryhmä, ja tottahan me jäimme pyörähtämään isoon kehään. Se on aina sellaista mukavaa ekstaa kivalle päivälle, vaikkakin tuuletuskierroshan se meidän rodun kanssa aina meinaa näissä isoissa karkeloissa olla. Mutta ilomielin aina kasvattajan kanssa sinne mennään, kiitos vaan Liisalle kivasta päivästä, ja muillekin näyttelykavereille! Yolan arvostelua en tällä kertaa tähän postaukseen ainakaan vielä laita, se on jossain muuttotavaroiden syövereissä. Kaiken kaikkiaan kiva näyttelypäivä ja taas yksi näyttelymuisto lisää. 

Nyt meneekin varmaan hetki että seuraaviin missikisoihin rynnätään. Yola on vielä niin kasvuvaiheessa että saa hyvinkin miettiä mihin aikaan sitä ilmoittelee minnekin. Ehkä seuraavan kerran Rovaniemen ryhmänäyttelyyn syksymmällä... Ja kun sen käyttötuloksen saisi niin käyttöluokka olisi se meidän paikka luettelossa.

Yola on Instagram- tilini todellinen linssilude. Tässä pieni kollaasi Yolan tähteydestä:

Instagram- nimimerkkini anniinaoiva

Tänään sain lukea tähän mennessä yhden iloisimmista uutisista Omakoira- palvelun sivuilta...

Yolan (Cream Star's Easy Love) terveyslausuntojen tulokset saapuivat ja mun koira on terve!! 

Lonkkanivel A/A ja kyynärnivel 0/0 

<3

Viime viikolla varasin ajan vihdoin röntgenkuviin lähellä olevaan eläinlääkäriin Animagiin. Päätin tarkastuttaa nyt lonkat ja kyynärpäät, silmät täytynee peilata sitten kun opiskelija saa taas kasattua jostain lisää pennejä.

Eilen sitten lähdimme päivällä eläinlääkäriin. Eläinlääkäri Anna Mikkola kuvasi Yolan ja nukutuksesta herättyään tallusteltiin nukkumaan loppupäiväksi kämpälle. Eläinlääkäri katsoi kuvat ja selosti millaisiksi kuvat itse näki. Kyynärpäistä hän sanoi toisen olevan 1, toinen näytti nollaa. Lonkat hän arvioi B:ksi ja toisen B:ksi tai C:ksi... Olin tietysti pettynyt ja ajattelin että miten se nyt noin näytti.

Yolan kaksi sisarusta on kuvattu C ja C/D- lonkkaisiksi, joten tälläinen olisi ollut odotettavissakin. Lopulta kuitenkin päätin lopettaa turhan spekuloimisen ja päätin että ajattella että tuloshan olisi voinut olla paljon pahempikin! Ja B- lonkathan ovat vielä kuitenkin terveet.

Jäämme odottelemaan lopullisia tuloksia kennelliitosta...