Riisitunturilla

Tänään käytiin valloittamassa Riisitunturi. Maisemat olivat tietysti upeat ja sääkin suosi. Ei ollut ainakaan liian kuuma, toki se aurinko olisi vähän voinut pilven raosta pilkahtaa. 

Yola luonnollisesti kävi testaamassa joka puron ja lätäkön, mikä matkan varrelta löytyi. 

Onneksi kuvasta ei näe että olen ollut viime yön töissä...



Treenipäiväkirjan pitäminen, tämän blogin muodossa kuin ihan käsinkirjoitettunakin, on auttanut treenaamisessa paljon. Otin käyttöön pienen vihkosen, johon kirjoitan viikon treeniohjelman. Omasta mielestäni tämä ajatus oli jotenkin niin virallinen, että alkuun se vain lähinnä huvitti minua. Ryhdyin kuitenkin tuumasta toimeen ja kirjoittelin seitsemälle seuraavalle päivälle harjoituksia, minkä verran ja missä, miten palkkaisin, ja loppuun vielä, mitä saatiinkaan aikaan. Pian huomasin että tämän olikin loistojuttu. Ongelmana on ollut se, että lähden koiran kanssa jonnekin harjoittelemaan, otan koiran kontaktiin ja sitten vasta mietin, hmm, mitähän sitä sitten harjoiteltaisiinkaan. Mietin että otan sitä ja tätä, ei ku nyt se ei näköjään innostukaan tästä, kokeillaan tuota. Ja tulos on, no, ei ainakaan mitenkään erityisen hyvä, tai ainakaan järjestelmällinen. Nyt olen pari kertaa treenaamaan lähtiessäni katsonut kirjasesta, mitä olenkaan suunnitellut ja harjoitellut vain niitä asioita. Harjoituksista on jäänyt tosi positiivinen mieli. Omat ajatukset ovat selkeämmät ja edistystäkin syntyy.

Tänään siis otettiin oikein hyvä iltatreeni. Sivulletulo meillä on eniten työn alla. Yola siis tulee sivulle etukautta pyörähtämällä, hitaasti pyörähtämällä. Tänään kuitenkin huomasin, että se tulee sivulle halutessaan nopeastikin, välillä myös täsmällisesti oikealle kohdalle ja jopa suoraan. Silti jatkan laatikkomenetelmän opettamista ja että sivulletulo tapahtuisi vain takapäätä kääntämällä, ja itse sivulla pyörähtäminen tavallaan jäisi pois. 

Laatikkoharjoittelu on ollut meillä nyt muutamia päiviä kokonaan pois kuvioista. Se onkin tehnyt hyvää sillä tänään laatikon nähdessään Yola hyökkäsi innoissaan etutassuilla sen päälle ja odotti innokkaana palkkaa. Pyöriminen onnistuu hyvin siten että kierrän sen mukana koko kierroksen, koko ajan koiran edessä seisten. Toiseen suuntaan pyöriminen on hieman epävakaampaa, tai ei ainakaan yhtä nopeaa kuin ns. oikeaan suuntaan eli vastapäivään. Yola on tajunnut laatikkotekniikan idean hyvin, jopa niinkin hyvin että koiranäyttelyissä ennen kehään menoa se kerjäsi makupalaa tarjoamalla katsekontaktia ja istumista. Sitten se ja asetti naapuritelttalaisten kylmälaukun päälle... :-D

Seiso-käsky on myös toinen, joka on aiheuttanut päänvaivaa. Ennen meillä on ollut käytössä käsimerkki. Olen siis seuruuttanut ja sitten laskenut käden kuonon eteen ja näin koira on pysähtynyt. Onhan se toki pysähtynyt, mutta myös alkanut hiipiä ja selvästikään ei osaa seiso- käskyä, muulloin kuin käden kopsahtaessa nokkaan. Siispä, uudet keinot käyttöön.

Lähdin liikkeelle peruuttamalla ja koira seurasi perässä, pysähdyin ja palkkasin kun Yola jäi seisomaan. Aluksi yritti tarjota istumista, mutta nopeasti huomasi että naksaus tulee vain kun seisahtuu. Muutamia toistoja näin ja vähitellen pidensin aikaa seisahtumisen ja palkkauksen välillä. Sitten pieni tauko ja kokeilin samaa mutta lelupalkalla taakse. Pysähtyi hyvin ja nopeasti.

Lopuksi otin vielä kaksi paikallamakuuta. Paikallamakuu on ollut ihan hyvä. Pysyy hyvin ja myöskin alku- ja loppuasennotkin ovat olleet hyviä. Nyt olen kuitenkin ottanut lyhyempiä, noin 30-60 sekunnin harjoituksia. Ihan vain sen takia, että tarkkaavaisuus ja kontakti säilyisi paremmin koko liikken ajan. Ilman häiriötekijöitä Yola jaksaa katsoa minua koko liikkeen ajan, mutta on myös alkanut välillä nuuhkia hajuja ja pyöritellä päätään. Pari toistoa siis, ja lopuksi leikittiin vetoleikkejä ja ihan vaan hauskuuteltiin erilaisia temppuja.

Koiranäyttelyiden täyteinen viikonloppu takana. Mutta mikä sen mukavampaa kuin viettää aikaa koirien parissa. Perjantaina 12. päivä oli ryhmänäyttely Haukiputaan Virpiniemessä. Yolan kasvattaja oli menossa sinne isomman koiralauman kanssa, joten riensin apuun, viettämään aurinkoista päivää kultsukehän laidalle. Kultaisetnoutajat tuomaroi Irina Poletaeva. 

Esitin Liisan sijoitusnartun Ullan (Cream Star's Double Queen). Ulla sai ERI:n ja sijoittui avoimessa luokassa toiseksi ja sai SA:n. Esitin Ullan myös kasvattajaluokassa, jossa Cream Star's oli 3. Harmitti kyllä etten ehtinyt ilmoittaa Yolaa tähän näyttelyyn sillä nuorten luokassa oli vain kolme koiraa. Joka tapauksessa sää oli hieno ja päivä muutenkin kaikin puolin mukava.

Sitten 13.-14. päivä oli vuorossa Oulu KV. Lauantaina tuomarina oli belgialainen Philippe Lammens. Yolan ensiesiintyminen nuorten luokassa oli mielestäni tosi hyvä. Etenkin huomioiden sen miten laihalta ja karvattomalta se näytti siskoonsa sekä muihin kilpakumppaneihinsa verrattuna. Yola esiintyi hyvin ja kokeilin hieman vapaasti esittämistäkin, jota ollaan harjoiteltu jonkin verran. Huomasin että Yola on nyt oppinut juoksemaan kehässä kivasti minun edellä katse eteenpäin suunnattuna, kunhan se vaan malttaisi pitää pään vielä vähän matalammalla niin olisi tosi hyvä. 

Tuomari oli sitä mieltä että Yolalla oli liian lyhyt kaula, ja että sen etukulmaukset saisivat olla runsaammat. Jälkimmäisestä olen kyllä samaa mieltä, sen eturinta saa vielä hyvinkin kehittyä. Yola sai kuitenkin EH:n ja sijoittui nuortenluokassa neljänneksi. Dana sisko (HEJW-12 Cream Star's Easy To Touch) nappasi tulokseksi NUO ERI3 SA. Esitin paras narttu luokassa myös Maritan Tuiskun (Chaffinch On Cloud Nine) sekä osallistuimme kasvattajaluokkaan, jossa Liisan Cream Star's oli toinen.

Sunnuntaina tuomarimme oli norjalainen Siv Sändö. Jostain kumman syystä minua jännitti tällä kerralla ihan hillittömästi. Oman koiran kanssa on aina sellainen pieni perhosparvi vatsassa, toisin kuin esittäessä toisten koiria. Olin tosi hermostunut ja se meni remmiä pitkin myös koiraan. Yolan esiintyminen oli kuitenkin rauhallista kuten se on ennenkin ollut. Tuomarin pöydän edesssä seisottaessa sen kuono alkoi kuitenkin kääntyä minua kohti ja toki itse aloin panikoimaan ja vedin huulista päätä väkisin suoraan, ei hyvä... Kyllähän se varmasti jotenkin seisoi, mutta ei varmasti parhaassa ryhdissä. Juostessa menin liian kovaa, kuin höyryjuna, muistan että pari kertaa Yola peitsasi ja sitä rataa... 

Tuomari antoi Yolalle kuitenkin EH:n ja moitteita tuli mm. pitkästä lanneosasta sekä alastomuudesta... :D Tunnustan kyllä täysin oman mokani koska viimeistelin Yolan aivan liian myöhään, ettei turkki ehtinyt kaulasta tasoittua. Olisi vain pitänyt antaa rehottaa niin olisi ollut edes jotain karvoja, mitä esitellä. ;) Tuomarin mielestä koira esitettiin eriomaisessa kunnossa... Luulen että Yola olisi pärjännyt hyvin salukikehässä, sillä se on tällä hetkellä niin hoikassa kunnossa. Muuten arvostelu oli hyvä ja itse olen tyytyväinen Yolan tuloksiin. Se on kuitenkin rungoltaan vielä kesken ja tarvitsee vain aikaa.  

Esitin myös nuorten luokan kilpailuluokassa jälleen Ullan, Ulla oli neljäs mutta tuomari antoi vaan kolmelle ensimmäiselle SA:n. Sunnuntainakin Cream Star's kasvattajaryhmä oli kunniapalkinnon kera toinen. Kokoonpanoon osallistuivat Dana (CS Easy To Touch), Yola, Ulla (CS Double Queen) ja Roni (CS Artic Icemoon).

Sunnuntaina sää oli ehkä hitusen liian kuuma ja silmien siristely johti armottomaan päänsärkyyn. Ajelin vielä näyttelyn jälkeen Posiolle ja kyllä piti monta kertaa pysähdellä kun väsytti tavattoman paljon. Allergialääkkeet, ulkoilma ja lyhyet yöunet, lähde siinä sitten vielä ajelemaan reilu 200 kilometriä porojen sekaan kohti pohjoista. Perille kuitenkin päästiin. Oli kyllä taas mukavaa nähdä kaikkia tuttuja ja ihastella toinen toistaan ihanampia koiria. Kiitos kaikille taas! 

Pst, kotisivuiltamme pääsee lukemaan sanalliset arvostelut kokonaisuudessaan.

Pyhitystunturilla

Käytiin Pyhitystunturilla patikoimassa. Hieno sää, kuntokin kesti ja mahtavaa liikuntaa koiralle; metsässä vapaana juoksentelu!

Tänään illalla treenailtiin tokoa loppujen lopuksi varsin tuloksekkaasti. Lyhyet ja ytimekkäät treenit ja kummallekin koiralle (kuin myös omistajalle) jäi selvästi vielä intoa harjoittelun jälkeen. Kerrankin tajusin siis lopettaa oikeaan aikaan. Otin myös pätkiä videolle, mutta en ole tarpeeksi rohkaistunut esittelemään sen enempää kulahtaneita collegehousujani kuin maasta kuvattua treenimateriaalia, mutta se on hyvää materiaalia minulle itselleni. Jälkeenpäin katseltuna huomaa tosi hyvin, missä hoen monta kertaa samaa asiaa ja koira ei tajua yhtään mitä siltä odotan, sekä ne kohdat milloin palkka tulee juuri oikealla hetkellä ja koiraa tarjoaa haluamiani asioita.

Harjoittelen Bellan kanssa ihan vain vahvistaakseni Yolan innostusta ja että vanha Rouva saa jotain aktiviteettia eläkkeellä ollessaan. Bella täytti kesäkuun alussa kymmenen vuotta. Se on sairastanut useamman vuoden jo AIHAa, autoimmuunia hemolyyttistä anemiaa. Silti se vaan porskuttaa iloisesti päivästä toiseen. Olen päätellyt, että sen loputon ruokahalu on ollut sen pelastus. Toki huonojakin päiviä on ja eihän se enää samalla tavalla jaksa, mutta toisaalta joskus hyvinä päivinä virtaa siitä löytyy kyllä tarvittaessa edelleen.

Bellan kanssa otin seuraamista ja luoksetuloa. Seuraamisessa sillä on hurjasti intoa, välillä se vinkuu ja haukkuu ja näin ollen myös edistää. Pysähdykset ovat nopeita, ainoastaan välillä se irtoaa vähän turhan kauas sivummalle mutta huomaa käännöksissä usein korjata paikkansa itse. Harjoittelimme myös vähän kaukokäskyjä, joissa Bellan bravuuri on ehdottomasti maahanmenon yhteydessä ryömiminen... Se myös haukkuu ja murisee ja tarjoaa välillä temppuja, esimerkiksi tassulla vilkuttamista. Bellan kanssa treenaamme siis täysin huumorilla.

Yola odotteli kentän reunalla sillä aikaa kun harjoittelimme Bellan kanssa. Se osaa tosi nätisti maata paikallaan ja katsella rauhallisena vierestä. Huvittavaa, miten totisena se seuraakin koko ajan vierestä eikä vahingossakaan ajaudu esimerkiksi haistelemaan maata.

Otin alkuun kontaktia  perusasennossa, edestä ja seuruuttamalla. Käytin naksutinta, Yola oli mukana hyvällä asenteella, häntä viuhuen ja iloisena.  Sitten tuntui, että Yolan mielenkiinto alkoi herpaantua. Vein naksuttimen pois ja hain taskuun tennispallon. Muutamia seuraamisaskelia ja palkka pallolla eteen. Heti tuli lisää intoa ja aktiivisuutta. Ihan vaan muutama toisto ja sitten tuntui jo, että on hyvä pitää pikku tauko. Lopuksi vielä maahanmenoa ja naksuttimen avulla palkkasin. Maahanmeno alkaa olla tällä hetkellä huomattamasti nopeampi, kun vertaa aikaisempaan ekaks-pylly-sitten-kyynärpäät-liike. Naksutin on tässäkin toiminut erinomaisesti apuna.

Valmistaudumme nyt viikonlopun näyttelyihin ja pitäisi kai trimmatakin tuo maalaiskoira ennen sitä. Yola kyllä nauttiikin kun se saa malla uida, tonkia ja temmeltää sydämensä kyllyydestä.

Kuumat kesäpäivät me ollaan vietetty pääosin kuvan kertomalla tavalla. Nauttikaamme siis kesästä.

Tokon plussat ja miinukset

Ollaan alkukeväästä saakka treenattu tokon alokasluokan liikkeitä. Välillä parikin kertaa päivässä, joskus on sitten ollut pitempiä välejä, ettei olla harjoiteltu ollenkaan. Kävin toukokuussa katsomassa tokokisoja. Sen jälkeen ajattelin että, vielä vähän vaan harjoitusta ja hiomista niin voitaisiin jopa uskaltautua niihin virallisiin kisoihinkin.

Välillä on sellainen tunne, että opetanko tuolle koiralle oikeita asioita ja vaadinko siltä liikoja. Yola on kuitenkin erittäin hyvä kertomaan sen, milloin yritän saada sen tekemään jotain sellaista mitä se ei edes osaa. Viime aikoina olen tutustunut naksuttimen käyttöön. Kokeilin sitä joskus Bellan kanssa, mutta vielä silloin en ollut kunnolla perehtynyt sen käyttöön ja homma ei tuottanut tulosta.

Yolan kanssa naksutin on osoittautunut loistavaksi apuvälineeksi. Olen yrittänyt jo pidemmän aikaa opettaa sille peruuttamista, harjoitellut namin avulla houkuttelemalla. Yksi askel taakse jo onnistui mutta siihen se sitten jäikin. En saanut mitenkään sitä ottamaan toista askelta ensimmäisen jälkeen. Kun aloitin peruuttamisen opettamisen naksuttimen avulla, Yola peruuttaa nyt jo monta askelta, häntä viuhuen.

Myös tokoon olen saanut hurjasti intoa ja iloisuutta, kun olen ottanut naksuttimen käyttöön. Istumiset ja maahanmenot ovat silmiinnähden nopeampia ja täsmällisempiä kuin ilman naksutinta. Loistava keksintö kerrassaan. Sivulletulo on meillä tällä hetkellä ehkä se haasteellisin. Se on kiireetön ja sellainen "asettelin itteni suunnilleen tähän sun vasemmalle puolelle, kelpaako?"- asento. Olen ottanut avuksi laatikkomenetelmän, jonka avulla harjoitetaan koiran takapään käyttöä ja rakennetaan täsmällinen perusasento. Tässä vaiheessa Yola nousee jo laatikon päälle käskystä ja ottaa takajaloilla pari askelta sivulle. 

Nyt kesällä meillä on ollut myös toinen erinomainen apu. Nimittäin toinen koirani, kotona asustava beagle Bella. Bella on ollut Yolan idoli heti ensi kohtaamisesta lähtien. Olen treenannut niitä nyt muutaman kerran yhtäaikaa. Toinen odottaa ja katsoo (kateellisena) vierestä, ja kyllä, toimii. Varsinkin Yolan kohdalla. Jos erehdyn rapsuttamaan toista koiraa, se tulee varmasti väliin. Joten kun se joutuu hetkenkin odottelemaan ja seuraamaan sivusta Bellan ja minun yhteistyötä niin sen silmät loistaa, kun tulee sen vuoro. 

Yolan kesätervehdys

Tervetuloa seuraamaan blogiamme!