Cream Star's Easy Love

Yolan sisko läpäisi juuri viikonloppuna noutajien taipumuskokeen, vautsi, hieno Dana. Siitä päästäänkin meille tällä hetkellä hieman kinkkiseen aiheeseen eli noutamiseen. 

Yola on minulle se ensimmäinen ”oikea harrastuskoira”. Sen kanssa opitaan paljon, koetaan kaikki uudet asiat yhdessä ja ennen kaikkea opitaan kantapään kautta. Eihän sitä varmaan olisi yhtään innostunut, jos kaikki uudet asiat olisivat päivänselviä ja heti saatavilla hopeavadilla tarjoiltuna. Nyt vasta kun olen tutustunut Yolaan koirana, ja ylipäänsä noutajarotuun, olen myös havahtunut moniin yksinkertaisiinkin seikkoihin.

Isoin yllätys tuli Yolan ollessa noin puolivuotias, tajusin, hei, mun noutaja ei osaakaan noutaa. Jotenkin automaattisesti sitä ajatteli, että sehän on noutaja, totta kai se osaa noutaa, sehän on sillä geeneissä... Totuus sitten valkeni, kun tajusin, että samalla tavalla sillekin täytyy noutaminen opettaa. Aluksi siis heittelin sille palloa sen kummempia miettimättä ja ajattelin, fiksu tyttö, se lähtee perään, osaahan se noutaa. Ei se kuitenkaan tiennyt miksi se noutaa, mitä tarkoittaa tuo, hae tai nouda, ja että palloa pitäisi vain pitää suussa, ei pureskella ja syljeskellä ja kieriä sen päällä.

Otin siis selvää mistä pitäisi aloittaa ja aloin aluksi opettamaan Yolaa pitämään damia suussa, ihan sekunnin kerrallaan. Sitten maasta nostamista ja sen jälkeen heittämistä. Yola tarvitsee edelleen palautuksissa tosi paljon kannustusta, ja yleensä sitä täytyy juosta jonkin matkaan karkuun että palautus on innokas. Palloa ja pientä pentudamia se hakee enemmän kuin innolla, maasta sekä vedestä.

Käytiin viime syksynä muutaman kerran Yolan kasvattajan vetämissä taipparitreeneissä mutta sekin sitten jäi, kun minulla ei ollut enää omaa autoa käytössä. Itse taipumuskokeista ja siitä mitä siellä tehdään, minulla on toki jonkinlainen käsitys. Silti minulla ei ole hajuakaan miten voisin Yolaa siihen treenata. Olen vain ottanut damin kantamisharjoituksia metsässä. Nameja olen piilotellut pienissä määrin ja Yola on kyllä innokas käyttämään nenäänsä. Se myös rakastaa selvästi ylipäänsä metsässä touhuamista. Tämän koko nouto-asian suhteen olen kuitenkin ollut tosi varpaillani. Pelkään, että teen jotain väärin, eikä se opi koskaan kunnolla noutamaan riistaa.

Kaikista eniten mietityttää sen asenne riistaan. Ensimmäisissä treeneissä se nyrpisti varikselle ja pupua se otti varovasti hännästä kiinni kun niitä näytettiin. Lokkia se vain katsoi ihmeissään. Toki se oli silloin vasta puolivuotias, eikä se silloin edes mielellään mennyt veteen. Nyt sitä on alkanut ulkonakin selvästi kiinnostaa esimerkiksi linnut ihan eri tavalla kuin ennen, ja mitä uimiseen tulee niin siellä missä on vettä on myös Yola. En kuitenkaan uskalla ruveta itse sooloilemaan mitään, koska en halua opettaa sille asioita väärin. Kerran olen kiinnittänyt variksen siiven damiin ja sekin oli viime syksynä. Silloin Yola vain kummasteli koko hommaa ja sen ilmeestä paistoi vain hyi. Lopulta maata pitkin vetämällä se vähän innostui mutta sylkäisi damin oikeastaan heti pois, sen jälkeen ei olla koskettu lintuihin tai muuhunkaan riistaan.

Tietysti se NOU1 meillä on haaveissa, mutta sitten joskus, joskus tulevaisuudessa. Ei me silti luovuta toivosta, tavoitteita on kiva laatia mutta me otetaan kaikki jutun ihan ajan kanssa. Toivottavasti päästään nyt vaan syksyllä mukaan taipparitreeneihin ja oppimaan lisää ja taas lisää.