Sunnuntaina kisattiin ensimmäiset viralliset kisat Oulussa rally-tokon osalta. Päivä oli todella kuuma ja helteinen. Aluksi saatiin vain yksi paikka A-kisaan, mutta kisaviikolla vapautui vielä toinenkin paikka myös B-kisaan. Näin ollen kaksi starttia, mikä oli todella hyvä ekoihin kisoihin. Ja toinen kisoista oli hiekkakentällä ulkona, toinen sisällä hallissa.
A-kisa oli hallissa kisassa, jossa oli kohtuullinen lämpötila. Tuomarina toimi Taru Leskinen. Nyt osasin ehkä paremmin ajoittaa virittelyn ennen meidän omaa suoritusta. Tein muutaman seuruu pätkän ja eteen tulon. Yolalla tuntui olevan tosi kiva vire. Rallyssä on toki muutenkin myös se apu, että koiraa saa innostaa niin paljon kun haluaa ja omaa jännitystä voi sillä hieman lievittää. En tiedä oliko siitä kuitenkaan tällä kertaa loppujen lopuksi mitään apua, koska jännitin niin paljon että jalat tärisivät kun suoritimme rataa. 😂 Loppujen lopuksi saatiiin yksi virhepiste vinoudesta ja kaksi kymppiä, toisessa Yolan rintamasuunta oli väärä ja toisessa omat askeleeni jäivät liian lyhyiksi... Viimeksi mainittu oli aivan puhtaasti omaa tyhmyyttä, josta lähes joka treeneissä olen saanut kuulla palautetta. Muuten kontakti tuntui hyvältä ja suorituksesta jäi hyvä mieli. Tästä radasta saatiin siis hyväksytty tulos eli 79 pistettä.
Toisen kisan tuomaroi Hannele Pirttimaa. B-kisaa jouduttiinkin odottelemaan aika pitkään. Ihmeen hyvin Yola kuitenkin jaksoi, kun hallissa sai odotella. Toinen kisa oli siis hiekkakentällä. Tämä jälkimmäinen rata oli mielestäni kivempi rata, (koska siinä ei ollut kuin yksi eteentulo 😁 eikä yhtään yksittäisiä askeleita 😁). Rata menikin paremmin, koska a) en jännittänyt tällä kertaa itse niin paljon b) tajusin ajatella uusimiset järjellä, joista olikin maininta arvostelussa, eli hyvä rata ja hyvät uusimiset 😃, jee. Kaksi kertaa siis jouduin uusimaan ja yksi kymppikin sieltä tuli kun Yola meni istumisen kautta maahan. Tässä kohtaa en vaan tajunnut uusia, ja toisaalta kaksi uusimista onkin se maksimi joten hyvä ehkä näin, kun se kuitenkin meni maahan.
Kisoista jäi hyvä mieli ja seuraavasta hyväksytystä saadaanki jatkaa jo avoimeen luokkaan. Tokon jälkeen, ja etenkin viime tokokisojen jälkeen, tuntuu jotenkin... helpolta. Kun saa tarpeeksi pisteitä, saa hyväksytyn tuloksen ja siinä se, ei muuta kuin seuraavaan luokkaan. Jotenkin tämä laji tuntuu rennommalta ja sitä kautta myös oma asenne sitä kohtaan, sellaista nimensä mukaista rallattelua siis. Avoimessa luokassa onneksi poistuu tuo yksi murheenkryyni eli remmi..... En todellakaan tiedä tuolla radalla mitä sillä pitäisi tehdä ja mihin se pitäisi aina laittaakaan... huoh. Seuraavat kisat taitaakin olla sitten täällä Kajaanissa syyskuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti