lauantai 18. marraskuuta 2017



Palaan nyt vähän vaihteeksi tokomietteisiin ja -kuulumisiin. Jatkettiin nyt talvella vielä Mariannen tokoryhmässä, mutta siirryttiin ulkokentältä sisälle halliin. Ollaan tykätty ja edistystäkin on joihinkin asioihin saatu aikaan. Kun tokotreenit loppuivat kesän lopussa, Marianne piti meille kokeenomaiset treenit. Meidän luokka oli siis avoin kun on nyt jo se koularikin. Isoimpana ongelmana sieltä erottuivat siirtymiset ja liikkeiden keskeneräisyys. Keskeneräisyys on omasta mielestänikin tässä vaiheessa ihan sallittua, mutta liikkeiden välejä en ole oikein ymmärtänyt itsessään treenata. Se tuli uutena oppina myös Synnoven koulutuksesta.
 
Olen nyt harjoitellut suunnittelemaan treenejä paremmin. Olen laittanut kolmen kerran treeneihin peräkkäin kolmea eri asiaa treenattavaksi. Muistiona olen käyttänyt puhelimen muistiota, se kun tuppaa aina olemaan paikassa kuin paikassa mukana. Silti suunnitelmasta kiinni pitäminen on ollut yllättävän hankalaa. Turhan usein tulee vain mieleen treenata jotain päähän pistona, usein sellaisia asioita joita tiedän ettei Yola osaa vielä hyvin, ja silloin treenit menevät usein tuputtamiseksi.
 
Myös treeneissä on taas ollut vaihtelevaa, viretilan kannalta siis. Ulkona, ennen lenkkiä Yola on ihan liekeissä, pelkkä pallo palkkana riittää. Seuruussa on intoa ja se tekee silloin todella hienosti esimerkiksi takapään käyttöä ja korjaa ilman apuja perusasentoa. Sitten sisätreeneissä liikkeet vaan joskus todella hidastuu... Yola paineistuu todella herkästi, jos unohdan palkata tai vaadin siltä liikaa. Tiedän, että tämä on luonnollinen reaktio, mutten oikein tiedä, miten sitä ongelmaa lähtisin järkevästi purkamaan. Turhaudun Yolan hitaudesta itse ja näin koko treeni voi olla jo yksi iso takapakki.
 

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Agilitytreeneissä pääsimme harjoittelemaan valssia ohjauskuviona ja kontakteista A-estettä. A-esteeseen päätettiin ottaa eri laskeutumistapa kuin esim. puomin ja keinun alastuloon, eli olen käyttänyt nenätystä alastulossa. A-este on kuitenkin aika jyrkkä ja Yola rakenteeltaan etuvoittoinen, koira tulee A-esteen yleensä tosi nopeasti, joten jos se joutuu pysähtymään alastulossa etutassut joutuu jarruttamaan kovin ja joutuvat koetukselle. Siispä päätettiin liittää tähän läpi käsky, jotta Yola saa A:n mentyään jatkaa matkaa. Yola suoritti esteen mukavasti melko matalalta, joten kontakti pintaan se osui todella hyvin joka kerta läpi juostessaan. A-este oli kuitenkin sille todella jännittävä este, ja sen kyllä huomasi. Häntä heilui takakoipien välissä ja joka kerta palkan jälkeen toinen juoksi hädissään suurinpiirtein minun syliin.
 
Alla olevassa videossa nähdään valssin harjoittelua. Radalla oli myös pussi, joka aiheutti pieniä hankaluuksia.
 

Lopulta myös pussi onnistui kuin onnistuikin...


 

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Tässä pieni videoanalyysi meidän viime kerran agilitytreeneistä. Vuorossa oli siis pieni radanpätkä, johon sisältyi hyppy, kepit ja putki. Harjoiteltiin näiden esteiden lisäksi ohjauskuviona edestä leikkausta putkesta putkeen.
 
Ensimmäisessä videossa rata menee mallikkaasti, vinokepit sujuu jo kivasti ja putki on tietty sen lemppari. Itse voisin vielä yrittää irrottaa koiraa hypyille paremmin sivusuunnassa, edelleen jään varmistamaan että hyppääkö koira varmasti ja joudun juoksemaan melko lähelle estettä, jolloin oma vauhti hidastuu ja vaikeutuu.

 
 Toinen pätkä menee edellisen tavoin oikein hyvin. Laitettiin keppejä jo vähän suorempaan, kun Yola meni ne niin vauhdilla.
 
 
Viimeisessä pätkässä Yolalla alkaa jo treenit ja omasta mielestäni etenkin hypyt painaa. Ensimmäiselle hypylle se hiippailee jo varastaen. Lisäksi edestä leikkaus epäonnistuu, en ohjaa koiraa tarpeeksi selkeästi putkeen. Kaksi viimeistä rimaa sitten jo tippuvatkin joista huomaa että olisi voinut jättää rata kahteen kertaan tai lopettaa jo viimeiseen putkeen.
 
Hyppytekniikkaa pitäisi harjoitella ja vaikkakin ihan vasta ollaan vasta alettu edes harjoitella korkeampia hyppyjä. Yola on kuitenkin jo useasti tiputellut rimoja aikaisempaa enemmän, en tiedä onko se jumissa vai johtuuko se vain hyppäämättömyydestä. Lämmittelyt minusta toimii ihan hyvin kuitenkin. Olen myös tosi huono näkemään Yolasta vielä milloin se kaipaa lepoa. Huomaan sen itse vasta usein ainoastaan rimojen tipahtelusta tai muusta yleisestä häsäämisestä tai kuuntelemattomuudesta. Näihin pitäisi itsellä opetella kiinnittämään enemmän huomiota.
 

Synnøve Matren tokokoulutusviikonloppu Halikossa

Päästiin viikonloppuna osallistumaan Golden ringin järjestämään tokokoulutukseen Halikkoon. Kouluttajaksi saapui norjalainen Synnøve Matre joka on kisannut MM-tasolla kultaistennoutajiensa kanssa. Koulutus oli kaksipäiväinen ja lauantaina pääsimme Yolan kanssa Synnøven oppiin.

Saimme treeniaikaa 2 x 20 min. Ensimmäisellä kerralla kerroin, että suurimmaksi osaksi haluaisin keskittyä Yolan kanssa vireystilaan ja motivoimiseen, että se keskittyisi tekemiseen. Aluksi Yola tekikin näyttävän sisääntulon käymällä tervehtimässä kaikkia kuuntelijoita ja poukkoilemalla ympäriinsä. Tämä osoittautuikin olennaisimmaksi aihealueeksi meidän treeneissä. Koiralle täytyy siis opettaa että kun treenataan, tehdään töitä eikä keskitytä mihinkään muuhun. Muita koirakoita seuraillessakin huomasin että  he käskivät koiransa maahan tai muuten "käskyn alle". Itse en ole osannut moista seikkaa ajatellakaan, päinvastoin olen virheellisesti ajatellut että koska Yolalla on jo valmiiksi niin "huono vire" siltä ei kannata koko ajan vaatia jotain vaan antaa sen välillä "levähtää". Tosiasiahan tässä kohtaa on se, että silloin levähtämisestä tulee mukavampaa kuin itse treenaamisesta. Saatiin ohjeeksi paljon leikkimistä, leikkimistä ja vielä kerran leikkimistä. Siten minusta tulisi Yolalle treenikentän paras asia, ja hajut ja muut asiat olisivat sille toisarvoisia. Synnøve myös painotti sitä, että koira täytyy saada tekemään töitä minulle eikä minä koiralle.

Harjoittelimme myös seuraamista ja kontaktia siinä. Lähdettiin aivan yhdestä askeleesta jonka jälkeen palkka. Tätä toistettiin monta kertaa. Tunsin kuitenkin että Yola seurasi koko ajan liian takana ja minulle tuli sellainen olo, että minun täytyy houkutella sitä kovin. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ottaa ehkä naksutin käyttöön tässä tilanteessa. Pallo innostaa sitä ulkona seuruussa mutta  nyt sisällä ei... Saatiin kuitenkin hyvää oppia seuruuseen ja muutenkin perusasioihin, joihin meillä todella täytyy panostaa. Lopuksi tehtiin myös ruutua ja merkin kiertoa sekä luoksetuloa, näissä mahdollisimman paljon vauhtia ja hetsaamista, eli lelupalkkoja ja läpi juoksuja eikä lähetyksiä perusasennosta vaan suoraa esim. leikistä, jotta saataisiin jalkoihin enemmän vipinää. Paljon hyviä oppeja siis. 

Sunnuntaina olin vielä kuunteluoppilaana, siitäkin päivästä sain paljon hyviä vinkkejä esim. pysäytysten opetteluun ja seuruuseen. Yolakin on melko lailla seuraamisessa kiinni käsipalkassa ja näin ollen kontakti ei kohdistu minuun vaan palkkaan. Tätä makupalasta tai lelusta luopumista harjoitteli useampi koirakko. Sain paljon hyviä käytönnln vinkkejä ja ehdin niitä onneksi kirjata vihkoonkin. 

Tässä joitain lauseita joita kirjoittelin ylös:
Kaukokäskyissä: Tärkeää rauhallisuus, jotta koira ymmärtää oikeasti mitä tehdään. Asennonvaihtojen kannalta etujalat paikoillaan on parempi vaihtoehto, koska niitä on helpompi hallita, eli nähdä miten koiran jalat liikkuvat.
Hyvä ottaa käyttöön eri käskyt, esim. maahan menossa kuin muualla liikkeissä, esim. jäävissä.

Tunnistusnouto: Rauhallisuus tässäkin, leikkiminen ennen ja jälkeen lähetyksen jotta saataisiin rauha itse tunnareiden etsintään. Kapulan pito: täytyy opettaa koiralle, että se itse valitsee ottaa kapulan suuhun, ei vain käskystä.

Seuraaminen: Ensimmäinen puolikas askel on tärkein! Kun koira haluaa itse päättää mitä tekee, tehdään jotain aivan muuta. Asento liian edessä ja vinossa -> koiran täytyy itse opetellä siirtämään ja käyttämään takapäätä. Ensin vain askeleita, sen jälkeen vasta suoraa linjaa. Peruuttamisen opettaminen kannattaa rakentaa: ensin sivulle askel -> taakse -> sivulle jne, jonka jälkeen lisätä taakse askelia.

Liikkestä istuminen: ensin käsky ja vasta sitten käsimerkki -> vahvistetaan istu-käskyä vetämällä pannasta koiran istuessa ja toistamalla käskyä. Näin koiran käsitys istumaasennosta vahvistuu sen vastustaessa ylös nousemista.

Häiriötreenit: Koira pitää muistaa palkita ja kertoa sille, milloin se tekee hyvin ja milloin ei sekä milloin sen mielentila on oikea. Koiran kuuluisi itse oppia tarjoamaan esimerkiksi sivulletuloa eli joka kerta kun se tekee niin -> palkka!

Ohjattu nouto: Kapulat aluksi tosi lähellä koiraa, jotta koira oppii tunnistamaan suunnat.

Pysäytyskäskyissä: Palkkaajan käyttö: palkkaaja antaa makupalan, koira juoksee ohjaajaa kohti -> pysäytys (välillä pysäytys ja välillä läpijuoksu, jotta koira ei opi ennakoimaan käskyä). Mahdollisiman paljon erilaisia paikkoja pysäytykseen (esim. agilityputki, puun kierto, peruutuskäsky). Palkka kannattaa heittää jalkoihin/päätä kohti.

Ihan mahtavia oppeja siis ja huippu viikonloppu, tällaisia lisää kiitos!

Follow my blog with Bloglovin



maanantai 16. lokakuuta 2017

Irroittelua agilitykentällä

Tänään agilitytreeneissä harjoiteltiin koiran irrottamista esteille pienellä radanpätkällä. Rataan kuului hyppyjä ja kaksi putkea, yhteensä yhdeksän estettä. Irrottaminen onkin ollut haastavaa kun Yola on tottunut todella usein saamaan palkan kädestä ja tulemaan sitä kohti. Putkeen se kylläkin irtoaa tosi hienosti. Tällä harjoituskerralla irtaantuminen alkoi jo jollain tavalla sujua. Tässä videointia suorituksistamme. 

Ensimmäisessä pätkässä (jonka Youtube jostain syystä kadotti) alkurata menee kivasti ja saan esimerkiksi ensimmäisestä putkesta Yolan kivasti kääntymään hyppyesteille. Toisen putken jälkeen irrotus epäonnistuu kun oma ohjaava käteni ei anna ohjausta riittävän laajalle ja pitkälle eteen, näin ollen Yola juoksee mukanani jo seuraavalle putkelle. Myös kahteen viimeiseen hyppyyn tulee kiire koska oma juoksulinja menee sekaisin kun en luota Yolan menevän putkeen ja jään varmistamaan sitä. Sen takia en ehdi ohjata (=irrottaa) sitä toiseksi viimeiselle hyppyesteelle ja siksi se menee uusiksi.

Toisella kertaa ohjausvirhe tapahtuu jälleen viimeisillä hypyillä johtuen samasta syystä kun ensimmäisessä otossa. En luota selvästikään siihen että Yola irtoasi viimeiseen putkeen vaan jään taas varmistelemaan. 



Kolmannella kerralla onnistuttiinkin ja osasin kiinnittää ongelmakohtiin huomiota. Annoin Yolan irrota putkeen ja ehdin näin hyvin viimeisille hyppyesteille. Edelleenkin hypyille irtoaminen on vaikeaa ja joudun juoksemaan melko lähellä Yolaa mutta selvänä edistyksenä se että Yola hyppää nykyään todella mielellään. Onnistumisen kokemuksia siis tälläkin kertaa agilitykentältä!








perjantai 13. lokakuuta 2017

Vårdkasbergetin luola ja näköalapaikka

 
Tämän kesän ja syksyn aikana olemme ulkoilleet paljon Turussa ja lähialueilla, kahlanneet läpi erilaisia luontopolkuja ja retkeilypaikkoja. Varsinkin saariston maisemat ovat tulleet tutuksi ja kauniita paikkoja sieltä löytyykin. Koira on tietysti aina mukana olipa kyse sitten retkeilystä tai sienestyksestä. Luonnossa liikkuminen on parasta aktiviteettia, niin koiralle kuin omistajallekin. Perjantaina olikin hyvä sää lähteä ulkoilemaan. Tämän kertaiseksi retkikohteeksi valikoitui Ulkoluodon saari Salossa. 

Ulkoluodon Särkisalossa on Vårdkasbergetin luola ja näköalapaikka. Auto jätettiin tien varteen ja käveltiin hiekkatietä pitkin reilu kilometrin matka kallion laelle näköalapaikalle. Näköalapaikalta oli hienot näkymät saaristomerelle, täydellinen paikka istahtaa syömään eväitä ja nauttimaan kauniista maisemista. 




Luolat sijaitsivat näköalapaikan alapuolella. Luolissa oli ihan omanlainen, maaginen tunnelma. 

Retkeily on mukavaa, tuumii Yola.

 

tiistai 3. lokakuuta 2017

SNJ:n päänäyttely

Viime lauantaina lähdettiin aamulla kohti Hämeenlinnaa SNJ:n päänäyttelyyn. Ajattelin, että ilmoitan Yolan pitkästä aikaa johonkin näyttelyyn ja kyseinen näyttely sattuikin nyt tuohon mukavasti "lähelle". 

Kultaisianoutajia oli ilmoitettu reilu sata ja narttujen avoimeen luokkaan jälleen 14 koiraa. Nartut arvosteli brittiläinen Beryl Liggins. Yola oli avoimen luokan laatuarvosteluvuorossa toisena. Päätin tällä kertaa kokeilla seisottamista edestä, kun ollaan sitä harjoiteltukin. Tavoitteenani onkin ollut saada Yola esiintymään innokkaammin kehässä kun usein sillä tuntuu olevan ajatukset ihan jossain muualla, eikä se tunnu innostuvan makupaloistakaan kovin paljon kehässä ollessaan. Sitten kun lähdetään näyttelypaikalta, virtaa tuntuu yhtäkkiä löytyvänkin. Sen vuoksi olisi hyvä saada näyttelyistäkin kivaa yhteistä tekemistä ja siinä ollaan näköjään mentykin eteen päin.  

Nyt kokeilin siis edestä seisottamista sekä yksilö- että kilpailuarvostelussa. Yola seisoi aika kivasti ja sain vähän sen häntääkin heilumaan. Muutenkin kehässä se käyttäytyy tosi nätisti, olisikin joskus hauska nähdä jonkun muun esittävän sitä kun omasta mielestä se on niin helppo esittää. Saatiin siis ERI mutta tuomari ei valinnut Yolaa jatkoon kilpailuluokassa. Iso luokka ja täynnä hienoja koiria, joten en ollut kovin yllättynytkään.  

Itse arvostelu oli seuraavanlainen:
Nice type, feminine head and expression. Good neck and front. Good bone and feet. Well balanced. Good rear angulation. Good coat and condition. Moved well. 

Hyvän tyyppinen, feminiininen pää ja ilme. Hyvä kaula ja etuosa. Hyvä luusto ja raajat. Hyvin tasapainoinen. Hyvät takakulmaukset. Hyvä turkki ja kunto. Liikkuu hyvin. 


Olin tulokseen oikein tyytyväinen vaikkei luokkasijoitusta tullutkaan. Nyt näyttelyiden saralla varmaan taas pidetään hetki hiljaiseloa ja palataan kehiin taas kevään puolella. Loppujen lopuksi meidän kehän jälkeen muiden kultsujen tulosten katselu jäi vähän vähemmälle kun kiertelin ihastelemassa muita noutajia kehien laidalla. Jututin mm. kiharoiden omistajia ja täytyykin todeta että ihastuin yhä enemmän tuohon valloittavaan rotuun... :) 

torstai 21. syyskuuta 2017

Hyvän mielen treenejä

Maanantaina tokotreeneissä tehtiin alkuun ryhmässä paikallaoloa, tällä kertaa näkösuojassa. Jätin Yolan makaamaan koska maahan menemistä perusasennosta ollaan edelleen harjoiteltu ja siitä pitäisi saada ryhdikkäämpi. Paikallaoloaika ei ollut pitkä, mutta auton takaa suojasta näin kuinka Yolan ilme ja ryhti terästäytyi samalla kun se kadotti näköyhteyden minuun. Yleensä se myös vilkuilee ja reagoi ympäristöön mutta nyt sen katse oli herkeämättä autossa, jonka takana olimme hetken piilossa. Täytyy jatkossakin tehdä enemmän paikallaoloja näkösuojassa, esimerkiksi kotona peilin kautta tarkkailemalla.

Seuraavaksi tehtiin seuraamista. Otettiin ihan lyhyitä pätkiä ja käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Yolalla oli nyt ihan hirveästi intoa treeneissä. Se teki tosi mielellään ja innolla töitä. Oli ilo huomata sen nauttivan tekemisestä. Perusasento pysähdyttäessä edelleen karkaa eteen ja vinoon ja tätä korjattiin aitaa vasten kääntymällä. Aidan kanssa Yola huomasi oikean paikan hienosti, mutta ilman sitä se taas harppasi askeleen liian eteen ja asetteli itsensä etuviistoon. Aitatreeni toimi kuitenkin mukavasti. Loppuun otettiin vielä hyppyä ohjattuna liikkeenä, joka onnistuu edelleen hyvin. Tässä Yola nyt tulee etukautta sivulle mutta se nyt saa liikkeenä jäädä sellaiseksi, kun perusasento tässä tuntuu kuitenkin usein olevan suora. Lopuksi tehtiin vielä vauhtiluoksetuloja jotka onnistui myös tosi hyvin. Yola juoksi todella kovaa ja innolla sivulle, ehkä tästä tuleekin taas meidän lempiliike.

Tiistaina vuorossa oli tämän syksyn ensimmäiset agilitytreenit. Rata koostui hypyistä ja kahdesta putkesta, siihen kuului ohjauskuvioina takaaleikkaus ja sylkkäri. Ohjaukset menivät kivasti vaikka välillä tulikin kiire kun putkessa Yola menee ihan täysiä. Edelleen on myös vaikeaa saada Yola irtoamaan hyppyesteille, putkea se hakee tosi hyvin mutta joissain hyppysarjoissa se edelleen jää liian lähelle ja tällöin oma ohjaamiseni tuntuu olevan ihan millimetreistä kiinni. Päälimmäisenä treeneistä jäi taas ihan superkiva fiilis!

Tällä viikolla saimme myös tokotiimin hakutilaisuudesta tulokset. Valitettavasti tänä vuonna ei paikka tiimiin meille auennut. Harmitti kyllä, mutta toisaalta olin asennoitunutkin siihen ettei välttämättä päästä mukaan. Oli silti mahtava kokemus käydä kokeilemassa ja eihän sitä tiedä jos ensi vuonna haettaisiinkin uudestaan. Jotenkin kuitenkin ajattelen että nyt tässä tilanteessa tämän kuuluikin mennä näin. Tässä vielä mieltä lämmittävä palaute näyttökokeesta meidän osalta.

"Ehkä kaikkinensa tämän näyttötilaisuuden pari jossa näkyi jännitys eniten. Tarvitsee paljon kisanomaisia treenejä, joissa yllätyspalkkoja eri paikoissa paljon, varsinkin siirtymiset tarvitsee työstämistä. Jos epävirallisia kisoja alueella, suosittelen käymään aina kun mahdollisuus. Ei varsinaisesti ole yhtään parempi tai huonompi kuin kukaan osallistujista, mutta koiran ikä ratkaisee valinnoissa tällä kertaa nuorempien hyväksi. Valitettavasti karsiutuu valinnoista.

Ohjaajalla loistava asenne porukassa tekemiseen, siitä on hyvä jatkaa!"

tiistai 12. syyskuuta 2017

Tokotiimin hakutilaisuus

Lauantaina töistä päästyäni hyppäsin Yolan kanssa taas vaihteeksi junaan. Viime viikkoon mahtuikin ihan tarpeeksi matkustamista junassa kun tulimme pohjoisesta takaisin Turkuun Rovaniemen ja Oulun kautta. Lähdimme siis Kuopioon Golden Ringin tokotiimin hakutilaisuuteen, jonne saimme viikko sitten kutsun.

Perillä Kuopiossa olimme myöhään lauantaiyönä, Jääskeläisen Eeva jaksoi tulla hakemaan meidät asemalta kun matkaa Kuopion keskustasta KPSH:n Haukkumajalle oli reilu parikymmentä kilometriä. Sunnuntaiaamuna herättiin aikaisin ja aikataulussa ensimmäisenä oli vuorossa uusien tokotiimiläisten valintakoe.

Tiimiin oli tänä vuonna hakenut kolme uutta koirakkoa ja lisäksi kaksi jo aiemmin mukana ollutta. Me olimme suoritusvuorossa ensimmäisinä. Aikaa suorittaa liikkeitä treenimäisesti oli kymmenen minuuttia. Suorituksen tuli sisältää seuraamista, jäävä liike, 1-2 vapaavalintaista liikettä tai niiden osia sekä koiran palkitseminen. Valintaa suorittivat Maria ja Marko Vuorenmaa.



Kerroin tekeväni luoksetulon ja liikkeestä maahanmenon kokeenomaisesti ohjattuna ja loput treenimäisesti. Yritin ennen suoritusta leikittää Yolaa mutta tunsin, ettei se ollut ihan parhaimmassa vireessä. En usko että vesisade sitä haittasi mutta ehkä minun jännitys (taas jälleen kerran) tarttui siihen.

Luoksetulo ja liikkeestä maahan meno meni kuitenkin kohtalaisen hyvin. Yola ei juossut niin innostuneena kuin yleensä luoksetulossa ja maahan meno tuntui olevan hidas. Seuraavaksi tein hypyn ja se meni hyvin. Sitten näytin vähän noutoa ja siinä Yola taisi ottaa vähän haluttomasti kapulasta kiinni, toi se kuitenkin mutta hitaasti silloinkin. Seuraamista tehtiin pieniä pätkiä ja palkkasin lelulla. Tuntui että ne sujuivat niin hyvin kun miten meidän seuraaminen voi tällä hetkellä sujuakaan, siinä on paljon parannettavaa... Lopuksi otin muutaman kerran merkin kiertoa isolla kartiolla, se meni melko kivasti myös. Kokonaisuudessaan jännitys oli kamala ja totta kai se tarttui Yolaankin, se ei tehnyt samalla innolla millä se joskus tekee... Kuitenkin loppujen lopuksi suorituksesta jäi ihan hyvä mieli.




Tiimiläisten valintatilaisuuden jälkeen ehdin vielä katsoa muutaman tokotiimin yksilö- ja yhteistreenin, ennen kuin Maria heittikin minut ystävällisesti takaisin juna-asemalle. Kirjailinkin sitten junamatkalla vähän muistiinpanoja ylös. Seuraavia hyödyllisiä vinkkejä ajattelin itsekin Yolan kanssa kokeilla:

- Liikkeiden välejä voisi harjoitella esimerkiksi opettamalla koira imuttamiseen. Nami käteen ja koira saa hyppiä ja kiinnittää huomionsa täysin makupalaan tai vaikkapa opettaa se koskemaan kämmentä.

- Remmistä kiinni pitäminen, kun halutaan vahvistaa sitä että koira ei lähde esimerkiksi kehässä ollessa vaeltamaan pois ohjaajan luota. Tämä harjoitus tehtiin siten että koiraa vietiin ohjaajasta pois päin ja samalla ohjaaja kutsui koiraa ja innosti sitä tulemaan takaisin, sen jälkeen kutsu sivulle ja palkkaus.

Raijalle kiitos kuvamuistoista! Kuten kuvistakin huomaa, keli ei suoranaisesti hemmotellut sunnuntaina. Onneksi ystävälliset tiimiläiset antoivat lainaan kuivat kengät ja sukat sekä sadeviitan. Muistutuksena myös itselleni; koirahommissa ei ikinä kannata nuukailla sade- ja vaihtovaatteiden suhteen... ☺

maanantai 11. syyskuuta 2017

Viretilan hallintaa ja korokkeita

Tokotreeneissä tänään tehtiin viretilan hallintaa. Meidän oli tarkoitus saada Yola tekemään töitä minulle (eikä päinvastoin minä Yolalle) eli annettiin sille vaihtoehto tarjota toimintaa itse. Ideana tässä harjoituksessa oli myös se että Yolalla on mahdollisuus myös lopettaa itse tekeminen, kun sille itselle riittää eli se saa itse valita oman tauon harjoituksen aikana.

Minä istuin penkille koulutuskentän keskelle ja Yola sai olla vapaana, haistella ympäristöä ja ikään kuin tehdä mitä haluaa. Heti kun Yola tarjosi kontaktia edes pienen hetken, palkka leikkimällä, luopuminen ja lopetus. Sen jälkeen minä takaisin penkille istumaan, ihan hiljaa ja hiiskumatta. Aika pitkään meni että Yola tuli uudestaan hakemaan kontaktia, mutta ideana ihan huippu. Tällä kertaa tuntui että Yola ei oikein innostunut palkasta, joka oli vetolelu. Olisi pitänyt itse tajuta antaa parempi palkka siinä kohtaa.

Harjoiteltiin tätä myös kotioloissa ja toimi ihan täydellisesti. Menin eri paikkoihin istumaan passiivisena ja odotin Yolan tulevan hakemaan kontaktia. Tätä täytyy ehdottomasti treenata tätä myös ulkona erilaisissa paikoissa ja häiriössä.

Toisena harjoituksena tehtiin korokkeiden avulla sivulletuloa. Eristelevystä oli tehty seisomisalusta, joka oli juuri sen kokoinen että Yolan etu ja takatassut mahtuivat levyn päälle. Tarkoituksena oli saada Yola tarjoamaan alustalle menoa ja se onnistuikin aika kivasti. Ollaan tehty nyt selvästi vähemmän naksuttimen kanssa ja huomasikin että Yola odotti minulta apua oikean tavan tekemiseen tuijottamalla herkeämättä. Vähitelleen se huomasi että jalkoja siirtelemällä saa palkan ja pian se nousikin korokkeen päälle hienosti. Tällä tavalla haimme siis sivulletuloon oikeaa paikkaa. Marssinkin samantien Petolaan ostamaan eristelevyä, joista askartelin korokkeet myös kotikäyttöön ja niillä treenataan siis tällä hetkellä seisomista, kaukokäskyjä ja sitä sivulletuloa. Taas treeneistä siis kotiin vietäväksi hyvä määrä vinkkejä ja niksejä!

lauantai 2. syyskuuta 2017

Kesälomalla

Nyt ollaan oltu Yolan kanssa lomailemassa pohjoisessa. Ollaan treenattu välillä  vähän tokojuttujakin mutta pääosin vain nautittu ja ulkoiltu. Yola on päässyt pitkille metsälenkeille joka päivä ja uimaan vielä sydämensä kyllyydestä, vaikka järvivesi olikin jo aivan jääkylmää.


Täällä kotipihalla ollaan treenattu myös Yolan kehonhallintaa mm. kurre- tempulla, kuten kuvista saattaakin huomata. Yola ei vielä jonkin aikaa sitten yksinkertaisesti kyennyt kyseiseen asentoon, saati olisi pysynyt siellä hetkeäkään. Nyt ne vatsalihakset ja takapää on joltain osin aktivoituneet, sillä tämä liike toimii jo melko hyvin. Samalla ollaan tehty aktiivisia venytyksia ja erilaisia kumarrus- ja peruutustemppuja ja sitä kautta haettu potkua Yolan liikehdintään.

Jotain edistystä onkin jo ilmassa mutta edelleen huomaan Yolan liikkumisessa ajoittaista kankeutta. Olen kiinnittänyt huomiota esimerkiksi ylösnousuihin, jotka Yola tekeekin aina istumisen kautta. Yola makaa ja istuu herkästi lonkka-asennossa, se myös nukkuu todella usein vain vasemmalla kyljellään. Jonkin verran se venyttelee, mutta usein oikea takajalka jää venyttämättä. Olenkin jo miettinyt koirahierojaa, joka voisi ehkä hieman antaa valaistusta siitä, olisiko Yolalla jonkin paikka erityisen jumissa. Yola on myös muutaman kerran alkanut erityisesti yhteisillä juoksulenkeillämme tekemään täysstoppeja. Pysähtyy ja junttaa tassut kiinni maahan, silloin saa tosissaan houkutella sen uudestaan liikkeelle. Vapaanaollessaan se ei koskaan tee mitään tuollaista. 

Yolaa pitkään vaivanneet liukkaat pinnat ovat edelleenkin ongelma. Asunnossamme se joskus unohtaa liukastelleensa ja kävelee paikkaan kuin paikkaan rennosti. Huonoimmissa tilanteissa täällä kotona, tutussa paikassa, se peruuttaa paikasta toiseen, useimmiten matolta matolle. Ulkoa tullessamme etenkin sateisena päivänä se liukastelee myös rappukäytävässä. Ongelmana on että liukastuessaan Yola iskee kynsillään alustaan kiinni, joka tietysti johtaa liukastumiseen. Tähän ongelmaa käytin hetken aikaa kuratossuja apuna ja ne hetken jo helpottivatkin. Päästiin kulkemaan mm. portaat rauhassa ylös ja alas. Tossut kuitenkin olivat erittäin epäkäytännölliset ja hankalat pukea. Vierotin Yolan niistä pois yksi tossu kerrallaan mutta nyt tuntuu että ollaan taas lähellä lähtöpistettä. Täytynee harkita niiden uudelleen käyttöönottoa, jos liukastelu alkaa taas vaivata enemmän. 





tiistai 29. elokuuta 2017

Maanantain tokoilut

Eilen tokotreeneissä tehtiin luoksetuloa, noutoja ja paikallaoloa. Luoksetuloon otettiin vähän nopeutta kouluttajan pitäessä Yolan pannasta kiinni. Luoksetulo on parhaimmillaan Yolan lemppariliike. Nyt siihen pitäisi vain yhdistää takakautta sivulletulo. Seuraavaksi tietysti aletaan myös harjoittelemaan ylempien luokkien luoksetuloja, avoimen luokan luoksetuloon, jossa koira siis jätetään maahan, täytyisi saada lisää vauhtia. Tehtiin luoksetuloa lelupalkalla joka toimii hyvin. Eli palkka heitetään heti ohjaajan taakse koiran lähtiessä juoksemaan.

Noutojen kohdalla harjoiteltiin tällä kertaa palauttamista. Tässä on vielä hiomista koska perusasento menee niin eteen. Oikeastaan tämä treeni menikin perusasennon hiomiseen koska itse kapulan pito ja sen ottaminen on Yolalle niin sujuvaa. Sain ohjeen palkata koiran ainoastaan reiden takaosaan jotta asento korjaantuisi oikealle paikalle. Treenikaverimme toi meille vielä upouudet ohjatun noudon kapulatkin!


Lopuksi tehtiin paikallaoloa ja nyt oli tosi hyvä kun saatiin sitä kaivattua häiriötreeniä. Paikallaolossa Yola pysyy mutta asento on ihan mutkalla. Haluaisin myös paikallaoloon enemmän intoa. Yola myös menee joka kerta maahan todella hitaasti ja yleensä toisella käskyllä... lyhyitä ja onnistuneita toistoja paikkistreeneihin siis, jotta koko liikkeeseen tulisi enemmän jännitettä ja sekä maahanmeno että sivulle nouseminen olisi nopea.


torstai 24. elokuuta 2017

Seis- käsky

Maanantaina tokotreenien aiheena olivat ruutu ja nouto. Ruudun harjoittelua olemme kokeilleet pari vuotta sitten Oulun treeneissä sekä lelun että kosketusalustan kanssa. Nyt aiheeksemme valikoitui pelkästään seis- käskyn opettaminen uudestaan, jotta koira saadaan seisahtumaan ruutuun. Olen yrittänyt opettaa sitä käsimerkillä, liikkeestä seiso-käskyä opettaessani, mutta en ole saanut käsiapua häivytettyä kokonaan pois. Pysähtyminen tulisi opettaa siten, että koira junttaa jalat niin tiukasti maahan ettei niistä mikään liiku senttiäkään suuntaan tai toiseen. Harjoittelun edetessä huomasin, että Yola teputtaa paikallaan ja hakee jotain näyttelyasentoa, en tiedä sekoittaako se käskyn näyttelyissä käyttämääni seiso- käskyyn.

Nyt opimme uuden tavan opettaa seis käsky. Koira tulee mukana minun peruuttaessa, pysähdyn, sanon seis käskyn ja palkitsen kun koira pysähtyy täysin paikalleen. Kun koira seisoo täysin paikallaan, jatkan peruuttamista ja palaan palkkaamaan koiran paikalleen, toistan kunnes koira on hetken seisonut paikallaan, Sitten vapautus ja sama uudestaan. Nyt keskitymme siis siihen että Yola tajuaa mitä seis tarkoittaa, täydellistä stoppia ja ei yhtäkään jalan siirtoa suuntaan tai toiseen. Tämä on vaikeaa, voin kertoa...

Lopuksi harjoittelimme noutoa, tällä kertaa ohjatun noudon kapulalla. Yolalla on intoa noutaa ja treeneissäkin huomasin että viisi ensimmäistä noutoa olivat tosi hyviä ja sen jälkeen alkoi kapulan kanssa lönkyttely. Ohjaajamme selittikin että silloin kun koira osaa jonkin liikkeen, turha hinkkaaminen on vain pahasta. Jos tiedän että nouto onnistuu, otan vain yhden tai kaksi toistoa ja siinä se. Sitten erikseen voi ottaa vauhtinoutoja ja vaikka vain palauttamista. Näin ollen saimmekin kotitehtäväksi noutojen eri osien treenausta, eli palautuksia läheltä, pitotreenejä, vauhtinoutoja (muutama toisto) sekä erilaisten kapuloiden noutoa. Noutamisesta Yola tykkääkin!

Nyt sain myös vihdoin laitettua GR:n tokotiimin hakemuksen menemään, katsotaan ja jännitetään tuleeko kutsua valintakokeeseen Kuopioon, iiiks!

torstai 17. elokuuta 2017


Eilen käytiin taas pitkästä aikaa agilitytreeneissä. Saatiin kasaan yksittäinen treenikerta, vaikkei varsinainen ryhmä ole vielä alkanutkaan. Vuorossa oli kahdeksan esteen rata joka koostui hypyistä ja kahdesta putkesta. Harjoittelimme perusohjaamista ja hypyn takakautta kiertämistä lyhyellä radalla.

Ensimmäiset kerrat menivät hyvällä vauhdilla. Ison koiran kanssa saa kyllä juosta todella kovaa. Huomaan itse että joudun todella paljon keskittymään siihen missä oma reittini kulkee vaikka tärkeämpää olisi saada koira ohjattua oikeasta paikasta esteelle. Yola kuitenkin jo aika kivasti hakee esimerkiksi putken, ja sitä kautta ohjaaminen joissain kohdissa helpottuu huomattavasti. Tehtiin sama rata kumpaankin suuntaan ja viimeiset vedot painoivat jo aikalailla. Huomasi, ettei oltu koko kesänä paljon taas hypeltykään. Yola irtoaa tosiaan jo melko mukavasti putkeen mutta muuten huomaan että se on tosi herkkä sille missä asennossa ja miten sitä ohjaan. Toisaalta se on myös todella hyvä asia, kunhan itse opin ohjaamaan Yolaa oikein, sekin oppii suorittamaan esteen paremmin. Agility todella on yhteistyötä parhaimmillaan.

Kotitehtäväksi saatiin taas puun kiertämistä ja sitä kautta koiran ohjausta. Se sujuukin jo ihan mukavasti ja nyt odotellaan taas syksyllä mahdollisesti alkavia treenejä. Tässä vielä pieni videopätkä viimeisestä radasta, jossa hypyn kierto sujui aika mukavasti.



tiistai 15. elokuuta 2017

Eilen tokotreeneissä sujui kivasti. Tämän päivän teemoja olivat hyppy ja kaukokäskyt. Nyt keskitymme Yolan kanssa ylempien luokien liikkeisiin, joten hyppy muuttuu suljetuksi hypyksi. Hyppyeste meni kivasti. Yola hyppää esteen yli hyvällä vauhdilla ja innokkaasti. Hyppyeste kylläkin oli matalampi flyball- este mutta mielestäni onkin hyvä että Yola oppii hyppäämään erilaisten esteiden yli. Luulen, että agilitytreenit ovat vaikuttaneet sen halukkuuteen hypätä, vielä joku vuosi sitten muistan että oli hankalaa saada Yola hyppäämään joidenkin korkeampien asioiden yli. Tietysti sen lihaskuntokin on varmasti kehittynyt ja hyppäämisestä on tullut sille helpompaa. 

Seuraavana oli vuorossa kaukokäskyt, jotka ovatkin olleet meille hankalat. Alokasluokassa Yola on liikkunut hieman istu-maahan vaihdossa. Olen yrittänyt opettaa sille vaihtoa takapuoli paikallaan mutta automaattisesti Yolan peppu lähtee hinautumaan eteenpäin maahan-istu vaihdossa... Kouluttaja halusi nähdä meidän vaihdot ja oli sitä mieltä että alusta aletaan tämäkin liike opettamaan. Yolalle siis takapään käytön hallintaa. Päätin että etujalat tulee olemaan paikallaan.

Tarkoitus olisi siis saada koira nousemaan ikään kuin hissinä ylös maahan-seiso vaihdosta, jolloin molemmat jalat pysyvät paikallaan. Tämä liike on koiralle verrattavissa ihmisten punnerrukseen, eli koiran täytyy siis käyttää monipuolisesti koko kropan lihaksia tässä liikkeessä. Treeneissä teimme seiso-maahan vaihtoa makupalan avulla, ja pikku hiljaa liikerata alkoi löytyäkin. Helposti takajalat menevät kuitenkin lonkka-asentoon tai peppu nousee etujalkoja vasten.

Istu-maahan vaihto onkin sitten vaikeampi. Yola pitäisi saada huomioimaan oman takapään liikkuvuus ja heittämään takapään suoraan taakse. Tällä hetkellä ainoastaan Yolan etujalat liikkuvat vaihdossa ja näin ollen Yola jää aivan mutkalle yrittäessään peruuttaa paikallaan olevien takajalkojensa päälle. Takapää siis pitäisi saada aktivoitumaan asettamalla makupala ryntäisiin ja samalla avustamalla takapuolta taaksepäin. Voin kertoa, ei kovin helppoa ison koiran kanssa... 

Lisäksi saatiin erilaisia lihasten aktivointiharjoituksia, joita voidaan tehdä päivittäin kotona. Kaukokäskyt vaativat satoja ja taas satoja toistoja jotta koira saa liikkeet lihasmuistiin. Tämä on siis työstönalla numero yksi.


sunnuntai 13. elokuuta 2017

TK 1!





Eilen osallistuimme Raision tokokisoihin. Alokasluokkaan oli ilmoitettu viisi koiraa. Tuomarina toimi Ilkka Sten. Koepaikalla olimme hyvissä ajoin ja otin vain muutaman liikkeen ennen suoritustamme, hieman seuraamista ja kontaktia. Muuten pidin hyväksi koettuun tapaan Yolaa hieman etäämmällä ja tämä taktiikka tuntuu toimivan, silloin itse puran jännityksen johonkin muuhun kuin koiraan ja Yola taas odottaa innolla milloin menemme yhdessä tekemään. Yola tuntui olevan ennen suoritustamme ihan mukavassa vireessä, leikki kivasti ja otti hyvin kontaktia.

Suoritusjärjestyksessä ja näin ollen myös paikallaolossa olimme viidestä koirakosta viimeisiä. Yola meni jälleen vasta toisella käskyllä maahan, mutta jäi kuitenkin hyvin paikoilleen. Loppujen lopuksi liikkeen aikana kolme koiraa liikkui paikaltaan ja viimeiset sekunnit olivatkin melkoista kaaosta. Kaksi koiraa nousivat jännittyneinä haistelemaan toisiaan ja kolmas taisi juosta omistajansa luokse. Yola kuitenkin pysyi siihen saakka makuullaan, että palattuani sen viereen se nousi istumaan. Tuomari kuitenkin käski minun käskeä Yolan uudestaan maahan ja saimme uuden mahdollisuuden suorittaa liikkeen loppuun. Näin ollen tuomarin suhteuttaessa häiriön määrän suoritukseemme, saimme liikkeestä täydet 10 pistettä.

Liikkeet suoritettiin tällä kertaa hieman eri järjestyksessä, joka olikin kivaa vaihtelua. Aloitettiin maahanmenosta seuraamisen yhteydessä. Se meni tuttuun tapaan hyvin. Seuraavana vuorossa oli seuraaminen, joka meni tällä kertaa vähän paremmin. Kiinnitin nyt itse huomiota siihen että ennen pysähtymistä pyrin ottamaan viimeisen askeleeni hitaammin, jolloin koira pystyy helpommin seuraamaan rytmiäni. Melko pitkässä hitaan seuraamisen pätkässä Yola jäljesti hieman mutta muuten meni hyvin.

Hyppyeste meni hienosti, samoin tämän jälkeen luoksetulo. Noutokapulan pitämisessä omasta mielestäni sain hieman tyrkyttää kapulaa Yolalle mutta hienosti se sitä piti suussaan ja luovutti myös moitteetta. Kaukokäskyissä jouduin jälleen käskemään kahdesti maahan, joten siitä lähti pari pistettä.


Paikallaan makaaminen ryhmässä 1 min. 10
Seuraaminen 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Noutoesineen pitäminen 10
Kauko-ohjaus 9
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä siis 190 pistettä, KP ja koulutustunnus TK 1, sijoitus 1/5. Loppujen lopuksi hieno suoritus ja olin tyytyväinen siihen että Yolalla oli ihan kivasti intoa. Nyt sitten avoimen luokan liikkeitä treenaamaan!


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Maanantaina oli ensimmäiset tokotreenit Liedossa Talent dogsilla, jossa kouluttajanamme toimii Marianne Asikainen. Pääsimme siis Yolan kanssa neljän koirakon treeniryhmään ja ensimmäisestä kerrasta jäi kyllä tosi positiivinen mieli. Alkuun tehtiin kontaktipelejä ja viretilan hallintaa. Kontaktipelissä koiran täytyi ottaa ohjaajan katsekontakti, jonka jälkeen se palkittiin heittämällä makupala maahan. Tämän jälkeen koiran täytyi uudestaan ottaa kontakti itse ja taas palkattiin. Kun koira huomaa miten ja mistä palkkio tulee, voi ohjaaja ottaa esimerkiksi juoksuaskeleita taaksepäin ja tehdä näin itsestä vielä mielenkiintoisemman. Tämä tuotti kyllä tulosta ja toi Yolaankin aivan erilaista vireyttä. Tällaista harjoitusta on hyvä tehdä esimerkiksi uudessa treenipaikassa ennen varsinaisia liikkeitä.

Viretilanhallinnassa leikittiin lelulla ja oli tarkoitus saada koira luopumaan lelusta mutta samalla kiinnostumaan siitä. Leikittiin aluksi normaalisti, sen jälkeen koira piti saada luopumaan lelusta. Tämän jälkeen koira johonkin haluttuun asentoon esim. maahan tai istu käsky jonka jälkeen tuotiin lelu aivan koiran lähelle ja heiluteltiin sitä aivan koiran edessä. Tässä tilanteessa piti koira saada innostumaan lelusta, kuitenkaan tarttumatta siihen. Tällaisessa tilanteessa koiran tulee malttaa mielensä ja luvan saatuaan se saa jälleen tarttua leluun. Tämäkin toimi Yolalla kivasti, se tykkää leluista ja vetoleikeistä. Ohjaaja myös painotti sitä että noutajan tulee saada välillä voittaa lelu ja myös kantaa sitä tarpeilleen ominaisesti.

Seuraavaksi otimme seuraamista, seuraamisessa meillä on tällä hetkellä ollut ongelmana Yolan hidas mukaan lähteminen, sekä vinot perusasennot, välillä se myös jätättää pitkissä pätkissä. Nyt harjoittelimme pelkästään kahden askeleen pituisia seuruita. Seuraa-käskystä pitäisi jo automaattisesti tulla "ota kontaktia" -käsky. Siihen pyritään siis. Perusasentoa joudun tosi paljon korjailemaan, houkuttelemalla ja käsimerkillä. Siltikään se ei edelleenkään ole kovin nopea. Kouluttajamme oli sitä mieltä että opettaisin sivulletulon uudestaan, kiertämällä takakautta. Päätin, että ehkä se voisi olla tämän hetken ratkaisu asiaan. Olen yrittänyt erilaisia apuja rivakampaan sivulletuloon mutta ne eivät ole osoittautuneet tähän mennessä toimiviksi. Taidamme nyt kokeilla tätä vaihtoehtoa, ja katsoa miten se toimii.

Lopuksi harjoittelimme merkin kiertämistä jonka opettelu aloitettiin aikoinaan Oulussa tokotreeneissä. Yolan kohdalla merkin kierto onnistuu ja kivasti muutaman metrin etäisyydeltä. Yola kiertää kartion tiiviisti ja hyvällä vauhdilla. Otimme kartionkiertämistä eri suunnista ja myös kiertoa molemmilta puolilta, jotta ehkäistäisiin jumeja. Lopuksi saatiin ohjeistuksia tokotreenien jälkeiseen venyttelyyn. Kaulan alue on etenkin sellainen joka esim. seuruu harjoituksissa joutuu koville. Nyt hankintalistalla onkin kartio, jota voi sitten kotonakin vielä treenata.



sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Tokotreenejä

Nyt odotellaan innolla elokuussa alkavaa tokokurssia Liedossa. Ollaan harjoiteltu nyt itsekseen ja erityisesti odotan häiriötreenejä ja jonkun ulkopuolisen kommentteja meidän tekemisestä. Ilmoitin Yolan kahden viikon päästä oleviin tokokisoihin mutta nyt harmiksemme osuikin juoksut tähän väliin. Se viimeinen ALO1 ja sitä kautta TK1 olisi siis tavoitteena.





Nyt ollaan treenattu eri tavalla sivulletuloa ja perusasentoa. Naksutin toimii hyvin ja paikallaan kääntyminen. Pari kesää sitten opetin Yolalle jakkaran päällä paikallaan kääntymistä eli takapään käyttöä. Hetki sitten kokeilin samaa uudestaan kirjapinon päällä ja helposti se sieltä muistui mieleen. 

Paikallaan kääntyminen ilman alustaakin sujuu jo, joten voin käyttää sitä hyödyksi perusasennon hiomisessa eli ohjata Yolan kääntymään edestä sivulle takapäätä siirtämällä. Näin perusasento tulee suoraan eikä sitä tarvitse kädellä ohjata. Nyt nimittäin olen huomannut että ohjaan Yolan kädellä perusasentoon ja liikkeissä käsiapu on pakko jättää pois, joten perusasento tulee vinoon niin seuraamisessa kuin luoksetulon loppuasennossakin. 

Myös kaukokäskyt ovat olleet nyt tehotreenissä. Olen harjoitellut niitä pelkästään matolla sisätiloissa. Matolla on helppo rajata koiran eteneminen paikallaan. Yola myös helposti asettaa itsensä maahan ja istu- käskyissä lonkka-asentoon, joten sitä olen naksuttimella kovasti yrittänyt merkata pois. Kaukokäskyt ovat vielä melko hitaita mutta parempaan suuntaan kyllä. 

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Tokokuulumisia





Uskaltauduin ilmoittamaan Yolan tänä keväänä toisiin virallisiin tokokisoihin täällä Turussa. Olimme pitäneet tokotreeneistä taukoa, keskittyneet uuteen harrastukseemme agilityyn ja sitä kautta yhteistyön vahvistamiseen. Nyt tokorintamalle kuuluu hyvää. Olemme käyneet nyt kolmet viralliset kisat tänä kesänä ja saaneetkin kasaan jo kaksi alokasluokan ykköstulosta. Olen tosi tyytyväinen! Kokeet ovat menneet vaihtelevasti.

Ensimmäinen ykkönen Kaarinasta 23.4. saatiin 177 pisteellä. Tuomarina toimi Ilkka Sten. Jännitti ihan hirveästi mutta ensimmäisen liikkeen jälkeen sitten itse rentouduin ja se varmasti vaikutti myös Yolan tekemiseen. Muutamia kaksoiskäskyjä piti antaa ja seuraamisessa perusasennot oli välillä vinoja mutta kaiken kaikkiaan aika hyvin ja voitettiin alokasluokka. Oltiin tehty paljon kokeenomaisia treenejä ja se tuotti tällä kertaa.


SNJ:n kesäleirin tokokokeessa tuloksin 170,5 pistettä, sijoitus 2. ja ALO1 


Toista kertaa tälle kesälle kisattiin 10.6 jälleen Kaarinassa. Tällä kertaa tuomarina toimi Ralf Björklund. Päivä oli melko kuuma ja mietin miten saan pidettyä Yolan vireen yllä. Herkästi kuumalla säällä innokkuuskin laskee. Paikallaolossa jouduin antamaan kaksoiskäskyn. Myös häiriössä treenaamattomuus näkyi, koska Yola nousi istumaan jo ensimmäisen tai toisen koirakon saatua luvan perusasentoon ja me olimme vuorossa viimeisiä. Seuraamisessa taas tapahtui jotain käsittämätöntä, Yolalla oli todella paljon intoa ja se edisti (jota se harvoin tekee), istui minun eteen ja ihan kummallisiin asentoihin pysähdyttäessä. Muut liikkeet meni suhteellisen hyvin ja saatiin kasaan 158 pistettä ALO2 ja sijoitus 4.

Toinen ykkönen tuli Ähtäristä, Suomen noutajakoirajärjestön kesäleirin yhteydessä järjestetystä kilpailusta. Samalla kisattiin noutajien välisestä mestaruudesta. Meidät kutsuttiin edustamaan GR:n joukkuetta alokasluokan koirakkona. Itse reissu Ähtäriin alkoi minulla Turusta Tampereen kautta bussilla Ähtäriin, Yola taas saapui pohjoisesta eri kyydillä paikan päälle. Yola jäi juhannuksen jälkeen pohjoiseen lomailemaan ja oli ollut juuri vaellusreissullakin. Toisin sanoen, ei siis treenattu kovin paljon ennen näitä kisoja. Meno oli vähän sen mukaistakin. Liikkeiden välissä se yritti karata palkkapurkille ennen aikojaan ja pientä haaveilua oli ilmassa. Seuraamisessa jätättämistä ja maahan meneminen jokseenkin laiskaa. Saatiin kuitenkin 170,5 pistettä ja siis se toivottu toinen ykkönen. Tuomarina tällä kertaa Kaarina Pesonen ja sijoitus 2. Emme jääneet katsomaan kisoja loppuun saakka mutta myöhemmin kuulin että meidän joukkue voittikin sitten mestaruuden, vau! Oli hienoa olla mukana, kannatti matkustaa siis muutama kilometri tälläkin kertaa.


torstai 1. kesäkuuta 2017

Näyttelykuulumisia



Ollaan käyty näyttelyissä säännöllisen epäsäännöllisesti. Viime aikoina Yola on palkittu lähes joka kerta laatumaininnalla erinomainen ja pariin otteeseen sijoittunut avoimessa luokassa. Eräs viime kesän kohokohta olikin Oulun kansainvälinen näyttely, jossa Yola ylsi oman luokkansa ensimmäiseksi isosta joukosta kauniita kultaisianoutajia.

Onpa sieltä pari kertaa tuotu kotiintulijaisina myös se vaaleanpunainen sertifikaatinarvoinen ruusuke. Kultaisissanoutajissa taso on tosi korkealla ja pelkästään hyvä laatuarvostelu on omasta mielestäni huippujuttu. Sitten tietysti kilpailuluokassa sijoittuminen on vain iso plussaa. Mitään tavoitteita näyttelyiden suhteen ei olla asetettu. Luulen, että jatkossa tulen ilmoittamaan Yolaa ryhmänäyttelyihin ja lähellä oleviin isompiin näyttelyihin.

Pidän koiranäyttelyiden tunnelmasta ja tykkään katsella kauniita, hyvin esiintyviä koiria. Oman koiran kanssa on mukava käydä näyttelyissä ihan vaan edellä mainittujenkin asioiden vuoksi. 



maanantai 10. huhtikuuta 2017

Agilityn alkeita

Syksyllä aloitimme todella mielekkään uuden harrastuksen, agilityn. Osallistuimme ensin tutustumiskurssille Raision Vanton tilalla. Kurssilla kävimme läpi kaikki agilityesteet yksitellen. Harjoittelimme esteiden turvallista suorittamista ja niiden opettamistapoja.

Jutun kuvat eivät liity agilityyn ;D

Yola oppi osan esteistä hienosti. Lempiesteeksi muodostui ehdottomasti putki. Lopussa pujottelimme jo hienosti keppejä tukirimojen avulla ja otettiin jo vähän kontaktiesteitä, kuten puomia ja keinulautaa. Innostuimme (molemmat!) agilitystä kovin. Yola nautti selvästi uuden oppimisesta ja saimme intoa joka kerta enemmän, yhteistyö on parantunut mielestäni huimasti. Pääsimme tutustumiskurssin jälkeen alkeisryhmään, joka on jatkunut nyt tämän kevään loppuun.

Ollaan opittu hurjasti, etenkin minä ohjaajana. Mielestäni yksi agilityn haasteita onkin se että täytyy osata hallita montaa palasta yhtä aikaa, reagoida koiraan, tietää mitä itse tekee, missä este on ja missä sitten seuraava este. Sen takia olenkin innostunut siitä paljon. Kurssin loppupuolella pääsimme harjoittelemaan jo pientä ratapätkääkin. Yllätyin miten nopeaa noin ison koiran kanssa saakin juosta, mutta lopulta onnistuimme. Kesän jälkeen varmasti jatketaan agilitytreenejä, jos vaan pääsemme johonkin ryhmään taas mukaan.