torstai 21. syyskuuta 2017

Hyvän mielen treenejä

Maanantaina tokotreeneissä tehtiin alkuun ryhmässä paikallaoloa, tällä kertaa näkösuojassa. Jätin Yolan makaamaan koska maahan menemistä perusasennosta ollaan edelleen harjoiteltu ja siitä pitäisi saada ryhdikkäämpi. Paikallaoloaika ei ollut pitkä, mutta auton takaa suojasta näin kuinka Yolan ilme ja ryhti terästäytyi samalla kun se kadotti näköyhteyden minuun. Yleensä se myös vilkuilee ja reagoi ympäristöön mutta nyt sen katse oli herkeämättä autossa, jonka takana olimme hetken piilossa. Täytyy jatkossakin tehdä enemmän paikallaoloja näkösuojassa, esimerkiksi kotona peilin kautta tarkkailemalla.

Seuraavaksi tehtiin seuraamista. Otettiin ihan lyhyitä pätkiä ja käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Yolalla oli nyt ihan hirveästi intoa treeneissä. Se teki tosi mielellään ja innolla töitä. Oli ilo huomata sen nauttivan tekemisestä. Perusasento pysähdyttäessä edelleen karkaa eteen ja vinoon ja tätä korjattiin aitaa vasten kääntymällä. Aidan kanssa Yola huomasi oikean paikan hienosti, mutta ilman sitä se taas harppasi askeleen liian eteen ja asetteli itsensä etuviistoon. Aitatreeni toimi kuitenkin mukavasti. Loppuun otettiin vielä hyppyä ohjattuna liikkeenä, joka onnistuu edelleen hyvin. Tässä Yola nyt tulee etukautta sivulle mutta se nyt saa liikkeenä jäädä sellaiseksi, kun perusasento tässä tuntuu kuitenkin usein olevan suora. Lopuksi tehtiin vielä vauhtiluoksetuloja jotka onnistui myös tosi hyvin. Yola juoksi todella kovaa ja innolla sivulle, ehkä tästä tuleekin taas meidän lempiliike.

Tiistaina vuorossa oli tämän syksyn ensimmäiset agilitytreenit. Rata koostui hypyistä ja kahdesta putkesta, siihen kuului ohjauskuvioina takaaleikkaus ja sylkkäri. Ohjaukset menivät kivasti vaikka välillä tulikin kiire kun putkessa Yola menee ihan täysiä. Edelleen on myös vaikeaa saada Yola irtoamaan hyppyesteille, putkea se hakee tosi hyvin mutta joissain hyppysarjoissa se edelleen jää liian lähelle ja tällöin oma ohjaamiseni tuntuu olevan ihan millimetreistä kiinni. Päälimmäisenä treeneistä jäi taas ihan superkiva fiilis!

Tällä viikolla saimme myös tokotiimin hakutilaisuudesta tulokset. Valitettavasti tänä vuonna ei paikka tiimiin meille auennut. Harmitti kyllä, mutta toisaalta olin asennoitunutkin siihen ettei välttämättä päästä mukaan. Oli silti mahtava kokemus käydä kokeilemassa ja eihän sitä tiedä jos ensi vuonna haettaisiinkin uudestaan. Jotenkin kuitenkin ajattelen että nyt tässä tilanteessa tämän kuuluikin mennä näin. Tässä vielä mieltä lämmittävä palaute näyttökokeesta meidän osalta.

"Ehkä kaikkinensa tämän näyttötilaisuuden pari jossa näkyi jännitys eniten. Tarvitsee paljon kisanomaisia treenejä, joissa yllätyspalkkoja eri paikoissa paljon, varsinkin siirtymiset tarvitsee työstämistä. Jos epävirallisia kisoja alueella, suosittelen käymään aina kun mahdollisuus. Ei varsinaisesti ole yhtään parempi tai huonompi kuin kukaan osallistujista, mutta koiran ikä ratkaisee valinnoissa tällä kertaa nuorempien hyväksi. Valitettavasti karsiutuu valinnoista.

Ohjaajalla loistava asenne porukassa tekemiseen, siitä on hyvä jatkaa!"

tiistai 12. syyskuuta 2017

Tokotiimin hakutilaisuus

Lauantaina töistä päästyäni hyppäsin Yolan kanssa taas vaihteeksi junaan. Viime viikkoon mahtuikin ihan tarpeeksi matkustamista junassa kun tulimme pohjoisesta takaisin Turkuun Rovaniemen ja Oulun kautta. Lähdimme siis Kuopioon Golden Ringin tokotiimin hakutilaisuuteen, jonne saimme viikko sitten kutsun.

Perillä Kuopiossa olimme myöhään lauantaiyönä, Jääskeläisen Eeva jaksoi tulla hakemaan meidät asemalta kun matkaa Kuopion keskustasta KPSH:n Haukkumajalle oli reilu parikymmentä kilometriä. Sunnuntaiaamuna herättiin aikaisin ja aikataulussa ensimmäisenä oli vuorossa uusien tokotiimiläisten valintakoe.

Tiimiin oli tänä vuonna hakenut kolme uutta koirakkoa ja lisäksi kaksi jo aiemmin mukana ollutta. Me olimme suoritusvuorossa ensimmäisinä. Aikaa suorittaa liikkeitä treenimäisesti oli kymmenen minuuttia. Suorituksen tuli sisältää seuraamista, jäävä liike, 1-2 vapaavalintaista liikettä tai niiden osia sekä koiran palkitseminen. Valintaa suorittivat Maria ja Marko Vuorenmaa.



Kerroin tekeväni luoksetulon ja liikkeestä maahanmenon kokeenomaisesti ohjattuna ja loput treenimäisesti. Yritin ennen suoritusta leikittää Yolaa mutta tunsin, ettei se ollut ihan parhaimmassa vireessä. En usko että vesisade sitä haittasi mutta ehkä minun jännitys (taas jälleen kerran) tarttui siihen.

Luoksetulo ja liikkeestä maahan meno meni kuitenkin kohtalaisen hyvin. Yola ei juossut niin innostuneena kuin yleensä luoksetulossa ja maahan meno tuntui olevan hidas. Seuraavaksi tein hypyn ja se meni hyvin. Sitten näytin vähän noutoa ja siinä Yola taisi ottaa vähän haluttomasti kapulasta kiinni, toi se kuitenkin mutta hitaasti silloinkin. Seuraamista tehtiin pieniä pätkiä ja palkkasin lelulla. Tuntui että ne sujuivat niin hyvin kun miten meidän seuraaminen voi tällä hetkellä sujuakaan, siinä on paljon parannettavaa... Lopuksi otin muutaman kerran merkin kiertoa isolla kartiolla, se meni melko kivasti myös. Kokonaisuudessaan jännitys oli kamala ja totta kai se tarttui Yolaankin, se ei tehnyt samalla innolla millä se joskus tekee... Kuitenkin loppujen lopuksi suorituksesta jäi ihan hyvä mieli.




Tiimiläisten valintatilaisuuden jälkeen ehdin vielä katsoa muutaman tokotiimin yksilö- ja yhteistreenin, ennen kuin Maria heittikin minut ystävällisesti takaisin juna-asemalle. Kirjailinkin sitten junamatkalla vähän muistiinpanoja ylös. Seuraavia hyödyllisiä vinkkejä ajattelin itsekin Yolan kanssa kokeilla:

- Liikkeiden välejä voisi harjoitella esimerkiksi opettamalla koira imuttamiseen. Nami käteen ja koira saa hyppiä ja kiinnittää huomionsa täysin makupalaan tai vaikkapa opettaa se koskemaan kämmentä.

- Remmistä kiinni pitäminen, kun halutaan vahvistaa sitä että koira ei lähde esimerkiksi kehässä ollessa vaeltamaan pois ohjaajan luota. Tämä harjoitus tehtiin siten että koiraa vietiin ohjaajasta pois päin ja samalla ohjaaja kutsui koiraa ja innosti sitä tulemaan takaisin, sen jälkeen kutsu sivulle ja palkkaus.

Raijalle kiitos kuvamuistoista! Kuten kuvistakin huomaa, keli ei suoranaisesti hemmotellut sunnuntaina. Onneksi ystävälliset tiimiläiset antoivat lainaan kuivat kengät ja sukat sekä sadeviitan. Muistutuksena myös itselleni; koirahommissa ei ikinä kannata nuukailla sade- ja vaihtovaatteiden suhteen... ☺

maanantai 11. syyskuuta 2017

Viretilan hallintaa ja korokkeita

Tokotreeneissä tänään tehtiin viretilan hallintaa. Meidän oli tarkoitus saada Yola tekemään töitä minulle (eikä päinvastoin minä Yolalle) eli annettiin sille vaihtoehto tarjota toimintaa itse. Ideana tässä harjoituksessa oli myös se että Yolalla on mahdollisuus myös lopettaa itse tekeminen, kun sille itselle riittää eli se saa itse valita oman tauon harjoituksen aikana.

Minä istuin penkille koulutuskentän keskelle ja Yola sai olla vapaana, haistella ympäristöä ja ikään kuin tehdä mitä haluaa. Heti kun Yola tarjosi kontaktia edes pienen hetken, palkka leikkimällä, luopuminen ja lopetus. Sen jälkeen minä takaisin penkille istumaan, ihan hiljaa ja hiiskumatta. Aika pitkään meni että Yola tuli uudestaan hakemaan kontaktia, mutta ideana ihan huippu. Tällä kertaa tuntui että Yola ei oikein innostunut palkasta, joka oli vetolelu. Olisi pitänyt itse tajuta antaa parempi palkka siinä kohtaa.

Harjoiteltiin tätä myös kotioloissa ja toimi ihan täydellisesti. Menin eri paikkoihin istumaan passiivisena ja odotin Yolan tulevan hakemaan kontaktia. Tätä täytyy ehdottomasti treenata tätä myös ulkona erilaisissa paikoissa ja häiriössä.

Toisena harjoituksena tehtiin korokkeiden avulla sivulletuloa. Eristelevystä oli tehty seisomisalusta, joka oli juuri sen kokoinen että Yolan etu ja takatassut mahtuivat levyn päälle. Tarkoituksena oli saada Yola tarjoamaan alustalle menoa ja se onnistuikin aika kivasti. Ollaan tehty nyt selvästi vähemmän naksuttimen kanssa ja huomasikin että Yola odotti minulta apua oikean tavan tekemiseen tuijottamalla herkeämättä. Vähitelleen se huomasi että jalkoja siirtelemällä saa palkan ja pian se nousikin korokkeen päälle hienosti. Tällä tavalla haimme siis sivulletuloon oikeaa paikkaa. Marssinkin samantien Petolaan ostamaan eristelevyä, joista askartelin korokkeet myös kotikäyttöön ja niillä treenataan siis tällä hetkellä seisomista, kaukokäskyjä ja sitä sivulletuloa. Taas treeneistä siis kotiin vietäväksi hyvä määrä vinkkejä ja niksejä!

lauantai 2. syyskuuta 2017

Kesälomalla

Nyt ollaan oltu Yolan kanssa lomailemassa pohjoisessa. Ollaan treenattu välillä  vähän tokojuttujakin mutta pääosin vain nautittu ja ulkoiltu. Yola on päässyt pitkille metsälenkeille joka päivä ja uimaan vielä sydämensä kyllyydestä, vaikka järvivesi olikin jo aivan jääkylmää.


Täällä kotipihalla ollaan treenattu myös Yolan kehonhallintaa mm. kurre- tempulla, kuten kuvista saattaakin huomata. Yola ei vielä jonkin aikaa sitten yksinkertaisesti kyennyt kyseiseen asentoon, saati olisi pysynyt siellä hetkeäkään. Nyt ne vatsalihakset ja takapää on joltain osin aktivoituneet, sillä tämä liike toimii jo melko hyvin. Samalla ollaan tehty aktiivisia venytyksia ja erilaisia kumarrus- ja peruutustemppuja ja sitä kautta haettu potkua Yolan liikehdintään.

Jotain edistystä onkin jo ilmassa mutta edelleen huomaan Yolan liikkumisessa ajoittaista kankeutta. Olen kiinnittänyt huomiota esimerkiksi ylösnousuihin, jotka Yola tekeekin aina istumisen kautta. Yola makaa ja istuu herkästi lonkka-asennossa, se myös nukkuu todella usein vain vasemmalla kyljellään. Jonkin verran se venyttelee, mutta usein oikea takajalka jää venyttämättä. Olenkin jo miettinyt koirahierojaa, joka voisi ehkä hieman antaa valaistusta siitä, olisiko Yolalla jonkin paikka erityisen jumissa. Yola on myös muutaman kerran alkanut erityisesti yhteisillä juoksulenkeillämme tekemään täysstoppeja. Pysähtyy ja junttaa tassut kiinni maahan, silloin saa tosissaan houkutella sen uudestaan liikkeelle. Vapaanaollessaan se ei koskaan tee mitään tuollaista. 

Yolaa pitkään vaivanneet liukkaat pinnat ovat edelleenkin ongelma. Asunnossamme se joskus unohtaa liukastelleensa ja kävelee paikkaan kuin paikkaan rennosti. Huonoimmissa tilanteissa täällä kotona, tutussa paikassa, se peruuttaa paikasta toiseen, useimmiten matolta matolle. Ulkoa tullessamme etenkin sateisena päivänä se liukastelee myös rappukäytävässä. Ongelmana on että liukastuessaan Yola iskee kynsillään alustaan kiinni, joka tietysti johtaa liukastumiseen. Tähän ongelmaa käytin hetken aikaa kuratossuja apuna ja ne hetken jo helpottivatkin. Päästiin kulkemaan mm. portaat rauhassa ylös ja alas. Tossut kuitenkin olivat erittäin epäkäytännölliset ja hankalat pukea. Vierotin Yolan niistä pois yksi tossu kerrallaan mutta nyt tuntuu että ollaan taas lähellä lähtöpistettä. Täytynee harkita niiden uudelleen käyttöönottoa, jos liukastelu alkaa taas vaivata enemmän.